Joka vastustaa Natoa, vastustaa demokratiaa. Sillä ei ole paljon merkitystä, ovatko vastustajat oman maan kansalaisia vai ei. Näin siis tällä kertaa demokratian kehto, USA, antaa demokratian opetusta ei pommittamalla Jugoslaviaa, Pohjois-Afrikkaa tai Lähi-itää. Tähtäimessä on sisäinen vihollinen, oma työväenluokka ja nuoriso. Sisäinen vihollinen on kansalaisyhteiskunnan ”epäsymmetrinen uhka”, sama vihollinen, jota on hakattu ja kaasutettu Wall Streetin edessä Occupy –liikkeen mielenosoituksissa. Nuorison epädemokraattinen synti tällä kertaa on se, että nämä vastustavat paitsi maailman suurimman pörssin kapitalisteja myös niiden käsikassaraa, Natoa.

Tiiviissä yhteydessä taloudellisen eliitin ja toimenpanovallan kanssa on oikeusvalta. Chicagon käräjät kielsivät Naton vastaiset mielenosoitukset, jotka oli suunniteltu ensi marraskuuksi kaupungissa pidettävässä huippukokouksessa. Alun perin mielenosoittajat suunnittelivat järjestää sodanvastaisen mielenosoituksen toukokuussa, jolloin Chicagossa kokoontuvat G8-maat. Kyseinen mielenosoitus kiellettiin niin ikään. Reutersissa annetussa julkilausumassaan rauhanaktivistit kertoivat, etteivät tuomarin perustelut voi muuta kuin naurattaa vaan. Tuomiovalta vetosi siihen, että mielenosoitukset vaikeuttavat julkista liikennettä.

Maailman talouspoliittinen tilanne ja vanha status quo ovat tienhaarassa. Yhden aikakauden loppu on ilmeinen tosiasia. Kysymys on enää vain siitä mihin suuntaan historian kehitys tästä kääntyy. Talouden tasolla aika, joka alkoi 2001 tienolla, on päättynyt vuonna 2007, jolloin alkoi kapitalistisen tuotantotavan nykyinen kriisi. Samaan aikaan sopi ns. Kiina –ilmiö ja fiktiivisten talousarvojen moninkertaiseksi kasvattaminen. Mm. nämä kaksi seikkaa antoivat talousjärjestelmälle muutaman vuoden aikalisää. Nyt eletään järjestelmän kuolinkamppailun neljättä vuotta eikä näköaloja tilanteen muuttumisesta ole olemassa. Geopolitiikan tasolla juuri päättynyt periodi alkoi Bushin väkipakolla valtaan astumisella, ja uudella doktriinilla, jonka nimi oli terrorismin vastainen sota. Obaman valinta ilmaisi juuri sitä, että yksi aika oli tulossa tiensä päähän, ja USA:n politiikan kurssi oli käännettävä kohti imperialismin uusia ”haasteita”.

Lupaukset sotien lopettamisesta ja Guantanamon sulkemisesta osoittautuivat epärealistisiksi, koska tärkeintä lupausta talouden tervehdyttämisestä ei voitu noudattaa. Kriisi on kuitenkin kärjistynyt, maailman talous ikään kuin odottaa lopullista pamausta, ja ennennäkemätön kansankuohunta, liikehdintöjä, kansannousuja ja vallankumouksia piiskaa kaikkia vanhoja valtiojärjestelmiä ja alueellisia tasapainoja yhtä aikaa metropoleissa ja periferiassa. Sellaisena hetkenä maailman vahvin imperialismi valmistelee uusien doktriinien käyttöönottoa. Se tarkoittaa uutta amerikkalaista hegemoniaa, uuden maailmanjärjestyksen puitteessa. Viimeksi mainitun aikaansaaminen jää nähtäväksi, sillä sellaiseen tarvitaan irti olevien pirujen, siis työväenluokan, ihmismassojen ja nuorisoliikkeen selättämistä, ts. fyysistä kukistumista.

.

Sisäinen vihollinen

Vuodesta 2007 Harvardin yliopiston poliittista epävakuutta kuvaava indeksi on nousemassa pystysuorasti miltei 90 astetta noin 250 prosenttia. Poliittisen ja taloudellisen epävakuuden käyrät näyttää menevän ylös rinnakkain. Ainutlaatuista on myös se, että epävakuuden kesto on ollut näin pitkä. Poliittinen ja taloudellinen epävakuus on juurtunut myös Eurooppaan, mikä pahentaa tilannetta Yhdysvalloissa. Talouden heilahtelut on analysoitu eri artikkelissamme. Tässä puhumme vastarinnasta ja valtion uusista opeista sen tukahduttamiseksi. Kyse on ensinnäkin valtausliikkeestä, alussa Occupy Wall Street ja sittemmin Occupy –liikkeestä. Kuten muilla poliittisilla ilmiöillä, myös tällä on kansainvälinen luonne. Ilmiö alkoi samanaikaisesti arabikevään ja indignados –liikkeen kanssa.

Amerikkaan se rantautui Wisconsinissa 2011 alussa. Arabivallankumouksen inspiroimina mielenosoittajat valtasivat osavaltion senaattitalon, kutsuivat kuvernöörin Hosni Walkeriksi ja vaativat ei mitään vähempää kuin se, että kaikkien on lähdettävä pois. Myöhemmin kriisin mobilisoimina ja suuttuneiden liikkeen innoittamina mielenosoittajat piirittivät NY:n pörssin ja vaativat konnat tilille. Occupy WS –liike levisi muihinkin osavaltioihin ja maihin. Poliisivoimia tuskin enää riittää hävittääkseen pieniä kyliä muodostavaa telttojen merta. Marraskuun alussa Oaklandissa järjestettiin yleislakko. Siitä ei päättänyt mikään ammattiliike, vaan kadulla yleiskokoukseksi kerääntynyt kansa. Motiivina oli pakko eskaloida taistelut ja yhteenotot, joita käytiin lokakuussa kun poliisi oli hyökännyt mielenosoittajien kimppuun. Mukana operaatiossa oli ympäri Kaliforniaa värvättyjä poliiseja mellakkavarusteissa, panssariautoja ja helikoptereita. Yleislakon taisteluasetta ei Yhdysvalloissa ollut käytetty kymmeniin vuosiin. USA:ssa tukahduttaminen on raakaa ja erittäin väkivaltaista peliä.

Pannakseen täytäntöön uutta oppia ei odoteta vaalien jälkeistä aikaa. Obama on alkanut tasoittaa maaperää seuraavalle presidentille. Kotimaassaan Obama kertoi uuden vuoden terveisensä kansalle. Hän allekirjoitti muutoksen perustuslaista, jossa kuka vaan voidaan vangita määräämättömäksi ajaksi jos häntä syyttää terrorismista. Oikeita syytteitä ei tarvitse nostaa eikä myöskään oikeudenkäynti ole välttämätön. NDAA –säädös (National Defence Authorization Act) antaa presidentille poikkeuslain valtuuksia rauhanaikanakin. Tämä on Guantanamon perustamista puoltavan argumentaation pidemmälle viemistä. Guantanamo oli perustuslainvastainen hanke, mutta se oli sentään perustettu ulkomaille. Nyt perustetaan totalitarismin saarekkeita parlamentaarisen yhteiskunnan sisällä. Poliisivaltion vahvistamisen tähtäimessä ei ole al Quaida tai talibanit USA:ssa, vaan sisäinen vihollinen, työväenluokka ja nuoriso. Yhdysvalloissa on rakennettu keskitysleirejä useamman vuoden ajan. Nyt rakentaminen kiihtyy ja vanhat leirit kunnostetaan. Ketä varten? Omia kansalaisiako?
.

Kiina ja Kaukoitä

Ulkopolitiikassa uuden opin mukaan USA keskittyy tekniikan kehittämiseen pitkien sotien ja yhtä aikaa useammassa sodassa kiinni olleiden joukkojen sijasta. Uudet strategiat eivät enää pysty polttamaan rahoja Bushin malliin. Eurooppalaisten rooli tulevissa sodissa korostuu, mikä taasen edellyttää, ettei puhkeaisi kauppasota Atlantin kahden puolen välillä. USA:n rooli perustuu ”iske ja anna muiden hoitaa loput” –ajatukselle, minkä nähtiin toimineen Libyan sodassa. Tähän strategiseen käännökseen pakottaa ainoastaan taloudelliset realiteetit eli säästöt. Poliittiset strategiat muuttuvat niin ikään. Sen jälkeen kun USA-Kiina –akseli ei enää toimi, Kiinasta tehdään uudestaan vihamies. Uuden doktriinin mukaan USA:n militarismi keskittyy Aasiaan ja Tyynellemerelle. Se, että vähennetään joukkoja Euroopasta, ei tarkoita sotilasmahdin merkittävää kutistumista. Myös se ettei enää käynnistetä pitkiä sotia, ei tarkoita käynnissä olevista sodista luopumista.

Irakista joukot osittain siirrettiin Kuwaitiin ja ollaan valmiita vahvistamaan niitä jos päätetään hyökätä Iraniin. Afganistanissa joukot pysyvät toistaiseksi. Kiinan rooli USA:n budjettivajeiden kattajana ja näin ollen Yhdysvaltain sotien rahoittajana on ohi. Jäljelle jää vallatut amerikkalaismarkkinat ja kapitalismin kriisi, joka iskee myös Kiinan kimppuun. Maailmanlaajuinen lama vaikuttaa Kiinan vientiin ja entistä enemmän liikapääoman kasautumiseen. Kiina on tehnyt selväksi sen, ettei aio sijoittaa valtavia valuuttavarantojaan euroalueen tukemiseen. Oma kotimaankulutuksen kasvu edellyttäisi työväenluokan elintason nostamista, mutta tämä toimisi kieltävästi yritysten voittojen karttumiseen. Sen lisäksi ulkomaanpääoma voi aloittaa maasta ulosvirtauksen koska tahansa. Kiinasta ei ole enää talouskasvun veturiksi. Sen vuoksi kapitalistit haluavat haudata BRIC– ja sen tilalle perustaa TIMBI –ryhmän ilman Kiinaa.

Kiinan talouskasvun ennustettu romahdus johtaa olemassa olevan kriisin kärjistymiseen. Yhdysvallat on maailmanpankin kautta jatkuvasti painostanut Kiinaa jotta tämä päästäisi valuuttansa kellumaan. Sellainen tyrehdyttäisi Kiinan vientiä. Sisäänpäin kääntyminen taasen olisi luonut paineita selvittää ristiriidat kapinoivan oman työväenluokan kanssa. Kun USA ei voi kilpailla Kiinan kanssa globaali markkinoiden kulmilla, sen on pakko haastaa sitä omilla kotiseuduilla. Se tapahtuu niin taloudellisella kuin sotilaallisella tasolla. Sen lisäksi USA on oltava valmis, mikäli orastava kauppasota muuttuu kuumaksi sodaksi. Sen vuoksi ensihätään USA sijoittaa 2500 merijalkaväen sotilasta Australian pohjoisrannikolle.
.

Arabikevät, Iran ja laaja Lähi-idän alue

Arabivallankumoukset Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä alkoivat vuosi sitten Tunisiasta. Pian arabikevään liekit olivat levinneet Egyptiin, Libyaan, Jemeniin, Bahrainiin ja Syyriaan. Yhteistä näissä kaikissa on a) ne ovat kaikki spontaaneja, ilman määrätietoista johtoa ja b) ne kohdistuvat kaikkea vallitsevaa vastaan. Kapinalliset tietävät mitä ja keitä eivät halua, mutta selkeää ohjelmaa siitä, mitä halutaan, ei ole olemassa. Sen vuoksi diktatuurit pysyvät vallassa silloinkin kun diktaattorit on kaadettu. Kansannousujen mobilisoiva tekijä on kapitalismin kriisi ja joukkojen elämisehtojen vaihtoehdottomuus. Työttömyys, ruoanhinnan nousu sekä ilmaisun vapauden mahdottomuus ovat koonneet yhteen sitä ainetta, joka muuttuu h-hetkellä suuttumukseksi ja vihaksi. Vaikka tapahtumat olisi pitänyt olla ennustettavissa, ne tulivat kuin yllätyksenä niin imperialismille kuin tyranneillekin. Molemmat tahot ovat säikähtäneet kuollakseen. Imperialismi yrittää värvätä liikehdinnän keskuudesta kätyreitä, potentiaalisia nukkehallituksien johtajia, jotta tyrannien kaatumisen jälkeenkin valta pysyisi länsimaille lojaalina olevien sätkynukkien käsissä. Tämä on kuitenkin kaukana siitä, että arabikevät luokiteltaisiin värillisten ”vallankumousten” kaltaiseksi. Kansainvälisen työväenliikkeen edessä ei avaudu valintoja kahden välillä; vanhat tyrannit vastaan imperialismi. Useammassa tapauksessa nämä kaksi ”vaihtoehtoa” ovat yksi ja sama. Vallankumouksia tulisi tukea kaikkia vastaan.

Vallankumoukset eri massa ovat eri vaiheessa. Tunisiassa on toistaiseksi rauhallista, näyttää siltä että yhteiskunta elää Ben Alin jälkeistä aikaa. Syyt, jotka saivat kansan kaduille, ovat edelleen voimassa, ja meille lupaamassa, että vieläpä ensimmäisen voiton innoittamina uusia kapinoita on tulossa. Egyptissä tilanne on vielä juokseva. Kehitys jättiarabimaassa tulee vaikuttamaan kaikkialla. Libyassa on käytetty heimojen väliset riidat ja annettu ratkaisu, joka on imperialismille edullinen. Sisällissodan todennäköisyys on Libyassa suuri. Bahrainissa shiiaenemmistön kapina tukahdutettiin oikein verisesti saudien avustuksella. Syyriassa pieni shiioja lähellä oleva alaviittien vähemmistö sortaa sunnienemmistöä. Kapitalismin kriisi yhdessä arabimaissa olemassa olevien ikuisten ristiriitojen kanssa vaikuttaa myös Iranissa. USA oli tukenut Saddam Husseinia kymmenvuotisessa sodassa shiialaista Irania vastaan. Poistuttuaan Irakista amerikkalaiset jättivät taakseen yhteiskunnan, joka sortaa sunneja ja yhdistää shiiojen akselin Iranista Syyriaan, joka on Iranin pitkä käsi Välimerelle. Epäonnistuminen Irakin sodassa sai aikaan tasapainoja, jotka toimivat imperialismin intressejä vastaan. Sen vuoksi käytännössä amerikkalaisten ”on pakko” hyökätä Iraniin. Bushin politiikka Lähi-idässä poltti kaksi länsimaille tärkeää pelikorttia, Turkin ja Pakistanin.

Provokaatiot Persianlahdella ovat päivittäisiä. Kaikki vaikuttaa siltä, että koskaan aikaisemmin ei oltu niin lähellä sotaa kuin nyt. USA salamurhauttaa tiedemiehiä Iranissa. Iran tekee sotaharjoituksia merellä, ja amerikkalaiset sotkeutuvat sinne keskeyttämään niitä. Iran uhkailee sulkea Hormuzinsalmen peruttaakseen puheensa seuraavana päivänä. Amerikkalaiset valmistautuvat iskua varten niin propaganda kuin käytännönkin tasolla. Yhteiset sotaharjoitukset Israelin kanssa juuri herättävät epäilyksiä siitä, kenen kaverina USA hoitaa iskut. Iskujen lähtötukikohtana voi toimia Kypros ja Kreeta kun taasen sairaalahoito järjestetään Georgiasta käsin. Kviris Kronika –lehti Georgiassa kirjoitti kymmenien uusien sairaaloiden rakentamisesta maassa. Saman lehden mukaan projektiin on saatu USA:lta viisi miljardia dollaria. Sairaaloiden lisäksi suunnitellaan rakentaa lentokenttä ja sukellusvenetukikohta Mustalla Merellä sijaitsevaan Kuleviin. Oppositioliikkeen toimittaja Elizbar Javelidze kirjoittaa vielä, että suunnitteilla on myös lentotukikohta Marneuli –kaupungissa.

Iranin uhkaukset sulkea Hormuzinsalmen – yhdessä Nigerian levottomuuksien kanssa – nostavat öljyn hintaa, mikä pahentaa laman näköalat länsimaissa. Hormuzin läpi kulkee 40 prosenttia lähteen suunnistavasta öljystä. Yhdysvallat on määrännyt sakon uhalla pakotteita Iranin öljynviennille. Kreikkaan, Italiaan ja Espanjaan öljy menee kuitenkin vaivatta, sillä Iran myy tietyille maille velaksi.

Kyproksen eteläisillä aluevesillä on löytynyt merkittäviä öljyesiintymiä. Käyttäen hyväkseen Turkin konfliktia Israelin kanssa eliitti niin Kyproksella kuin Kreikassakin on solminut sopimuksia sionistien kanssa – ”vihamieheni vihamies on minun ystävä”. Seikka on saanut Turkkia vaatimaan osan kaivettavissa olevista esiintymistä. Tutkimukset öljystä suoritti amerikkalainen firma. Turkin sotalaivat olivat koko ajan ympärillä häiritsemässä. Asia luo uusia jännitteitä ennestäänkin tulenarkaan alueeseen.
.

13.1.2012

Dimitris Mizaras

Reilun viikon sisällä osakemarkkinoilta katosi pääomia useamman tuhannen miljardin luokkaa, mikä on lähellä koko euroalueen valtioiden velkatasoa. Yhdysvalloissa pörssit kirjasivat tuhannenmiljardin dollarin tappiota yhden päivän aikana. Yhteensä tiistai (9.8.) iltapäivään mennessä maailmanlaajuisesti pääomia oli haihtunut 7800 miljardin edestä. Sytykkeenä kapitalismin kaaokseen syöksymiselle toimi tiedot Italian ja Espanjan kyvyttömyydestä maksaa velkaansa ja USA:n valtion luottoluokituksen laskeminen AAA –tasolta AA+ –tasolle. Euroopan keskuspankin päätös ostaa itse markkinoiden poismyymiä Italian ja Espanjan velkakirjoja saattoi jarruttaa pahempaa katastrofia, muttei se onnistunut estämään poismyymiseen (sell off) johtanutta paniikkia. Kapitalistit ja niiden ekonomistit ja poliitikot ovat syvästi jakautuneita suhteessa keinoihin kriisistä poispääsemiseksi.

Yhdessä asiassa porvaristo on kokonaisuudessaan samaa mieltä. Kaikkialla on sovitettava säästötoimenpiteitä ja matokuuria. Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, Israel mukaan lukien, on puhjennut kapinoita ja vallankumouksia. Etelä-Euroopassa ”suuttuneiden liike” valtaa keskusaukioita kuukausiksi ja ottaa yhteen poliisin kanssa. Kaikkialla ihmisjoukot vaativat hallitsevan eliitin poislähtöä. Englannissa täyssota on levinnyt Lontoosta maan ympäri. Säästötoimet eivät pysty kuromaan kiinni budjettivajeita, vaan niiden seurauksena kulutus ja kansantuote laskevat ja viimeiseen suhteutettu valtionvelan määrä kasvaa suhteellisesti entisestään. Säästötoimet ja muut toimenpiteet tähtäävät ainoastaan markkinoiden miellyttämiseen. Siihen niillä on kuitenkin vain tilapäistä vaikutusta. Sen jälkeen kun markkinat vapautettiin, nämä saivat aivan autonomisen aseman kansantaloudessa. Politiikka palvelee markkinoita, ja poliitikkojen käsissä ei juuri ole tehokkaita työkaluja.

Lisää rahaa painoon

Kansallisvaltiot ja keskuspankit käyttävät vähäisiä työkalujansa kuin aspiriinia laajasti levinneeseen syöpään. Korkotasolla pyritään torjumaan inflaatiopaineita, ja rahamäärällä yritetään säädellä likviditeettiä. Näin ollen kuplia paikataan kuplilla ja vajeita täytetään painamalla lisää rahaa. Viimeinen vaikuttaa inflaation vapaaseen laukkaamiseen samanaikaisesti kun korkea työttömyys kasvaa yhä. Stagflaation painajainen on Ateenan ja Lontoon kapinoiden kolikon toinen puoli. USA:ssa toinen 600 miljardin dollarin paketti ”määräinen helpotus” (Quantitative Easing, QE-2) loppui viime kesäkuussa.

Maanantaina (8.8.) Euroopan Keskuspankki EKP ilmoitti valmiutensa lunastaa jälkimarkkinoilta Italian ja Espanjan lainapapereita. Kreikan, Irlannin ja Portugalin tukipakettien jälkeen kyseinen EKP:n päätös merkitsee sitä, että toinen eurotehtailu on käynnistymässä runsaan vuoden sisällä. Vuosi sitten keväällä Kreikka oli käytännössä konkurssikypsämaa. Kolmen vuoden helpotukseksi tarkoitetun 110 miljardin lainan tarkoitus oli kattaa maan maksutarpeita siihen asti kun markkinat ovat taas vakuuttuneet Kreikan kyvystä maksamaan velkaansa pois. Sen jälkeen maa saisi uudelleen lainata matalalla korolla, kaikki palautuisi entiseen malliin ja markkinoiden hyökkäys ei siirtyisi muihin euromaihin. Nyt vuoden kuluttua osoittautui, että ensimmäinen paketti ei ole riittänyt alkumetreillekään, ja viime kesäkuussa Kreikka neuvotteli toista yli 150 miljardin lainaa.

Sen lisäksi samaan kerhoon olivat liittyneet Irlanti ja Portugali ja markkinat alkoivat epäröidä lisälainojen antamista Italialle ja Espanjalle. Siihen edesauttoi Italian luottoluokituksen alentaminen. Italian ja Espanjan korot kymmenen vuoden lainalle nousivat yli kuuden prosentin ts. vaaravyöhykkeeseen. Italian ja Espanjan velkakirjojen omistajat alkoivat poistaa roskalastiansa hinnalla millä hyvänsä, ja velkakirjojen hinta uhkasi laskea vaarallisesti. Euroalueen edessä avautui kaksi tietä ikään kuin Skylla tai Kharybdis siis oja tai allikko. Ensimmäinen on antaa Italia ja Espanja liittyä edellisten kolmen jonoon. Sellainen tie olisi euron tuho. Kreikan velan osuus koko euroalueen velasta on pari prosenttia. Yhteenlaskettuna Kreikan, Irlannin ja Portugalin velka on kuusi ja Espanjan kymmenen prosenttia euroalueen velasta. Yksinomaan Italian velka nousee 25 prosenttiin. Joka neljäs euro valtionvelkaa on Italian piikissä. Summana se tekee 1800 miljardia euroa. Mikään mekanismi ei Italian ja Espanjan pelastamiseen pysty. Toinen tie on meneillä oleva massiivinen lainakirjojen osto. Maanisena maanantaina (8.8.) EU:n keskuspankki osti ensimmäisen erän velkakirjoja viiden miljardin edestä. Jäljellä on lähes 195 000 miljardia. Painokoneiden on pyörittävä kuumana. EKP:n ”päättäväisyys” sai Italian ja Espanjan korot laskemaan vain prosentin verran. Seuraavassa markkinoiden iskussa EKP:n kassakaapit ovat täynnä arvottomia velkakirjoja ja maailma on täynnä inflatorisia euroja ilman että Italia tai Espanja olisi pelastettu.

Luottoluokitusyhtiö S&P:n USA:n luottoluokituksen pudottaminen ei tullut yllätyksenä, eikä se johtunut teekutsut –puolueen juonittelusta, vaikka sellainenkin on koko ajan taustalla. Luottoluokituksen alentamisesta Obaman hallintoa oli varoitettu jo kauan aikaisemmin. Tämä nostanee lähiaikoina korot, jonka seurauksena lainakaton nostamisesta saatu pieni marginaali hupenee pian. Maksukyvyttömyystilanne on silloin jälleen kerran päiväjärjestyksessä. Toinen seuraamus on se, että tähän asti markkinoiden turvana ollut Yhdysvaltain velkapapereiden asema on horjumassa. Tämä olisi kohtalokas isku Kiinan taloudelle, joka omistaa USA:n velkakirjoja 1100 miljardin dollarin edestä. Tästä kärsii myös Kiinan vienti ja dollarivarannot. Se yhdessä Kiinan korkeuksiin nousseen inflaation kanssa muodostavat räjähtävän seoksen koko Kaukoidän alueella. Obaman uhmauksiin luottoluokitusyhtiö ilmoitti, että se saattaa pudottaa USA:n luottoluokitusta edelleen. Tämä yhdessä valuuttasodan kanssa voi pakottaa Kiinaa myymään pois Yhdysvaltain velkakirjoja ajoissa, ennen kuin näiden arvo laskee lisää. Yhdysvaltain keskuspankki aloittanee pian kolmannen elvytyskierroksen, jonka teho on todennäköisesti heikompi kuin edellisen QE –kakkosen. Euroopan tavoin USA:n keskuspankki ostaa tällöin omia joukkovelkakirjojaan pois markkinoilta. Ensin siis myy niitä saadakseen lainoja, ja sen jälkeen painetaan rahaa ostaakseen niitä takaisin. Yhtälön mahdottomuus on ilmeistä. Kierrossa olevan rahan määrään lisääntyminen näkyy inflaation karkaamisella keskuspankin kontrollista, mikä ilmenee kullan ja raaka-aineiden hintojen maailmanlaajuisena nousuna.

Stagflaation kauhuskenaario

Tähän asti EKP on ostanut vain pieniä määriä Irlannin ja Portugalin lainoja. Italian ja Espanjan lainojen ostot muuttavat Euroopan keskuspankin historian suurimmaksi roskapankiksi. Muutenkin EKP ei ole koskaan toiminut muiden kansallisvaltioiden keskuspankkien tavoin. EKP ei ilmaise jonkun valtion yhtenäisen talouden dynamiikkaa. Näin ollen EKP ei ole verrattavissa Fed-pankkin samalla logiikalla kun euro ei ole verrattavissa dollariin. Euro on EKP:n painama keinotekoinen luottotuote, joka tavoittelee finanssisektorin laajentamista. Euro ei heijasta tietyn maan (EU:n) talouden todellista dynamiikkaa. Se on sinällään valuutan muodossa oleva velkakirja. Lainojen ostamiseksi, jotta markkinat rauhoittuisivat, EKP painaa lisää rahaa. Sellainen pitää sisällään inflaation kiihtymisen riskin. Samaan aikaan yritysten kustannusten nousu hiljentää kysyntää ja kilpailukyvyn aleneminen tyrehdyttää vientiä. Hintojen ja työttömyyden nousu orastavan taantuman aikana on ilkeämpi kuvio nimeltään stagflaatio.

Italia ja muut periferian maat yrittävät vakuuttaa markkinoita aloittamalla laajoja säästöohjelmia ja EKP painamalla lisää euroja. Onko kyseessä inflatorista vai deflatorista politiikkaa? Tähän paradoksiin voi vastata niin, että kumpikin tai ei kumpikaan; kyseessä on markkinoiden hämäämisen temppu. Valtion menoja leikkaa samalla kun levittää rahaa, ja ostovoimaa leikkaa samalla kun kehottaa kuluttamaan lisää. Kansa pakotetaan palkanalennuksiin, kuten Kreikassa, kilpailukyvyn parantamiseksi ja kauppavajeiden tasoittamiseksi samalla kun Saksan kauppatase on pidettävä ylijäämäisenä. Yhtä mahdoton on kysymys siitä, kumpaan suuntaan korkotaso menee; alhainen korko päästää inflaatiota riehumaan ja korkea tappaa kasvun. Pitkällä tähtäyksellä markkinoita on mahdotonta hämätä, varsinkin jonkun jäykän byrokratian toimesta. Ennen pitkää ne käsittävät mistä on kyse ja kostavat entistä kovemmin. Näin tapahtuu viimeistään silloin kun seuraavan euromaan luottoluokitus laskee. Standard & Poors’ –yhtiö on jo viitannut kintaalla Ranskan suuntaan. S&P vaatii Ranskalta ryhtymistä julkisen sektorin typistämisen reformiin heti. Ranskan julkinen velka on suurin jäljellä olevista maista, eli Saksasta, Itävallasta, Hollannista, Suomesta ja Luxemburgista. Markkinoiden tähän asti pätevällä logiikalla Ranska on seuraava maa, joka jättää AAA –kerhon.

Euroopan keskuspankki ei ole kertonut vielä minkä suuruisella summalla se aikoo ostaa kyseisten valtioiden joukkolainoja. Todennäköisesti sellaisesta ei ole edes päätetty Merkelin kovan vastustuksen vuoksi. RBS –rahoituskonserni arvioi, että kyseessä on 850 miljardin suuruinen summa. Osan ostoista suorittaisi uunituoreet eurot ja osan Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV). Nyt EKP omistaa eurojoukkolainoja 74 miljardin euron edestä. Kaikki ovat viime vuoden sisällä ostetut. Harppaus 850 miljardiin on liian suuri tapahtuakseen ilman poliittista riitaa. Yhteenlaskettuina Italian ja Espanjan velat nousevat kuitenkin yli 2,5 biljoonaan, tarkemmin 2540 miljardiin euroon (Italia 1800 + Espanja 740). Sellaisen summan kerralla painamiseen millään valtiolla ei ole edellytyksiä. Pian markkinat päättävät jatkaa hyökkäyksiään nostamalla uudelleen Italian ja Espanjan korkotason. Silloin kyseiset maat menettävät kykynsä ottaa lisää lainaa ja kääntyvät euromaiden puoleen pyytääkseen apua. Konkurssitilassa on silloin käytännössä euro ja euroalue sekä EU hajoavat. Paljon mainostettu eurovelkakirja on vielä huonompi vaihtoehto EKP:n kannalta. Se siirtäisi kaikkien maiden velkaongelmat Berliinin keskustaan.

Tuleeko totaaliromahdus nyt vai hieman myöhemmin? Oja vai allikko, siinä on kapitalismin valinnanvarat. Vaihtoehto myöhemmin taasen tarkoittaa ehkä viikkoja tai kuukausia, ehkä vuosi, muttei missään nimessä vuosikausia. Niin tai näin, työkansalla ja nuorisolla on vain yksi todellinen varteen otettava vaihtoehto; valmistautua heittämään kapitalismi pois historian näyttämöltä ja vaihtaa se sosialismiin.

Dimitris Mizaras

Suurin osa vangeista pidettiin leirillä väärien ”vasikkatietojen” perusteella. Laverteluja ei tapahtunut aina vapaaehtoisesti, monesti tiedot kiskottiin kidutuksen tai muun kiristyksen avulla. Kuten New York Times kirjoitti, usein tiedottajat olivat epäluotettavia ihmisiä. El Pais kirjoitti, että joka viides vanki oli pidätetty mielivaltaisesti muuten vaan vihollisen militanttina.

Vangin vapauttaminen oli erittäin vaikeaa. NPR kertoo, että sen jälkeen kun Guantanamon kuulustelijat tekivät jopa kirjallisia raportteja siitä, että joku vanki on ollut syytön, sen vapaaksi päästäminen kesti kuukausia. Le Monde kertoi alaikäisistä vangeista, joilla ei ollut mitään tekemistä talibanien kanssa.

Asiakirjojen julkaisemisen jälkeen Yhdysvaltain hallitus pahoitteli, ei tapahtunutta, vaan sitä, että dokumentit oli annettu tiedotusvälineille. Vielä tänä päivänäkin Guantanamossa on 172 vankia ilman mitään oikeutta puolustaa itseänsä oikeudessa.

Guantanamon sulkemiseen ei enää kukaan usko. Poistuminen Irakista on jo aloitettu. Sen tarkoitus CIA:n mukaan olisi päättyä elokuun loppuun mennessä. Suunnitelman mukaan kaikki taistelujoukot vedetään pois. Miehitettyihin alueisiin jää 50000 sotilaan joukot nukkehallituksen tueksi. Todellisuudessa tällä ei ole mitään tekemistä paljon mainostetun tavoitteen kanssa. Sen lisäksi poisvedetyt joukot on vain siirretty Kuwaitiin, jossa ne odottavat komentamistaan takaisin. ”Poissiirretyt” joukot korvattiin kymmenien tuhansien miesten yksityisten turvafirmojen voimilla. Niiden tehtäviin kuuluu lähetystöjen, ministeriöiden, yritysten ja yksityishenkilöiden vartiointi. Niiden valtuudet sisältävät oikeuden tutkia ihmisiä ja taloja, pidättää ”epäiltyjä”, tappaa vihollistaistelijoita, vakoilla ulkomaalaisia hallituksia tai salakuunnella terroristeja. Yksinomaan USA:n suurlähetystöä vartioi seitsemäntuhatta miestä.

Yksityissotafirmoista tunnetuin on pahamaineinen Blackwater, jonka vartijat vuonna 2007 avasivat tulen aseettomia siviilejä kohti Bagdadissa. Siviilien murhat ja kidutukset ovat firman harjoittama tavallinen käytäntö niin Irakissa kuin Afganistanissakin. Nykyisin firman taktiset vedot muistuttavat Obaman politiikkaa. Siinä yritetään päästä eroon huonosta maineesta vaihtamalla uusi nimi firmalle tai operaatiolle. Näin ollen, Blackwater on muuttanut nimensä Xe:ksi. Sen sijaan Bushin sotia ei enää tunneta terrorismin vastaisiksi sodiksi, vaan modernilla vakautusoperaatio –nimellä. Muuta ei muutu vajaassa sadassa sotilastukikohdassa ja Irakin arjessa taistelujoukkojen poistumisen jälkeen.

Afganistan

Miehittäjän kannalta Afganistanissa tilanne on paljon hankalampi. Liittouman hallinnassa on vain pääkaupunki ja sekään ei kokonaan. Nykyään vastarintavoimat iskevät sielläkin. Tilanne on poliittisestikin hankala Obamalle. Operaation komentajat vaihtuivat ja osa heistä vuotaa tietoja operaation mahdottomuudesta. Liittolaisia jättävät uppoavan laivan ja vastustus Euroopassa kasvaa. Jopa nukkehallitus on kääntynyt Obamaa vastaan. Hamid Karzai on amerikkalaisten avustuksella vaalivilpillä noussut Afganistanin presidentiksi. Silti hän haluaa neuvotella talebanien kanssa, ja uhkailee muodostaa koalitiohallituksen, joka vaatisi amerikkalaisten poistumista maasta. Ensimmäinen askel siihen on otettu tiistaina 17.8., jolloin Karzai kielsi kokonaan yksityisten turvallisuusfirmojen toiminnan maassa. Karzai antoi niille poistumisaikaa neljä kuukautta.

Suurin osa näistä firmoista on yhdysvaltalaisia. Kuten CIA:n viranomaiset ilmoittavat, USA:n on mahdotonta pärjätä sodissa ilman turvafirmojen ”palveluita”. Mediatietojen mukaan, 30 prosenttia armeijan tiedustelusta hoitaa yksityisfirmojen henkilökunta. Se tapahtuu ohi CIA:n verkostoja. Turvallisuusfirmojen toiminta ei Washington Postin mukaan pysty kukaan valvomaan. USA:n puolustusministeri Gates kertoi lehdistölle, ettei edes tiedetä kuinka monelta tai miltä firmalta hänen ministeriönsä osta palveluita Yhdysvalloissa tai ulkomailla. Ennen häätöään entinen Blackwater, Xe sai uuden sopimukseen Afganistaniin. Armeijan selkärankana Xe allekirjoitti CIA:n kanssa vuoden mittaisen sopimuksen. Xe käyttää satojatuhansia euroja vuodessa lobbaukseen. Siihen sijoitettu raha tulee monikertaisena takaisin firman harjoittamasta verkkokaupasta, jonka kautta saa ostaa mm. aseita.

Pakistan

Obama jatkaa uskollisesti Bushin politiikkaa Pakistanissakin. Afganistanin miehitys on saanut aikaan sen, että epävakaus eskaloitui naapurimaahan. Epävarmuus Pakistanissa vaikuttaa kielteisesti maan suhteisiin Intiaan. Molemmat maat ovat ydinasemaita. Islamismin nousun pelko on huono argumentti länsimaiden interventiolle, sillä Pakistanin pommitukset edesauttavat islamilaisjärjestöjen vahvistumista.

Edellisen tilanteen lisäksi luonnonkatastrofit tulivat pahentamaan Pakistanin kansan ahdinkoa. Tuhot tulvista ovat mittavia ja ainutkertaisia historiassa. Länsimaiden apu on kaukana poissa, ja amerikkalaisten miehittämättömien koneiden koneet ovat armottomasti pommittaneet Waziristania ja Luoteis-Pakistania tappaen siviilejä koko sen tulvien aikana.

Luonnonkatastrofit ovat katalysoineet poliittisia muutoksia monta kertaa ennenkin historiassa. Heikot tasapainot horjuttivat Somozan Nicaraguassa ja Shaahin Iranissa suurmittaisten maanjäristyksien jälkeen. Sillä aikaa kun Englannin kokoinen pinta-ala Pakistanissa oli veden alle hukkumassa, maan presidentti oli Eurooppa-kiertueella. Valtiokoneisto ei kyennyt kahden viikon ajan välittämään pienintäkään apua uhreille. Arvioiden mukaan tulvauhrien määrä on noin 20 miljoonaa ihmistä, joista parisen tuhatta on menehtynyt. Tuhojen taloudelliset kustannukset voisivat säikäyttää rikkaidenkin maiden hallituksia. Sen lisäksi epidemioiden leviämisen vaara pahentaa tilannetta entisestään. Jo kolme ja puoli miljoonaa lasta on vailla lääkkeitä ja puhdasta vettä. Akuuttia on myös ruuan puutteesta johtuva hätä.

Nyt kun Asif Ali Zardarin korruptoinut hallinto horjuu, amerikkalaiset ovat ”huolissaan” länsimaiden avustusoperaatioiden puutteesta. Perinteisesti Pakistan on ollut amerikkalaisten etuvartio islamilaisen maailman suuntaan. Nykyään maa on muuttumassa imperialismin viholliskuvaksi ja kovaksi vastustajaksi. USA:n senaatin ulkoasiain valiokunnan puheenjohtaja John Kerry varoitti ulkoministeriä suurista vaaroista. Hillary Clinton lupasi Pakistaniin 47 miljoonaa euroa lisää. Tämä ei voi muuttaa tilannetta, ei varsinkaan aikana, jolloin amerikkalaiset sotaoperaatiot jatkuvat entiseen malliin, vaikka toisella nimelläkin.

Dimitris Mizaras

Paul Krugman ehdottaa New York Times –lehdessä, että hallituksen pitää ottaa mallia Nixonin politiikasta 1971, ja turvautua tulliveroihin kiinalaistuotteiden tuonnille. Ehdotus näyttää nauttivan laaja kannatusta molempien puolueiden riveissä. Lakiluonnos tulliverojen käyttöönotosta on jo laatinut yhdessä republikaani Lindsey Graham ja demokraatti Charls Summer. Asiaa puoltavaa Obaman kirjettä allekirjoittaa Kongressin 130 jäsentä. Ensi syksynä pidetään vaalit, ja monet kongressin ja senaatin edustajat haluavat tulla uudelleen valituksi. Kansalle on helppoa perustella, että kriisistä ja työttömyydestä syypää on Kiina, syntipukki, joka kilpailee amerikkalaisten firmojen kanssa epäreilusti.

Monet teoreetikot ovat analysoineet, että rakkaussuhde kahden talousjätin välillä on ollut tilapäinen ja ennen pitkää on loputtava. Itse asiassa kaikki ihmettelevät sitä, miten pitkään se on kestänyt. Suhderikko on vain ajan kysymys, monet ennustavat sen loppuvan tämän vuoden puolella. Päätös Obamalle ei ole helppo. Kiinan ei odoteta menevän kyykkyyn, vaan se vastaa tuleen tulella. Näköala tulee aiheuttamaan ketjureaktioita muillekin maille. Todennäköisesti muut maat ympärillä tulevat suojelemaan omia markkina-alueitaan ryhtymällä nekin protektionistisiin toimenpiteisiin, mikä syventäisi kansainvälistä lamaa entisestään.

Amerikkalaisten pelko on perusteltu. Kiinan kauppataseen ylijäämä kasvaa, mutta maan valuuttavarannot kasvavat paljon nopeammin, 40 miljardilla dollarilla kuukaudessa. Kiinan valuuttavarannot ovat jo nousseet 2400 miljardiin dollariin. Pitääkseen kansallisvaluuttansa arvon matalana Kiina painaa koko ajan seteleitä. Amerikkalaislähteiden mukaan yuan on devalvoitu 30-40 prosenttia. Kiina on myös oikeassa kun se syyttelee amerikkalaisia tekopyhyydestä. Kiinan pääministeri muistuttaa, että USA:n kiinteistöjen roskalainat olivat yksi syy kriisiin ja Kiinan 9,5 prosentin kasvu oli osa ratkaisua. China Daily –lehti huomauttaa, että kiinalaistuotteiden USA:han kohdistetusta viennistä 60 prosenttia on lähtöisin Kiinassa toimivilta amerikkalaisilta monikansallisilta yhtiöiltä. Yksi esimerkki tähän on Generals Motors, joka saa tukea USA:n hallitukselta, mutta vie pääomansa Kiinaan. Kiinalaiset näyttää päätyvän samaan tulokseen amerikkalaisten kanssa; yhteistyö on loppumassa. Kiinan invaasio USA:n markkinoille oli vastapalvelus siitä, että se on kattanut Yhdysvaltain vajeet.

Suuren luokan kysymys on siinä, että miten rauhanomainen tai väkivaltainen avioero tulee olemaan. Jos voisi erota konsensuksen hengessä, yhtä hyvin olisi voinut jatkaa suhdettakin. Yhteiskuntatieteilijä Ian Bremer kiteytti Financial Times –lehdessä: ”Tuleva vastakkainasettelu voi osoittautua paljon vaarallisempi kuin kylmä sota”.

KUPLA

Kiinan kansantaloudessa muhii kriisi-ilmiöitä riippumatta suhteestaan Yhdysvaltoihin tai viennin ja valuuttavarantojen määrästä. 2007-08 romahduksen jälkeen Kiina ryhtyi jättielvytykseen, mikä aiheutti taloudessa saman luokan kuplia, joiden puhkeaminen johtaa uuteen taantumaan. Kiinasta taantuma leviäisi tähtitieteellisillä rytmillä ympäri maailmaa. Asiasta ei pidä puhua konditionaalimuodossa. Yi Xianrong on kiinalainen asiantuntija, joka näkee sen tapahtuvan jo tänä vuonna. Yi ei ole mikään toisinajattelija, vaan Kiinan yhteiskuntatieteiden akatemian professori ja hallituksen neuvonantaja. ”On vain ajan kysymys, milloin asuntokupla puhkeaa. Mikäli se paisuu vielä nykyisestä, tappiot tulevat olemaan valtavia taloudelle, pankeille ja Kiinan turvallisuudelle”. Viimeisellä Yi ei tarkoita kuumaa sotaa USA:n kanssa, vaan yhteiskunnallisia levottomuuksia, joita riitti kasvun aikanakin.

Elvytyshuuman yhteydessä rahapoliittisilla helpotuksilla kiinalaisia kannustettiin sijoittamaan asuntoihin. Suurista lainoista myös pankit saivat meheviä bonuksia, jonka seurauksena viime vuonna asuntokauppa kasvoi noin 80 prosenttia. Pekingissä hinnat nousivat yli 100 prosenttia. Yi:n mukaan, asuntomarkkinoiden romahtamisen vaikutukset näkyisivät kaikkialla, esim. terästeollisuudessa. Kysymykseen, milloin suuri romahdus sitten tulee, Yi vastaa: ”Tänä vuonna. Vastatoimet voisivat lykätä sitä hieman myöhemmäksi”.

Elvytystoimet Kiinassa lykkäsivät totaaliromahdusta myös muualla maailmalla. Sen varjopuolet näkyvät kuitenkin nyt. Kiinteistöjen hinnat ovat pilvissä, inflaatio karkaa käsistä, tuotannon sektorilla on pääomien ylituotanto ja ylikapasiteettia, fiktiivinen pääoma on tunkeutunut joka paikkaan ja roskalainojen kummitus leijuu ilmassa valmiina hyökkäämään koska tahansa. Viime vuoden viimeinen kvartaali näytti peräti 11 prosentin kasvua. Se sai jotkut juhlimaan lopullista voittoa lamasta. Lännessä ei juuri kukaan pysty sanomaan miten paljon rahaa Kiina on viime aikoina painanut. Myönnetyt luotot viime vuonna olivat kuitenkin kolmanneksella suurempia edelliseen vuoteen verrattuina. Ekonomisti Andy Xie kirjoitti kolumnissaan näin: ”Kiinan asuntomarkkinat on massiivinen kupla. Mitä suuremmaksi se paisuu, sitä suurempia sen vaikutukset koko taloudelle”.

Jos Kiinan talouden kehitys pysähtyy, se vaihduttaisi kauppasodan prosessia USA:n kanssa. Ilman rahaa taasen Kiina ei voi enää olla USA:n luotottaja, ja rahoittaja. Se taas vaikuttaisi välittömästi niin EU:n ja USA:n, kuin EU:n ja Kiinan välisiin suhteisiin. Kuplan puhkeaminen Kiinassa olisi Japanillekin katastrofaalista. Kaikkialla maailmassa me olemme täysin sidoksissa Kiinaan eikä vain taloudellisesti, vaan myös poliittisesti. Suomen ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Matti Nojonen toteaa: ”Ihmiset alkavat uskoa, että Kiina on niin vakaa, ettei mitään itäblokin kaltaista romahdusta tapahdu”. ”Mutta kun Kiinan järjestelmä ei vain ole vakaalla pohjalla”, hän lisää siihen.

VELKA

Erinäköisten kuplien paisumisen lisäksi, elvytystoimet kiihdyttivät myös velanottoa. Jotkut analyytikot näkevät, että velka ei ole Kiinassa suuri ongelma. Näin se tietenkin on, mikäli velaksi lasketaan vain valtionvelka, joka on vain parisenkymmentä prosenttia bruttokansantuotteesta. Sen lisäksi Kiina makaa mehevien valuuttavarantojen päällä, joiden poismyynti voisi pelastaa maata hädästä. Tilanne näyttää toisenlaiselta, jos lasketaan kokonaisvelkaa. Se tarkoittaa eri paikallishallintojen ottamaa velkaa, joka nostaa luvun jopa 70 prosenttiin. Jos mukaan otettaisiin yksityisen sektorin, firmojen ja kuluttajien velkaantumisastetta, luku heti nousee 200 prosenttiin bkt:sta.

Sen lisäksi, Northwestern Universityn professori Victor Shih:n mukaan, Kiinan tilastoissa on näkymätön lainananto. Hänen mukaansa, velkaongelmasta johtuen vuoteen 2012 mennessä Kiinassa puhkeaa finanssikriisi. Tämä siis ilman sitä, että ennen sitä puhkeaisi asuntokupla tai syntyisi kauppasota. Kiinan kansantaloudessa piilee kolme aikapommia. Ensimmäisen on se, joka viritti menneellä olevaa kapitalismin kriisiä. Toinen syntyi elvyttämisen yhteydessä a) velanotolla ja b) painamalla mielettömästi seteleitä. Kolmas pommi on seikassa, että elvytystoimet eivät kohdistu reaalitalouteen, vaan kuplien synnyttämiseen ja paisuttamiseen. Pommi USA:n ja Kiinan välisestä kauppasodasta on oma lukunsa, se lienee ”loppuräjähdys”, mikä ei tarkoita, että ajallisesti se on viimeinen.

VIELÄ VALUUTASTA JA ULKOMAAKAUPASTA

Kiina tiedostaa vaaroja hyvin. Pekingissä tiedetään, että yuanin revalvointi saattaisi hetkellisesti tyydyttää amerikkalaisia, muttei ratkaisisi ongelmaa. Sen lisäksi se haittaisi maan vientiä. Valuutan arvon raju vahvistaminen olisi kohtalokasta Kiinan viennille. Sen vuoksi Kiina suunnittelee maltillista keskitien ratkaisua päästämällä valuuttansa kellumaan. Kiina sitoi yuanin arvon dollariin kesällä 2008. Sitominen on elänyt syklinsä loppuun. Suunnittelun alla oleva sitomisen purku tarkoittaa samalla elvytystoimien lopettamisen alkua. Se olisi siis osa maailman laajuista exit strategy –menetelmä, mikä pelottaa muitakin kapitalistisia maita lännessä.

Elvytykseen on pumpattu tuhansia miljardeja. Nyt olisi korkea aika vetää ainakin osan siitä pois kansantaloudesta. Puhuttaessa valtiomenojen leikkauksista, eläkeiän nostosta, palkkojen laskemisesta, työttömyydestä ja paljon muustakin, kyse on juuri tästä, että kenen kukkarosta ne tuhannet miljardit on kerättävä pois. Tässä on myös suuren vedonlyönnin paikka luokkataistelulle ja siihen osallistuville. Investointipankki Goldman Sachs on arvioinut, että Kiinan valuutan vahvistumisen prosessi alkaa kesän aikana.

Maaliskuussa Kiinan ulkomaankauppa jäi alijäämäiseksi. Tämä on ensimmäinen kerta kuuteen vuoteen, että tuonti on jäänyt 7,24 miljardia dollaria vientiä pienemmäksi. Viime vuonna Kiinassa tuonti kasvoi uskomattomat 66 prosenttia. Suurimpia tuontituotteita olivat öljy ja autot. Vientikin kasvoi, mutta huomattavasti vähemmän. Kiinan viranomaiset tulkitsevat tilastot niin, että valuutan arvo ei ratkaise kaupan tasapainoa. Sen vuoksi yuania ei tarvitse vahvistaa.

Myös New Yorkin yliopiston professori Roubini varoittaa, että lähiaikoina USA:n ja Kiinan väliset suhteet ovat kärjistymässä. Roubinin mukaan on ilmeistä, että Yhdysvaltain suhtautuminen Kiinan valuuttapolitiikkaan on muuttumassa. On hyvin todennäköistä se, että ”Kiina julistetaan ’valuutan manipuloijaksi’”, sanoi Roubini. Jopa konservatiivi uusliberaalisti Paul Krugman totesi: Nyt on aika pistää kova kovaa vastaan Kiinan kanssa ja uhata selkeästi kauppapakotteilla”.

__Dimitris Mizaras

]]> http://mtl-fi.org/2010/04/12/kiina%e2%80%93usa-%e2%80%93suhteiden-kuulutettu-kuolema/feed/ 0 http://mtl-fi.org/2010/04/08/kuka-pelkaa-goldman-sachsia/ http://mtl-fi.org/2010/04/08/kuka-pelkaa-goldman-sachsia/#comments Thu, 08 Apr 2010 14:54:58 +0000 MTL http://mtl-fi.org/?p=326 Kuka pelkää Goldman Sachsia? Pankin epävirallinen nimi Yhdysvalloissa on ”Government Sachs”. Se viittaa siihen, että pankin miehiä pääsi USA:n hallitukseen talousministeriksi asti Bushin kahden presidenttiyden aikana. Goldman Sachs on siis muutakin kuin investointipankki, se on instituutio. Sillä on ennen muuta poliittista valtaa, mutta samanaikaisesti peukaloi suurimpien talouslehtien kirjoituksia. Pankki puuttuu toisten maiden taloudellisiin ja poliittisiin asioihin niin välillisesti kirjoittamalla niille taloussuunnitelmia kuin välittömästikin asettamalla omia miehiä niiden hallintoon. Mitä yhdistää Nigerian talouden uuden pomon, Olusegun Agangan, Italian pankin puheenjohtaja Mario Draghin ja Kreikan manipuloituja tilastotietoja keskenään? Kaikkien takana on Goldman Sachin leima.

Harjoittamalla ns. ”luovaa kirjanpitoa” Kreikan tapauksessa, GS järkytti euron vakautta ja vaikutti sen arvon romahdukseen. Toisin kuin sadat konkurssiin menneet investointipankit USA:ssa, GS korjasi myyttisiä voittoja kriisistä. GS edustaa kapitalismin ainoaa mahdollista olemassaolonmuotoa tänä päivänä, so. keinottelua, spekulaatiota ja epädemokraattista poliittista vaikuttamista. Näin ollen, jos GS:a ei olisi, se olisi pitänyt keksiä. Samalla kun pankki neuvoi yhteistyökumppaninsa Kreikan, se myös sai keinottelulla suuria voittoja maan hankalaa tilannetta hyväksikäyttäen. Se tapahtui riippumatta siitä, että pankki sai Kreikasta mahtavat korvaukset siitä, että GC auttoi Kreikkaa oman velkansa hoidossa. Siihen tulokseen päätyvät Brysselistä Grégoire Biseau ja Jean Quatremer Libération –lehdessä.

Henry Paulsonin entinen pankki tuntee velkaantuneita maita perin pohjin. Goldman Sachia ei kiinnosta suurempien maiden – kuten Saksan tai Ranskan – velkojen ostaminen. Portugalin tai Kreikan kokoisten maiden velka on tuottoisampi apaja amerikkalaiselle jätille. Etsiessään velkansa ostajia pienet maat kääntyvät Goldman Sachin puoleen. Pienten maiden tarkoitus on mahdollisten ostajien (vakuutusyhtiöt ja –rahastot, hedge funds yms.) rauhoittaminen maan papereiden luottokelpoisuuden suhteen.

GS tienasi satoja miljoonia dollareita neuvomalla Kreikan kirjanpitoasioista. Saadut palkkiot ovat kuitenkin pisara valtamerellä verrattuna siihen, mitä keinottelu pankille tuotti. GS suositteli asiakkailleen (pääasiallisesti hedge funds:lle) Kreikan valtion Credit Default Swap:n ostoa. Alettiin siis pelata mahdollisella Kreikan vararikolla. Kun GS suosittelee CDS:n ostoa, se on varma siitä, että CDS:n arvo nousee, eli Kreikan riski mennä vararikkoon on kasvaa. Siihen tarvittiin myös uskottavaa tiedottamista. Lontoon Cityn käsikassara ja kaikkien markkinoiden raamattu Finacial Times väitti, että Kiina kieltäytyi ostamasta Kreikan velasta GS:n välityksellä ehdotetun 25 miljardin euron luokkaa. Tieto levitti paniikkia. Jälkikäteen kirjoitettiin siitä, että kokeneen ammattilaisen olisi pitänyt tietää, että uutinen oli ankka. Mikään valtio ei osta 25 miljardin euron velkaa kerralla. GS yhteistyössä toksisista velkakirjoista rikastuneen hedge fund Paulsonin kanssa poimi valheellisen uutisen seurauksena syntyneiden voittojen kerman päältä.

Goldman Sachs keinotteli myös euroa vastaan. Amerikkalaisten lähteiden mukaan, 26.01. ja 02.02.2010 välisenä aikana investointipankit (mm. GS) vaihtoivat massiivisesti euroja dollareiksi. Viikon aikana myytiin 43 741 sopimusta 5,5 miljardin euron edestä. Goldman Sachs voitti kaikilla rintamilla. Eurooppalaisen pääoman edustajia valittaa GS:n ”epämoraalista” käytöstä, mutta keinot ryhtyä toimenpiteisiin puuttuvat tyystin, sillä markkinat ovat kaikkia muuta kuin läpinäkyvät, ja GS:lla on miehiä melkein joka pallilla. Niin sanotut strukturoidut sijoitustuotteet ovat joukkolainoja, jotka koostuvat useammasta osasta. Tarkoituksena on jakaa riskit mahdollisimman monelle taholle. Maailmanlaajuisen kapitalismin romahtamiseen vuonna 2007 johtanut asuntolainakriisi nyt piilee jokaisen tuotteen sisällä. Siksi on perusteltua väittää, että kriisi ei ole päättynyt, vaan päinvastoin suurin osa siitä on meidän edessämme.

__Dimitris Mizaras

__Kirjoitus julkaistaan Työväen Mielipide -lehdessä nro 28

TYÖTTÖMYYS lokakuussa oli noussut 10,2 prosenttiin, mikä on korkein luku sitten vuoden 1983; Se tietää 16 miljoonaa ihmistä, mikä on seitsemän miljoonaa enemmän, kuin kriisin alkaessa; tämä siis vain virallisesti. Työläiset, jotka ovat tippuneet työnhakijalistoilta, tai joutuneet ottamaan vastaan töitä epätyypillisissä työsuhteissa, muodostavat 17,5 prosenttia työvoimasta, ja paikoin yli 20 prosenttia kuten Kaliforniassa, Illinoisissa tai Michiganissa. Todellinen työttömyysprosentti siis nousee 27,7 prosenttiin.

PALESTIINAN suhteen Obama oli alusta asti tehnyt aikomuksensa selväksi. Hän oli nimenomaisesti vaatinut Israelilta: ”pysäyttäkää laittomien siirtokuntien laajentaminen”. Puolen vuoden jatkuvien pyyntöjen jälkeen Obama jo uskoo, että sitä ei kannata liikaa korostaa. Varsinkaan sen jälkeen, kun Netanjahu hyväksyi projektin 900 uuden juutalaisasunnon rakentamisesta Itä-Jerusalemiin. Viimeksi mainittu sai Abbasin kertomaan, ettei aio osallistua vaaleihin. Abbas on kaksi ”kansaa – kaksi valtiota” – linjan viimeisiä kannattajia miehitetyssä Palestiinassa. Lopulta on käymässä niin, ettei vaaleja pidetä ollenkaan. Mihin vaaleja tarvitaan jos koko valta pysyy miehittäjän käsissä.

AFGANISTANIN kysymyksessä päätöksen syntyminen kesti Obamalla kauan, huolimatta siitä, lähteekö sinne lisäjoukkoja vai ei. Kun peli näyttää hävityltä, vaihtoehdotkin ovat vähissä. USA joko pakkaa tappion laukkuunsa ja lähtee sieltä ennen aikojaan, tai jää ja eskaloi konfliktin. Viimeisten tietojen mukaan Obama tekee lopullisia päätöksiä ensi viikolla. Näyttää siltä, että hän on lähettämässä 35 000 sotilasta lisää alkavan vuoden kuluessa. Afganistanissa on tällä hetkellä 68 000 ja Irakissa 115 000 amerikkalaissotilasta. Talouslehtien mukaan, sodan kustannukset nousevat miljoonaan dollariin per sotilas per vuosi. Jos tämä luku pitää paikkansa, sodan kustannukset yhteensä nousevat 30 miljardiin dollariin vuodessa. McClatchy – muistiossa arvioidaan, että kymmenessä vuodessa sodan kokonaiskustannuksen haarukka tulee liikkumaan 700 miljardista 1000 miljardiin. Irakin sota mukaan lukien, sotaan on tähän asti tuhlattu yhteensä 1000 miljardia dollaria.

PAKISTANIN Karachissa on salainen amerikkalaisten komentama (JSOC) tukikohta. Sieltä käsin toimii Blackwater – yhtiön eliittiagentit. The Nation – lehden teettämän tutkimuksen mukaan, suunnitteilla on talibanien jäsenten salamurhia ja kidnappauksia, sekä toimintaa Pakistanin rajojen ulkopuolella, esim. Iranissa. Sen lisäksi Blackwater auttaa sotilastiedustelussa ja tukee Pakistania miehittämättömien koneiden alas ampumisessa. Kyseessä on projekti nimeltään Predator, ja se toteutetaan yhteistyössä CIA:n kanssa. Tunnettu pakistanilainen toimittaja Mosharraf Zaidi sanoo, että Blackwater/JSOC – projekti vahvistaa epäillyt siitä, että USA toimii konkreettisilla sotilaallisilla toimenpiteillä maassa, joka ei kuulu Natoon eikä ole sitä paikalle pyytänyt. Zaidi kirjoittaa Pakistanin suurimmassa englanninkielisessä The News – lehdessä.

IRANIIN hyökkäys on pitkään – jo Bushin ajalta – ollut propagandan tasolla käynnissä. Hyökkäys on paras puolustus. Sanonta ei päde vain joukkopeleissä vaan myös politiikassa. Samalla hyökkääminen voi olla merkki heikkoudesta eikä vahvuudesta. Laajentaako Obama edelleen jo Pakistaniin laajennetun sodan Iraniin? Sitä voimme pohtia eri kirjoituksessamme. Tässä voi todeta, että ainakin Iranin vastaisessa propagandassaan Obama on kokoamassa laajaa rintamaa taakseen. Sunnuntaina (22.11.09), Ahmadinejadin Brasilian vierailun aattona, USA:n presidentti lähetti pitkän kirjeen Brasilian presidentti Lulalle. Siinä Obama selittää ulkopolitiikkaansa liittyviä seikkoja, joista yksi on Iranin kysymys. Lula paljasti kirjeen sisällön ilmoittaen samalla, että Iranin ydinvoimalaohjelman suhteen Brasilia on eri linjoilla kuin Yhdysvallat.

HONDURASIN vallankaappaustilanteessa Obama käyttäytyi kuin kuka tahansa vanhan ajan äärirepublikaani. Vallankaappauksella Washington pyrkii kääntämään USA:lle epäedullista ilmapiiriä Latinalaisessa Amerikassa. Vastavallankumous onnistui sotilaallisteknisesti, mutta se on kaukana siitä, että olisi poliittisestikin onnistunut. Kun juntta ei saanut Zelayan kanssa kompromissia aikaan, se yrittää lunastaa oikeutusta vaalien kautta. Vaaleja kuitenkin boikotoivat Zelayan ja sankarillisesti protestoineen Hondurasin kansan lisäksi myös laajasti OAS –järjestö, Brasilia ja Argentiina mukaan lukien. Obama suunnittelee myös avoimia interventioita Latinalaisessa Amerikassa. Kolumbian tukikohtien tähtäimessä tulee olemaan Venezuela, Bolivia ja Paraguay. Hondurasin tapaisia piilointerventioita kaavaillaan mm. El Salvadoriin.

ILMASTOSOPIMUS ja Kööpenhaminan kokous ei voinut olla poikkeus. Tiistaihin (24.11.09) mennessä Obama epäröi koko osallistumistaan kokoukseen. Senaatti ei onnistunut hyväksymään jo kesällä edustajainhuoneessa hyväksyttyä ilmastomuutosaloitetta. Lopulta keskiviikkona senaatti vesitti päästöjen vähennystavoitteet edustajainhuoneen 20 prosentista 17 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. EU ehdotti 20 – 30 prosenttia. Ei muutaman prosentin lupaus voi ympäristöä pelastaa, mikäli Yhdysvallat Kiinan ohella ei sitoudu parempaan. Kun sitoutuvana tahona toimii kapitalistinen kansallisvaltio, on luonnollista, että mitä lähemmäksi kokousta mennään, sitä enemmän odotuksia madalletaan. Niiden on ajateltava yhteiskuntansa kriisejä, ikään kuin ilmastokysymyksessä luonto – jonka osana yhteiskunnatkin ovat – ei olisi kriisissä. Kunnon ilmastomuutoslaki tekisi kapitalismista halvaantuneen. Ei viime kädessä Kööpenhaminassa mitään sopimuksia tarvitse tehdä, koska siistä päätettiin pari vuotta sitten Balilla. Nyt jokaisen valtion pitäisi vain sitoutua omalta osaltaan niiden noudattamiseen. Vesitetty laki taas tekisi ilmakehästä entisen. Kysymys on viime kädessä siitä, kuka näiden kahden asian välillä on valintoja tekemässä.

Syvässä kriisissä oleva porvaristo Yhdysvalloissa vaatii Obamaa yhä jyrkemmin toimimaan Bushin tavoin. Siinä sen enempää republikaanit kuin demokraatitkaan, ei voi sallia liberalistista sähläystä. Haluaa sitä tai ei, Obama tulee ajamaan samoja poliittisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia ja historiallisia tavoitteita, kuin edeltäjänsä. Obaman suurin saavutus tähän asti on ollut se, että hän onnistui hyvin pelaamaan aikaa. Sitä ei kuitenkaan ole rajattomasti. Nyt on aika kohdata vihaisia ja pettyneitä amerikkalaisia massoja, mutta myös raivostuneita kansalaisia kansainvälisestikin.

__Dimitris Mizaras

Huom! Kirjoitus julkaistiin Työväen Mielipide -lehdessä nro 27/25.11.2009

Pankkien asiakkaat voivat edelleenkin käyttää pankeissa olevia tilejä. Yhdysvalloin lainsäädännön mukaan normaalien tilien varat on suojattu muun muassa konkurssin varalta aina 250 009 dollariin saakka.

Liittovaltion vakuuslaitoksen tilastojen mukaan viime vuonna Yhdysvalloissa kaatui 25 pankkia ja vuonna 2007 vain kolme. Ennätysmäärä pankkeja, 534, meni nurin vuonna 1989.

FDIC:n toimitusjohtaja Sheila Bair arvioi, että kaatuvien pankkien määrä kasvaa edelleen, varsinkin, kun kiinteistöjen hintataso jatkaa laskuaan. Vakuuslaitokselle nyt kaatuneiden pankkien tuoma tappio jää yhteensä hieman alle miljardiin dollariin, kertoo uutiskanava CNN.

FDIC arvioi, että pankkien kaatuminen tulee maksamaan sille seuraavan neljän vuoden aikana noin sata miljardia dollaria.

Reuters, 14.11.2009

Kirjoitus julkaistiin Työväen Mielipide -lehdessä nro 27/25.11.2009

Yhtenäisyys – Obaman mahdoton tehtävä

Yhdysvaltain uusi presidentti yrittää ”uudella” diplomatiallaan sovitella ristiriitoja alkaen Naton sisäriveistä. Irakin sota jakoi Nato-liittolaisia ja sai USA:lle uskollisimman maan, Turkin sooloilemaan. Rasmussenin pääsihteeriksi valinnan vastustaminen kielii siitä, että Bushin oppi jakaa edelleen Naton rivien sisälläkin. Obama yrittää puhdistaa USA:n mainetta Bushin perinnöstä ja jatkaa samoja imperialismin strategisia tavoitteita uuden diplomatian avulla. Obama hakee etäisyyttä Bushin doktriiniin yrittämällä integroida mukaan interventioihinsa muslimimaita. Yhdysvaltain uusi presidentti houkuttelee Irania Afganistanin sotaretkeen samaan aikaan kun suunnittelee käyvänsä neuvotteluja talebanien tai Hamasin kanssa.

Yhteistyö Turkin kanssa on hyvin tärkeä Obamalle. Afganistanissa Turkin 1200 miehen vahvuus tekee siitä maasta toiseksi suurimman Nato-joukon alueella. Sen lisäksi Incirlik:n lentotukikohta eteläisessä Turkissa on elintärkeä USA:lle myös Irakin sotaa silmälläpitäen. Turkin puolueeton asenne Georgian sodassa, Erdoganin ja Peresin vastakkainasettelu Gazan kansanmurhan tiimoilta ja Turkin hyvät suhteet Syyriaan ovat myös ongelmallisia kysymyksiä Natossa.

Palkaksi uskollisuudestaan Turkille Obama lupaa lobbata sen jäsenyyttä Euroopan Unioniin. Kun yksi repeämä on paikattu toisesta kohdasta Nato –kudos repeää. Sarkozy tyrmäsi ehdotuksen tuoreeltaan: ”Minulla on tiiviit suhteet presidentti Obamaan, mutta tätä asiaa vastustin aikaisemmin ja niin vastustan nytkin”. Kansleri Merkel puhui samanhenkisesti. Turkki on tärkeä väylä idän ja lännen välillä myös Kaspianmeren energiaputkien kauttakulkumaana Venäjän ohi.

Mitä maksaa?

Yhdysvaltojen hallinnon toimia valvova virasto GAO:n laatiman raportin mukaan, USA:n sotatoimet vuoden 2001 jälkeen ovat maksaneet reilut 685 miljardia dollaria. Suuriman osan rahasta on vaatinut Irakin sota, 530 miljardia dollaria. Afganistanin vastainen aggressio on niellyt seuraavaksi eniten varoja. USA:n kongressi myönsi vuonna 2001 808 miljardia dollaria terrorismin vastaiseen sotaan. Siitä summasta on käytetty 85 prosenttia ja tuloksena on se, että terrorismin vastainen sota on laajennettu myös Pakistaniin. Nyt Obaman hallinto tavoittelee vielä 75 miljardin dollarin
lisää määrärahoja sotatoimiin.

Yhdysvaltojen puolustusbudjetti on maailman suurin. Kapitalismin kriisi pakottaa hallintoa ryhtyä remontoimaan sitä. Tarkoituksena on leikata ensi vuonna 1,4 miljardia dollaria ohjusjärjestelmien kehityksestä. Sen lisäksi puolustusministeri Robert Gatesilla on tarkoitus peruuttaa F-22 -hävittäjien lisätilaukset. Gatesin budjetti leikkaa varat uudelle helikopterille, joka oli suunniteltu presidentin käyttöön. Tähtäimessä on useampi muukin asehanke. Tästä johtuu yhtäkkinen poliittinen U-käännös ja puheet ydinaseettomasta maailmasta ja rauhantahdosta. Leikkaukset menevät vaikeasti lävitse kongressista. Niitä vastustaa myös USA:n aseteollisuus. Leikkaukset eivät tarkoittaa USA:n imperialismin offensiivisten tavoitteiden ja provokaatioiden vesittämistä. Tiistaina Nato järjesti historian suurimman sotaharjoituksen Baltian ilmatilassa. Siihen osallistuivat koneita Yhdysvalloista, Tanskasta, Liettuasta, Tshekistä ja Puolasta.

Nato ja Suomi

Obaman toiveajattelupuheet yhtenäisyydestä ja ristiriitojen peittely ovat saaneet Natottajia Suomessa liikkeelle. Erityisesti G20-maiden ja Naton huippukokousten samanaikaisuus houkutteli Helsingin Sanomaan otsikoimaan: ”Nato ja EU samassa veneessä”. Oulun Kaleva menee pidemmälle vaatimalla: ”Nato-hakemusta turha viivytellä”. Tällä kertaa Natoon liittymisen puolesta argumentoidaan sillä, että maailmankriisi lähentää EU:ta ja Natoa, että molempien jäsenmäärä kasvaa, tai Obaman maltillisemmalla ja yhteistyöhakuisella linjalla. Yhteiset uhat, kuten Afganistanin Waterloo, kuulemma pakottavat yhteistorjuntaan. Kaleva tulee johtopäätökseen, että ”Albanian tie on Suomen tie”. Siitä että EU:n 27 maasta 21 on Naton jäseniä, valtamedia päättelee, että EU:n kansalaisista 95 prosenttia on Nato –maiden kansalaisia. Kukaan ei kysy mitä mieltä nämä kansalaiset ovat tästä jäsenyydestä. Olemme samaa mieltä siitä, että vaikka Lissabonin sopimus saataisiin voimaan, ilman Naton resursseja sillä ei ole merkitystä, jos sitä on Naton resursseillakaan. Me asetumme kaikkien niiden Nato -vastustajien kanssa samalla puolella barrikadia niin EU:n, Naton kuin muidenkin imperialististen järjestöjen murskaamiseksi.

Dimitris Mizaras