Talouskriisistä kiinnostuneiden kirjoittajien keskiössä viime vuonna oli subprime-asuntolainojen tappiot. Sen jälkeen kun asuntoluottojen ongelmat muuttuivat yleisiksi luotto-, likviditeetti- ja pankkiongelmiksi siihen perehtyvä kirjallisuuskin on vaihtamassa säveltä. Nykyään artikkelit kattavat isoa kirjoa öljyn ja ruoan hintaan liittyviä kysymyksiä, inflaatiota, taantumaa ja lamaa, korkotasoa tai kolmannen maailman nälänhätiä. Samanaikaisesti kriisin luonne saa poliittisia piirteitä. Pyrkimyksissään pelastaa pankkeja valtiot sekaantuvat peliin. Maksajaksi joutuu silloin työväenluokka, joka luonnollisesti kapinoi. Metropoleissa syntyy vuoden 1968 kaltaisia olosuhteita ja periferiassa kapinoidaan leivästä ja riisistä.
Samaan aikaan kun analyytikkojen aihepiiri on laajentunut, edelleen ollaan kirjoittamassa siitä, että subrime-lainoista syntynyt myllerrys on vasta nyt tekemässä tuloaan Euroopassa. Eurooppalaiset pankit ovat tehneet tähän mennessä 200 miljardin dollarin alaskirjauksia (1). Todellisuudessa asuntomarkkinoiden roskalainojen romahdus on vain yksi kriisin oire eikä sen syy. EU-alueella ruuan hinta nousi kahdessa viimeisessä kuukaudessa yli seitsemän prosenttia, mikä on kaksinkertainen unionin yleiseen inflaatiotasoon verrattuna. Itäisen Euroopan maissa hinnat nousevat neljänneksellä ja Baltiassa viidenneksellä. Öljyn ja kaasun hinta lyö uusia ennätyksiä ja saa muidenkin aineiden hintoja ylöspäin. Julkisen ja yksityisen kuljetusalan kustannukset nousevat pilviin. Parikymmentä lentoyhtiötä on mennyt Yhdysvalloissa konkurssiin. Rekat ja laivat sidotaan huoltoasemiin ja satamiin. Tilanne lentoyhtiöissä heijastuu Eurooppaan ensi syksynä. Ainoa asia, joka on varma kriisissä on se, että öljyn kallistumiselle ei ole ylärajaa.
(1) Alaskirjaus tarkoittaa sitä, että yhtiö laskee tai poistaa kokonaan taseestaan jonkin omistuksensa arvon
.
.
Kriisi on kapitalismissa kokonaisuudessa
Yhteiskunnallinen järjestelmä on käännekohdassa. Jos seuraa Financial Times -lehden katsauksia toteaa, että siitä ei ole pientäkään epäilystä porvariston keskuudessa. Ongelmana, kapitalismin analyytikkojen mukaan, on se, ettei näköaloja näy, kääntyipä kapitalismi mihin suuntaan vaan. Aina on yhtenä vaihtoehtona läsnä järjestelmän totaalinen romahdus. Uusliberalismin kautena vallalla on ollut doktriini, että markkinat ratkaisevat kaikki ongelmat järjestelmän itsesäätelymekanismien kautta. Valtion ei tarvinnut siihen ollenkaan puuttua. Nyt tämä oppi on menossa päälaelleen; pankit tukevat velan varaan rakennettua taloutta ja valtiot tulevat tukemaan pankkeja.
Ensimmäinen opetus kriisistä on oltava toteamus, että kyseessä ei ole tavallinen syklinen kriisi, jota seuraa uuden kasvun periodi. Kyseessä on kriisi kapitalismin rakenteissa ja siksi rakenteisiin koskematta ratkaisematon. Kriisiä ei voi käsitellä ilman että tutkittaisiin työväkeä ja muita joukkoja yhtenä kriisin osana niiden osallistuessa luokkataisteluun. Kriisiä ei voi analysoida toteamatta, että jokin uhkaa kriisissä olevaa järjestelmää. Hallitseva luokka ei pysty enää hallitsemaan entisellä tavalla. Se on historialliselta näyttämöltä väistymisen uhan alla, koska sen haudankaivaja on olemassa. Tämä huolimatta siitä, onko vallankumouksen subjekti vielä tietoisesti ryntäämässä tapahtumien näyttämölle tai ei. Tämä on toinen opetus.
Aikaisemmin rakenteellinen kriisi ilmeni pääoman liikatuotannolla. Pääomaa ei voinut kasaantua koska sen voitollinen sijoittaminen kävi mahdottomaksi. Tällä kertaa pääoman liikatuotannon kriisi on luonteeltaan erilainen. Vuosien 2001-02 jälkeen kriisi ilmenee johdannaisten tai velkakirjojen jättiläismäisenä kasvuna. Kyseistä tavaraa kaupataan mitä monimutkaisimmalla tavalla. Kun reaaliarvoja ei voida enää myydä, investoidaan fiktiivisiin arvoihin, myydään kuplia, velkaa, lupauksia ja tyhjää ilmaa. Näiden tavaroiden kokonaisarvo on 585 000 miljardia dollaria. Yksikään keskuspankki ei – eivätkä edes kaikki yhdessä – millään keinoin voi hallita tätä realiteettia. Ainoastaan maksamattomien johdannaisten määrä menee yli Yhdysvaltojen bruttokansantuotteen. Tämä on kolmas opetus.
Johdannaiset ovat lainoja, joita kaupataan monta kertaa. Joka kerta niiden nimellisarvo nousee kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Virallisten tilastojen mukaan vuonna 2006 johdannaisten kokonaismäärä oli 416 000 miljardia dollaria. Tämä summa vastasi alun perin 10 000 miljardin dollarin verran velkaa. Mielenkiintoinen luku syntyy kun seuraa, missä tahdissa kasvaa kokonaisjohdannaisten määrä. Viimeisten 18 kuukauden aikana se on kasvanut puolella, 50 prosenttia. Kyseessä ei siis ole kuplaa jonkun reaaliarvon päällä, ei jonkun tavaran fiktiivinen osa arvosta, vaan kupla imaginaarisen pääoman päällä. Aikaisemmin (keynesismissä) pääoman ylimäärä suuntautui teollisuudelle. Tänään se kääntyy omaan itseensä, finanssipääoma investoi finanssipääomaan. Ero aikaisempaan on siis siinä, että ei-tuottava pääoma ei pitkän päälle tällä tavalla pysty pyörittämään kapitalismin rattaita. Glasqowin yliopiston professori Hillel Ticktinin mukaan pääoma syö näin omaa lihaansa (eating own flesh). Kapitalismi harjoittaa kuoleman kriisissään kannibalismia. Tämä on neljäs opetus.
.
.
Nälkä
On raadollinen fakta, että kolmea miljardia ihmistä uhkaa tällä hetkellä välitön nälänhätä. Viljavarastot ovat tyhjinä kaikkialla. Viljaa riittää vain puoleksitoista kuukaudeksi. Sen maailmanmarkkinahinta on kaksinkertaistunut vuodessa. Yli 30 eri maassa on ollut jo kapinoita ruoasta ja lisää levottomuuksia on tulossa. Paniikissaan hallitukset rajoittavat ruuan (erityisesti riisin) vientiä, mikä taasen vaikuttaa negatiivisesti ruuan tuonnista riippuvaisissa maissa. Protektionismi ei ratkaise, vaan nopeuttaa kapinoiden määrää ja voimakkuutta. Köyhät maat turvautuvat salakuljetustuontiin. Sen lisäksi ruoan korkea hinta suosii korruptiota ja kasvattaa keinottelua. Ruoan hinta nousee myös läntisissä maissa. Suomessa viime syksynä viljan hinta nousi 50-75 prosenttia. Tämä pakottaa monia myös työssäkäyviä ihmisiä leipäjonoihin.
Porvarianalyytikot yrittävät selittää meille ilmiötä erilaisilla rasistisilla teorioilla tai vihjauksilla. Heidän mukaan syy on siinä, että väestö kasvaa liikaa. Monet turvautuvat 200 vuotta sitten keksittyyn pappiprofessori Thomas Malthusin teorioihin siitä, että kurjuus on väistämätöntä. Toiset analyytikot taas kertovat häpeämättä, että nykyään kiinalaiset syövät enemmän kuin ennen, ja siinä on kriisin ja nälän syy. Todelliset syyt lienevät vielä kerran kapitalismin rakenteissa. Mitä syvempi järjestelmän kriisi on, sitä “innokkaammin” keinottelupääomia on liikkeellä. Ruoan nouseva hinta houkuttelee liikapääomia pikavoittoihin. Kun muut alat romahtavat, keinotellaan ruoalla, jonka kuluttaminen on välttämätöntä. Keinottelijat eivät investoi enää valuuttamarkkinoihin, vaan ruokapörsseihin. Suurin vaara on häämöttämässä ruoan alalla vasta nyt; ruoalla tehdään jo paperikauppaa. Bioenergialla on merkitystä ruokapulasta puhuttaessa, vaikka autojen tankkeihin joutuu vain viisi prosenttia maailman viljantuotannosta. Siinä määrin biopolttoaineen merkitys ilmastonmuutoksessa on sitäkin pienempi, jollei olematon. Sen sijaan kuiva ilmasto vaikuttaa monen maan tuotantoon Australiassa, Uudessa Seelannissa, Afrikassa ja latinalaisessa Amerikassa.
.
.
Öljy
1970-luvulla öljyn hinta nelinkertaistui, minkä seurauksena romahtivat maailmansodan jälkeiset tasapainot. Se oli käännekohta uusliberalismille. Nyt öljyn hinta on kaksinkertaistunut vuoden sisällä ja kuusinkertaistunut kymmenen vuoden aikana. Monen analyytikon mukaan nyt ollaan samassa tilanteessa kuin 70-luvulla. Tämä on osittain totta, nytkin olemme käännekohta-pisteessä, mutta kriisin syvyys on eritasoinen nyt. Nykyinen kriisi pitää sisällään kaikki 70-luvun kriisin ristiriidat, jotka ovat vain siirtyneet tähän aikaan. Sen lisäksi niitä on tullut uusia, ja ne tekevät tästä seoksesta räjähdysalttiimman. 70-luvulla oli uusliberalismin vaihtoehto vielä käyttämättä. Tänä päivänä tunnelin päässä on pilkkopimeää.
Deutsche Bankin analyytikko kertoi Financial Times -lehdelle, että seuraavien viiden vuoden kuluttua öljytynnyri maksanee 250 dollaria. Näillä oletuksilla on ihan turha toivoa, että korkea korkotaso pitäisi inflaation kurissa. Joka tapauksessa ennen pitkää, kun lama puree riittävän kovin, korkoja joudutaan laskemaan. Viimeistään silloin inflaatio riistäytyy käsistä. Öljyn hinta nousi kymmenellä eurolla yhden viikon aikana ja näin kiipesi 135 dollariin tynnyriltä. 150 dollarin hintaennustus vuoden loppuun mennessä ei ole enää oletusta, vaan pikemmin maltillinen arvio. Öljyn hinnan kehitys nostaa kustannuksia ja vaikuttaa talouteen taannuttavasti investointien suhteen. Samanaikaisesti se vaikuttaa inflaatioon kiihdyttävästi. Näin ollen, meillä on pian läsnä rakenteellisen kriisin molemmat elementit; yhtäaikaisesti syvä lama ja hillitsemätön inflaatio.
Edellisten lisäksi öljyn nouseva hinta on antanut lähtölaukausmerkin protestiaallolle Euroopassa. Ranskan kalastajien esimerkkiä seurasivat heidän kollegansa Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa. Kalastajat julistivat lakkonsa määräämättömäksi ajaksi ja jakoivat ilmaiseksi kalaa kansalle. Rekkakuskit, maanviljelijät, sairasauton ja taksin kuljettajat liittyivät pian mukaan protesteihin. Ranskalaisten kalastajien lakko kesti yli kaksi viikkoa. EU:ssa alalla työskentelee 400 000 ihmistä. EU:n polttoainelakossa on mukana myös maitotuottajia. Viimeksi mainittuja protestoi Saksassa, Alankomaissa, Tanskassa, Belgiassa ja Ranskassa. Öljyn hinnan noususta hyötyvät hallitukset verotustulojen kasvun kautta. Britanniassa vuonna 2007 polttoaineverot toivat valtiolle 30,5 miljardia puntaa, mikä oli 68 prosenttia vähittäismyynnin hinnasta. Shell ja BP kirjasivat tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä tuloja 7,2 miljardia puntaa.
Polttoaineiden ja elintarvikkeiden kohoavat hinnat saavat kumppaneikseen luottolaman, laskevat asuntojen hinnat ja kotitalouksien laskuihin siirtyvän inflaation. Britannian keskuspankin johtaja Mervyn King näkee selviytymisen mahdottomaksi tehtäväksi. On asuntokupla, kuluttajat ovat ylivelkaantuneita, pankkisektori ylisuuri ja verotus kireä. Edellä mainitut tietävät hyvin, että nyt on tullut seinä vastaan kapitalismin rajojen venyttämisen seurauksena. Soros näkee sen selkeästi varoittaessaan 1930-luvun laman takaisintulemisesta. Nyt on tullut aikalisien takaisinmaksun aika. Kyse on vain siitä, kuka sen maksajaksi suostuisi.
.
.
________3.6.2008
__Dimitris Mizaras
