(ANALYYSI)

15. maaliskuuta 2011, muutamia kymmeniä nuoria syyrialaisia uskalsi osoittaa mieltään vanhan Damaskoksen keskustassa. Aikaisemmin Tunisiasta ja Egyptistä puhjenneista kansannousuista tarttunut toivon henki oli rantautunut Syyriaan. Yli 40 vuotta vallassa ollut hirmuhallinto ei enää kelvannut Syyrian kansalle. Kansannousu on laajentunut suuriin kaupunkeihin, ja nyt vuoden kuluttua jatkuu lannistumatta suurista uhrimääristä huolimatta. Syyrian kansa huomaa olevansa yksin tätä häikäilemätöntä valtakoneistoa ja järeitä aseita käyttävää armeijaa vastaan. Kansainvälinen imperialismi – Syyrian ystävät – yrittää vaikuttaa itselleen edullisen ratkaisun puolesta toistaiseksi epäonnistuneesti. Kapinalliset haluavat ulkopuolista solidaarisuutta, mutta toistaiseksi kieltävät imperialismin interventioita. Kansa Syyriassa on pattitilanteessa. Yhtäältä tyranni tukahduttaa, kiduttaa ja salamurhaa käyttämällä byrokratiaansa ja venäläisiä aseita. Toisaalta imperialismi, joka aseistaa joukkoja ja valmistautuu pakottamaan omia ratkaisujaan. Molemmat edellä mainitut voimat on hylättävä, ainoa tie ulos umpikujasta on luottaa omiin voimiin ja tehdä vallankumouksesta jatkuva niin laadultaan kotimaassa kuin määrällisestikin levittämällä sitä kansainvälisesti.

Assadien dynastia olisi kaadettu jo heti Irakin miehityksen jälkeen, mikäli imperialismi olisi tiennyt mitä siitä seuraa. Pieni alawiittien vähemmistö piti hallinnon ohjat käsissään ja takasi tasapainot ja yhteiskunnan rauhaa välillä väkivalloin ja välillä sen vuoksi, ettei ollut yhtenäisiä oppositiovoimia. Tekemällä kompromisseja Israelin kanssa ja pettämällä Iranin liittolaisuutta Al Assad olisi valmis jatkamaan vallassa, mikäli mielenosoitukset rauhoittuisivat Syyriassa. Jos taasen mielenosoitukset syöstävät Al Assadin vallasta, lopputulos ei tule olemaan sen kaltainen kaaos kuin Libyassa. Assad on lännelle ja sionismille tärkeämpi pelikumppani kuin Gaddafi aikanaan. Syyrialla on Egyptin jälkeen toiseksi keskeisin asema alueella. Seuraamukset mahdollisesta hallitsemattomuuden tilasta olisivat kohtalokkaampia naapurimaille (Turkki, Israel, Jordania ja jopa Irak) jos Syyria jätettäisiin oman onnensa nojaan. Tässä vaiheessa niin Hisbollah kuin Hamas ovat vetäneet pois tukensa al Assadille. Hisbollah, palestiinalaiset ja ennen muuta Iran on Assadia tuhat kertaa pahempia ”piruja” sionismille. Kaikkien sota kaikkia vastaan Libyan tapaan kärjistäisi vastakkainasettelun Turkin ja kurdien välillä. Vanhaan vaatimukseen itsenäisestä Kurdistanista yhtyisi myös Irakin kurdit, mikä järkyttäisi taas kerran Irakin yhtenäisyyttä valtiona. Öljyvarastot länsimaissa on suhteellisen alhaalla ja öljynhinta korkea, vaikka Saudi-Arabia tuottaa sitä ylikapasiteetilla. Todellinen öljyn hinta on moninkertaistunut sitten Irakin sodan alusta. Jos elettäisiin maailmassa, jossa vallitsee rauha ja normaali talouskasvu, tynnyrin hinta olisi 100 dollarin kiepeillä. Nyt hinta on 125 dollaria.

Arabikevät puhkesi yhtä aikaa niin laajasti monista syistä. Yksi niistä on kapitalismin globaalikriisi; hinnat, etenkin elintarvikkeiden hinnat nousevat ex-potentiaalisesti, työttömyys, etenkin koulutetun nuorison piirissä kasvaa rajusti ja demokraattiset oikeudet murskautuvat arabialaisen nationalismin vanhojen järjestelmien puristuksessa. Kapinoidessaan ihmisjoukot kulkevat vanhan nationalismin, mutta myös islamismin ohi. Jotain uutta on syntymässä, joskin ei tiedä vielä mitä. Sen vuoksi arabikevään projekti on vaikea, koska sen pitää voittaa kaikki, niin kotimaiset eliitit kuin imperialisminkin. Vielä oman kapinan barrikadeilla olevat hisbollah ja hamas näkevät sen, että ne ovat samalla arabikevään kohde ja oman kapinan subjekteja. Sen vuoksi sanoutuvat irti Al Assadin regimestä, koska ne pelkäävät omienkin kansalaisten mahdollisia kapinoita ja vaatimuksia.

Islamilainen vallankumous sai alkunsa vuonna 1979 kun iranilaiset massat kukistivat imperialismin kätyrin, Persian Shaahin. Kolmannessa maailmassa joukot alkoivat tukea laajasti islamisteja, sillä arabinationalismi ja –sosialismi oli jo tullut tiensä päähän. Imperialismi ei voi antaa koskaan anteeksi shaahinsa kaatamista, öljyresurssien menettämistä ja pankkiensa kansallistamista. Sen lisäksi Saddam Husseinin kukistuttua alueella Iran on ainut varteen otettava suurvalta, jota Israel pelkää. Todella edullisia ratkaisuja, imperialismin intressejä ajatellen, ei ole paljon. Hussein baathin sunniylivalta oli pakko kaataa, koska sen mahtavan armeijan piti hajota. Sen jälkeen kuitenkin valta siirtyi shiiamuslimienemmistölle ja shiialaisakseli ulottuu välimereltä arabianmereen. Papereissa suunniteltuna sota Irania vastaan ei ole ollut koskaan lähempänä kuin nyt. Ennen kun imperialismi ryhtyy siihen, se kuitenkin tulee käyttämään hyväkseen tilannetta Syyriassa.

.

Tuleeko ensin kana vai muna – hyökkäisikö Iraniin Syyrian kautta vai päinvastoin

Arabikevät heijastuu Iraniin mielenkiintoisella tavalla. Vuonna 2009 presidenttivaalien tulokset pakottivat kansan massiivisesti kadulle. Turvallisuusjoukot silloin murskasivat demokraattisia oikeuksia ja leipää vaatinutta liikehdintää. Kapitalismin nykyinen kriisi oli silloin alullaan. Tukahdutus oli varoitus pari vuotta myöhemmin alkaneen arabikevään näköaloista. Shaahivaltaa vastustavien voimien vallankumous v. 1979 perusti järjestelmän, joka pani anti-imperialistiset taistelut uudelle perustalle. Myöhemmin ahatollahit syrjäyttivät muut vallankumouksen voimat ja vakiinnuttivat teokraattisen diktatuurin. Järjestelmä oli edelleen imperialismin vastainen ja USA:n silmätikku. Pääpaino taistelussa imperialismia vastaan oli siirtynyt arabinationalismista ja –”sosialismista” islamisteille. Arabikevät asettaa nyt uudelleen voimasuhteet uudelle historialliselle perustalle. Viimeisten jäljellä olevien arabinationalistien lisäksi vallankumous tavoittelee myös islamistien kaatamista. On vaara, että ennen kun USA ehtii kaataa järjestelmää Iranissa, siinä onnistuu massat. Joka tapauksessa USA:n ja Israelin imperialismien interventio Iraniin on vastustettava kaikin voimin. Aktiivisesti tulee estää imperialistien invaasiot, siinäkin tapauksessa, että poliittinen epävakaus Iranissa vapauttaisi myös terveet muutoksen voimat maassa.

USA:lla, Israelilla ja Britannialla on pitkään ollut kaikki valmiudet hyökätä Iraniin. Siitä on puhuttu medioissa papukaijatoimittajien toimesta, ja se on konkreettisesti näytetty keskittämällä voimia ja suorittamalla sotaharjoituksia persianlahden alueella. Uhka on saanut yhteiskuntaa Iranissa jonkin verran yhtenäistymään. Poliittiset seuraamukset tällaisesta sodasta voi olla kohtalokas imperialismin suunnitelmille laajemmassa Lähi-idässä. Yhdysvallat käsittää, että kapitalismin umpikujat pakottavat hyökkäämään Iraniin, mutta samalla tietävät, että interventio kulkee Hormuzin salmen poikki. Imperialismi tietää, että Iran pystyy helposti katkaisemaan elintärkeät öljykuljetukset länteen. Hormuzin avaaminen voimatoimin tarkoittaisi taasen täysimittaista sotaa. Talouspakotteet ovat täysin tehottomia. Kiina, Intia, Etelä-Korea ja tsunamista johtuen energiaa janoava Japani pystyvät tuomaan öljyä enemmän kuin Iran pystyy tuottamaan. Hyökkäys Irania vastaan nostaisi öljyn hinnan pilviin. Ilman muita seuraamuksia, pelkästään öljynhinnan nousu saisi Obamalle takuuvarman vaalitappion. USA haluaa lykätä hyökkäyksen vaalienjälkeiseen aikaan. Israelilla on kuitenkin enemmän kiire sotaan.

Iranista käsin voisi kontrolloida Keski-Aasian aluetta nyt, kun Irak-Afganistan-Pakistan –akseli ei ”vedä”. Iranin vaikutusvaltaa voisi kutistaa jos suostuttaisi Syyriaa hylkäämään Iranin. Al Assad on muutenkin pragmaatikko, joka on aikaisemmin kääntänyt monta kertaa takkinsa. Al Assadia voisi lohduttaa sisäinen rauha ja ehkä pieni Golanin kukkuloiden palautuslahja. Ensimmäistä edellä mainituista on kenenkään mahdotonta luvata. Tilanne Syyria-Iran –kysymyksessä on samanlainen kuin kapitalismin talouden kriisin perspektiiveistä. Pattitilanteeksi tekee se, että jotain on tehtävä, muttei tiedä mitä sen pitää olla. Jos tietäisi, että Assad pystyy stabilisoimaan järjestelmänsä meneillä olevan lahtauksen seurauksena, imperialismi antaisi hänen jatkaa sitä. Syyria ei kuitenkaan ole Libya, siellä asuu yli kymmenen kertaa enemmän väkeä. Pelkästään humanitaarinen apu ja pakolaisuus on ongelmia, jotka voivat tukahduttaa naapurimaita, ennen muuta Turkin ja Libanonin.

Voima- ja riippuvuussuhteet

Huhtikuun alussa kokoontui Istanbulissa ns. ”Syyrian ystävät”. Kokoukseen osallistui 83 valtiota, Suomi niiden mukana. Kokoukseen ei osallistunut Venäjä eikä Kiina. Tärkein anti oli se, että kyseiset valtiot tunnustivat ns. Syyrian kapinallisneuvoston maan viralliseksi edustajaksi. Siitä huolimatta ojennettiin Assadille kompromissin kättä tukemalla Annanin suunnitelmaa. Se vaatii Assadin hallitusta lopettamaan tulitukset ja takaamaan joka päivä kahden tunnin tulitauon, jolloin humanitaarinen apu voisi virrata lännestä. Annanin suunnitelma puhuu vankien vapauttamisesta, toimittajien vapaasta liikkuvuudesta ja sananvapauden sallimisesta. Persianlahden arabimaat perustivat Istanbulissa miljoonien eurojen rahaston, jonka on tarkoitus maksaa ns. ”Vapaan Syyrian armeijalle (FSA)” palkkaa. Arabimaat haluavat vielä aseistaa kyseisiä ”kapinallisia”. Turkki vastustaa aseapua, koska ei halua lisää aseistettuja kurdeja Turkin rajojen sisällä. Samalla siis kun Hilary Clinton vaatii Assadin lähtöä, se tyrkyttää Annanin suunnitelman, joka tekee Assadista rauhan osanottajan. Syyrian ystävien kokous on osoitus siitä, että Annanin suunnitelma on epäonnistunut täysin.

Kurdiedustajat marssivat ulos Istanbulin kokouksesta sitten kun Turkki ei hyväksynyt heidän vaatimustaan vahvasta autonomisesta kurdiosavaltiosta Syyrian valtion osana. Istanbulissa kokoontuneen Syyrian pakolaishallituksen ohjat ovat muslimiveljeskunnan käsissä. Toisin kuin Egyptissä, Syyrian muslimiveljeskunta on länsimielinen, ja se on koko ajan johdettu Lontoosta käsin. Liike on ystävällismielinen sionisteille ja sen todellisesta kannatuksesta ei ole tarkkoja tietoja. Istanbulin pakolaishallitus on ”Syyrian kansallisen neuvoston (SNC)” käsissä. SNC:n tukikohta on ollut Istanbulissa viime kesästä lähtien. Muslimiveljeskunnan lisäksi siihen kuuluu Damaskoksen sopimuksen allekirjoittajat, kansannousun alueellisten neuvostojen edustajat ja Vapaan Syyrian armeija (FSA). Sorbonnen yliopiston professori Burhan Chaliou on valittu SNC:n pääsihteeriksi muslimiveljeskunnan äänillä.

Syyrian pakolaishallitus ei toimi kuin sentralistinen puolue. Sen riveissä heijastuvat monet suuntaukset laidasta laitaan. Sen lisäksi Syyrian sisällä on vastarintaa, johon pakolaishallituksella ei ole mitään vaikutusta. Riippumatta siitä, pysyykö toistaiseksi Assadin hallitus vallassa tai ei, Lähi-itään on tulossa merkittäviä geopoliittisia muutoksia. Tähän asti Iranin lisäksi Syyria on ollut Hizbollahin ja Hamasin tärkein tukija. Aikaisemmin Hizbollah on suullisesti ottanut etäisyyttä Assadin verilöylyistä. Nyt on Hamasin vuoro. Vaikka viimeinen on edellistä poliittisesti ja taloudellisesti heikompi, se uskalsi jättää päämajansa Damaskoksessa ja asettua arabikevään ja vallankumouksen puolelle. Järjestön poliittinen päämaja on ollut Syyriassa vuodesta 1999. Hamasin edustaja Ismail Haniya kertoi Egyptistä: ”Teen kunniaa kaikille arabikevään kansoille ja teen kunniaa Syyrian sankarilliselle kansalle, joka kamppailee vapauden, demokratian ja uudistusten puolesta”. Suurin kuvio Hamasin uuden kurssin takana on Tahririn aukio ja kansannousu Egyptissä. Siellä arabikansa suisti vallasta Hosni Mubarakin, joka oli arabinationalismin viimeisiä johtohahmoja. Mubarakin veljeily sionismin kanssa oli asettanut palestiinalaiset selkä seinää vasten. Jää nähtäväksi millainen tulee olemaan Hamasin kehitys tulevaisuudessa, sitten kun historia on lopullisesti jättänyt taakseen uskonnollista orientoitumista omaavat järjestöt. Hamas perustettiin vuonna 1987 Egyptin muslimiveljeskunnan palestiinalaisosastoksi.

.

“Watan –koalitio” ja muut voimat Syyriassa

Syyriassa on kuitenkin muitakin voimia kuin ”Syyrian ystävät” tai korruptoituneet arabivaltiot. Joukko järjestöjä, aatevirtauksia ja sitoutumattomia henkilöitä ovat perustaneet Watan –koalition. Watan tarkoittaa kansaa. Ohjelmassaan koalitio asettaa keskeiseksi tavoitteeksi hallituksen kaatamisen ja kansalaisyhteiskunnan rakentamisen. Muutosten keinoksi koalitio määrittelee vallankumouksen. Tavoitteena on myös perustuslaillisen kokouksen aikaansaaminen. Kokoukseen on osallistuttava kaikkien kansankerrosten kansallisuudesta, sukupuolesta tai uskonnostaan riippumatta. Uuden perustuslain on taattava vähemmistöjen oikeuksia ja poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja demokraattisten oikeuksien toteuttamista. Kampanjassaan ”Vapaa Syyrian armeija” -koalitio vetoaa sotilaisiin, jotta nämä eivät ampuisi, tukahduttaisi tai kiduttaisi omia kansalaisiaan. Israelia lukuun ottamatta koalitio haluaa tasapainoiset suhteet kaikkien alueen maiden kanssa.

Läsnäolonsa tunnetuksi Syyriassa tekee vallankumouksellinen marxilainen vasemmistolaisryhmä julkaisemalla ensimmäisen ”New Socialist” –lehtensä tammikuussa 2012. Lehti julkaistaan englannin kielellä. Sen tarkoitus on koordinoida ulkomailla olevia syyrialaisia vasemmistolaisen yhteisrintaman taakse, sekä tehdä ulkomailla tunnetuksi, että Syyriassa toimivat muitakin voimia kuin Syyrian ystävät. Kansanliike Assadin hallintoa vastaan jatkuu, sanotaan lehdessä, joka ilmestyy kerran kuukaudessa. Marxilainen ryhmä oli osallistunut viime vuoden lopulla tapahtuneeseen yleislakkoon, joka osoitti että se voi lamauttaa järjestelmää taloudellisesti ja auttaa kansanjoukkoja kehittämään tietoisuuttaan. Helmikuussa ryhmä järjesti onnistuneesti kolmen päivän protestin, jossa vastustettiin Homsin joukkomurhaa. Laajat lakot ja kansalaistottelemattomuus ovat yhteisrintaman keinot saavuttaakseen kattavat poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen ohjelmansa vaatimukset. Yhteisrintama pyrkii rakentamaan eri kunnissa itsehallintoa edistäviä komiteoita. 5. helmikuuta 2012 päivitetyssä lausunnossaan ryhmittymä kutsuu työläiset, talonpojat, opiskelijat, työttömät ja virkamiehet ryhtymään uuteen yleislakkoon.

.

Sodan suunnittelu ja harjoitukset

Mosadin suunnittelema operatiivinen suunnitelma on tarkoitettu toteuttavaksi. Iranin raskaan veden varastojen tuhoaminen siirtäisi ohjelman valmistumista jopa kymmenen vuotta. Isku on ajateltu toteuttaa kahdella konetyypillä. Amerikkalainen F-15E Strike Eagle on modifioitu kevyemmäksi F-16E Fighting Falcon –hävittäjäversioksi. Suunnitelman mukaan yhteensä 37 koneella suoritettaisiin isku samanaikaisesti kuuteen laitokseen. Israelin lentäjät ovat pitkään harjoitelleet Negevin autiomaassa. Joka tapauksessa sionismin liitopommit tarvitsevat tietoja ja ohjausta, jota voi saada ainoastaan USA:n satelliiteista. Mosadin suunnitelma kutsuu Yhdysvaltoja passiiviseksi osallistujaksi.

Päätös sodan aloittamisen ajankohdasta on poliittinen, ja se tehdään viime kädessä Washingtonissa. Israelilla on päällä täysi lobbaus välittömästi aloitettavan sodan puolesta.  Vaikutusvaltainen Chabad Lubavitch –juutalaisjärjestö on perustettu v. 1940, mutta Suomeen se tuli v. 2003 yhdysvaltalaisrabbi Benyaminin myötä. Suomessa toimii Lubanitchin heprealainen päiväkoti, nuorisokerho ja Tooran lukupiiri. Helsingin Lubavitch –talo saa rahansa osittain Suomen valtiolta. Chabad Lubavitch on sionistijärjestö, joka hyväksyy mm. siirtokunnat länsirannalla. Poliittisen lobbauksensa lisäksi Chabad Lubavitch –järjestö kerää rahaa investoitavaksi mm. Israeliin. Sodan aloittamisajankohdasta keskustellaan päivittäin USA:ssa varsinkin sen jälkeen kun pääministeri Netanjahu kävi tapaamassa presidentti Obaman. Hyökkäykseen aktiivisesti osallistuisi myös Saudi Arabia ja Qatar. Taustatukijaksi kaavaillaan ns. kansainvälistä rosvoyhteisöä, johon Suomikin kuuluu.

Uhka Iranin ydinaseesta on myytti. Todellinen uhka piilee Israelin ydinasearsenaalissa, joka sen lisäksi on kaiken kansainvälisen valvonnan ulkopuolella, sillä Israel ei ole allekirjoittanut sopimusta ydinaseiden leviämistä vastaan. Israel on osallistunut monella tavalla kaikkiin laajan Lähi-idän sotiin naapurimaa Libanonista, Irakiin, Afganistaniin, ja muuallakin. Israel on tällä hetkellä Egyptin sotilasdiktatuurin tärkein rahoittaja. Tavoitteena on Mubarakin politiikan jatkaminen. Israel ajaa sotasuunnitelmia Irania vastaan, mutta on varovainen Assadin suhteen. The Independent –lehden mukaan Israel on rakentamassa Negevin autiomaahan maailman suurinta pidätyskeskusta. Sinne sionismi aikoo keskittää ihmisiä mahdollisista arabikevään synnyttämistä pakolaisvirroista.

Sota Irania vastaan on jakanut porvaristoa Yhdysvalloissa. Sodan puolestapuhujat vetoavat yhteen edellisiä painavampaan motiiviin. Kuten Libyassakin sota vähentäisi Kiinan vaikutusvaltaa Iranissa. Varsinkin öljyboikotin jälkeen Kiina on monopolisoimassa Iranin öljyvientiä. Osa amerikkalaisesta pääomasta haluaa välirikkoa Kiinan kanssa välittömästi. Samalla kun lentotukialuksia siirretään Persianlahden alueelle sotakoneisto vahvistaa läsnäoloaan myös Kaukoidässä. Monet näkevät että ei olla vielä valmiita välien kärjistämiseksi Kiinan kanssa. Taloudellinen rakkaussuhde Kiinan ja USA:n välillä on joka tapauksessa historiaa. Todellinen syy sodan syttymiselle ei ole Iranin ydinsotaohjelma, vaan kapitalismin kriisi ja arabikevät, jotka pakottavat jouduttamaan vastakkainasetteluja niin Afrikan kuin Euro-Aasian alueellakin.

.

Dimitris Mizaras

Kaupankehityksen laitoksen johtaja kertoi, että ilman öljyäkin Iranin vienti viime vuonna saavutti 48 miljardin dollarin rajan. Iranin viennin kasvu edellisestä vuodesta oli 55 prosenttia. Tavaroiden viennin kasvu oli 43,8 prosentin luokkaa edellisen vuoden 34 miljardista ja palveluiden vienti oli 4,2 miljardia dollaria.

Arvion mukaan myös raakaöljyn vienti kasvanee 100 miljardiin dollariin edellisen vuoden 78 miljardista.

Kreikassa ei ole ollut laillista hallitusta sen jälkeen kun 182. pääministeri, sosialistisen internationaalin puheenjohtaja ja Papandreou dynastian viimeinen jatkaja erosi marraskuun 11. päivänä 2011. Papandreou halusi silloin taktikoida troikan määräämien toimenpiteiden suhteen ja uhkaili järjestää niistä kansanäänestyksen kysyäkseen kansalta, mitä mieltä se on asiasta. Yhdellä puhelinsoitollaan kansleri Angela Merkel pani päätepisteen Papandreoun uralle. Käytännössä vaaleilla valittu hallitus oli kaatunut ja tilalle tuli kolmesta puolueesta koostuva koalitiohallitus maailmanhallitsija Goldman Sachs’n pankkiirin johdolla. Alusta lähtien poliittisissa piireissä spekuloidaan siitä, että kyseinen hallitus on väliaikainen ja Kreikassa järjestetään pian uudet vaalit. Yhdet arviot puhuivat vuoden lopusta ja toiset helmikuusta. Sen jälkeen vaalien ajankohtaa on siirretty yhtenään, ja nyt vaalitaistelut ovat jo käynnissä, mutta pääministeri edelleen panttaa tiedon vaalien ajankohdasta. Todennäköinen ajankohta on 6. toukokuuta, mutta siitä ilmoitetaan ortodoksien pääsiäisen jälkeen.

Kyseessä on viimeisten vuosikymmenten kriittisimmät ja mielenkiintoisimmat vaalit. Viimeisen lainapaketin vastikkeeksi maan johto on sopinut troikan, eli IMF:n, EKP:n ja EU:n kanssa tähän asti suurimmasta hyökkäyksestä kansan jo aikaisemminkin kurjistettua elintasoa vastaan. Kansan sietokykyä ylittävät säästöt on odotettavissa ensi kesäkuussa. On itsestään selvää se, että niiden mukana tulee myös levottomuuksia ja katutaisteluja tuttuun tapaan. Uusien leikkauksien suorittamiseksi tarvitaan hallitusta, jolla olisi oikeutusta. Uuden mandaatin saaminen ei kuitenkaan ole kirkossa kuulutettu. Sen vuoksi vaaleja on koko ajan lykätty ja esitetty jopa ehdotus siitä, että Papademosin hallitus saisi istua vaalikauden loppuun asti. Ikään kuin kansa olisi antanut kyseiselle hallitukselle oikeutuksen hallita edellisen kaatuneen hallituksen mandaatilla.

Vaalituloksesta on huolestunut paikallisen porvariston lisäksi myös troikan eliitti. Eri yhteydessä niin Merkel ja Schäuble kuin Lagarde ja Rehn ovat varoittaneet kreikkalaisia äänestämästä väärin. Vaaleista ei saa syntyä hallitus, joka ei noudattaisi kaikkia tähän asti solmittuja laittomia sopimuksia. Mielipidetutkimukset antavat konservatiiveille noin 20 ja Pasokille alle 15 prosenttia äänistä. Niiden lisäksi on vielä kolme pienempää porvaripuoluetta, joista kaksi oikeiston äärilaidalta. Gallupit ennustaa uusnatsijärjestö Chrisi Avgille kansanedustajaa lävitse. Vasemmiston kolme puoluetta saanee yhteensä noin 35 prosenttia. Uusi tulokas eduskuntaan saattaa tulla äärivasemmiston suunnalta.

.

Talouden maksukyvyttömyys väistämätön

Kreikka sai äskettäin mahdollisuuden leikata yksityissektorin omistuksessa olevia velkakirjoja, eli noin sata miljardia euroa anteeksi velastaan. Jäljellejäävä velka järjestellään uudestaan. Suoriutuakseen maksuvelvollisuuksistaan Kreikka sai EU:lta ja IMF:lta 130 miljardin euron lisälainan. Tarkoituksena uusien velkojien perustelujen mukaan on lyhentää velkaa 120,5 prosenttiin bkt:sta vuoteen 2020 mennessä. Kreikan velka, ennen kun se joutui avustusten oravapyörään, oli 120 prosenttia bkt:sta. Troikan toimenpiteiden vuoksi kansa näkee nälkää samalla kun velka on noussut yli 160 prosenttiin bkt:sta. On pelkkä arvoitus, miten saamalla 130 miljardia velkaa plus siihen liittyvät korkomenot voivat lyhentää velkaa 120,5 prosenttiin taloudessa, joka elää viidettä lamavuottaan, jossa kansantuote supistuu useamman prosentin joka vuosi.

Lisälaina ei takaa Kreikalle sitä, että se välttyisi hallitsemattomasta konkurssista uusista rahapumppauksista huolimatta. Tähän johtopäätökseen lainoittajat tulivat heti myönnettyään uuden lainan ja ennen kun sen ensimmäistäkään erää oli annettu. Sitä mieltä ovat niin vallanpitäjät Lagarde ja Schäuble kuin ekonomistiprofessorit kuten nobelisti Roubini. Kansantalouden reformit ja valtion menoleikkaukset ovat kutistaneet kansantuotteen ja valtion tulot, sekä kasvattaneet velkamäärää suhteellisesti. Mahdollinen hallitsematon vararikko Kreikassa veisi välittömästi samaan mustaan aukkoon euroalueen ongelmamaat Portugalin, Irlannin ja Espanjan ja mahdollisesti myös Italian ja jopa Ranskan. Tämä vaurio tulisi saksalais- ja ranskalaispankkien tappioiden lisäksi. Kyseisissä maissa romahtaisi valtiontalouksien lisäksi myös terveys-, koulutus- ja eläkejärjestelmät. Konkurssit käynnistäisivät CDS –vakuutusjohdannaisia, mikä siirtäisi saman tien konkurssiaallon Atlantin vastarannalle. Myös luottoluokitusyhtiö Fitch arvioi, että Kreikan konkurssiriski on todella korkea.

.

UNISEF’n järkyttävä raportti lasten köyhyydestä ja itsemurhat

Troikan laatimalla muistiolla –sekä ensimmäisellä että nykyisellä– on kohtalokkaita seuraamuksia lapsi- ja erityisesti yksinhuoltajaperheille. Kaikista synkimmillä väreillä kuvailee Unisef lasten tilaa Kreikassa vuonna 2012. Köyhyysrajan alapuolella tällä hetkellä elää 439 000 lasta. Lastenköyhyyden prosentti on 23 prosentissa. Kreikassa lasten osuus väestöluvusta muutamassa vuodessa on laskenut nopeammin kuin muualla Länsi–Euroopassa. Vuonna 1961 lasten osuus väestöstä oli 32 ja vuonna 2001 17,4 prosenttia. Surkein köyhyysluku on Bulgariassa (26,8%) ja paras Tanskassa (10,9%). Alaikäisiä työläisiä Kreikassa on raportin mukaan 100 000.

Vuonna 2010 28,7 prosenttia kotitalouksista oli köyhyysrajan alapuolella. 12 – 17 –vuotiaiden köyhyys oli 34,7 prosentissa. Lapsiperheistä yli joka viidennes ei pysty ostamaan lapsilleen lihaa, kanaa tai kalaa. 37,1 prosentilla ei ole lämpöä kotona, 27,8 prosenttia elää kosteissa ja homeisissa olosuhteissa ja 81,5 prosenttia ei pysty lomailemaan edes viikon vertaa vuodessa. 200 000 köyhää lasta Kreikassa on maahanmuuttajalapsia, joista 1000 – 6000 lasta vuodessa saapuu maahan ilman vanhempia.

Vuoden 2009 alusta vuoden 2011 loppuun mennessä 1720 ihmistä riisti henkensä. Kasvavassa suunnassa oleva ilmiö on outo kreikkalaisessa kulttuurissa. Tutkimusten mukaan joka prosentti kasvua työttömyydessä merkitsee 0,8 prosentin kasvua itsemurhaluvuissa. Niiden kasvu Kreikassa oli vuonna 2010 27,6 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.

.

Dimitris Mizaras

Välittömästi työmarkkinoille heijastuva kapitalismin kriisi on nostanut työttömyysaseen ennätyslukemiin EU:n alueella. Eurostatin mukaan Kreikka ja Espanja ovat tilastojen kärjessä nuorisotyöttömyyden osalta. 17 euromaan tasolla työttömyys on korkein siitä kun euro otettiin käyttöön. Helmikuussa työttömyys nousi 10,8 prosenttiin tammikuun 10,7 prosentista. Työttömien määrä euroalueella saavutti näin 17,1 miljoonan rajan.

Alle 25 –vuotiaiden työttömyys Kreikassa oli 50,4 ja Espanjassa 50,5 prosenttia. Kokonaistyövoimasta Kreikassa työttömyys on 21 ja Espanjassa 23,6 prosenttia. Eurostatin mukaan Kreikan hallussa on ennätys työttömyyden nopeassa nousuvauhdissa.  Vuoden sisällä työttömyys nousi Kreikassa 14,3 prosentista 21 prosenttiin. Kreikassa miesten työttömyys nousi 18 ja naisten 25 prosenttiin. 27 maan EU:ssa työttömiä oli helmikuussa 24,5 miljoonaa. EU:ssa siis työttömyys lisääntyi 1,87 miljoonalla viime vuodesta.

.

Italian Napolissa kukoistaa lapsityövoima

Kriisi-italiassa pääoma turvautuu raadollisesti ja häpeämättä lapsityövoiman käyttöön. Italia on maailman rikkaimpia maita, mutta Napoli on yksi Euroopan köyhimmistä alueista. Lapsityövoiman käyttö kasvaa vähitellen ja saa sosiaalisen aikapommin ulottuvuuksia. Tuhannet lapset jättävät koulun ja ryhtyvät orjatyöhön tukeakseen omia perheitään, joiden toimeentulo on selviytymisen rajoilla. Suurin osa lapsista tekee töitä harmaan talouden varjolla, mikä on suurimmalta osin mafian valvonnan alla.

Tyypillisin työpaikka on ruokakaupan tai muun myymälän palveluksessa. Siellä lapset täyttävät hyllyt, tekevät juoksupojan hommia ja toimittavat tavaraa perille. Suurin osa lapsista työskentelee kuusi päivää viikossa 10 tuntia päivässä. Siitä urakasta lapsi saa 50 euroa verottomana. Tuntipalkaksi tulee vähemmän kuin yksi euro, mutta se saattaa olla enemmän kuin jompikumpi vanhemmistaan voi saada.

Vuonna 2011 tehty työministeriön tutkimus paljasti, että vuosina 2005 – 2009 ainoastaan Campanian alueella koulun jätti yli 54 000 lasta, joista 38 prosenttia oli alle 13 –vuotiaita. Jopa 10 –vuotiaat tekevät työtä 12 tuntia päivässä, mikä loukkaa häikäilemättömästi lastenoikeuksia. Työministeriön tutkimus ei ulotu mafian – pahanmaineisen Camorran – puuhiin. Mafia käyttää lapsia huumeiden kuljetuksessa, mikä useimmiten tapahtuu koulussa, jonka pulpeteissa kyseinen lapsivälittäjä on aikaisemmin istunut. Mafia kouluttaa lapsia taskuvarkaaksi tai metalliraaka-aineiden varkaaksi teollisuuslaitoksista. Kuparin ja alumiinin romusta lapset saavat 20 euroa kilolta.

(Lähde: Le Monde)

Internet operaattorien pitää asettaa ohjelmisto, joka sallii sisäministeriön GCHQ –osaston seurata reaaliajassa kenen tahansa sähköistä viestintää. Lain mukaan GCHQ edelleenkään ei saa purkaa viestien ja puheluiden sisältöä ilman yleisen syyttäjän lupaa, mutta saa nyt tallentaa sen. Lontoon Times –lehti kertoo, että labour –puolueen aikaisempi yritys (v. 2006) säätää vastaavanlainen laki kaatui konservatiivien ja liberaalien vastustukseen.

Uusi lakiluonnos tuodaan äänestettäväksi eduskunnalle toukokuussa.

Kansa: – En käsitä, miten tätä vyötä voi vielä kiristää

Kapitalisti: – Anna minun näyttää sinulle

Serres –läänin 2000 asukkaan kylässä kuntalaiset päättivät kansankokouksessaan siirtyä maan vanhaan drakhma –valuuttaan. Vaihtokurssi määrättiin 1:500. Siirtyessä euroon vaihtokurssi oli 1:333. Tämä on Kreikassa ensimmäinen kylä, joka vaihtaa euron muuhun valuuttaan. Samaan käytäntöön on aikaisemmin siirtynyt kyliä Saksassa, Italiassa ja Espanjassa.

Kylän suurin ongelma on, missä voisi painattaa seteleitä. Toistaiseksi on kaivettu sukanvarresta aikaisemmin hamstrattuja drakhmoja, joita jo kierrätetään. Drakhman käyttöönotto ei ole laitonta mikäli se tapahtuu rinnakkain euron kanssa. Näin totesivat juristit, joiden puoleen kuntalaiset kääntyivät. Drakhma käy käyttövaluuttana ainoastaan kyseisen kylän sisäisissä kaupankäynneissä.

Drakhmaan siirtymisellä ei ole suurta kansantaloudellista merkitystä varsinkin kun se tapahtuu niin pienessä mittakaavassa. Sillä on kuitenkin psykologinen merkitys kun se osoittaa laajaa kannatusta kansalaistottelemattomuuteen virallisen valtion kansainvälisiä sopimuksia tai sen instituutioita kohti. Vastaavanlaista on tapahtunut Argentiinassa kymmenen vuotta sitten kansantalouden romahdettua. Siellä kansa siirtyi omaehtoisesti omiin valuuttoihin. Yhtä aikaa oli valtakunnallisesti liikkeellä jopa neljä erilaista valuuttaa.

Pankkia on kutsuttu kaiken keinottelun ja ”luovan kirjanpidon” äidiksi. Goldman Sachs on pestattu muokkaamaan valheellisia tilastoja, se on johtanut valtiontalouksia tuhon partaalle neuvomalla sijoittajiaan keinottelemaan niiden velkakirjoilla, tai on rohkaissut vallankaappauksia Afrikassa. Pankilla on asiamiehiä eri maiden hallituksissa, josta se saa ensikäden tietoja valtioiden tilasta. Konkurssimaissa (Kreikka) tai konkurssikypsissä maissa (Italia) Goldman Sachs istuu pääministerin ”valtaistuimella”. Pankilla on ollut ”pimeitä” käytäntöjä vuosikymmenien aikana, jo suurlaman ajoilta 1929. Nyt investointipankin entinen toimitusjohtaja Greg Smith nostaa kissan pöydälle The New York Times –lehden haastattelussa.

Vuosikymmenten aikana GS on itse luonut kuvaa konsernista, jossa pätee korkean työmoraalin kulttuuri. Vuonna 2010 pankki haastettiin oikeuteen, koska se oli salaillut tietoja liittyen roskalainakupliin asuntomarkkinoilla. Sen sijaan, että Goldman Sachs puolustaisi mainettaan oikeudessa, se sulki koko jupakan maksamalla 550 miljoonaa dollaria sakkoja. Tämä oli suurin sakko, mikä on maksettu Wall Streetin historiassa. Sillä pankki pääsi jatkamaan huijauksiaan puhtaalta pöydältä.

Vuonna 2011 maakaasun tuottaja El Paso pyrki fuusioitumaan kaasuputkien ja kaasuvarastoinnin huoltoyhtiö Kinder Morganin kanssa. Fuusion hinta El Pasolle oli 28 miljardia dollaria. Sitä varten El Paso pestasi Goldman Sachin pankkiiria konsultoimaan kaupat. Fuusiosopimus antoi pankille 19 prosenttia uuden yrityksen osakkeista ja kaksi paikkaa Kinderin toimitusneuvostossa. Sen jälkeen Goldman Sachs pelasi kahdella kortilla. Se neuvoi El Pasoa sanoutumaan irti fuusiosopimuksesta epäedullisena kauppana. Yritysten skisma toteutui keväällä 2011, josta Goldman Sachs sai 25 miljoonan dollarin palkkion. Saman vuoden elokuussa Kinder ilmaisi halunsa ostaa pois El Pason hinnalla 25,50 dollaria per osake. Gioldman Sachin kaksoisagentin rooli pakotti El Pason pestaamaan toista konsulttia Morgan Stanley –pankista. Molemmat GS ja MS saivat huikeita kymmenien miljoonien dollareiden palkkioita lopputuloksesta riippumatta.

Professori Greg Smith kirjoitti: ”Ymmärsin että minun oli erottava pankista sen jälkeen kun en voinut enää katsoa opiskelijoitani silmiin. Oli niin vaikea selittää heille, missä olin töissä ja miksi tämä oli tärkeä”. Vaikeaksi perustella sitä, miksi joku on töissä Goldman Sachissa, tekee kielenkäyttö pankin työntekijöiden piirissä. Smithin mukaan, siellä useimmiten puhutaan avoimesti asiakkaiden ryöstämisestä ja huijauksesta. Smith mainitsi olevan kolme nyrkkisääntöä johtajiksi pyrkiville uusille työntekijöille. a) Myydä asiakkaille pankin ”kirveitä”. Goldman Sachin slangilla sana tarkoittaa osakkeita, josta pankki haluaa eroon. b) Hankkia ”elefantteja”. Sana tarkoittaa kauppoja, jotka tuottavat suuria voittoja ei välttämättä sijoitusasiakkailleen vaan itse Goldman Sachille. c) Hämätä asiakkaita vaikeasti rahaksi muutettavalla vaikeaselkoisella arvolla, jolla on houkutteleva nimi.

Goldman Sachs neuvoi Kreikkaa vuosituhannen alussa, miten negatiiviselta näyttävät tilastot voi peukaloida näyttämään positiiviselta. Samalla kun pankki peri silloin miljoonia dollareita ”neuvoistaan”, se neuvoi myös sijoittaja-asiakkaitaan hankkimaan CDS –johdannaisia, eli vakuutuksia Kreikan valtion velkakirjojen konkurssin varalta. Nykyään Kreikka on kontrolloidussa konkurssissa eikä CDS:n korvauksia ole vielä käynnistetty. Maan lainat saneerataan, eli osalle velka annetaan anteeksi ja osalle tehdään uusia järjestelyjä. Olennainen osa kontrolloidulle saneeraukselle on ollut se, että yksityiset velkojat suostuivat karsimaan Kreikan velasta valtavan osan pois. Se tapahtui osittain vapaaehtoisesti sen vuoksi, koska velkojat näkivät viisaaksi menettää suurimman osan kuin koko summan rahoistaan. Osa velkojista suostui siihen pakon edessä. Kreikkalaisia pankkeja, eläkerahastoja, oppilaitoksia ja jopa sairaaloita on tällä hetkellä konkurssin partaalla, siksi että suostuivat omistamiensa velkakirjojen arvojen parturoimiseen.

Velkakirjojen arvon tukanleikkuu koski vain yksityisiä velkojia. Termi PSI ( Privet Sector Involver) tarkoittaa yksityisen sektorin osallistumista tappioihin. Tappioihin ei siis osallistunut maidenväliset, IMF:n eikä keskuspankkien lainat. Ainoa yksityinen taho, joka sai pysyä pois näistä ”talkoista” on ollut Goldman Sachin SWAPS –johdannaiset. Niiden arvo nousee viiteen miljardiin euroon. Kreikan hallitus ei osannut selittää, miksi kyseinen Goldman Sachin SWAP ei osallistunut parturointiin, jos siihen osallistuu Kreikan kouluja ja sairaaloita. Tämä syntinen johdannainen on kallein SWAP, mitä Kreikan valtio on solminut Goldman Sachin kanssa. Kreikan Pankin pääjohtajana siihen aikaan toimi entinen Goldman Sachin pankkiiri ja nykyinen Kreikan pääministeri Loukas Papadimos. Vastuussa johdannaisen solmimisesta oli Kansallispankin korkea johtaja Christodoulou, joka nykyään hoitaa Kreikan valtion puolesta PSI:a koskevia prosesseja.

Goldman Sachs on näkymätön maailman diktaattori, joka hallitakseen ei tarvitse armeijoita ja fasistikenraaleita tai –everstejä. Sen lyömättömään arsenaaliin kuuluu maailman pankkiirit.

.

Dimitris Mizaras

Joka vastustaa Natoa, vastustaa demokratiaa. Sillä ei ole paljon merkitystä, ovatko vastustajat oman maan kansalaisia vai ei. Näin siis tällä kertaa demokratian kehto, USA, antaa demokratian opetusta ei pommittamalla Jugoslaviaa, Pohjois-Afrikkaa tai Lähi-itää. Tähtäimessä on sisäinen vihollinen, oma työväenluokka ja nuoriso. Sisäinen vihollinen on kansalaisyhteiskunnan ”epäsymmetrinen uhka”, sama vihollinen, jota on hakattu ja kaasutettu Wall Streetin edessä Occupy –liikkeen mielenosoituksissa. Nuorison epädemokraattinen synti tällä kertaa on se, että nämä vastustavat paitsi maailman suurimman pörssin kapitalisteja myös niiden käsikassaraa, Natoa.

Tiiviissä yhteydessä taloudellisen eliitin ja toimenpanovallan kanssa on oikeusvalta. Chicagon käräjät kielsivät Naton vastaiset mielenosoitukset, jotka oli suunniteltu ensi marraskuuksi kaupungissa pidettävässä huippukokouksessa. Alun perin mielenosoittajat suunnittelivat järjestää sodanvastaisen mielenosoituksen toukokuussa, jolloin Chicagossa kokoontuvat G8-maat. Kyseinen mielenosoitus kiellettiin niin ikään. Reutersissa annetussa julkilausumassaan rauhanaktivistit kertoivat, etteivät tuomarin perustelut voi muuta kuin naurattaa vaan. Tuomiovalta vetosi siihen, että mielenosoitukset vaikeuttavat julkista liikennettä.

Tietyn historiallisen vaiheen raameissa porvaristo yhdisti yhteiskuntaa geopoliittisen kartan pohjalta ja perusti kansallisvaltiot ja edustuksellisen demokratian. Valtio antoi viitekehyksen pääoman kasautumiselle ja parlamentarismi takasi vapaan kilpailun poliittisella tasolla. Joskus porvarillinen vallankumous yhdisti eri osavaltioita kuten Yhdysvalloissa sisällissotansa jälkeen. Kapitalismin tultua rappiovaiheeseen talousalueiden yhdistäminen tapahtuu väkivaltaisesti ja aina jonkun imperialistisen voiman herruuden toimesta. Siitä kielivät kaksi maailmansotaa ja nykyinen EU-projekti. Erehtyvät pahan kerran kaikki ne, jotka näkivät Euroopan ”integraation” rauhanprosessina, siksi että dominantin asema ei ollut vain Saksalla kuten perinteisesti, vaan Saksa-Ranska –akselilla.

EU:sta ei olisi voinut koskaan tulla Euroopan Yhdysvallat niin kuin federalistit väittävät. Yritys kumota kansallisvaltioita ei voi toteutua porvariston johdolla kapitalistisen järjestelmän puitteessa. Tendenssit siirtymiseksi kansainväliseen suuntaan on syvällä kansallisvaltion rappiossa. Vastaus siis integraation epäonnistumiseen ei ole joku paluu kansallisvaltion raameissa toimivaan kapitalismiin, vaan yleiseurooppalaiseen yhdentymiseen työväenluokan ja sosialismin ehdoin. Porvarillisen demokratian kaventaminen on taasen seuraamusta kapitalistisen tuotantotavan rappeutumisesta. Samaan aikaan kun puolustamme työväen demokraattisia oikeuksia, meidän vasemmistolaisten on turha ”itkeä” porvarillisen demokratian perään, vaan valmistauduttava korvaamaan sen työväendemokratialla sosialistisen tuotantotavan toimiessa.

Nykyajan integraatiot tulevat kapitalismin haudan takaa. Niitä ei yhdistä yhdeksi toimivaksi tuotantotavan dynamiikaksi eri geopoliittiset alueet. Ne ovat ainoastaan integraation pintakuvaa, jonka tarkoitus on esittää sopivia lukuja markkinoiden lepyttämiseksi. Valta on kansainvälisen anonyymi monopolistisen oligarkian käsissä. Se pitää sisällään finanssipiirejä, niitä palvelevia byrokraatteja, ja poliittisia toimijoita jokaisessa maassa. Tämän oligarkkisen dynamiikan keskipaino sijaitsee Yhdysvalloissa. Maailman kohtalot eivät ole enää kiinni tietystä määrästä perheitä niin kuin oli vielä keynesismin aikana. Maailman 200 rikkainta omistaa 1,5 biljoonaa dollaria. Rahamarkkinat, jotka käsittelevät pääomia tavoittelemalla voittoja omistavat yli 1000 biljoonan dollarin summia. Tietokoneen näppäimiä käyttämällä käsiä voi sähköisesti vaihtaa 200 miljardia dollaria yhden sekunnin aikana. Tällä persoonattomalla pääomalla ei ole isänmaata, ei ole tunteita, sitä ei voi kiristää ja sen toimintaan ei voi vaikuttaa. Niitä voimia voi vain lepyttää lupaamalla lisää voittoja. Muuten ne osoittautuvat armottomaksi ketä tahansa kohti. Niitä vastaan voidaan taistella ainoastaan yhdellä keinolla; vaihtamalla tuotantotapa. Asettamalla arvot niiden todelliselle korokkeelle voi etukäteen esim. päättää, halutaanko energialaitoksia, jotka tuottavat halvalla puhtaampaa sähköä vai sellaista, joka menestyy NY:n ja maailman eri pörssien monitoreissa.

Jos euro on keinotekoinen valuutta, EU on väkisin yhteen mitä epähomogeenisempia maita kokoava projekti. Sen edeltäjän (EEC) edeltäjä Euroopan hiili- ja teräsyhteisö on pantu alulle vuonna 1951 Pariisin sopimuksella entisten natsien toimesta . Kuten Nürnbergin oikeusprosessissa kävi ilmi, projekti oli natsien suunnitelmissa jo ennen sotaa vuodesta 1939. Yhtiö IGFarbenin (1925-1952) johtoa tuomittiin rikoksista ihmiskuntaa vastaan koska tämä oli tukenut Hitlerin natsipuoluetta. Taustalta Hitlerin tukijoina olivat myös amerikkalaiset firmat Rockefeller, Ford sekä Bank of America. Sodan jälkeen osa IGFarverista jäi DDR:n reviiriin ja se kansallistettiin. Länsi-Saksan IGF jakautui kahtia Bayeriksi ja Höstiksi. Toimitusjohtajat saivat lyhyitä vankeustuomioita ja lopulta päästettiin vapaaksi vuoteen 1951 mennessä. Heistä kaikista yhdessä Ranskan Petainin nukkehallitusta tukeneiden ranskalaisten kapitalistien kanssa Schuman–sopimusten pohjalta tuli uuden Euroopan yhteisön perustajia. Jopa IGF:n päätoimitusjohtajasta tuli hiili- ja teräsyhteisön toimitusjohtaja.

.

Kansallisvaltion ja parlamentarismin rappeutuminen

Finanssipääoman ennennäkemättömän globalisaation aste osoittautui samalla syyksi maailmanlaajuisen kapitalismin luhistumiselle vuosina 2008-2009. Sen seurauksena heikoimman lenkin, Kreikan, luhistuttua, perässä menevät Irlanti ja Portugali, ja konkurssin ovea koputtavat Italia ja Espanja. Sen lisäksi suurimman osan euromaiden luottoluokitusta on laskettu. Ranskan kolmen A:n menettäminen kielii siitä, että lahoja ei ole rakenteet vain periferiassa, vaan EU:n ytimessäkin. Historiallinen Saksa-Ranska –akseli, johon perustui integraation ”unelma”, kuuluu jo historiaan.

Atlantin toisella puolella pelkäävät euron romahtamista enemmän kuin EU pelkää Kreikan konkurssia. Ei ole sattumaa se, että Kreikan konkurssi on nimetty Lehman Brothers –kakkoseksi. Kaikki toimenpiteet tähtäävät tilapäisiin ratkaisuihin ja ajanpelaamiseen. Dollareita ja euroja painetaan ennennäkemättömässä mittakaavassa, mutta ongelmana ei ole likviditeetin puute vaan pääomien liika kasaantuminen. Pääomien määriä on historiallisen paljon olemassa, mutta ei löydy kohteita, mihin nämä pääomat voisi sijoittaa voitollisesti.

Pääomien liikakasautuminen on ollut taustalla vuosina 1971-1973, jolloin keynesismin strategia korvattiin uusliberalismilla. Vuonna 2007 kapitalismin Nemesis –laki, voiton suhdeluvun laskutendenssi pakottaa satojentuhansien miljardien pääomia katoamaan vararikkojen mustaan aukkoon. Kyseessä on ollut fiktiivinen pääoma, joka oli luotu tyhjästä ja joutuu roskakoriin. Tämän vuoksi mitään paluuta keynesismiin ja Bretton Woodsin sopimuksiin ei ole. Samalla logiikalla ei ole väliaikaisia ratkaisuja kuten Thatcherin ja Reaganin aikana. Sellainen näköala on yhtä mahdoton kuin kapitalismin paluu vapaan kilpailun aikaan, mikä olisi kuin 200 vuoden nuorennusleikkaus. Kapitalismin tulevaisuuden kannalta kohtalokkain kohta on strategioiden täydellinen puuttuminen.

Mahdolliset tulevaisuuden strategiat kokeillaan nyt Kreikassa. Sen maan kuva tänään näyttää meille muun maailman kuvaa huomenna. Kreikka on protektoraatti, ja näin ollen se on luovuttanut suuriman osan suvereniteetistaan. EKP:n, IMF:n ja EU:n troikka määrää palkkatasosta, eläkkeiden leikkauksista, työsopimusjärjestelmän lopettamisesta, yms. Saksan talousministeri haluaa asettaa komisaarin jokaiseen Kreikan ministeriöistä ja komisaarin maahan ikään kuin siirtomaankuvernööriksi. Komisaarille halutaan antaa veto-oikeus Kreikan fiskaaliasioissa. Schäuble on myös sanonut, että Kreikassa vaalit voitaisiin lykätä pysyvästi siihen asti, kunnes troikan laatiman muistion ehdot täyttyvät. Samanlainen perspektiivi avautuu muille konkurssimaille, mikäli Brysselin ja Berliinin määräämiä ehtoja ei täytettäisi. Italiassa hallitsee pankkiirin johtama teknokraattien hallitus vanhojen puolueiden konsensuksella. Kreikassa Goldman Sachs hallitsee, ei enää välillisesti, vaan suoranaisesti pääministerin pallista käsin. Historiallisessa rappiossaan kapitalismi tekee tyhjäksi niin suvereenivaltion kuin demokratiankin käsitteet.

Jonkun asteen ongelmia porvarillisten instituutioiden kanssa on enemmän tai vähemmän kaikissa Euroopan maissa. Pysyminen EU:n häkissä on mahdotonta. Samoin mahdotonta on eristäytyminen vanhan edesmenneen kansallisvaltion rajoihin. Vanhaan petolliseen sosialidemokraattien teesiin EU:n demokratisoitumisesta kukaan ei jaksa enää uskoa. Työväen toimeentulo on kiristetty jo sietämättömyyden rajoihin. Mahdollisuudet vaikuttaa ja oikeus protestoida kavennetaan samalla äärimmilleen. Samankaltaisia olosuhteita, jotka pakottivat joukot kaduille Tunisiassa ja Egyptissä viime vuonna, on nytkin läsnä, tällä kertaa Euroopassa. Tilanne kypsyy ja pian kärjistyy yleiseurooppalaiseksi kapinaksi kapitalismia vastaan. Siihen on tietoisesti ryhdyttävä ennen kun äärioikeisto hyötyy tästä historiallisesta mahdollisuudesta ja vasemmiston heikkoudesta. Viimeinen on käännettävä päälaelleen, vallankumouksen vahvuudeksi ja voiton edellytykseksi.

.

Dimitris Mizaras

Velan parturointi Kreikassa on työntämässä kuiluun pankkeja, eläkerahastoja, koulutuslaitoksia ja sairaaloita. Lääkkeen vaikutukset jäänevät lyhyemmäksi kuin osaisi kuvitella optimistisinkaan analyytikko. Ennen kun velkaleikkauksen prosessi on pantu edes alulle, Kansainvälinen Valuuttarahasto ja europarlamentti ottavat jo kantaa uuden parturoinnin puolesta. Kreikan ”pelastus” pelastamalla sen kansainväliset velkojapankit on ”terra incognita”, tuntematonta aluetta kansantaloustieteessä. Heikoimpana lenkkinä globaalikapitalismin ketjussa Kreikka joutuu toimimaan koekaniinina uusissa kokeissa, joita on tarkoitettu muillekin maille myöhemmin. Ainoa ero Chileen, jossa kokeiltiin 1970-luvulla uusliberalismin tuloa, on siinä, että nyt ei ole harmainta aavistusta suunnasta, jota tulisi seurata.

Tämä on ensimmäinen kerta kun europarlamentti yhtyy IMF:n kantaan uudesta velkaleikkauksesta. Velan poispyyhkiminen (PSI = Private Sector Involvement) noudattaa Britannian lainsäädäntöä. Sen mukaan uusi velkaleikkaus pitäisi sisällään myös virallisia velkakirjojen haltijoita, kuten valtiot ja keskuspankit. Bundesbank jo päätti olla tästä lähtien hankkimatta pankkien velkakirjoja, joiden takaajana on Kreikan, Portugalin tai Irlannin valtiot. Saksan keskuspankin päätös on nostanut myrskyä Euroopan Keskuspankissa, jossa monet pankkiirit syyttävät Bundesbankin Jens Weidemannia pankkivakauden järkyttämisestä. Monet puhuvat keskuspankkijärjestelmän balkanisoinnista.

Bundesbankin päätös tuli sen jälkeen kun EKP antoi vapaat kädet eri kansallispankeille päättää itse siitä, että ottavatko vastaan kyseisten maiden takaamia velkakirjoja vai ei. Joka tapauksessa koko jupakka kertoo siitä, miten syvän erimielisiä kriisin hoidosta ollaan niin EKP:n sisällä kuin eri keskuspankkien välilläkin. Entinen Goldman Sachin pankkiiri ja nykyinen Kreikan virkaansa nimitetty pääministeri Papadimos väittää, että PSI –kakkonen tuo mukanaan uuden lainapaketin äskettäin saadun 130 miljardin euron lisäksi. Italialaisen ”II Sole 24 Ore” –kanavan haastattelussa Papadimos lupasi tekevänsä kaikkensa, jotta uudesta pelastuspaketista vältyttäisiin. ”On täysin mahdotonta ennustaa taloustilannetta vuoden 2015 jälkeen”, sanoi pääministeri.

Kreikassa järjestetään vaalit 6. toukokuuta, ja etukäteen porvaripuolueet ovat sitoutuneet noudattamaan vaalien jälkeenkin kaikki troikan vaatimat ehdot. Mielipidetutkimukset antavat oikeistolle noin 25 ja PASOK’lle 10 prosenttia äänistä. Tällä kannatuksella maassa ei synny toimivaa hallitusta, ei edes vaikka osa vasemmistosta lähtisi sitä tukemaan. Varsinkin kun ensimmäisinä toimenpiteinä on suoritettava 12 miljardin uudet säästöt ensi kesäkuuhun mennessä. Yksi skenaario uuden hallituksen muodostamiseksi on teknokraattihallitus Italian tapaan, jonka hallituksessa ei istu yksikään kansan valitsema ministeri.

.

Roubini ehdottaa euron ja dollarin vaihtokurssia 1:1

Euron arvo tulisi heikentää edelleen niin, että se on samanarvoinen kuin dollari, sanoi talousguru Nouriel Roubini CNBC –medialle. Hänen mukaansa tämä stimuloisi kasvua periferiamaiden talouksille. Euroalue tarvitsee kunnollisen devalvoinnin pystyäkseen saamaan kasvua ja kilpailukykyä, sanoi Roubini. Velkakriisistä huolimatta euron arvo on pysynyt historiallisen korkealla tasolla.

Roubini kertoi, että markkinoiden toimia johtavat skitsofreeniset päätökset. Sen jälkeen kun Espanjan ja Italian kaltaiset ongelmamaat ryhtyivät säästötoimiin, markkinat eivät osaa päättää, tulisiko niitä rangaista vai auttaa. ”Ollaan noidankehässä, jossa vajeet johtavat säästöihin ja säästöt lamaan”, sanoi nobelistiprofessori. Sen lisäksi ilman kasvua sosiaaliset paineet uhkaavat yhteiskunnallista rauhaa. Maailmantalous voi joutua kaaokseen jos öljyn hinta nousee edelleen tai/ja jos Kiinan kasvu hiipuu.