Paul Krugman ehdottaa New York Times –lehdessä, että hallituksen pitää ottaa mallia Nixonin politiikasta 1971, ja turvautua tulliveroihin kiinalaistuotteiden tuonnille. Ehdotus näyttää nauttivan laaja kannatusta molempien puolueiden riveissä. Lakiluonnos tulliverojen käyttöönotosta on jo laatinut yhdessä republikaani Lindsey Graham ja demokraatti Charls Summer. Asiaa puoltavaa Obaman kirjettä allekirjoittaa Kongressin 130 jäsentä. Ensi syksynä pidetään vaalit, ja monet kongressin ja senaatin edustajat haluavat tulla uudelleen valituksi. Kansalle on helppoa perustella, että kriisistä ja työttömyydestä syypää on Kiina, syntipukki, joka kilpailee amerikkalaisten firmojen kanssa epäreilusti.

Monet teoreetikot ovat analysoineet, että rakkaussuhde kahden talousjätin välillä on ollut tilapäinen ja ennen pitkää on loputtava. Itse asiassa kaikki ihmettelevät sitä, miten pitkään se on kestänyt. Suhderikko on vain ajan kysymys, monet ennustavat sen loppuvan tämän vuoden puolella. Päätös Obamalle ei ole helppo. Kiinan ei odoteta menevän kyykkyyn, vaan se vastaa tuleen tulella. Näköala tulee aiheuttamaan ketjureaktioita muillekin maille. Todennäköisesti muut maat ympärillä tulevat suojelemaan omia markkina-alueitaan ryhtymällä nekin protektionistisiin toimenpiteisiin, mikä syventäisi kansainvälistä lamaa entisestään.

Amerikkalaisten pelko on perusteltu. Kiinan kauppataseen ylijäämä kasvaa, mutta maan valuuttavarannot kasvavat paljon nopeammin, 40 miljardilla dollarilla kuukaudessa. Kiinan valuuttavarannot ovat jo nousseet 2400 miljardiin dollariin. Pitääkseen kansallisvaluuttansa arvon matalana Kiina painaa koko ajan seteleitä. Amerikkalaislähteiden mukaan yuan on devalvoitu 30-40 prosenttia. Kiina on myös oikeassa kun se syyttelee amerikkalaisia tekopyhyydestä. Kiinan pääministeri muistuttaa, että USA:n kiinteistöjen roskalainat olivat yksi syy kriisiin ja Kiinan 9,5 prosentin kasvu oli osa ratkaisua. China Daily –lehti huomauttaa, että kiinalaistuotteiden USA:han kohdistetusta viennistä 60 prosenttia on lähtöisin Kiinassa toimivilta amerikkalaisilta monikansallisilta yhtiöiltä. Yksi esimerkki tähän on Generals Motors, joka saa tukea USA:n hallitukselta, mutta vie pääomansa Kiinaan. Kiinalaiset näyttää päätyvän samaan tulokseen amerikkalaisten kanssa; yhteistyö on loppumassa. Kiinan invaasio USA:n markkinoille oli vastapalvelus siitä, että se on kattanut Yhdysvaltain vajeet.

Suuren luokan kysymys on siinä, että miten rauhanomainen tai väkivaltainen avioero tulee olemaan. Jos voisi erota konsensuksen hengessä, yhtä hyvin olisi voinut jatkaa suhdettakin. Yhteiskuntatieteilijä Ian Bremer kiteytti Financial Times –lehdessä: ”Tuleva vastakkainasettelu voi osoittautua paljon vaarallisempi kuin kylmä sota”.

KUPLA

Kiinan kansantaloudessa muhii kriisi-ilmiöitä riippumatta suhteestaan Yhdysvaltoihin tai viennin ja valuuttavarantojen määrästä. 2007-08 romahduksen jälkeen Kiina ryhtyi jättielvytykseen, mikä aiheutti taloudessa saman luokan kuplia, joiden puhkeaminen johtaa uuteen taantumaan. Kiinasta taantuma leviäisi tähtitieteellisillä rytmillä ympäri maailmaa. Asiasta ei pidä puhua konditionaalimuodossa. Yi Xianrong on kiinalainen asiantuntija, joka näkee sen tapahtuvan jo tänä vuonna. Yi ei ole mikään toisinajattelija, vaan Kiinan yhteiskuntatieteiden akatemian professori ja hallituksen neuvonantaja. ”On vain ajan kysymys, milloin asuntokupla puhkeaa. Mikäli se paisuu vielä nykyisestä, tappiot tulevat olemaan valtavia taloudelle, pankeille ja Kiinan turvallisuudelle”. Viimeisellä Yi ei tarkoita kuumaa sotaa USA:n kanssa, vaan yhteiskunnallisia levottomuuksia, joita riitti kasvun aikanakin.

Elvytyshuuman yhteydessä rahapoliittisilla helpotuksilla kiinalaisia kannustettiin sijoittamaan asuntoihin. Suurista lainoista myös pankit saivat meheviä bonuksia, jonka seurauksena viime vuonna asuntokauppa kasvoi noin 80 prosenttia. Pekingissä hinnat nousivat yli 100 prosenttia. Yi:n mukaan, asuntomarkkinoiden romahtamisen vaikutukset näkyisivät kaikkialla, esim. terästeollisuudessa. Kysymykseen, milloin suuri romahdus sitten tulee, Yi vastaa: ”Tänä vuonna. Vastatoimet voisivat lykätä sitä hieman myöhemmäksi”.

Elvytystoimet Kiinassa lykkäsivät totaaliromahdusta myös muualla maailmalla. Sen varjopuolet näkyvät kuitenkin nyt. Kiinteistöjen hinnat ovat pilvissä, inflaatio karkaa käsistä, tuotannon sektorilla on pääomien ylituotanto ja ylikapasiteettia, fiktiivinen pääoma on tunkeutunut joka paikkaan ja roskalainojen kummitus leijuu ilmassa valmiina hyökkäämään koska tahansa. Viime vuoden viimeinen kvartaali näytti peräti 11 prosentin kasvua. Se sai jotkut juhlimaan lopullista voittoa lamasta. Lännessä ei juuri kukaan pysty sanomaan miten paljon rahaa Kiina on viime aikoina painanut. Myönnetyt luotot viime vuonna olivat kuitenkin kolmanneksella suurempia edelliseen vuoteen verrattuina. Ekonomisti Andy Xie kirjoitti kolumnissaan näin: ”Kiinan asuntomarkkinat on massiivinen kupla. Mitä suuremmaksi se paisuu, sitä suurempia sen vaikutukset koko taloudelle”.

Jos Kiinan talouden kehitys pysähtyy, se vaihduttaisi kauppasodan prosessia USA:n kanssa. Ilman rahaa taasen Kiina ei voi enää olla USA:n luotottaja, ja rahoittaja. Se taas vaikuttaisi välittömästi niin EU:n ja USA:n, kuin EU:n ja Kiinan välisiin suhteisiin. Kuplan puhkeaminen Kiinassa olisi Japanillekin katastrofaalista. Kaikkialla maailmassa me olemme täysin sidoksissa Kiinaan eikä vain taloudellisesti, vaan myös poliittisesti. Suomen ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Matti Nojonen toteaa: ”Ihmiset alkavat uskoa, että Kiina on niin vakaa, ettei mitään itäblokin kaltaista romahdusta tapahdu”. ”Mutta kun Kiinan järjestelmä ei vain ole vakaalla pohjalla”, hän lisää siihen.

VELKA

Erinäköisten kuplien paisumisen lisäksi, elvytystoimet kiihdyttivät myös velanottoa. Jotkut analyytikot näkevät, että velka ei ole Kiinassa suuri ongelma. Näin se tietenkin on, mikäli velaksi lasketaan vain valtionvelka, joka on vain parisenkymmentä prosenttia bruttokansantuotteesta. Sen lisäksi Kiina makaa mehevien valuuttavarantojen päällä, joiden poismyynti voisi pelastaa maata hädästä. Tilanne näyttää toisenlaiselta, jos lasketaan kokonaisvelkaa. Se tarkoittaa eri paikallishallintojen ottamaa velkaa, joka nostaa luvun jopa 70 prosenttiin. Jos mukaan otettaisiin yksityisen sektorin, firmojen ja kuluttajien velkaantumisastetta, luku heti nousee 200 prosenttiin bkt:sta.

Sen lisäksi, Northwestern Universityn professori Victor Shih:n mukaan, Kiinan tilastoissa on näkymätön lainananto. Hänen mukaansa, velkaongelmasta johtuen vuoteen 2012 mennessä Kiinassa puhkeaa finanssikriisi. Tämä siis ilman sitä, että ennen sitä puhkeaisi asuntokupla tai syntyisi kauppasota. Kiinan kansantaloudessa piilee kolme aikapommia. Ensimmäisen on se, joka viritti menneellä olevaa kapitalismin kriisiä. Toinen syntyi elvyttämisen yhteydessä a) velanotolla ja b) painamalla mielettömästi seteleitä. Kolmas pommi on seikassa, että elvytystoimet eivät kohdistu reaalitalouteen, vaan kuplien synnyttämiseen ja paisuttamiseen. Pommi USA:n ja Kiinan välisestä kauppasodasta on oma lukunsa, se lienee ”loppuräjähdys”, mikä ei tarkoita, että ajallisesti se on viimeinen.

VIELÄ VALUUTASTA JA ULKOMAAKAUPASTA

Kiina tiedostaa vaaroja hyvin. Pekingissä tiedetään, että yuanin revalvointi saattaisi hetkellisesti tyydyttää amerikkalaisia, muttei ratkaisisi ongelmaa. Sen lisäksi se haittaisi maan vientiä. Valuutan arvon raju vahvistaminen olisi kohtalokasta Kiinan viennille. Sen vuoksi Kiina suunnittelee maltillista keskitien ratkaisua päästämällä valuuttansa kellumaan. Kiina sitoi yuanin arvon dollariin kesällä 2008. Sitominen on elänyt syklinsä loppuun. Suunnittelun alla oleva sitomisen purku tarkoittaa samalla elvytystoimien lopettamisen alkua. Se olisi siis osa maailman laajuista exit strategy –menetelmä, mikä pelottaa muitakin kapitalistisia maita lännessä.

Elvytykseen on pumpattu tuhansia miljardeja. Nyt olisi korkea aika vetää ainakin osan siitä pois kansantaloudesta. Puhuttaessa valtiomenojen leikkauksista, eläkeiän nostosta, palkkojen laskemisesta, työttömyydestä ja paljon muustakin, kyse on juuri tästä, että kenen kukkarosta ne tuhannet miljardit on kerättävä pois. Tässä on myös suuren vedonlyönnin paikka luokkataistelulle ja siihen osallistuville. Investointipankki Goldman Sachs on arvioinut, että Kiinan valuutan vahvistumisen prosessi alkaa kesän aikana.

Maaliskuussa Kiinan ulkomaankauppa jäi alijäämäiseksi. Tämä on ensimmäinen kerta kuuteen vuoteen, että tuonti on jäänyt 7,24 miljardia dollaria vientiä pienemmäksi. Viime vuonna Kiinassa tuonti kasvoi uskomattomat 66 prosenttia. Suurimpia tuontituotteita olivat öljy ja autot. Vientikin kasvoi, mutta huomattavasti vähemmän. Kiinan viranomaiset tulkitsevat tilastot niin, että valuutan arvo ei ratkaise kaupan tasapainoa. Sen vuoksi yuania ei tarvitse vahvistaa.

Myös New Yorkin yliopiston professori Roubini varoittaa, että lähiaikoina USA:n ja Kiinan väliset suhteet ovat kärjistymässä. Roubinin mukaan on ilmeistä, että Yhdysvaltain suhtautuminen Kiinan valuuttapolitiikkaan on muuttumassa. On hyvin todennäköistä se, että ”Kiina julistetaan ’valuutan manipuloijaksi’”, sanoi Roubini. Jopa konservatiivi uusliberaalisti Paul Krugman totesi: Nyt on aika pistää kova kovaa vastaan Kiinan kanssa ja uhata selkeästi kauppapakotteilla”.

__Dimitris Mizaras

]]> http://mtl-fi.org/2010/04/12/kiina%e2%80%93usa-%e2%80%93suhteiden-kuulutettu-kuolema/feed/ 0 http://mtl-fi.org/2010/04/08/kuka-pelkaa-goldman-sachsia/ http://mtl-fi.org/2010/04/08/kuka-pelkaa-goldman-sachsia/#comments Thu, 08 Apr 2010 14:54:58 +0000 MTL http://mtl-fi.org/?p=326 Kuka pelkää Goldman Sachsia? Pankin epävirallinen nimi Yhdysvalloissa on ”Government Sachs”. Se viittaa siihen, että pankin miehiä pääsi USA:n hallitukseen talousministeriksi asti Bushin kahden presidenttiyden aikana. Goldman Sachs on siis muutakin kuin investointipankki, se on instituutio. Sillä on ennen muuta poliittista valtaa, mutta samanaikaisesti peukaloi suurimpien talouslehtien kirjoituksia. Pankki puuttuu toisten maiden taloudellisiin ja poliittisiin asioihin niin välillisesti kirjoittamalla niille taloussuunnitelmia kuin välittömästikin asettamalla omia miehiä niiden hallintoon. Mitä yhdistää Nigerian talouden uuden pomon, Olusegun Agangan, Italian pankin puheenjohtaja Mario Draghin ja Kreikan manipuloituja tilastotietoja keskenään? Kaikkien takana on Goldman Sachin leima.

Harjoittamalla ns. ”luovaa kirjanpitoa” Kreikan tapauksessa, GS järkytti euron vakautta ja vaikutti sen arvon romahdukseen. Toisin kuin sadat konkurssiin menneet investointipankit USA:ssa, GS korjasi myyttisiä voittoja kriisistä. GS edustaa kapitalismin ainoaa mahdollista olemassaolonmuotoa tänä päivänä, so. keinottelua, spekulaatiota ja epädemokraattista poliittista vaikuttamista. Näin ollen, jos GS:a ei olisi, se olisi pitänyt keksiä. Samalla kun pankki neuvoi yhteistyökumppaninsa Kreikan, se myös sai keinottelulla suuria voittoja maan hankalaa tilannetta hyväksikäyttäen. Se tapahtui riippumatta siitä, että pankki sai Kreikasta mahtavat korvaukset siitä, että GC auttoi Kreikkaa oman velkansa hoidossa. Siihen tulokseen päätyvät Brysselistä Grégoire Biseau ja Jean Quatremer Libération –lehdessä.

Henry Paulsonin entinen pankki tuntee velkaantuneita maita perin pohjin. Goldman Sachia ei kiinnosta suurempien maiden – kuten Saksan tai Ranskan – velkojen ostaminen. Portugalin tai Kreikan kokoisten maiden velka on tuottoisampi apaja amerikkalaiselle jätille. Etsiessään velkansa ostajia pienet maat kääntyvät Goldman Sachin puoleen. Pienten maiden tarkoitus on mahdollisten ostajien (vakuutusyhtiöt ja –rahastot, hedge funds yms.) rauhoittaminen maan papereiden luottokelpoisuuden suhteen.

GS tienasi satoja miljoonia dollareita neuvomalla Kreikan kirjanpitoasioista. Saadut palkkiot ovat kuitenkin pisara valtamerellä verrattuna siihen, mitä keinottelu pankille tuotti. GS suositteli asiakkailleen (pääasiallisesti hedge funds:lle) Kreikan valtion Credit Default Swap:n ostoa. Alettiin siis pelata mahdollisella Kreikan vararikolla. Kun GS suosittelee CDS:n ostoa, se on varma siitä, että CDS:n arvo nousee, eli Kreikan riski mennä vararikkoon on kasvaa. Siihen tarvittiin myös uskottavaa tiedottamista. Lontoon Cityn käsikassara ja kaikkien markkinoiden raamattu Finacial Times väitti, että Kiina kieltäytyi ostamasta Kreikan velasta GS:n välityksellä ehdotetun 25 miljardin euron luokkaa. Tieto levitti paniikkia. Jälkikäteen kirjoitettiin siitä, että kokeneen ammattilaisen olisi pitänyt tietää, että uutinen oli ankka. Mikään valtio ei osta 25 miljardin euron velkaa kerralla. GS yhteistyössä toksisista velkakirjoista rikastuneen hedge fund Paulsonin kanssa poimi valheellisen uutisen seurauksena syntyneiden voittojen kerman päältä.

Goldman Sachs keinotteli myös euroa vastaan. Amerikkalaisten lähteiden mukaan, 26.01. ja 02.02.2010 välisenä aikana investointipankit (mm. GS) vaihtoivat massiivisesti euroja dollareiksi. Viikon aikana myytiin 43 741 sopimusta 5,5 miljardin euron edestä. Goldman Sachs voitti kaikilla rintamilla. Eurooppalaisen pääoman edustajia valittaa GS:n ”epämoraalista” käytöstä, mutta keinot ryhtyä toimenpiteisiin puuttuvat tyystin, sillä markkinat ovat kaikkia muuta kuin läpinäkyvät, ja GS:lla on miehiä melkein joka pallilla. Niin sanotut strukturoidut sijoitustuotteet ovat joukkolainoja, jotka koostuvat useammasta osasta. Tarkoituksena on jakaa riskit mahdollisimman monelle taholle. Maailmanlaajuisen kapitalismin romahtamiseen vuonna 2007 johtanut asuntolainakriisi nyt piilee jokaisen tuotteen sisällä. Siksi on perusteltua väittää, että kriisi ei ole päättynyt, vaan päinvastoin suurin osa siitä on meidän edessämme.

__Dimitris Mizaras

__Kirjoitus julkaistaan Työväen Mielipide -lehdessä nro 28

TYÖTTÖMYYS lokakuussa oli noussut 10,2 prosenttiin, mikä on korkein luku sitten vuoden 1983; Se tietää 16 miljoonaa ihmistä, mikä on seitsemän miljoonaa enemmän, kuin kriisin alkaessa; tämä siis vain virallisesti. Työläiset, jotka ovat tippuneet työnhakijalistoilta, tai joutuneet ottamaan vastaan töitä epätyypillisissä työsuhteissa, muodostavat 17,5 prosenttia työvoimasta, ja paikoin yli 20 prosenttia kuten Kaliforniassa, Illinoisissa tai Michiganissa. Todellinen työttömyysprosentti siis nousee 27,7 prosenttiin.

PALESTIINAN suhteen Obama oli alusta asti tehnyt aikomuksensa selväksi. Hän oli nimenomaisesti vaatinut Israelilta: ”pysäyttäkää laittomien siirtokuntien laajentaminen”. Puolen vuoden jatkuvien pyyntöjen jälkeen Obama jo uskoo, että sitä ei kannata liikaa korostaa. Varsinkaan sen jälkeen, kun Netanjahu hyväksyi projektin 900 uuden juutalaisasunnon rakentamisesta Itä-Jerusalemiin. Viimeksi mainittu sai Abbasin kertomaan, ettei aio osallistua vaaleihin. Abbas on kaksi ”kansaa – kaksi valtiota” – linjan viimeisiä kannattajia miehitetyssä Palestiinassa. Lopulta on käymässä niin, ettei vaaleja pidetä ollenkaan. Mihin vaaleja tarvitaan jos koko valta pysyy miehittäjän käsissä.

AFGANISTANIN kysymyksessä päätöksen syntyminen kesti Obamalla kauan, huolimatta siitä, lähteekö sinne lisäjoukkoja vai ei. Kun peli näyttää hävityltä, vaihtoehdotkin ovat vähissä. USA joko pakkaa tappion laukkuunsa ja lähtee sieltä ennen aikojaan, tai jää ja eskaloi konfliktin. Viimeisten tietojen mukaan Obama tekee lopullisia päätöksiä ensi viikolla. Näyttää siltä, että hän on lähettämässä 35 000 sotilasta lisää alkavan vuoden kuluessa. Afganistanissa on tällä hetkellä 68 000 ja Irakissa 115 000 amerikkalaissotilasta. Talouslehtien mukaan, sodan kustannukset nousevat miljoonaan dollariin per sotilas per vuosi. Jos tämä luku pitää paikkansa, sodan kustannukset yhteensä nousevat 30 miljardiin dollariin vuodessa. McClatchy – muistiossa arvioidaan, että kymmenessä vuodessa sodan kokonaiskustannuksen haarukka tulee liikkumaan 700 miljardista 1000 miljardiin. Irakin sota mukaan lukien, sotaan on tähän asti tuhlattu yhteensä 1000 miljardia dollaria.

PAKISTANIN Karachissa on salainen amerikkalaisten komentama (JSOC) tukikohta. Sieltä käsin toimii Blackwater – yhtiön eliittiagentit. The Nation – lehden teettämän tutkimuksen mukaan, suunnitteilla on talibanien jäsenten salamurhia ja kidnappauksia, sekä toimintaa Pakistanin rajojen ulkopuolella, esim. Iranissa. Sen lisäksi Blackwater auttaa sotilastiedustelussa ja tukee Pakistania miehittämättömien koneiden alas ampumisessa. Kyseessä on projekti nimeltään Predator, ja se toteutetaan yhteistyössä CIA:n kanssa. Tunnettu pakistanilainen toimittaja Mosharraf Zaidi sanoo, että Blackwater/JSOC – projekti vahvistaa epäillyt siitä, että USA toimii konkreettisilla sotilaallisilla toimenpiteillä maassa, joka ei kuulu Natoon eikä ole sitä paikalle pyytänyt. Zaidi kirjoittaa Pakistanin suurimmassa englanninkielisessä The News – lehdessä.

IRANIIN hyökkäys on pitkään – jo Bushin ajalta – ollut propagandan tasolla käynnissä. Hyökkäys on paras puolustus. Sanonta ei päde vain joukkopeleissä vaan myös politiikassa. Samalla hyökkääminen voi olla merkki heikkoudesta eikä vahvuudesta. Laajentaako Obama edelleen jo Pakistaniin laajennetun sodan Iraniin? Sitä voimme pohtia eri kirjoituksessamme. Tässä voi todeta, että ainakin Iranin vastaisessa propagandassaan Obama on kokoamassa laajaa rintamaa taakseen. Sunnuntaina (22.11.09), Ahmadinejadin Brasilian vierailun aattona, USA:n presidentti lähetti pitkän kirjeen Brasilian presidentti Lulalle. Siinä Obama selittää ulkopolitiikkaansa liittyviä seikkoja, joista yksi on Iranin kysymys. Lula paljasti kirjeen sisällön ilmoittaen samalla, että Iranin ydinvoimalaohjelman suhteen Brasilia on eri linjoilla kuin Yhdysvallat.

HONDURASIN vallankaappaustilanteessa Obama käyttäytyi kuin kuka tahansa vanhan ajan äärirepublikaani. Vallankaappauksella Washington pyrkii kääntämään USA:lle epäedullista ilmapiiriä Latinalaisessa Amerikassa. Vastavallankumous onnistui sotilaallisteknisesti, mutta se on kaukana siitä, että olisi poliittisestikin onnistunut. Kun juntta ei saanut Zelayan kanssa kompromissia aikaan, se yrittää lunastaa oikeutusta vaalien kautta. Vaaleja kuitenkin boikotoivat Zelayan ja sankarillisesti protestoineen Hondurasin kansan lisäksi myös laajasti OAS –järjestö, Brasilia ja Argentiina mukaan lukien. Obama suunnittelee myös avoimia interventioita Latinalaisessa Amerikassa. Kolumbian tukikohtien tähtäimessä tulee olemaan Venezuela, Bolivia ja Paraguay. Hondurasin tapaisia piilointerventioita kaavaillaan mm. El Salvadoriin.

ILMASTOSOPIMUS ja Kööpenhaminan kokous ei voinut olla poikkeus. Tiistaihin (24.11.09) mennessä Obama epäröi koko osallistumistaan kokoukseen. Senaatti ei onnistunut hyväksymään jo kesällä edustajainhuoneessa hyväksyttyä ilmastomuutosaloitetta. Lopulta keskiviikkona senaatti vesitti päästöjen vähennystavoitteet edustajainhuoneen 20 prosentista 17 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. EU ehdotti 20 – 30 prosenttia. Ei muutaman prosentin lupaus voi ympäristöä pelastaa, mikäli Yhdysvallat Kiinan ohella ei sitoudu parempaan. Kun sitoutuvana tahona toimii kapitalistinen kansallisvaltio, on luonnollista, että mitä lähemmäksi kokousta mennään, sitä enemmän odotuksia madalletaan. Niiden on ajateltava yhteiskuntansa kriisejä, ikään kuin ilmastokysymyksessä luonto – jonka osana yhteiskunnatkin ovat – ei olisi kriisissä. Kunnon ilmastomuutoslaki tekisi kapitalismista halvaantuneen. Ei viime kädessä Kööpenhaminassa mitään sopimuksia tarvitse tehdä, koska siistä päätettiin pari vuotta sitten Balilla. Nyt jokaisen valtion pitäisi vain sitoutua omalta osaltaan niiden noudattamiseen. Vesitetty laki taas tekisi ilmakehästä entisen. Kysymys on viime kädessä siitä, kuka näiden kahden asian välillä on valintoja tekemässä.

Syvässä kriisissä oleva porvaristo Yhdysvalloissa vaatii Obamaa yhä jyrkemmin toimimaan Bushin tavoin. Siinä sen enempää republikaanit kuin demokraatitkaan, ei voi sallia liberalistista sähläystä. Haluaa sitä tai ei, Obama tulee ajamaan samoja poliittisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia ja historiallisia tavoitteita, kuin edeltäjänsä. Obaman suurin saavutus tähän asti on ollut se, että hän onnistui hyvin pelaamaan aikaa. Sitä ei kuitenkaan ole rajattomasti. Nyt on aika kohdata vihaisia ja pettyneitä amerikkalaisia massoja, mutta myös raivostuneita kansalaisia kansainvälisestikin.

__Dimitris Mizaras

Huom! Kirjoitus julkaistiin Työväen Mielipide -lehdessä nro 27/25.11.2009

Pankkien asiakkaat voivat edelleenkin käyttää pankeissa olevia tilejä. Yhdysvalloin lainsäädännön mukaan normaalien tilien varat on suojattu muun muassa konkurssin varalta aina 250 009 dollariin saakka.

Liittovaltion vakuuslaitoksen tilastojen mukaan viime vuonna Yhdysvalloissa kaatui 25 pankkia ja vuonna 2007 vain kolme. Ennätysmäärä pankkeja, 534, meni nurin vuonna 1989.

FDIC:n toimitusjohtaja Sheila Bair arvioi, että kaatuvien pankkien määrä kasvaa edelleen, varsinkin, kun kiinteistöjen hintataso jatkaa laskuaan. Vakuuslaitokselle nyt kaatuneiden pankkien tuoma tappio jää yhteensä hieman alle miljardiin dollariin, kertoo uutiskanava CNN.

FDIC arvioi, että pankkien kaatuminen tulee maksamaan sille seuraavan neljän vuoden aikana noin sata miljardia dollaria.

Reuters, 14.11.2009

Kirjoitus julkaistiin Työväen Mielipide -lehdessä nro 27/25.11.2009

Yhtenäisyys – Obaman mahdoton tehtävä

Yhdysvaltain uusi presidentti yrittää ”uudella” diplomatiallaan sovitella ristiriitoja alkaen Naton sisäriveistä. Irakin sota jakoi Nato-liittolaisia ja sai USA:lle uskollisimman maan, Turkin sooloilemaan. Rasmussenin pääsihteeriksi valinnan vastustaminen kielii siitä, että Bushin oppi jakaa edelleen Naton rivien sisälläkin. Obama yrittää puhdistaa USA:n mainetta Bushin perinnöstä ja jatkaa samoja imperialismin strategisia tavoitteita uuden diplomatian avulla. Obama hakee etäisyyttä Bushin doktriiniin yrittämällä integroida mukaan interventioihinsa muslimimaita. Yhdysvaltain uusi presidentti houkuttelee Irania Afganistanin sotaretkeen samaan aikaan kun suunnittelee käyvänsä neuvotteluja talebanien tai Hamasin kanssa.

Yhteistyö Turkin kanssa on hyvin tärkeä Obamalle. Afganistanissa Turkin 1200 miehen vahvuus tekee siitä maasta toiseksi suurimman Nato-joukon alueella. Sen lisäksi Incirlik:n lentotukikohta eteläisessä Turkissa on elintärkeä USA:lle myös Irakin sotaa silmälläpitäen. Turkin puolueeton asenne Georgian sodassa, Erdoganin ja Peresin vastakkainasettelu Gazan kansanmurhan tiimoilta ja Turkin hyvät suhteet Syyriaan ovat myös ongelmallisia kysymyksiä Natossa.

Palkaksi uskollisuudestaan Turkille Obama lupaa lobbata sen jäsenyyttä Euroopan Unioniin. Kun yksi repeämä on paikattu toisesta kohdasta Nato –kudos repeää. Sarkozy tyrmäsi ehdotuksen tuoreeltaan: ”Minulla on tiiviit suhteet presidentti Obamaan, mutta tätä asiaa vastustin aikaisemmin ja niin vastustan nytkin”. Kansleri Merkel puhui samanhenkisesti. Turkki on tärkeä väylä idän ja lännen välillä myös Kaspianmeren energiaputkien kauttakulkumaana Venäjän ohi.

Mitä maksaa?

Yhdysvaltojen hallinnon toimia valvova virasto GAO:n laatiman raportin mukaan, USA:n sotatoimet vuoden 2001 jälkeen ovat maksaneet reilut 685 miljardia dollaria. Suuriman osan rahasta on vaatinut Irakin sota, 530 miljardia dollaria. Afganistanin vastainen aggressio on niellyt seuraavaksi eniten varoja. USA:n kongressi myönsi vuonna 2001 808 miljardia dollaria terrorismin vastaiseen sotaan. Siitä summasta on käytetty 85 prosenttia ja tuloksena on se, että terrorismin vastainen sota on laajennettu myös Pakistaniin. Nyt Obaman hallinto tavoittelee vielä 75 miljardin dollarin
lisää määrärahoja sotatoimiin.

Yhdysvaltojen puolustusbudjetti on maailman suurin. Kapitalismin kriisi pakottaa hallintoa ryhtyä remontoimaan sitä. Tarkoituksena on leikata ensi vuonna 1,4 miljardia dollaria ohjusjärjestelmien kehityksestä. Sen lisäksi puolustusministeri Robert Gatesilla on tarkoitus peruuttaa F-22 -hävittäjien lisätilaukset. Gatesin budjetti leikkaa varat uudelle helikopterille, joka oli suunniteltu presidentin käyttöön. Tähtäimessä on useampi muukin asehanke. Tästä johtuu yhtäkkinen poliittinen U-käännös ja puheet ydinaseettomasta maailmasta ja rauhantahdosta. Leikkaukset menevät vaikeasti lävitse kongressista. Niitä vastustaa myös USA:n aseteollisuus. Leikkaukset eivät tarkoittaa USA:n imperialismin offensiivisten tavoitteiden ja provokaatioiden vesittämistä. Tiistaina Nato järjesti historian suurimman sotaharjoituksen Baltian ilmatilassa. Siihen osallistuivat koneita Yhdysvalloista, Tanskasta, Liettuasta, Tshekistä ja Puolasta.

Nato ja Suomi

Obaman toiveajattelupuheet yhtenäisyydestä ja ristiriitojen peittely ovat saaneet Natottajia Suomessa liikkeelle. Erityisesti G20-maiden ja Naton huippukokousten samanaikaisuus houkutteli Helsingin Sanomaan otsikoimaan: ”Nato ja EU samassa veneessä”. Oulun Kaleva menee pidemmälle vaatimalla: ”Nato-hakemusta turha viivytellä”. Tällä kertaa Natoon liittymisen puolesta argumentoidaan sillä, että maailmankriisi lähentää EU:ta ja Natoa, että molempien jäsenmäärä kasvaa, tai Obaman maltillisemmalla ja yhteistyöhakuisella linjalla. Yhteiset uhat, kuten Afganistanin Waterloo, kuulemma pakottavat yhteistorjuntaan. Kaleva tulee johtopäätökseen, että ”Albanian tie on Suomen tie”. Siitä että EU:n 27 maasta 21 on Naton jäseniä, valtamedia päättelee, että EU:n kansalaisista 95 prosenttia on Nato –maiden kansalaisia. Kukaan ei kysy mitä mieltä nämä kansalaiset ovat tästä jäsenyydestä. Olemme samaa mieltä siitä, että vaikka Lissabonin sopimus saataisiin voimaan, ilman Naton resursseja sillä ei ole merkitystä, jos sitä on Naton resursseillakaan. Me asetumme kaikkien niiden Nato -vastustajien kanssa samalla puolella barrikadia niin EU:n, Naton kuin muidenkin imperialististen järjestöjen murskaamiseksi.

Dimitris Mizaras

Kun kaikki lääkkeet on kokeiltu, on luonnollista, että kapitalistien eri osat alkavat repiä toistensa nahkoja. Joskaan Yhdysvaltojen hegemoniaa ei ole rahkeita kyseenalaistaa, eri geopoliittisten keskusten toimet poikeavat radikaalistikin niistä, mitä Atlantin toisella puolella noudatetaan.

Näin ollen, Lontoossa julistettiin vielä kerran aikomus jatkaa yhdessä kun kerran ollaan samassa veneessä. Lopullisesta hajoamisesta vältyttiin ja se oli heidän mielestään tässä tilanteessa voitto. Gordon Brownin mielestä yhteisen julkilausuman aikaansaaminen on merkki onnistumisesta. Sarkozy kertoi kokouksen todistaneen, että kapitalismin uudistus on mahdollinen ja Obama näki kokouksen historiallisena käännekohtana. Tuloksista Helsingin Sanomat julisti juhlallisesti, että “Talousmahtien kokous onnistui yli odotusten”.

Kapitalismin pelastus lamalta Uutta Brerron Woodsia ei Lontoossa tullut, eikä maailmantaloutta muovattu uusiksi koska sellainen ei ole mahdollista. G20 -kokouksen viesti oli se, että odotetaan passiivisesti aikaa, jolloin lama saavuttaa pohjansa ja kriisi loppuu; siihen asti yritetään pelastaa niitä maita ja instituutioita, jotka on vararikon partaalla. Yritetään vaikka painetulla rahalla, eli lisäämällä ja syventämällä talouden kuplia.

Kokouksen ainut kansantaloudellinen toimenpide oli päätös tuhannen miljardin dollarin lisäpumppauksesta. Siitä vain neljännes menisi kaupan eloonheräämiseen ja loput Kansainvälisen valuuttarahaston kassaan, josta lähtisi välitön apu konkurssipesämaille. Kymmenien miljoonien työttömien todelliselle painajaiselle kokous ei lausunut sanaakaan. Mitä tulee yhteisymmärrykseen veroparatiisien valvonnasta, toistaiseksi kyse on vain yhden listan julkaisemisesta.

Todellisuudessa kyse on toivelistasta koska kapitalismi ei voi toimia ilman pankkisalaisuutta. Tällä tavalla saatiin Sarkozy tyytyväiseksi, eikä hänen sitten tarvinnut marssia ulos kokouksesta kuten oli uhkaillut.

Kokoukselle oli ennustettu kunniatonta loppua heti kättelyssä. Kaikki tietävät, että kansainvälisellä areenalla on ainakin 3-4 vastakkaista linjausta koskien kriisin käsittelyä. Todelliset visiot kriisistä ulospääsemisestä puuttuvat tyystin. Yhden osapuolen voitto tietää toisten tappiota. Näin ollen G20 -maat kokoontuivat ja sopivat julkilausumasta, joka tyydytti kaikkia, mutta jolla ei ole todellista merkitystä. Lontoon kokouksessa ja aina silloin kun kapitalistit julistavat yksimielisyytensä, manaavat protektionismia yms., silloin todelliset ristiriidat on pantu maton alle. Kukaan ei halua maksaa naapurin pelastamisesta kun itsekin on vaaravyöhykkeellä. Vahvojen maiden erimielisyydet ovat vahvempia kuin niiden valtioiden kapasiteetit selviytyä niistä.

Obama lähti Lontooseen sen jälkeen kun sai USA:n finanssipääomapiirien tuen. Hänen tavoitteensa painostaa Merkeliä ja Sarkozyta lisäämään inflatoorista elvytystä jäi toteutumatta. Kiinan talous makaa kasaantumansa dollarivelkakirjojen ansassa. Maa haluaisi herättää eloon 1960 -luvulta peräisin olevan idean kansainvälisestä valuutasta, joka korvaisi dollarin. Sekin näköala jäi toteutumatta.

Reaalitalouden reaaliongelmat

Suurin reaaliongelma koskee kuplia, johdannaisia ja ns. myrkyllisiä rahastoja. Niiden volyymi on niin suuri, että luhistuessaan fiktiivisen talouden massa teemaa mukanaan reaalitaloudenkin. USA:ssa kokonaisuudessaan talous putoaa 6-7 prosentin tahtia, joka toki voi koska tahansa kiristyäkin.

Edeltäjänsä tavoin Obama rakentaa 3600 miljardin budjetin ja työttömien armeija paisuu lähes miljoonalla ihmisellä kuukaudessa. Kymmenien vuosien aikana työläisten keräämät eläkesäästöt ovat “haihtumassa” C muutamassa kuukaudessa.

Jo eläkkeellä olevat ihmiset realisoivat säästönsä ja joutuvat palaamaan työelämään. AIG -yhtiö, jossa suurin osa eläkesäästöistä on tallennettu, käyttää satoja miljoonia dollareita yhteiskunnalta saamastaan tuesta maksaakseen bonuksia konnille, jotka ovat tietyllä tavalla vastuussa tästä kriisistä. Obaman uusi suunnitelma ohjaa yksittäisten kansalaisten rahoja myrkyllisten velkakirjojen ostamiseen. Tästä uudesta rahapumppauksesta hyötyvät yksinomaan zombipankit. Sen sijaan keskiluokkaa menettää lisää varoja. Tämä tulonsiirto rikkaille saattaa pian osoittautua kohtalokkaaksi presidentti Obamalle.

Lähitulevaisuudessa tilanne tulee huonontumaan. Muualla kriisi lähenee Yhdysvaltojen tasoa. Asuntokuplien puhkeamisen lisäksi länsieurooppalaisia maita kiusaa viennin tyrehtnyminen. Laman pohja on todella kaukana jos sitä on olemassa. “Jos on tuuria voi toivoa vain sitä, että vapaan pudotuksen tahti hidastuisi hieman” väittää arvostettu amerikkalainen ekonomisti Dean Baker. Hänen mukaansa EU on elvyttänyt vähemmän kuin USA siitä syystä, ettei kykene käsittelemään kriisiä. Keskipakovoimat tekevät päätöksenteon mahdottomaksi EU:n sisällä. On yhteinen valuutta ja keskuspankki mutta kaikki muut talouden instituutiot on eri maissa erillisiä ja hajanaisia.

Maailman talouden supistuminen ennen pitkää aiheuttaa deflaation paineita. Talouden nykyhistoriassa kokemusta siitä on vain Japanilla. 1990 -luvulla Japania koetteli kymmenen vuoden lama ja nollanprosentin korko. Keinottelijat saivat silloin ilmaista rahaa, jota ne lainasivat eteenpäin isommalla korolla. Sellainen oli mahdollista silloin, mutta nyt lama syleilee koko maailmaa.

Deflaatio monimutkaistaa lamakuviota ja tekee toivotusta elpymisestä mahdottoman. IMF ennusti deflaation vaaraa Yhdysvalloille ja Japanille ja vähemmän EU:lle. Silti Espanja näyttää vaipuvan deflaatioon ensimmäisenä. 0,1 prosentin lasku kuluttajahinnoissa tietää taloudellisen toiminnan entisestään laantumista ja työttömyyden rajua kasvua. Sen lisäksi Espanja joutui ensimmäistä kertaa pelastamaan Caja Castilla -ongelmapankin yhdeksällä miljardilla eurolla.

Espanjan jälkeen, Standard & Poors:n mukaan, omaa vuoroaan odottavat Irlanti ja Britannia. Prosessi, joka alkoi vajat kymmenen vuotta sitten Seattlessa, jossa keskeytettiin WTO:n kokouksen, ja Genovassa sekä Göteborgissa 2001, palaa historian näyttämölle pienen tauon jälkeen. Se tulee synnyttämään tarvittavat voimat kapitalismin kumoamiseksi ja sen korvaamiseksi sosialismilla.

__Dimitris Mizaras

Kaikki G7-maat ovat nyt taantuman kourassa ja maailman talouden kasvu jäänee tänä vuonna puoleen prosenttiin. Toinen toisensa jälkeen Euroopan pankit ilmoittavat suurtappioista. Royal Bank of Scotland kertoi tappioiden olevan 24,1 miljardia puntaa, mikä on kaikkien aikojen ennätys Britannian taloushistoriassa. Pankki, joka vuonna 2007 teki 7,3 miljardin punnan ,voittoja, kuului maan pelastussunnitelmaan ja oli osittain kansallistettu. Ranskan neljänneksi suurin Natixis-investointipankki kärsi viime vuonna 2,8 miljardin euron tappiot. Sama pankki kärsii USAn asuntomarkkinoista johtuneista kuplista ja Madoffin pyramidihuijauksesta. Pelastusoperaatioiden listalla oli myös Sveitsin UBS-pankki. Kun sitä ei näytä pelastavan valtion toimenpiteet, niin turhaa on odottaa, että siihen voi onnistua äskettäin tehty johtajanvaihtokaan.

UBS:n pääjohtaja Marcel Rohner eroaa ja tilalle nousee Oswald Grübel, jolla on karttunut kokemusta muun muassa UBS:n kilpailijan Credit Suissen saneeraajana. UBS on kärsinyt laajoja tappioita ja Yhdysvaltain viranomaiset syyttävät pankkia siitä, että tämä on auttanut varakkaita yhdysvaltalaisia välttelemään veroja. EU-alueen inflaatio hidastuu yhtä voimakkaasti kuin työttömyys nousee. Kun koron lasku on kesään mennessä lähes nollassa prosentissa myös Euroalueella, deflaatio nostaa päätään ja muodostaa lisää uhkia kapitalismille. Miinusmerkkinen inflaatio jarruttaa investointi-intoa entisestään. Öljy- ja energiahinnan kehitys sekä taantumasta johtuva alhainen kysyntä luovat lisää paineita inflaation painumiselle pakkasen puolelle.

Alhaisesta inflaatiosta huolimatta, elintarvikkeiden hinnat nousevat voimakkaasti. Lainat ovat nyt halpoja, mutta pankit supistavat luotonantoa pelossa, että siitä koituvat tappiot kasvaisivat. Epäonnistuneet pelastustoimenpiteet on olleet mahdollisia kahdella keinolla. Ensinnäkin on mielivaltaisesti painettu setelirahaa lisää, etenkin dollareita ja puntia. Toinen liikkumavaraa antanut seikka oli mahdollisuus valtionvelkaantumiseen. Molemmat toimivat väliaikaisesti ja tikittää kuin aikapommeja. Jos joskus deflaation paineet loppuisi ja hinnat alkaisi taas noususuuntaansa, inflaatio olisi hillitsemätöntä johtuen liiallisesta setelimäärän liikkeellepanosta markkinoille. Sen lisäksi valtion velkaantumisella on joustamattomat rajansa. Sitten kun luotto valtiolle joudutaan kiristämään tai lopettamaan, yhteiskunnallinen järjestelmä on aika lähellä loppuaan. Hyperinflaation mörön on nostanut pöydälle myös talouden rocktähdeksikin kutsuttu amerikkalainen Peter Schiff äskeisessä haastattelussaan Kauppalehdessä.

Viime vuonna suurilla miljardeilla “pelastetut” yritykset kummittelevat taas. Bank of American huostaan joutunut Merril Lynch paljastaa lisää vakavia epäselvyyksiä ja epäsäännönmukaisuutta välitystoiminnassaan. Kiinteistöinvestointiyhtiö Fannie Mae on tuettujen listalla koska viime vuoden vain viimeisellä neljänneksellä menetti 25,2 miljardia dollaria. Niistä menetyksistä puolet olivat johdannaismarkkinoilla. Nyt Fannie Mae pyytää valtiolta 15,2 miljardin dollarin lisätukea. Fannie Maen sisaryhtiö Freddie Mac pyytää liittovaltiolta jopa 35 miljardin lisätukea. Ko. yhtiö sai viime vuonna tukea 13,8 miljardia dollaria. Omaperäistä tässä kriisissä on se, että miljardien tuet eivät paikkaa mitään paikkoja, vaan uppoavat fiktiivisen talouden avaruuden pohjattomiin mustiin aukkoihin.

Itä-Eurooppa

Moody’s:n jälkeen myös Citigroup haluaa vähentää läsnäoloaan Itä-Euroopan maissa. Amerikkalainen jätti näyttää keltaista korttia 17 eurooppalaiselle pankille, jotka ovat investoineet itäisessä Euroopassa. Muistiossaan Citigroup arvioi, että yhteistappiot nousevat 60 miljardiin euroon. Citigroupin tappiot takaisinmaksamattomista lainoista arvioidaan nousevan 500 miljardiin euroon. Mukana sopassa ovat pankit Raiffeisen, Erste, Commerzbank, Swedbank, Unicredito, Kreikan kansallispankki, Alpha Bank ja Eurobank. Mahdollinen kapitalismia restauroineiden maiden totaalinen romahdus heijastuisi läntiseen Eurooppaan välittömästi. Taloudelliset ristiriidat ovat jakanee Eurooppaa kahtia poliittisestikin.

Viimeisessä EU27-maiden hätäkokouksessa Itä-Euroopan maat kokoontuivat ensin keskenään ja sitten muiden “kumppaneidensa” kanssa. Sillä puolella on yhdeksän maata kun taasen vastassa on euroalueen maat. Ollessaan vararikon partaalla ensimmäiset kerjäävät mittavaa tukea “rikkailta” ja kiristävät, että tulevat estämään EU:n uusien velkakirjojen käyttöönottoa. Euroalueen mailla ei ole varaa näin mittaviin “lahjoituksiin”. Sitä paitsi asiasta EU:ssa ei ole yhtenäistä linjaakaan. Lopulta jokaisen maan omat ongelmat on yhtä lailla vakavia kuin uuden Euroopan maissakin. EU27-maissa työttömyys on 7,6 prosenttia kun euroalueella luku on 8,2. Se tietää, että virallisesti 13 miljoonaa työläistä on vailla töitä. Lopulta ko. maille myönnettiin lupaus 31 miljardin euron tuesta. Sen takana on Maailmanpankki, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki ja Euroopan investointipankki. Itäisen ja keskeisen Euroopan maat olivat vaatineet vähintään 180 miljardin euron tukea.

Yksi suurimmista ongelmista on se, että ns. uuden Euroopan maat ottivat kapitalismin restauraation alkuvaiheessa dollarin valuutakseen. Nyt kun dollarin arvo on laskenut jatkuvasti euron suhteen, nämä maat haluaisivat korvata sen eurolla. Näiden maiden euron piiriin mukaan ottaminen tietäisi EU:lle välitöntä itsemurhaa. Nämä maat ovat reilusti velkaantuneita ja kriisi on tyrehdyttänyt niiden viennin täysin. Dollarin heikentymisen vuoksi Itä-Euroopassa on nähtävissä valuuttapakoa. Myös kotitalouksien asunto- ja kulutuslainat ovat mittavia ja ulkomaavaluuttoihin sidottuja. Arvioidaan, että jos itäisen ja keskeisen Euroopan maat eivät selviä velastaan, vanhan Euroopan maiden pankkeja kohtaavat huikeat tappiot. Näiden pankkien saatavat esim. Virossa ovat 146 prosenttia pienen maan BTK:sta. Ainoastaan itävaltalaiset pankit ovat lainanneet idän suuntaan 234 miljardia euroa, mikä on 68 prosenttia omasta bruttokansantuotteesta. Itäisen Euroopan maiden totaalinen romahdus olisi kohtalokasta myös niille keskieurooppalaisille yrityksille, jotka satsasivat idän silloin “kasvaville” markkinoille.

Kolmas maailma

Kapitalismin kriisistä kärsimään joutuvat entisestään köyhimmät maat. Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi, että 22 rutiköyhää maata tarvitsee välittömästi tänä vuonna 25 miljardia dollaria pysyäkseen hengissä. Tämä vain sillä edellytyksellä, että maailmanlaajuisesti talouden tilanne ei huonone. IMF:n johtajan Diminique Strauss-Kahnin mukaan näiden maiden tarve nousee 140 miljardiin dollariin mikäli tilanne pahentuu, mikä on todennäköisintä. Tällaisen summan löytäminen kuulostaa mahdottomalta, vaikka USA käyttää enemmän rahaa yhden yhtiön (esim. AIG:n) pelastamiseen. IMF:n raportin mukaan ainoastaan tämän lännestä tulevan kriisin vaikutus 32:n köyhimmän maan maksutaseisiin on yli 200 miljardia dollaria. Köyhät maat eivät selviydy omin keinoin tästä, niistä riippumattomasta ylimääräisestä taloudellisesta taakasta. Kapitalismin globaalikriisi on lisännyt myös ruoan puutetta kolmannessa maailmassa. YK:n ruokajärjestö WFP on suunnitellut tänä vuonna antavan ruoka-apua n. 100 miljoonalle ihmiselle 80 maassa.

_____6.3.2009

Dimitris Mizaras

Guantánamo oli Bushin terrorismin vastaisen sodan tärkeimpiä työkaluja. Pidätykset tehtiin mielivaltaisesti, useimmiten jonkun ilminannon perusteella. Vain viisi prosenttia pidätyksistä tehtiin amerikkalaisjoukkojen toimesta. Loput 95 prosenttia pidätti enimmäkseen Pakistanin hallitus ja Afganistanin ns. pohjoisen liitto. Pidätysten motiivi useimmiten oli tuhansien dollareiden luvattu palkkio, mutta myös henkilökohtaiset kaunat, naapureiden kateudet yms. Pidätetyt nimitettiin vihollistaistelijoiksi ja niiden tehtävä oli perustella terrorismin vastaisen sodan oikeutuksen.
Nyt terrorismin vastainen sota on tullut tiensä päähän saavuttamatta tavoitteitaan. Afganistanin ja Irakin sotien epäonnistuminen ja sionismin Libanonin retken ja Iranin vastaisen kampanjan umpikuja yhdessä kapitalismin historian ennennäkemättömän talouden kriisin kanssa pakottavat imperialismia vaihtamaan säveltä. Uusi presidentti ei reagoinut eleelläkään Israelin kansanmurhaan Gazassa, eikä hänellä ole pientä aikomustakaan lopettaa sotaa, ei ainakaan Afganistanissa. Ensimmäiset toimenpiteet olivat sellaisia, jotka yhtäältä eivät maksa mitään ja toisaalta jatkavat vanhaa haaksirikkoutunutta politiikkaa eri keinoin. Kieltämällä kidutuksen ja sulkemalla Guantánamon Obama ei halua tuomita Bushin veristä perintöä, vaan puhdistaa sitä.
Eurooppalaiset eivät ole olleet mitään pulmusia. Monet EU:n maat osallistuivat ja osallistuvat vieläkin Irakin ja Afganistanin miehittämiseen. Kaikki ovat katsoneet läpi sormiensa kun demokratiaa vievät joukot kiduttivat julmasti Abu Graibin vankeja ja pommittivat brutaalisti Fallujah kielletyillä fosforipommeilla. Nyt halutaan päästää imperialismi kuin koira veräjästä ja tarjota Guantánamon pidätetyille pakolaisen statuksen ”humaanisista” syistä tietty. Ensimmäinen kuoronjohtaja on ollut ulkoministeri Stubb ja perässä tulevat muut ”demokraattispasifistit” pekka haavistot ja erkki tuomiojat. Viimeinen oli niin kova, että vaatii Yhdysvaltoja ei tietenkään tilille teoistaan, vaan korvaamaan osan Guantánamon tulevien pakolaisten muutaman yksilön ylläpitokustannuksista. Kaikki tämä teatteri tapahtuu Amnestyn Stubbille osoitetun vetoomuksen jälkeen.
EU:n (ja Suomen) kädet on punaiset Guantánamon vankien verestä. Pidätettyjä lennätettiin Guantánamoon niinsanotuilla salaisilla lennoilla EU:n lentokenttien kautta. CIA –lennot ovat vieläkin selvittämättä. Guantánamo on suljettava heti eikä vuoden päästä. Kaikki vangit on vapautettava välittömästi. Avoin ja puolueeton tutkimus pitää käynnistää. Sen tehtävä pitää olla pidättämiseen liittyvien olosuhteiden selvittelyä. Kun pidätykset todetaan laittomaksi, ex-vangeilla on oltava oikeus a) saada rahallista korvausta heille osoitetusta vääryydestä, b) oikeus haastaa oikeuteen oikeat syylliset Bushista lähtien, c) oikeus oleskella halutessaan missä tahansa Yhdysvalloissa vapaana kansalaisena eikä muukalaispassilla. Halutessaan hakea Yhdysvaltain kansalaisuutta on  Guantánamossa vietetyt vuodet otettava huomioon.
Pakolaisen statuksen myöntäminen Suomesta ei ole humanitäärinen teko näitä ihmisiä kohtaan. Se on heidän äänensä ja oikeuksiensa tukahduttamista ja Bushille anteeksiantamista. Imperialismi ei sulje Guantánamoa siksi, että nyt presidentin pallilla istuu ihmimillisempi mies. Guantánamo joudutaan sulkemaan koska terrorismin vastainen sota on hävitty.

-    Ei Guantánamon vankeja Suomeen eikä EU:hun

-    Saaren itäkärki on palautettava Kuuballe välittömästi

-    Kaikki Guantánamon vangit vapaaksi

-    Täydet kansalaisoikeudet halutessaan asua USA:ssa

-    Oikeusapu vangeille, jotka haluavat haastaa oikeuteen USA:n johtoa

25.01.2009
Marxilainen Työväenliitto
Kannanotosta äänestettiin MTL:n 4. järjestökokouksessa

Ruoan hinnankorotusten vaikutukset koskettavat nykyään 52 prosenttia suurempaa ihmismäärää vuoden 2003 tilanteeseen verrattuna. Bronxin kaupunginosan espanjankielisistä asukkaista puolet vastasi, että viime vuonna he eivät joka päivä onnistuneet hankkimaan ruokaa.

Sen lisäksi vuoden 2007 toukokuusta ruoan hinta nousi vielä 5,8 prosentilla. Kallis ruoka koskee myös keskiluokan paremmin toimeentulevia kerrostumia. Yli 75 000 dollaria vuodessa ansaitsevista joka viides kertoi vaikeuksista ruoan hankinnassa. Saman ongelman edessä on myös kolmannes yliopistoista vastavalmistuneista. Luvut ovat kolminkertaiset vuoden 2003 vastaaviin lukuihin nähden

Ruokapankin tutkimus tehdään ensimmäistä kertaa. Pankin johtaja Luci Cambrera korosti, että ruoan lisäksi newyorkilaisia rasittavat vuokrien ja öljyn hinnan nousu.

APE/Ranska

9.1. Italiassa on levotonta yliopistoissa. Ensin vallataan Torinon yliopisto ja seuraavien päivien kuluessa perässä seuraavat muut kaupungit. Tšekkoslovakian nuoriso vaatii vapauksia. Kommunistisen puolueen Keskuskomitea kokoontui ja vaihtoi pääsihteeri Novotnyn Dubčekiin. Tie Prahan kevääseen avautuu ja läsnä ovat kaikki suuntaukset oikeistolaisista marxilaisiin.
30.1. Vietkong aloitti suurhyökkäyksen 100 kaupunkiin. Kyseessä oli Tet –hyökkäys, joka helmikuuhun mennessä ulottuu Saigonin sisään.
Helmikuu

Italiassa opiskelijoiden hyökkäys jatkuu, pidätyksiä ja valtauksia kaikkialla.
17.2. Italian Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean täysistunnossa esiintyy vastakkainasettelu, joka pian johtaa skisman.
23.2. 32 Afrikan maata päättää boikotoida Meksikon olympialaisia. Protesti koskee Etelä-Afrikan osallistumista kisoihin.

Maaliskuu

Uusia valtausaaltoja Italiassa aiheuttivat väkivaltaisia yhteenottoja poliisin kanssa.
7.3. CGIL julistaa yleislakon. Opiskelijat ovat raskaan teollisuuden liikkeelle lähteneiden työläisten rinnalla.
8.3. Oikeuksia ja vapauksia vaaditaan myös Varsovassa ja Krakovassa massiivisilla mielenosoituksilla.
17.3. Vihasta villiintyneet väkijoukot osoittavat mieltään Lontoossa, USA:n suurlähetystön edessä. Aukio lähetystön edustalla muistuttaa sotatannerta.
18.3. Kersantti William Calley ja kuuluisa ”Charlyn seura” tunkeutuivat ơn Mỹ kylän My Lai -lähiöön ja tuntikausia kestäneessä ”huviretkessä” teurastivat 430 siviiliä. Ennen surmaamista naiset myös raiskattiin.
22.3. Opiskelijat valtaavat Nanterre -yliopiston hallinnon toimiston ja protestoivat kollegoidensa pidätyksistä. Silloin syntyi ensimmäinen opiskelijaneuvosto. Tapahtuma tunnetaan 22. maaliskuun liikkeenä, ja sen rooli toukokuussa oli merkittävä.
28.3. 30 000 Fiatin työläistä menee lakkoon. Opiskelijat osoittavat mieltään tehtaan ulkopuolella ja osallistuvat mellakkaan.
30.3. Madridin yliopistossa opiskelijat ja Francon joukot ottivat yhteen. Espanjan nuoriso valmistelee fasismin kaatamista ”comisionas obreras” -työläisten kanssa. Maaliskuussa opiskelijoiden protestit kansainvälistyivät. Ranskassa opiskelijat aloittivat hyökkäyksensä teknokraattista Fousse -suunnitelmaa vastaan. Japanissa laitavasemmistolainen Zengakuren -liike, taistelussaan amerikkalaislaivojen karkottamiseksi pois satamista, ottaa yhteen hallituksen kanssa.

Huhtikuu

2.4. Vietnamin sodan protestien seurauksena poltetaan supermarketin Frankfurtissa.
4.4. Martin Luther King murhataan Memphis -kaupungissa.
5.4. Mellakoita puhkeaa 30 kaupungissa Yhdysvalloissa. Washington julistetaan hätätilaan. Siellä kuoli silloin 30 ihmistä.
11.4. Saksassa yritetään murhata opiskelijaliikkeen vasemmistolaisen aktivistin Rudi Dudchke. Länsi-Saksassa satojentuhansien mielenosoittajien liikehdintä ottaa yhteen poliisin kanssa. Prahan kevääseen osallistuu työväenliike. Nuorison mellakat jatkuvat Tšekkoslovakiassa, Italiassa, USA:ssa (Columbia), Englannissa (London School of Econimics).

Toukokuu

3.5. Sadat opiskelijat kokoontuvat Sorbonnen yliopiston pihalla protestoimaan Nanterren yliopiston sulkemista, 8 opiskelijan erottamista ja fasistien toimintaa vastaan. Poliisi yrittää tukahduttaa ja näin syntyy ensimmäinen punaisen toukokuun tapahtuma. Seuraavina päivinä kapina leviää nopeasti ja spontaanisti.
6.5. Pariisi täyttyy kulkueista. Poliisi yrittää tukahduttaa väkivaltaisesti, kaupungin kaduille rakennetaan barrikadeja. Lukion opiskelijat sulkevat koulunsa ja lähtevät massiivisesti kaduille.
7.5. Uusi 50 000 nuoren mielenosoitus kulkee Pariisin halki. Yksi laulu valtaa kadut, se on Internationaalin hymni. Yhteenottoja suuressa mittakaavassa syntyy, 850 loukkaantunutta ja 475 pidätettyä. Opiskelijat vaativat pidätettyjen vapauttamista ja Sorbonnen avaamista.
10.5. Pahamaineisen mellakkapoliisin (CRS) aktiivisin päivä. Seuraava yö jää historiaan ”barrikadien yönä”.
13.5. Työväenluokka lähtee massiivisesti mukaan. Suurimmat ammattiliitot julistavat yleislakon opiskelijoiden tueksi. Miljoona työläistä osoittaa mieltä Pariisin kaduilla neljän tunnin ajan. Poliisia ei uskalla näyttäytyä. Opiskelijat ja sadattuhannet työläiset yhdistyvät ja jäävät kadulle.
14.-15.5. Protestiliike paisuu yhä suuremmaksi. Massiiviset lakot ja tehtaiden valtaukset leviävät ympäri Ranskaa. Kadut ja aukiot ovat kansan hallussa. Ranska halvaantuu, vallankumouksen tuoksua on kaikkialla.
17.5. Ammattiyhdistysbyrokratia puuttuu peliin. Bijangurissa 3000 opiskelijaa estetään liittymästä Renault –tehtaan työläisten kanssa.
19.5. De Gaulle yrittää ottaa takaisin käsistä riistäytyneen tilanteen.
20.5. CGT ja Kommunistisen Puolueen valvoma Työväenkeskusliitto yrittävät pitää opiskelijat kaukana tahtaista, ja hallita näin valtaukset.
22.5. Parlamentti ei hätäkokouksessaan kykene löytämään kriisiin ratkaisua. Ruuasta, bensiinistä ja sähköstä on pula. Kapitalismi Ranskassa on järkkymässä. Valtatyhjiö näyttää mitä ilmeisimmältä.
23.5. Daniel Cohn-Bendit karkotetaan maasta. Ammattiliitot julkaisevat osuusliikkeen toimintaan perustuvan vaatimusohjelmansa. Se on kuitenkin valovuosia kaukana kapinan asettamista vallankumouksellisista vaatimuksista.
24.5. Opiskelijat kutsuvat uusiin mielenosoituksiin tällä kertaa offensiivisempiin. Hyökkäyskohteeksi joutuvat Pariisin strategisia paikkoja kuten Hotel de Viile, pörssitalo, talous- ja oikeusministeriö, Bastillen aukio. Carties Laten:ssa käydään oikeatta sotaa koko yön. Nantes:issa ja Lyonilla opiskelijat ja työläiset ryhtyvät vallankumouksellisiin liikehdintöihin.
25.5. Paniikissaan De Gaulle ehdottaa kansanäänestystä työläisten edustamisesta yritysten hallituksissa. Kysymys vallasta on päiväjärjestyksessä. Saksassa pidetyssä salaisessa tapaamisessa kenraali Massy oli tehnyt selväksi De Gaullelle, että sotilaiden vallankaappauksella ei olisi mitään mahdollisuuksia onnistua. De Gaullen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi silloin turvautuminen kommunistisen puolueen apuun. Neuvostolähettiläs Anatoli Dobrynkinin välityksellä De Gaulle pyytää luokkakompromissia RKP:lta. Kommunistinen Puolue rajasi CGT:n byrokratian kautta vaatimuksensa minimitasolle. Yksittäiset palkankorotukset sekä ennenaikaiset vaalit riittivät purkaakseen mahtavan vallankumouksellisen kriisitilanteen. Petos jäi historiaan nimellä Grenelin sopimukset.

Kesäkuu

1.6. Viimeinen mielenosoitus Pariisissa.
3.6. Barrikadit ovat vielä kaduilla kun työläiset palaavat tehtaisiin töihin.
12.6. Ranskassa kaikki mielenosoitukset ovat kiellettyjä. Laitavasemmiston vallankumoukselliset järjestöt julistettiin laissa kielletyksi. Levottomuudet jatkuvat Italiassa, mukana työläisiä ja opiskelijoita. Belgradissa opiskelijat ottavat yhteen poliisin kanssa.
23.6. De Gaulle sai murskavoiton vaaleissa.
28.-29.6. Yhdysvalloissa yhteenottoja Barclayn yliopistossa.

Heinäkuu

4.7. Suurenmoisia mielenosoituksia Argentiinassa ja Brasiliassa.
18.-31.7. Meksikossa opiskelijat osoittava mieltään Velasquez -järjestelmää vastaan. Viikon ajan nuoriso taistelee poliiseja ja armeijaa vastaan. Tilinpäätös oli kova, 22 kuollutta ja 1000 pidätettyä.

Elokuu

20.21.8. Varsovanliiton sotilaat marssivat Tšekkoslovakiassa. Kaksi päivää ennen invaasiota mielipidemittaukset olivat murskaavia. 87 prosenttia kansasta oli ”sosialismi inhimillisillä kasvoilla” –järjestelmän puolesta ja kapitalismin restauraatiota vastaan. Stalinistisen miehityksen ensimmäinen maalitaulu oli työläiset ja ”kerettiläiset marxilaiset”

Syyskuu

Italiassa kesä päättyy opiskelijoiden hyökkäyksellä. Yhdysvalloissa valtion brutaali tukahdutus kohdistuu Mustien Panttereiden järjestöihin.

Lokakuu

Opiskelijoiden mielenosoituksia Amsterdamissa.
2.10. Meksikossa ennen olympialaisten alkamista armeija tukahduttaa mielenosoituksen verilöylyyn Mexico Cityssä. 200 ihmistä oli surmattu ja satoja pidätetty.
3.10. Perun Limassa armeija kukistaa tuhansien ihmisten protestin. Mielenosoittajat vaativat presidentti Fernando Belaunte Terin eroa.

Marraskuu

14.11. Italia on yleislakon armolla. Yhteiskunta on halvaantunut kun 14 miljoonaa työläistä on kadulla.
20.-21.11. Italiassa poliittinen kriisi johtaa hallituksen kaatumiseen.
18.-30.11. Kairon ja Aleksandrian mielenosoitukset vaativat 30 ihmisen henkeä, 400 loukkaantui.

Joulukuu

Italiassa levottomuudet jatkuvat koko kuukauden. Ranskassa taasen on mittavia lakkoja ja Espanjassa opiskelijat ovat sotajalalla.
Vuonna 1968 yhteiskunnallinen kattila kiehui koko Euroopassa.