SKP:n toiminta jatkuu, ilmoitti meille puolueen edustajakokous 26.-27.11.1994. Tämä kokous oli puolueen hajoamisen jälkeen ensimmäinen ja, paitsi saman vanhan politiikan uusimista, se sai säilyttää vanhan nimenkin.
Neuvostoliitto oli jo romahtanut, tai oikeammin se oli sisältä romutettu. Stalinistiset puolueet olivat menettäneet ohjenuoransa, mutta eivät kokonaan. Jos tutkii Venäjän VFKP:n ohjelmaa ja vertaa sitä SKP:n jälleenrakentamiseen tähtäävän kokouksen asiakirjoihin, niin niistä kahdesta löytyy ihmeellisen paljon yhtymäkohtia, joskin kumpikin puhuu oman maan itsenäisestä kehityksestä, joka ei ole sidoksissa toisten maiden kehitykseen.
Molemmat ovat neuvostoliiton jälkeisessä maailmassa toteamassa, että (VFKP:n mukaan)
Tavoitteena on kansanvalta, joka merkitsee työväenluokan enemmistön perustuslaillista valtaa. Ovelasti sanottu, siis perustuslaillinen valta on kapitalismin perustuslaki.
Isänmaallisuus, joka tarkoittaa kansojen ystävyyttä, eli isänmaallisuuden ja kansainvälisyyden yhdistymistä (kas!).
Jokainen kansa ja maa toteuttaa yleisen kehityksen lainmukaisuuksia omien erityispiirteidensä ja oman historiallisen kokemuksensa mukaisesti.
Stalinismin toisaalta pahuuden tunnustaminen ja toisaalta välttämättömyyden hyväksyminen.
NL:n hajoamisen syyt kiteytyvät neljän ''petturin'' persoonaan, Gorbatshovin, Jakovlevin, Jeltsinin ja Shevarnadzen. Näin ollen romahdukseen johtaneet monimutkaiset prosessit pelkistyvät henkilöiden petturimaisista luonteista johtuneisiin aikeisiin.
Venäjällä tulevaisuudessa pitää edetä sosialismia kohti ei enää kahden vaiheen kautta, vaan kolmen.
SKP:n ko. edustajakokouksen tavoitteita on
markkinavoimien laittaminen kuriin ja vallan siirtämistä markkinoista ja kansallisista suurfirmoista kansalaisille,
ostovoiman saattaminen nousuun,
vaaliyhteistyöhön pyrkimys, johon osallistuu ''edistyksellisiä'' voimia, mikä on kansanrintamasopan uudelleenlämmitys,
iso joukko reformistisia vaatimuksia, kuten yhteistyö, aseistariisunta, ekologia, auttakaa kolmatta maailmaa, YK:n demokratisoiminen, kulttuurin kollektivisointi, jne. Seuraa joukko propagandistisia sanoja siitä, että kapitalismi ei kykene turvaamaan ihmisten tulevaisuutta ja miten sosialismi on parempi järjestelmä, mutta sanallakaan ei mainita kapitalismin romahtamisen vaaroista tai siitä miten sen kumoaminen onnistuu;
isänmaallisia saarnoja käytetään toistuvasti,
SKP:n jälleenrakentamisen merkitys on taistella ''ihmisten oikeuksien, hyvinvoinnin ja vapauden puolesta sekä koota yhteen suurpääoman vastaisia voimia'',
SKP on ollut EU-jäsenyyttä vastaan, koska ''se kaventaa eduskunnan valtaa ja voimistaa valtiollisen päätöksenteon keskittymistä hallitukselle ja presidentille'',
jos joku luulee, että vielä edellisten vaatimusten epämääräisyydessä piilee jotain sosialismiin viittaavaa, niin seuraava tulee mykistämään hänet: ''Me esitämme toisenlaisen Euroopan rakentamista: tasavertaisen ja itsenäisten kansojen ja kansalaisten Eurooppa.'' Tulipa se siitä.
Tämä on keskustavasemmiston oikeudenmukainen kapitalismi, jolla ei ole mitään edellytyksiä. Toisenlainen maailma on mahdollinen, ei ihme jos SKP on Attacin ja sosiaalifoorumien uskollisimpia rakentajia.
SKP oli perustettu taas ja sen uusi rooli määräytyi uusista olosuhteista yhteiskunnassa, mutta sen politiikka kansanrintaman suhteen oli hyvin vanha.
19.-20.5.2001 Turussa pidetyn edustajakokouksen linjaukset eivät olleet kaukana aikaisemmista. Tiedonantaja julkaisi kokouksen teesit ja pyysi kaikilta vastinetta. Lehti vielä lupasi julkaista joka ikisen näistä vastineista. Olipa tästä puolueesta tullut suvaitsevainen, joku voisi ajatella. Kirjoitimme vastineen ja yritimme siinä keskittyä olennaiseen, jotta pitkää puheenvuoroa ei käytettäisi tekosyynä kirjoituksen hautaamiseen. Vastinetta, joka löytyy meidän kotisivuiltamme, ei koskaan julkaistu, vaikka se oli lähetetty allekirjoittaneen nimellä (eikä MTL:n vastineena) jyrkästi ilmaistusta valituksesta huolimatta. Mainitsen tässä vain pari tärkeä kohtaa, koska ne kertovat paljon tämän puolueen vanhasta uustulemisesta. Seuraavasta se selviää:
Miksi ei teesien kirjoittaja tunnusta, että EU:n vastustaminen ei tarkoita porvarillisen kansallisvaltion ja isänmaan puolustamista. Tarkemmin: ''Se, joka ei tajua tätä ja pitää kiinni 'sosialismi yhdessä maassa' -teoriasta, hän ei tajua mitään NL:n romahtamisen syistä vaikka kuinka hän toisin väittäisi. Teeseissä lukee: 'EU:n maatalouspolitiikka murentaa maamme elintarvikeomavaraisuutta.' Onko tämä vihannesviljelyä yhdessä maassa?''
Ja vielä siteeraan meidän vastinettamme: ''Teeseissä lukee: 'Irtaantumalla kokoomuksen kelkasta vasemmiston, vihreiden ja keskustan edustajat voisivat ...'' Onko tämä vanhan kansanrintaman sopan jälleenlämmittämistä? -- -- Vastaus pitäisi olla ei porvarillisten puolueiden ja järjestöjen Yhteisrintama, joka taistelisi ei ainoastaan minimi ohjelman vaatimusten puolesta, vaan myös sellaisten reformien puolesta, joiden toteutus johtaa suoraan sosialismiin. Tekstiä, joka auttaa luokan tajuntaa tietoisuuteen sanotaan siirtymäohjelmaksi.''
Törkein teesien kohta on numerolla neljä, jossa puhutaan siirtymisestä ei kapitalismista sosialismiin, vaan ''rahanvallasta kansanvaltaan''. Mitä sillä kansanvallalla tarkoitetaan jää ennustajan arviotavaksi. Vastine jatkaa: ''Onko se kapitalismi vai sosialismi?''
Ja pian tämän jälkeen todetaan ''vanha brezneviläisen stalinismin harhaoppi aseidenriisunnasta, vedoten samalla Suomeen (sic!), että se toimisi 'siviilikriisihallinnan edelläkävijänä'''.
Hävyttömin teesien kohta on se, jossa todetaan: ''SKP oli 50-luvulla ensimmäisiä puolueita, joka kirjasi ohjelmaansa tavoitteeksi rauhanomaisen siirtymisen sosialismiin. -- -- 60-luvulla tuli Suomen tie sosialismiin ja 70-luvulla demokraattisten voimien yhteistyöohjelma. -- -- Tämä kaikki sivutetaan valtajulkisuudessa.'' Ja meidän vastine kommentoi: ''Onko toverit tämä totta, että siis valitatte, että kapitalistien media ei huomioi sitä, että olette heittäneet marxismi-leninismin roskiin ja muuttuneet reformistiseksi puolueeksi?''