1. TAPAHTUMAKATSAUS TAXIM-TAHRIT -akselilla
* Tilanne Egyptissä
* Tilanne Turkissa
2. KREIKKA KYSEISEN AKSELIN OSANA
* Kreikka heikoimpana lenkkinä
* Kreikka linkkinä Gibraltar-Bosporinsalmi -akselilla
3. KANSAINVÄLINEN TYÖVÄENKONFERENSSI ATEENASSA
4. KRIISIN TALOUDELLISPOLIITTISIA TAUSTOJA LAAJEMMIN
* Bernanken Fed ja Kiina – yhteinen linja. Kuplien löysäämisen käännekohta
* Japanin esimerkki
5. BRASILIAN KAPINA
* BRICS -maat. Myytin loppu
* Lulan ja Chavesin myyttien loppu
1. TAPAHTIUMAKATSAUS TAKSIM-TAHRIR -akselilla
Tämän vuoden kesäkuussa elettiin tiivistä historiallista aikaa. Niin taloudellisen kuin poliittisenkin kriisin areenoilla nähtiin käännekohtia ympäri maailmaa kaikissa kapitalismin keskuksissa. USA:ssa ja Kiinassa halutaan jarruttaa epäonnistunutta elvytystä. Japanissa halutaan vasta ryhtyä siihen ja EU:ssa ollaan odotuskannalla. Samaan aikaan EU:n ja IMF:n välillä on puhjennut troikkaa repivä riita siitä, miten velkakysymys ongelmapankeissa ja -maissa tulisi hoitaa. Näin ovat siis asiat hallitsevan luokan osalta.
Toisessa leirissä työväenluokka ja kansanjoukot eivät ole valmiita hyväksymään alituista matokuuria, työttömyyttä ja nälkää. Arabikeväänä tunnetut kansannousut kaatoivat tyranneja, mutteivät onnistuneet esittämään vartee otettavia vaihtoehtoja. Sen seurauksena monissa maissa on päädytty ikäviinkin ratkaisuihin. Kansanjoukot ovat kuitenkin toistaiseksi voittamattomia, ja sen vuoksi palaavat taistelujen areenoille. Taistelu on ainoa ase joukkojen käsissä. Näin ollen kansannousujen toinen erä puhkesi ensin Egyptissä. Uutta poliittisessa tilanteessa on se, että samanaikaisesti merkittävä kapina puhkesi myös Turkissa, joka siihen asti esiintyi kunnianhimoisesti maana, joka yrittää sovitella ristiriitoja Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa oman hegemonian varjolla.
Tilanne Egyptissä
Arabikevät ei tuonut täyttä kevättä, mutta toisaalta ratkaisu siihen ei ole ainoastaan arabialainen kysymys. Egypti on avainasemassa vallankumouksen elinvoimaisuutta ajatellen. Eri maissa on vaikuttamassa omia paikallisia taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia tekijöitä, mutta joka paikassa kehityksen taustalla kulkee sama punainen lanka. Se on kapitalismin kriisi, ja järjestelmän mahdottomuus etsiä siihen ratkaisuja. Historiallinen aika tiivistyy Tahririn aukion ympärillä. Joukkojen tullessa kadulle vuosikymmeniä kestänyt tyrannia kaatui siitä huolimatta, että se tukeutui kaikista naruista vetävään armeijaan. Vuoden sisällä sen jälkeen joukot ovat taas kadulla kaatamassa tällä kertaa Mursia ja sen taantumuksellista järjestelmää. Tämä tapahtuu riippumatta siitä, että toimiessaan kymmeniä vuosia muslimiveljeskunta on ehtinyt juurtua kansan keskuuteen.
Nyt armeija tulee estämään uutta kansannousua kaatamalla itse Mursin. Armeijan tähtäimessä ei ole suoranaisesti veljeskunta vaan työväenluokka, joka uhkasi kaataa sen. Armeijan vallankaappauksessa kyse ei ole jostain “neilikkavallankumouksesta” kuten Portugalissa tapahtui vuonna 1974 niin kuin osa vasemmistosta väittää. Armeijan puuttuminen ei edusta edes jotain Naserin tapaista vallankumousta niin kuin jotkut muut kuvittelevat. Arabinationalismin aika on ohi, kansallinen kompradorinen porvaristo ei aikanaan pystynyt ratkaiseman kansansa ongelmia pahemmin kuin länsimäinen porvaristokaan. Kommunistisen puolueen iskulause “Armeija, poliisi ja kansa yhtenäisinä” on taantumuksellinen lause. Poliisi oli vetäytynyt kaikkialta aiheuttamalla valtatyhjiön, jota armeija täyttää julistamalla maan poikkeustilaan.
Veljeskunnan vainoja armeijan toimesta tulisi vastustaa. Tasapainojen järkkyminen alueella heijastaa myös Bushin ns. terrorismin vastaisen sodan epäonnistumista. Sen seurauksena nyt yritetään piirtää uudelleen Lähi-idän kartta. Egyptin armeija on juuri tällä asialla liikkeellä. Libyasta tuli Irak pienessä mittakaavassa. Vaikka siellä vallitsee kaaos, tilanne on kaukana siitä, että Libyasta olisi tullut imperialismin linnake laajemmalla alueella. Syyriassa tilanne ja imperialistisen interventiot motiivit ovat erilaiset Libyan interventioon verrattuna, mutta laajemmin tavoite on sama; Lähi-idän kartta on piirrettävä uusiksi.
Egyptin talousministeri jäädyttää aikaisemmat keskustelut IMF:n kanssa 4,5 miljardin dollarin lainasta samalla kun saudit ja emiraatit tarjoavat armeijan hallinnolle 12 miljardia dollaria. Egyptin bonapartismi on erittäin heikko järjestelmä, joka välttää välitöntä yhteenottoa kansanjoukkoja vastaan. Sen vuoksi se kaipaa apua ilman IMF:n kuria ja vyönkiristystä. Poliittisesti Egyptin sotilasdiktatuurin takana on saudien lisäksi myös Turkki ja Yhdysvallat.
Lähi-idässä ihmiset eivät missään nimessä taistele vain demokratiasta, vaan paljon isommista asioista. Taistelu käydään yhtäältä kansan edustaman vallankumouksen (spontaanit kansannousut) ja toisaalta pääoman harjoittaman vastavallankumouksen välillä. Tämä taistelu on kaukana siitä, että se olisi loppunut siksi että armeija kaappasi vallan. Kuitenkin edellytys vallankumouksen voittoon on työväenluokan poliittinen itsenäisyys, ja tämä puute ei saa jatkua pitkään.
Tilanne Turkissa
Sen sijaan että Turkki olisi puuttunut Syyrian tilanteeseen, se on muuttumassa itsekin Egyptiksi ja Tunisiaksi. Viime vappuna mielenosoittajat halusivat marssia Taksimin aukiolla, jossa työväenjuhla on perinteisesti juhlinut. Poliisi valtasi etukäteen aukion ja tukahdutti kaasullaan mielenosoitukset. Kun vallankumouksellinen kansainvälinen vasemmisto kokoontui konferenssiin Ateenassa kesäkuun alussa, tilanne oli toinen; Taksimin aukio oli vallattu mielenosoittajien toimesta, ja poliisi yritti vallata sien takaisin.
Kansannousu Turkissa oli alkanut. Sen käynnisti pieni syy. Hallitus halusi leikata muutamia puita Gezi -aukiolta ja muuttaa puiston kävelykaduksi, jossa kuluttajat kävisivät ostoksilla. Poliisi pystytti barrikadit omilla pakettiautoilla. Tämä ei onnistunut estämään kansanjoukkoja, jotka saapuivat paikalle tuhansittain. Hallituksen todelliset tavoitteet on evätä kansalta oikeuden kansankokouksiin ja ulottuvuuden toreille eristämällä ihmismassat lähiöihin. Sen sijasta kapina levisi saman tien koko maahan. Koko Turkki oli tulessa ja syynä oli joku muu kuin Gezi-puisto. Erdoganin ja maltillisen islamin hoitaman kapitalismin päivät on luettu. Kamppailu on alkanut ja katutaistelut jatkuivat tähän päivään asti.
2. KREIKKA KYSEISEN AKSELIN OSANA
Kyseisten maiden välillä sijaitsee Kreikka. Eikä vain maantieteellisesti. Samanaikaisesti kun RedMed’n järjestämä kansainvälinen konferenssi marssi Ateenassa Egyptin ja Turkin kansannousujen tueksi, Kreikan hallitus päätti sulkea Yleisradion kaikissa sen muodoissaan irtisanomalla koko henkilökunnan kertaheitolla. Konferenssi järjesti useampia kulkueita yleisradion vallatun rakennuksen eteen. Niin radion kuin televisionkin lähetykset jatkuvat normaalisti käyttämällä vaihtoehtoisten kanavien antenneja. Noin 300 työntekijää ylläpitävät lähetyksiä ilman palkkaa jo melkein kolme kuukautta. Kansa käy päivittäin osoittamassa tukensa vapaaehtoisille. Rakennuksen pihalla pidetään konsertteja ja muita kulttuuritapahtumia. 2000 työntekijän irtisanominen tapahtui troikan käskystä. ERT’n lopettaminen käynnistää kuitenkin muitakin prosesseja.
Maa on julistautumattomassa poikkeustilassa, jossa hallitus päättää käytännössä pääministerin tahdon mukaan. Kreikan korkein hallinto-oikeus sanoi ERT’n irtisanomiset laittomiksi ja vaati niiden peruuttamista. Viimeisten kolmen vuoden aikana Kreikassa on pidetty 50 yleislakkoa. Massiivisten alojen lakot on julistettu laittomaksi ja lakkolaiset on pakotettu töihin. Näin kävi metron, opettajien ja satamatyöläisten lakoissa. Yksi toinen esimerkki poikkeustilasta on yhteistyö natsipuolueen ja virallisen valtion välillä. Se ei tapahdu vain katuväkivallan tasolla vaan kaikkialla yhteiskunnallisessa elämässä. Porvarillinen ”demokratia” ei voi toimia jollei se itse lakkauta ainakin osittain itsensä. Tämä on aikamme suurimpia paradokseja ja ristiriitoja.
Heikko bonapartistinen hallitus turvautuu äärioikeiston ja oikeusvallan apuun. Ensin lopetettiin turvapaikan oikeus korkeakouluissa (asylum) ja sitten viedään yliopiston rehtori oikeuden eteen koska tarjosi yliopiston net –yhteydet opiskelijoille indymedian serveriksi. Lopuksi muttei viimeisenä, EEK:n pääsihteeriä syytetään kansan villitsemisestä koska hän tuomitsi kirjoituksessaan Chrisi Avgin johtajia ja niiden rikollista toimia. Uusnatsit sanelevat tällä hetkellä konservatiivihallituksen poliittisia linjauksia. Tässä esimerkissä natsipuolue pakottaa hallitusta kriminalisoimaan fasismin vastaista taistelua. Ollessaan syvässä rappiotilassa valtio kumoaa käytännössä omia lakeja, muuttuu zombiksi ja pukeutuu totalitaariseen viitaansa. Taistelu näitä trendejä vastaan on taistelua työväenvallasta, toisin sanoen taistelu fasismia vastaan on osa taistelua kapitalismia vastaan.
Kysymys ei ole vain poliittinen. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) julkaiseman tutkimuksen mukaan demokraattiset vaalit ovat myrkkyä talouskasvulle. Tutkimus ehdottaa ongelman lääkkeeksi sen, että tärkeimpiä päätöksiä toisten puolesta tekisi epädemokraattinen kansainvälinen talousjärjestö. Kuvio on tuttua jo Papademosin ja Montin hallitusten ajalta. Erään version mukaan vaalit voivat valita kansanedustajat samalla kun hallituksen ainakin tärkeissä ministeripaikoissa istuisi pysyvästi pääomaa palvelevat teknokraatit.
Taistelua vallitsevaa järjestelmää vastaan ei voi käydä olemassa olevien korruptoituneiden ammattiliittojen johdolla. Edellisinä vuosina Kreikan kansa on sankarillisesti taistellut kadulla omien oikeuksiensa puolesta. Kaikki se johti umpikujaan koska kapitalismi ei yksinkertaisesti pysty tyydyttämään pienintäkään vaatimuksista. Päinvastoin sen pitää viedä pois loputkin työväen oikeuksista. 50 päivänmittaista yleislakkoa ei tuonut minkäänlaista tulosta. Nyt tarvitaan määräämättömän ajan yleislakko, vielä poliittinen sellainen. Tällöin lakko on poliittinen ase siksi että se ei lopu ennen kun hallitus kaatuu. Tämä on Kreikassa hyvin ymmärretty.
Vallankumoukselliset aktivistit pyrkivät rakentamaan taistelukeskuksia kaikkialla. Niissä pidetään kansankokouksia ja päätetään demokraattisesti taistelun jatkosta. Kreikassa on korkein työttömyysaste Euroopassa. Työttömät eivät ole ammattiliitoissa. Niitä mobilisoivat vain taistelukeskukset. Kreikassa jo toimii autonomisesti toimivia vallattuja tehtaita, sosiaalijakelua ruuasta lääkkeisiin sekä lääkärin vastaanottoja lähiöissä. Kansannousun seuraava aalto on epäilemättä paljon paremmin järjestäytynyt ja omaa selkeämpiä tavoitteita kyseenalaistamalla porvarillista hegemoniaa ehdottamalla samalla sille vaihtoehtoista, alkuvaiheessa rinnakkais– ja myöhemmin työväenvaltaa.
Kreikka heikoimpana lenkkinä
Kreikka on troikan (EU, EKP ja IMF) protektoraatti. Eurooppalaisen kapitalismin ketju on rikkoutunut heikoimmasta kohdastaan. Kaikki yritykset pitää maata elävänä ovat vain syventäneet ratkaisemattomia ristiriitoja. Budjettivaje kasvaa neljättä peräkkäistä vuotta, työttömyys on 28 ja nuorisotyöttömyys 60 prosentin tasolla, työssä olevat ovat yhä enemmän joustavissa työsuhteissa, valtiovelka on kasvanut 160 prosenttiin bkt:sta 320 miljardiin euroon. Sen lisäksi sosiaalinen ongelma on muuttunut humanitääriseksi hädäksi. Eläkerahastojen kassat ovat tyhjiä ja sairaaloita sekä kouluja suljetaan massiivisesti. Valtionvelkaa on leikattu kerran 100 miljardilla. Siitä joutuivat kärsimään enemmän Kreikan pankit ja muut valtion velkakirjoja omistaneet tahot maassa.
Velan hoito on kestämätön tehtävä Kreikalle. Kansa ei kestä enää kuria ja tuet pian loppuvat. Uusi velan parturointi koskisi eurooppalaisten tahojen omistuksessa olevia velkakirjoja. Erityisesti Saksa ei halua siitä edes neuvotella. Kreikassa vieraillut Schäuble kertoi: “Unohtakaa puheet uudesta velan parturoinnista. Niin tai näin kysymys on siitä, meneekö Kreikka konkurssiin EU:n sisällä vai EU:n ulkopuolella”. Tilanne on siis kestämätön EU:llekin. Shäublen dilemma voisi kääntää niinkin: parturoiko EKP lisää Kreikan velkaa 50-70 prosentilla, vai koko velan 100 prosentilla tapauksessa, jossa maa pakotetaan julistautumaan maksukyvyttömäksi.
Ensi hätään IMF:n johtaja toteaa, että Kreikan maksupaketista uupuu kokonaiset 11 miljardia euroa. Lagarden mukaan euromaiden pitää hyväksyä miljarditappiot vapauttamalla Kreikka 7,4 miljardin velasta seuraavien 18 kuukauden aikana. Tämän jälkeen Eurooppa ja IMF ovat napit vastakkain tässäkin asiassa; pitääkö parturoida Kreikan velkaa lisää vai ei. Vastakkainasettelu kielii globaalikapitalismin riveissä vallitsevista erimielisyyksistä siitä, miten alamäessä ilman jarrua syöksyvää ajoneuvoa ohjataan.
Kreikka linkkinä Gibraltar-Bosporinsalmi -akselilla
Toissa vuonna Kreikkaa osoitettiin sormella näyttämällä Portugalin ja Irlannin esimerkkejä. Kyseiset maat olisivat muka pian palaamassa markkinoille lainaamaan pienemmällä korolla. Nyt Portugalia raatelee mahtava poliittinen kriisi, joka johtuu mahdottomuudesta saada talouden yhtälöt kuntoon. Nyt kymmenen vuoden valtionvelan korko on lähes mahdottomalla seitsemän prosentin tasolla. Hallituspuolueet ja oppositio keskeyttivät kriisineuvottelunsa tuloksetta. Sielläkin kyse on siitä, miten toteuttaa IMF:n ehdot 78 miljardin euron lainapaketista. Ehtoihin liittyvät IMF:n vaatimat leikkaukset ja veronkorotukset, jotka johtivat maan poliittiseen kriisiin. Portugali palauttaa mieliin kuvat Argentiinan 2001 kansannoususta, joka heitti viisi presidenttiä yli laidan. Portugalissakin mielenosoittajat hyökkäävät parlamenttiin ja vaativat kaikki konnat ulos.
Portugalin naapurimaassa, Espanjassa hallituskriisillä on eri kasvot. Pääministeri Rajoin skandaalit uhkaa hallituksen vallassa pysymistä. Sen seurauksena voi syntyä valtatyhjiö, jonka pyrkii täyttämään joku diktaattori kuninkaan siunauksella tai sen ratkaisee luokkataistelu. Viimeinen ei välttämättä tarkoita sorretun luokan voittoa, vaan fasistit voisivat vetää kotiinpäin. Joka tapauksessa kolmatta tietä ulos tästä umpikujasta ei ole.
Italiassa poliittinen vakaus on yhtä lailla veitsen terällä ja Ranskaa uhkaa luottoluokituksensa laskeminen. Näin ollen muodostuu toinen akseli rinnakkain Pohjois-Afrikan rannikolla kulkevan kanssa. Kyseinen akseli kulkeutuu Bosporinsalmen asti. Joka tapauksessa merkittävänä geopoliittisena solmuna jälleen kerran muodostuu kolmio Turkki-Kreikka-Egypti.
Tilannetta itäisellä Välimerellä kuvailee parhaiten amerikkalainen amiraali James Stavridis. Artikkelissaan Foreign Policy –lehdessä amiraali kirjoitti, että itäinen Välimeri on kuin Balkanin niemimaa vuonna 1914.
.
3. KANSAINVÄLINEN TYÖVÄEN KONFERENSSI ATEENASSA
9. ja 10. kesäkuuta Ateenaan kokoontui satoja ihmisiä, jotka edustivat 40 eri järjestöä 20 eri maasta. Konferenssin järjestämisestä päätettiin viime joulukuussa CRFI:n Kansainvälisen Komitean kokouksessa. Konferenssin aihe oli “Eurooppa kriisissä: internationalistisen vallankumouksellisen vaihtoehdon puolesta”. Konferenssin työskentelyn keskiössä oli kansannousut Välimeren itäisessä osassa ja vallankumouksellisten interventiomahdollisuudet siihen. Tämä arvio vahvistui oikeaksi kun samanaikaisesti konferenssin kanssa oli käynnissä kansannousu Turkin suurimmissa kaupungeissa. Arabikevään orastava toinen erä on saamassa sellaisiakin muotoja, että se puhkeaa maassa, joka on sekaantunut Syyrian tilanteeseen ja tavoittelee alueellista hegemonista asemaa jonkun maltillisen “islamin” nimessä.
Kuten vieraamme Tunisiasta totesi, nykyinen siellä vaaleilla valittu islamistihallitus sanoi tavoittelevansa Turkin järjestelmän kaltaista mallia. Erityisen punaista väriä konferenssiin antoivat DIP:n edustajat, toverit, jotka olivat jatkuvassa yhteydessä kadulla ja barrikadeilla olevien DIP:n militanttien kanssa. interventiomme Tunisin sosiaalifoorumiin toi meille vieraita Pohjois-Afrikasta. Mielenkiintoisia ihmisiä tuli Unkarista, Puolasta, Ukrainasta ja Venäjältä. Lauantaina 8.6. järjestettiin mielenosoitus, johon meidän blokki osallistui ainoana kansainvälisenä blokkina. Iskulauseita huudettiin melkein kaikilla kielillä, joista löytyi osaajia blokissamme ja jopa suomeksi. Suomesta meitä oli mukanakolme toveria. Mielenosoitus päättyi laulamalla Internationaalia yhtä aikaisesti monella kielellä.
Konferenssissa puhui edustajia Kreikasta (21 laitavasemmiston mutta myös vallattujen tehtaitten ja muiden työpisteiden edustajia), Italiasta, Portugalista, Britanniasta (edustajien lisäksi video-analyysin lähetti professori Tiktin ja skypen kautta tervehti filosofi Istvan Meszaros), Ranskasta viestin lähetti NPA:n vasemmalla laudalla toimiva Liekki niminen järjestö (l’ Etincelle), Suomesta puhui MTL:n edustaja, Tanskasta meille tuttu Jette Kroman, Puolasta kaksi edustajaa, Romaniasta Ana Bazac raportoi tilanteesta Skypen kautta, Unkarista Matyas Benyik Karl Marx-yhdistyksestä, Ukrainasta kaksi edustajaa, Itävallasta yksi, Albaniasta ja Bulgariasta tuli vain tervehdykset, Venäjältä Abramson (RPK), Mitina (komsomolin johtaja), Filimonova (Plehanov-yhdistys), Konasev (marxilaisjärjestöjen yhdistys AMO), Gafurov sekä Rubintsik Alternatyivista, Turkista 3 edustajaa, Iranista, Tunisiasta, Marokosta, Etelä Afrikasta kaksi, Argentiinasta ja Uruguaysta.
Sisällöltään rikkaan keskustelun jälkeen kaksipäiväinen konferenssi äänesti kaikkien ehdotettujen ohjelmallisten kohtien, kannanottojen ja kampanjoiden puolesta. Näitä olivat vaatimus kaiken velan poispyyhkimisestä, työttömyyttä, fasismia, rasismia ja valtion repressiota ja imperialismin invaasioita, vastaan. Yksimielisesti hyväksyttiin Savas Michaelin alustus ja sen perspektiivit imperialistisen Euroopan murskaamisesta ja maanosamme yhtenäistämisestä sosialismin pohjalta. Kaikki kontaktit ovat valmiit vastaamaan tuleviin vetoomuksiin uusien tapahtumien ja kampanjoiden osalta. Ensi vuoden alussa on mietitty järjestää sekä Rakovsky-keskuksen yleisbalkanilainen että Välimeren akselilla toimivan RedMedin konferensseja.
MTL:n kannalta konferenssi oli enemmän kuin rikastuttava. Olemme solmineet kiitettävästi kontakteja ympäri Eurooppaa, Pohjois-Afrikkaa ja Lähi-itää, mutta erityisesti Baltian alueella. Meitä on nyt neljästä maasta (Venäjä, Suomi, Puola ja Tanska) jotka voimme allekirjoittaa yhteisiä kannanottoja. Niitä voimme ehdottaa sitten muissakin maissa toimiviin järjestöihin ja asettaa tavoitteeksi oman Baltian konferenssin alussa ehkä pienessä mittakaavassa ja matalalla profiililla. Saimme kutsut Plehanov –yhdistyksen konferenssiin ensi syyskuussa. Kutsu tuli myös ukrainalaisjärjestön sekä Turkin DIP –puolueen kesäleireille. Lopulta MTL on kutsuttu Budapestiin osallistumaan fasismin vastaiseen seminaariin ensi vuoden alussa.
.
4. KRIISIN TALOUDELLISPOLIITTISIA TAUSTOJA LAAJEMMIN
Kesäkuussa USA:n keskuspankin, Fed’n pääjohtaja Bernanke varoitti, että mittavat elvytyspaketit (Quantitative Easing) saattavat pian jäädä tasolle, joka on välttämätön vain velkakirjojen ostamiseen, 85 miljardiin dollariin kuukaudessa. Mainittakoon että vastaavaan elvytysohjelmaan on ryhtynyt Japanin hallitus pari kuukautta aikaisemmin. Se on 76 miljardin dollarin luokkaa kuukaudessa. Ohjelmia olisi parempi kutsua likviditeetin helpottamiseksi eikä elvytyspaketiksi, sillä näistä hanoista viimeiset vuodet on ruokittu vain pankkijärjestelmää. Euroopassa EKP on pumpannut pankeille 1000 miljardia euroa lainoja sillä lupauksella, että nämä itse voisivat tarvittaessa ostaa ongelmamaiden velkakirjoja. Bernanken mallin mukaan ja kuplien paisuttamisen pelossa, likviditeettihelpotuksia pyrkii rajoittamaan myös Kiina. Mutta miksi maailman kaksi suurinta taloutta ryhtyy jarruttamaan inflatorista politiikkaansa vaikka lama yhä jatkuu? Bernanke yritti rauhoittaa markkinoita sanomalla, että ei jarruteta vaan päästetään kaasusta irti.
Bernanken Fed ja Kiina – yhteinen linja. Käännekohta kuplien paisuttamisessa
Keskuspankkien pumppaamat pääomien jättiläisvolyymit Lehman Brothersin konkurssin jälkeen ovat antaneet hallituksille mahdollisuuden säilyä hengissä niin, ettei yhtäällä kapitalismin maailmankaikkeus ole romahtanut. Toisaalla pääomapumppaukset eivät ole missään tapauksessa auttaneet kansantalouksia pääsemään ylivelkaantumisen ja taantuman oravanpyörästä. Päinvastoin tämä on vielä kerran ruokkinut pääomien kääntymistä reaalitaloudesta ja tuotannosta finanssisektorille ja keinottelulle. Euroopassa pankit ovat myyneet lainoja kolme kertaa enemmän kuin koko maanosamme bkt yhteensä. Saksan pankit ovat lainanneet pääomia 26 kertaa omaa pääomaa enemmän. Bernanke ajatteli lakata paisuttamasta tätä kuplaa ennen kuin se räjähtää ja vie menneensä kaiken niin kuin uhkasi tehdä vuonna 2008.
Keskuspankkien keskuspankki, BIS (Bank for International Settlements) varoitti kesäkuussa muistiossaan, että jos inflatorinen politiikka jatkuu, pankkijärjestelmää uhkaa ennennäkemätön luhistuminen (endorse). Sinällään varoitukset aiheuttivat kouristuksia pankkijärjestelmälle ympäri maailmaa. Kauan enää eivät pysty ylläpitämään kansantalouksia valtionvelan dopingilla. Sen vuoksi Bernanke sanoi kiristävänsä hanat. Pian Bernanke joutui peruttamaan puheensa välittömän pörssiromahdusten pelossa. Nyt ollaan siihen palaamassa, ja sen vuoksi rahaa tulee markkinoille paitsi vähemmän määrältään, mutta myös kalliimpaa. Kansantalouksien kestävyysrajaa uhkaavat myös poliittiset umpikujat erityisesti euroalueella.
Kiina päätti kesäkuussa leikata luotonantoa. Vuodesta 2008 Kiina on lainannut muille pääomia tuhansien miljardien dollareiden edestä. Kiinassa valtio kontrolloi noin puolet pankkijärjestelmästä. Halpa yuan ja kurjat työolot ja –palkat vaikuttivat halpojen tuotteiden vientiin. Nyt kun markkinat ympäri maailmaa ovat lamassa, Kiinan talous on uppoamassa. Aikaisempi 11,5 prosentin talouskasvu on enää historiaa, kasvu Kiinassa on pudonnut 7,5 prosenttiin. Jokaisen prosentin aleneminen tarkoittaa miljoona työtöntä lisää. Nykyinen kriisi huipentui syksyllä 2008 Lehman Brothersin konkurssiin, mutta se alkoi 2007 alussa Shanghain pörssin romahtamisella ja asuntolainojen arvon mitätöimisellä saman vuoden kesällä USA:ssa. Omituinen suhde velan ja taantuman välillä sytyttää Kiinaa tuleen.
Jo olemassa oleva suunnitelmatalouskaan ei pysty säätelemään kriisiä. Yli 50 prosenttia Kiinan bkt:sta tulee valtion omistuksessa olevista yrityksistä. Maailmantalouden taantuman ilmaisimet Kiinassa puhuvat omaa raadollista kieltään: a) kiinalaistuotteiden kysyntä on rajussa laskussa, b) ns. Kommunistinen Puolue rahoitti kotimarkkinoita, mikä urbanisoi maanviljelijöitä ja ruokkii työttömyyttä, c) Noin 270 suurta pankkia on kytköksissä lännessä toimiviin pääomiin, d) uskomattoman mittava asuntokupla, ainoastaan Pekingissä tyhjien huoneistojen määrä on kaksinkertainen verrattuna koko USA:ssa oleviin, e) pankkijärjestelmän kupla on 6000 miljardin dollarin luokkaa, mikä edustaa 60% bkt:sta.
Pankit perustivat varjotytäryhtiöitä pyytämään lainoja sitten kun hallitus sanoi seis lainanantoon. Nämä yhtiöt lainasivat rahaa valtiolta, joka yleensä pyytää 3,3 prosentin korkoa, rahaa 6-7 prosentin korolla, ja välittivät sen eteenpäin äitiyhtiöilleen 9-12 prosentin koroilla. Tämä on lännen vararikon (subrimes) toistoa. Miljardivoitoista suurimman osan korruptoitunut byrokratia jakoi omilleen jäsenilleen. Kriisin edetessä byrokratian eri osat alkavat tapella keskenään. Tämä näyttäytyy poliittisena tappeluna. Korruptio Kiinassa ei vedä vertojaan. 15 000 dollarin vuosipalkalla byrokraatti voi omistaa Ferrarin, jonka arvo on 2,6 miljoonaa dollaria. Kiinan rikkaimpiin ihmisiin lukeutuu 80 Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean jäsentä. Heidän omaisuus sijaitsee ulkomailla.
Ensimmäinen kiinalainen pankki tulevien konkurssien listalla on Agricaltural Bank. Pystyäkseen myymään tämän pankin omistamia velkakirjoja eivät riitä kaikki EU:n ja USA:n kirjapainot. Jos pankki vie velkakirjansa mukaan hautaan, dominoilmiö on väistämätön. Keskuspankkien oikeus painaa inflatorista rahaa on ollut niiden ainoa ase siirtää kriisiä hieman eteenpäin. Ilman sitä keskuspankit ovat täysin avuttomia tulevien vääjäämättömien romahduksien edessä.
.
5. BRASILIAN KAPINA – konsensuksen loppu
Taloustieteen “nerot” ja heitäkin ”nerokkaammat” vasemmistoreformistit kuvailivat Brasiliaa ihmeenä. BRICS -maista se oli ykkönen. Jopa silloin kun Eurooppaa ja Yhdysvaltoja repi taantuma, Brasilian talous esitti kasvua. Monet puhuivat nousevasta supervallasta, ja useat palvoivat rouva Dilma Rousseffia maan äitinä. Supervalta tai ei, Brasilia ei voinut välttyä kapitalismin maailmanlaajuisen kriisin seuraamuksista. Tästä johtuen 6. päivä kesäkuuta murskaantuu kaksi suurta myyttiä, jotka kestivät runsaat kymmenen vuotta. Ensimmäinen on myytti, joka halusi BRICS-maita kapitalistisen kasvun veturiksi. Toinen myytti oli siitä, että Lulan tai Chavesin keskustavasemmistolaiset järjestelmät olisivat vastaus kriisiin. Liekin liikehdintään sytytti hallituksen päätös nostaa bussilippujen hintoja. Samanaikaisesti maa on järjestämässä superkalliita jalkapalloturnauksia ja maailmanmestaruuskisoja.
Mielenosoituksiin osallistui miljoonia ihmisiä kerrallaan. 21. kesäkuuta kadulla oli yli kaksi miljoona ihmistä. Maan “vasemmistolainen” presidentti tukahdutti kansan liikehdintää väkivaltaisesti samalla logiikalla kuin oikeistolaisetkin virkaveljensä muualla. Sen seurauksena samana päivänä kadulla kuolleena makasi neljä ihmistä. 18. kesäkuuta Folha de Sao Paulo –lehden toimittaja tiiviisti: “Kaikki näytti niin ihanalta Brasilian keitaassa kunnes yhtäkkiä ja varoittamatta meistä tuli Tahririn aukio. Olemme historian yllätysten uhreja“. Tämä on raadollinen totuus. Poliisi alkoi työllistyä sitten kun nuoriso tuli kadulle. Se sama mellakkapoliisi, jonka perusti diktatuuri ja säilytti uusliberaalit ja kehitti Työtätekevien Puolue (Partido dos Trabalhadores – PT). Kuten muissakin BRICS -maissa myös Brasiliassa eletään kahdessa todellisuudessa. Yhtäällä on se joka näkyy ja toisaalla se näkymätön.
Niin BRICS-maissa kuin muuallakin meillä on vastassa sama ongelma; rappiovaiheessa oleva kapitalismi, joka ei pysty uusimaan pääomansa. Sen vuoksi se tuottaa fiktiivisiä arvoja ja kuplia, siis keinotekoista kasvua. Meillä on raha, joka ei kasaannu pääomaksi. Sen vuoksi se etsii tiensä pankkeihin. Kun sitä on kasaantunut liikaa, sillä on taipumus itsetuhoon. Pääomien parturoinnissa on kyse siitä. Pankkien bail-out muuttui omistajien ja tallentajien bail-in’ksi. Marx puhui pääoman kannibalismista. Kiinan suurin teräksen tuotanto on tarkoitettu vientiin. Kiinaa ruokkii maissi, joka tuotetaan USA:ssa. Tänä vuonna maissin tuotanto on romahtanut. Sen seurauksena maissin hinta nousi pilviin. Näin pienikin asia voi osoittautua lopulliseksi klikkaukseksi, joka avaa nousuvesien tulvat Kiinassa. Silloin tulemme näkemään ilmiöitä, jotka saavat Tahririn, Taksimin ja Brasilian tapahtumat näyttämään lasten leikiltä.
.
Dimitris Mizaras
elokuu 2013
< ![endif]–>
