Kansainvälisyys, internationalismi ja EU:n vaalit

Mitä äänestämme ja miksi

Euroopan porvaristo kutsuu kansalaisiaan taas kerran uurnille Euroopan unionin yhdessä ratkaisevimmissa käännekohdassa. Kansainvälistä tilannetta tänä päivänä luonnehtii EU:n pyrkimys muuttua supervallaksi, vahvistaa toimenpanovaltaansa niin rajojensa sisällä, kuin myös niiden ulkopuolellakin. Uusi perustuslaki on valmis hyväksyttäväksi koko unionin toimesta tai osasta siitä. Rakentamalla oman armeijan, nopean toiminnan joukkojen muodossa, eurooppalainen imperialismi haluaa näytellä omaa USA:sta riippumatonta herruuden roolia kansainvälisellä areenalla, tapahtuuko se sitten Naton kilven takaa tai ei. Amerikkalaisten liittouman ehdoton umpikuja Irakissa, sodan vastaisen liikkeen vahvuus ja oikeiston tappio Espanjan vaaleissa antavat uusia ulottuvuuksia poliittiselle kartalle. Hajottavien ja integraatiovoimien keskinen vuorovaikutus yhdessä laajennetun Euroopan uusien ristiriitojen kanssa luovat tilanteen, jossa kaikki on auki ja suuret muutokset tulevat tapahtumaan muualla kuin parlamentissa. Etenkin protestit, lakot ja yleensä ns. "katujen paineet" laittavat kehitteellä olevaan tilanteeseen oman dynamiikkansa.

Huolimatta vaalien tuloksesta porvaristo tulee ryhtymään toimenpiteisiin, joita sanelee nykyinen yleismaailmainen kriisi, joka on historiallisessa mätänemisprosessissa olevan kapitalismin ristiriitojen huipentuma. Kapitalismin palautuminen Venäjällä on vielä käynnissä oleva prosessi eikä osoittautunut riittäväksi ehdoksi maailmanlaajuisen kapitalismin pelastamiseksi. Samalla kun kapitalismi kääntää silmänsä Kiinaan päin, samalla kun Kiina-ilmiöstä voi tulla sijoituskohde pääomalle, saman ilmiön seurauksena pääoma karkaa Euroopasta aiheuttaen työttömyyslukujen uusia ennätyksiä.

Irakin miehitys sen sijaan, että olisi vakiinnuttanut imperialismin uutta järjestystä alueella, on laukaissut intifadaa välimerestä Persian lahdelle asti; samalla se on laukaissut sodan poliittiset seuraamukset lännessä kuten Aznarin edesmennyt hallituksen kaataminen tai miehittäjien ja irakilaisten nukkepoliisinsa kidutusmenetelmät osoittaa.

Eurovaalit käydään kansallisesti ja kansainvälisesti muuttuneissa olosuhteissa. Vuosi Irakin sodasta ja omista intresseistä lähteneen eurooppalaisen imperialismin sodan vastustamisen jälkeen, tilanne on kääntynyt päälaelleen. Uuden YK:n päätöslauselman mukaan laiton miehitys ei ole enää laitonta jos sen hyväksyy vanha Eurooppa, jolle on luvattu osa kakusta. Uusi tilanne tuo lähelle toisiaan kaksi Eurooppaa ja imperialismin sisäiset poliittiset ristiriidat siirtyvät uudelle tasolle. Eurooppa haluaa rakentaa oman armeijan Naton kanssa tai ilman; sen nimi on nopean toiminnan joukot ja se varaa itselleen oikeuden toimia mielivaltaisesti kuten USA. Perustelut ovat samanlaisia kuin Bushin juntan käyttämät: jos tapahtuu jotain lähellämme, esim. Balkanilla (ilmaisu on heidän), ja YK ei kykene päättämään "toimenpiteistä", niin nopean toiminnan joukkojen pitäisi puuttua asiaan.

Kapitalismin maailmanlaajuisen kriisin seuraamukset näkyvät enemmän Euroopassa. Pääoman ylituotannon ja talouden taantuman luvut puhuvat omaa synkkää kieltä. BKT:n kasvu USA:ssa on 4,3%, Japanissa 3,4% ja EU:ssa vain 0,6% ja on syytä uskoa, että tämä suhde säilyy vaalien jälkeenkin. EU:n laajentuminen, joka tähtää eurooppalaisen pääoman riistoalueen laajentamiseen, saa aikaan myös kriisin laajentumista ja omien ristiriitojen kärjistymistä, joka taas vuorollaan kärjistää EU:n sisäisiä hajoamistendenssejä, vaikka nyt näyttäisikin siltä, että vanha Eurooppa menee uuden kelkkaan Irakin sodan suhteen.

Itään laajentumisen takana on amerikkalaisten ja eurooppalaisten välinen kilpailu, joka syntyy siitä, että pitää täyttää valtavaa tyhjiötä, joka syntyi NL:n ja Itä-Euroopan epämuodostuneiden työläisvaltioiden romahtamisesta. Kapitalismin palauttamisen edistäminen ja sen onnistumisen valvominen Prahasta Vladivostokiin ja Shanghaihin on eurooppalaisenkin imperialismin lähitulevaisuuden haasteita. Nopean toiminnan joukot pitää nähdä myös tämän näkökulman kannalta.

Vasemmistoliitto on pettänyt työväenluokan ja köyhän kansan asiat. Osallistumalla aikaisemmin hallitukseen VL hyväksyi historian räikeimmät leikkaukset ja hyökkäykset hyvinvointivaltiota vastaan. Nyt kun se on potkaistu pois, sen pitää näyttää jatkuvasti salonginkelpoisuuttaan hyväksymällä (ensi syksynä) EU:n armeijankin. Tämän lisäksi Vasemmistoliitossa on harvoja (seppäset yms.), jotka vastustavat EU:ta ja vaihtoehtona esittävät vanhaa (heille) rakasta markkaa ja kansallisen kapitalismin kehittelyä. Sellainen vaihtoehto ei ole mahdollista. Kapitalismi on kasvanut siitä vaiheestaan yli ja on nyt rappiovaiheessaan, jolloin se tuhoaa enemmän kuin se rakentaa. Suurin osa vasemmistoliittolaisista on kuitenkin pro-EU-ihmisiä. Äänestämällä Seppästä, ääni voikin mennä Ojalalle.

Nyt enemmän kuin koskaan on välttämätön antikapitalistisen poolin rakentaminen, vaihtoehto, jonka tarkoituksena on kapitalismin kumoaminen. Radikaalin vasemmiston napa olisi kaikkien järjestöjen ja puolueiden yhteisrintama, joka sopisi vähimmäisohjelmasta ja olisi ehdottomasti NATO:a, EU:ta, imperialismia, työttömyyttä ja leikkauksia vastaan. Rintaman pitäisi taistelujensa kautta esittää työväenluokalle ja koko köyhälle kansalle selkeää vaihtoehtoa, millä tulee korvaamaan mätänemisvaiheessa olevan yhteiskunnallisen järjestelmän.

Välttämätön ehto tällaiseen on reformismista irtisanoutuminen; kansalle on sanottava selkeällä kielellä, että jos toinen maailma on mahdollinen, se ei voi olla muu kuin sosialismin maailma. "Ylikansallisen" pääoman Euroopalle pitäisi asettaa ei kansallista, vaan Sosialististen Euroopan Kansakuntien näköala. SKP on puolue, joka etsii NL:n jälkeistä profiiliaan. Sisällään SKP:n vaalilista pitää kaikenlaisia suuntauksia attacilaisista nationalistis"kommunisteihin" KTP:laisiin, jotka ovat yhteistyössä äärioikeiston kanssa ja palvontakohteeksi ovat vaihtaneet Stalinin Kim Iliin. Virallinen SKP:n vaaliohjelma on täysin reformistinen, se puhuu ihanteellisen ja demokraattisen monopolien vastaisen kapitalismin puolesta, joka panisi pääomaliikkeet kuriin Tobinin verolla, ei yksityistäisi, olisi NATO:a vastaan ja olisi yhtä aikaa kansainvälinen ja liittoutumattoman kansallinen.

Marxilainen Työväenliitto ei näihin vaaleihin osallistu minkään vaaliryhmän listoilta Suomessa. Kehotamme jäseniämme ja poliittisia ystäviämme äänestämään SKP:n ehdokkaita. Tämä on kriittinen tuki; samalla haastamme SKP:n johtoa sanoutumaan irti menneisyydestään, josta työväenluokka on saanut maksaa kalliin hinnan. Sanomme SKP:n jäsenille ja erityisesti nuorisolle: Painostakaa johtonne hylkäämään reformismin; uusreformismi on samanlainen kuin vanha stalinistinen petturinomainen työväenluokan kytkeminen kapitalistiseen järjestelmään. Tarvitaan muutoksen subjektia, ei sellaista puoluetta, joka neuvottelisi vain parempia työehtoja kansalle.

Ylämainittujen syiden vuoksi voidaan todeta, että elämme aikaa, jolloin imperialististen sotien vaihe sekä niiden vastakohta, luokkataistelu keskuksissa, tulevat vaikuttamaan ratkaisevasti lähitulevaisuudessa. Vanha kommunistien iskulause "sosialismi tai barbaria" ei ole ollut koskaan ajankohtaisempi kuin nyt. Kapitalismin kriisi esiintyy kaikilla tasoilla ja se on viime kädessä ihmiskunnan kriisi, joka heijastuu työväenluokan tasolle tämän vallankumouksellisen johdon kriisinä.