* Miten kapitalismin globaalikriisi heijastuu Suomeen ja mitkä ovat näköalat – mitä on tehtävä?

* Mitä on trotskilaisuus tänään

* Mitä on siirtymäohjelmaa

* Mitä on kansainvälisyys ja internationalismi

* Mistä jatkuva vallankumous –teoria puhuu

.

Lauantaina 11.5.2013 klo 15:00 – 17:00

Paikka: Pub Kahdet kasvot, Kauppakatu 14, 33210 Tampere

Tilaisuus on maksuton

Kansannousut Argentiinasta Etelä-Eurooppaan, Lähi-itään ja edelleen Latinalaiseen Amerikkaan – yksi sykli sulkeutuu ja uusi on orastamassa

Nykyinen kapitalismin maailmanlaajuinen kriisi teki tuloaan 1990 –luvun loppupuolella. Muutamassa vuodessa kriisi levisi epidemian tavoin ympäri maailmaa; Kaukoitä, Venäjä, Brasilia ja Argentiina. Samanaikaisesti puhkesi epävakautta poliittisella tasolla. Argentiinan vararikko johti kansannousuun, joka kaatoi viisi presidenttiä. Maassa vallitsi pitkään kansannousun jälkeen kaksoisvalta. Kansan toimesta esiintyi tehdasvaltauksia, markettien ”ryöstelyä” ja elintarvikkeiden jakoa. Työttömien piqueteros-liike valtasi valtateitä estääkseen sillä tavalla ulkomaankauppaa. Sen jälkeen kansainvälisen poliittisen ja taloudellisen tilanteen vaikutuksesta Kapitalismi Argentiinassa onnistui stabilisoitumaan muutamaksi vuodeksi. Kapitalismin maailmanlaajuiselta romahdukselta vältyttiin luomalla uusia kuplia ja fiktiivisiä arvoja taloudessa. Siihen vaikutti myös yhtäältä Kiina-ilmiö ja toisaalta Latinalaisessa Amerikassa sovelletut reformit.

Tänä päivänä Etelä-Euroopassa –muttei ainoastaan siellä– ollaan samassa tilassa, missä Argentiina oli 2000 –luvun alussa. Samanaikaisesti monet ilmaisimet kertovat, että Argentiinan kymmenen vuoden takaista konkurssia ei ole siivottu. Silloin jättivelkoihin hajonnut yhteiskunnan kudos hajoaa nyt uudelleen. Historian ivana ja paradoksina on otettava reformistisen vasemmiston vaatimus ottaa Euroopan maissakin käyttöön Argentiinan malli kriisistä poispääsemiseksi. Sopisi kysyä, mitkä olivat kansainvälisten olosuhteiden lisäksi paikalliset toimenpiteet, jotka vakaannuttivat Argentiinan, ja mitä ne tarkoittivat kansalle?

Kriisin puhjettua suljettiin välittömästi pankit muutamaksi päiväksi ja devalvoitiin rahan arvo niin että sen suhde dollariin 1:1 muuttui 1:3. Työttömyys räjähti käsiin ja maa julistautui maksukyvyttömäksi. Tämän sotkun jälkeen maailmanpankki ja sen kaltaiset suuret velkojat saivat kokonaisuudessaan rahansa takaisin.

Velkojista pienimmät saivat vain murusia, 30 prosenttia velkakirjojensa nimellisarvosta. Suurin osa lainoittajista (97%) suostui tähän järjestelyyn koska oli parempi saada vähän kuin ei mitään. Kourallinen hedge fund –rahastoista ei kuitenkaan suostunut parturointiin ja ne vaativat koko summan oikeuden kautta. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että kyseiset rahastot olivat aikanaan ostaneet velkakirjojaan pilkkahintaan. Yksi niistä on NML Capital, jonka johdossa istuu USA:n republikaanisen presidenttiehdokkaan, Mitt Romneyn ystävä monimiljardööri Paul Singer.

.

2002-2012: yksi sykli sulkeutui. Uusi on orastamassa globaalikapinoiden dynamiikalla varustettuna

Marraskuussa newyorkilainen oikeusistunto tuomitsi Argentiinan valtion maksamaan NML Capital –rahastolle 1,3 miljardia dollaria. Tämä on pieni summa valtion 80 miljardin tai julkisen sektorin 190 miljardin dollarin velasta, mutta se on ennakkotapaus. USA on päättänyt hyökätä Argentiinaa vastaan silläkin hinnalla, että tämä menisi saman tien konkurssiin uudestaan. Enää ei pelätä, että kriisi voi siirtyä Yhdysvaltoihin, sillä se on jo siellä syvällä kansantalouden rakenteissa. Fich alensi Argentiinan luottoluokitusta viidellä pykälällä ja nyt maa on vain kahden askeleen päässä maksukyvyttömyystilasta ja uudesta vararikosta. Äskettäin Ghanassa pakkolunastettiin argentiinalainen laiva ilmeisesti amerikkalaisen hedge funds –rahaston ”käskystä”. Tämä on ehdottomasti vielä yksi merkki julistamattoman kauppasodan orastamisesta.

Kaadettuaan ja vaihdettuaan viisi presidenttiä vuoden sisällä, Argentiinan kansa lopulta valitsi Nestor Kirchnerin presidentiksi. Sen ajan vallitsevien olosuhteiden sisällä Kirchner onnistui muutamaksi vuodeksi vakauttamaan olosuhteet. Tähän vaikutti elintason pudottaminen, velan osittainen anteeksianto, eräiden energiayhtiöiden kansallistaminen ja Kiina-ilmiö, joka elvytti maailmanlaajuisesti globaalikapitalismia. Vasemmistoperonisti Nestor Kirchner hallitsi vuosina 2003-2007. Jo aikaisemmin koetun hallitsemattomuuden pelossa Kirchner päätti hallita maata kuin nykyinen Bonaparte. Vuonna 2007 Kirchner siirtyi vaimonsa tukijoukkoihin tavoitteenaan ottaa Putinin tavoin vastaan valtakapula vaimoltaan seuraavien vaalien jälkeen. Symbolinen sattuma on se, että ennen sitä Nestor ehti kuolla. Cristina –vaimo voitti toisen kerran vaalit 2011 ja pysyy muodollisesti vallassa vuoteen 2015 asti. Ensi vuoden parlamenttivaaleissa hän toivoo saavansa riittävän enemmistön taakseen (2/3 kansanedustajista) pystyäkseen Chavesin tavoin muuttamaan perustuslakia pystyäkseen osallistumaan vaaleihin kahta kertaa useammin.

Cristina takertuu valtaan niin kauan, kun hänen maansa työväenluokka ei kaada häntä. Prosessit tällaisen näköalan toteuttamiseksi häämöttävät jo tänään. Ensimmäinen onnistunut yleislakko kymmenen vuoden jälkeen on pidetty viime vuoden lopussa. Tähän asti Kirchneriä fanaattisesti tukeneet ammattiliitot olivat tällä kertaa Cristinan vastaisten barrikadien etulinjassa. Junat ja bussit jäivät kulkematta ja pankit pysyivät suljettuina. Roskat ”koristelivat” katuja ja sairaalat hoitivat vain hätätapauksia. Työssäoleva, työtön ja opiskeleva nuoriso olivat tulilinjalla. Taisteluiden mobilisoivana tekijänä toimii korkea inflaatio, joka virallisesti on 10 %, mutta todellisuudessa 25 prosentin luokkaa. Peson hinta virallisesti on 21/100 $:sta ja mustassa pörssissä alle 10 senttiä. Yhdistettynä tämä talouden ongelmien ratkaisemattomuuteen sekä globaaliin lamaan, on perusteltua ajatella, että uusi argentinazo on orastamassa; tällä kertaa muuallakin kuin Argentiinassa, koska kapitalismi on vararikon partaalla niin maailmanlaajuisesti kuin Latinalaisessa Amerikassakin.

.

Euroopassa EU:n toimet ovat kapitalismin saattohoitoa, eutanasiaa

Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi sanoo saksalaislehti Der Spiegelin haastattelussa, että euromaat voivat saada suvereniteettiaan takaisin vain syventämällä integraatiotaan. Hänen mukaansa useat maat eivät ymmärrä, että ne ovat jo menettäneet suvereniteettinsa kauan sitten (Taloussanomat 29.10.2012). Ristiriitaisia ovat myös BKT:ta laskevat leikkaukset, ja velan kasvu suhteessa BKT:seen, velan lyhentämisestä huolimatta. Merkel ehdottaa leikkausstrategioita koko EU:n alueelle 130 miljardia euroa vuosina 2013 – 2020.

Kapitalismin globaali systeemikriisi järisyttää viisi vuotta poliittisia järjestelmiä, kaataa hallituksia ja saa toisia umpikujaan. Liikehdintä kyseenalaistaa hallitsevan eliitin poliittista hegemoniaa, alkaen ensimmäiseksi Etelä-Euroopasta. Vallassa oleva eliitti ei voi jatkaa entisellä tavalla. Tämä asettaa objektiivisesti päiväjärjestykseen kysymyksen poliittisesta vallasta, siis siitä, että mitkä ovat ne voimat ja liittolaissuhteet, jotka voisivat saada yhteiskunnan pois umpikujasta? Kriisi maksatetaan ihmisjoukolla, joka ei suostu tähän rooliin. Iskut palautuvat kuin bumerangi horjuvan kapitalismin isännöitsijöille. Kreikka on silta Lähi-idän ja Euroopan liikehdinnän välillä.

Kapitalismia piinaavat myös uusliberalistisen ajan kansainväliset vitsaukset, eli fiktiivisen pääoman hillitön ja räjähdysmäinen kasvu. Viisi vuotta kriisin alkamisesta ja neljä Lehman Brothers–pankin konkurssista uusi jättiläiskupla on muodostunut ja uhkaa koska tahansa romuttaa järjestelmän raunioidensa alle. Uusi 500 biljoonan dollarin kupla jakautuu seuraavasti: 184 biljoonaa dollaria sijaitsee Euroopassa, 161 biljoonaa USA:ssa ja loput ympäri maailmaa. Ne ovat pankkijärjestelmän toimesta myytyjä johdannaisia. Kyse on uudesta fiktiivisen pääoman ”sukupolvesta”. Niiden summien takeeksi pankeissa on tallennettu vain 3,2 biljoonaa euroa todellista rahaa.

Kreikka pidetään hengissä, jotta Italia ja Espanja saisivat vielä vähän aikaa hengittää. Kreikassa kriisilääkkeet ovat tuplanneet valtiovelan sadan miljardin euron parturoinnista huolimatta. ”Tervehdyttävät uudistukset” ovat singonneet työttömyyden 26 ja nuorisotyöttömyyden 58 prosenttiin. Bruttokansantuote laskee joka vuosi useamman prosentin. Kuluneena vuonna bkt laski 7,2 prosenttia, mikä on euroalueen suurin pudotus. Tätä on jatkunut neljä vuotta. Liikkeitä suljetaan massiivisesti, sairaaloita ja kouluja suljetaan, asunnottomuus yleistyy, ihmisiä on vailla ruokaa ja lääkkeitä. Samanaikaisesti tämä on kulta-aikaa rikollisuudelle ja natsioikeiston nousulle. Kreikassa on humanitaarinen hätä.

Vuosi 2012 jää maailmanhistoriaan siitä, että yksi maa teki konkurssin kaksi kertaa vuoden sisällä – kerran helmikuussa ja toisen kerran joulukuussa – ja kolme kertaa 16 kuukauden sisällä. Viimeisessä konkurssissa S&P laski Kreikan luottoluokituksen ”selective default” pohjanoteeraukseen. Ensimmäinen konkurssi tuli vuonna 2011 sen seurauksena, että luvattu PSI (velanleikkuu yksityisiltä velkakirjojen omistajilta) ei toteutunut. Tämä tapahtui kesken hallituksen riemuitsemista, että tällä tavoin ”vältymme konkurssilta” ja ”laitamme tynnyrille pohjan”. Huolimatta kahdesta konkurssista ja velan osittaisesta anteeksiannosta, Kreikan valtiovelka ei edelleenkään ole kestävällä tasolla. Velan ja korkojen parturointi aiheuttaa suuria sosiaalisia ongelmia. Helmikuussa käynnistyivät CDS –vakuutuspaperit. Nyt vuorossa on troikan omistuksessakin olevien velkapapereiden parturointi (OSI = official sector involvement”). Se tapahtuu viimeistään Saksan vaalien jälkeen.

Toistaiseksi Kreikkaa tuetaan lainaamalla sille yli 50 miljardia €. Summa käytetään pankkien tukemiseen, jotta nämä ostaisivat vanhoja valtion velkakirjojaan takaisin. Valtio velkaantuu tässä prosessissa entisestään. Takaisinoston prosessissa velkakirjojen tarjonnan on oltava suuri, muuten niiden hinta karkaa käsistä. Tämä tekisi toisen yksityisten omistamien velkakirjojen parturoinnin välttämättömäksi (PSI-2 = private sector involvement). Siinä tapauksessa edessä on vielä yksi lisävararikko, järjestyksessä neljäs. Velanleikkuun yksityisiltä on tapahduttava vapaaehtoisella tasolla. Suuri kysymysmerkki tässä on miten saisi ”hedge funds” –rahastot suostumaan vapaaehtoisen parturoimiseen. Todennäköisesti siinä käy samalla tavalla kuin edellisenä kautena Argentiinassa. Näin ollaan samoissa kuopissa ajankohtana, jolloin Argentiina on palaamassa sinne takaisin.

Espanja on julistautumattomassa konkurssitilassa. Maalle annetaan avustuksia tipoittain toivossa, että tämä ei pyytäisi niitä ääneen. Mikäli päätettäisiin sovittaa Espanjalle Kreikan (2,7% euroalueen BKT:sta) pelastusoperaatioita, euroalue olisi historiaa. Jos Espanja on liian suuri pelastettavaksi, Italia on mahdotonta pelastaa. Pelkästään valtionvelkaa Italialla on lähes kaksi biljoonaa euroa (2000 miljardia), mikä on neljännes koko euroalueen velasta. Sen lisäksi Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous. Isku viimeksi mainittuihin kahteen maahan riippuu siitä, milloin markkinat päättävät nostaa korkoa tarjoamilleen lainoille. Se taasen usein riippuu pelkästään psykologisista syistä. Pankkivalvonta ja liittovaltioistuminen voivat lepyttää markkinoita joksikin lyhyeksi aikaa, mutta eivät ratkaise kapitalismin systeemiristiriitoja.

Aikamme liikehdintöjen alkuna ovat toimineet Kreikan joulukuun 2008 tapahtumat. Toista kuukautta kestänyt nuorisokapina näytti silloin hallitsevalle eliitille, ettei ole valmis asettamaan päätään vadille pääoman voittojen turvaamiseksi. Nyt neljä vuotta myöhemmin Kreikan poliittinen kenttä on hajalla, samaten kuin koko yhteiskunta. Taistelujen on vielä kohdistuttava äärioikeiston uhkaa vastaan. Nuorison liikehdintä ei voi yksin paljon saavuttaa, ilman että se löytää yhteissävelet työssä olevan ja työttömän kansan kanssa. Poliittinen yleislakko avaisi tietä sosialistisen vaihtoehdon ehdottamiselle. Myös Italiassa ja Espanjassa työväenluokka on näyttelemässä merkittävää roolia siinä, että tähänastinen vastarinta (esim. indignados liike) muuttuu hyökkäysliikkeeksi, aalloksi, jonka tavoite ei ole vain torjua taantumuksen pimeät projektit, vaan myös rakentaa yhteiskuntaa oman ohjelmansa pohjalta.

.

Arabikevään toinen erä

Laajasti arabimaailmassa levinneen vallankumouksen ensimmäinen vaihe alkoi vähän yli kaksi vuotta sitten. Sen puhkeaminen ja leviäminen säikäytti niin länsimaailmaa kuin sionismiakin. Se sai aikaan diktaattoreiden kaatamisia ja pakotti imperialismin liittoutumaan entisten vihollistensa, islamistien kanssa yhtäältä hillitäkseen massojen kansannousua ja toisaalta perustaakseen uusia tasapainoja alueella, jolla arabikevään jälkeen kaikki vanha status quo oli vaakalaudalla.

Mitä ensimmäinen vaihe ei onnistunut saavuttaa oli se, että diktaattoreiden mukana olisivat menneet myös diktatuurit. Ben Alin tilalle tuli islamistinen Ennahda –puolue ja Mubarakin tilalle muslimiveljeskunta. Libyassa imperialismi joutui turvautumaan al Qaidan apuun, ei Gaddafia vastaan vaan sitä uhannutta Tripolin kansaa vastaan. Bahrainissa ja Jemenissä vallankumous tukahdutettiin ja Syyriassa kaikki on vielä auki. Kapinoita käynnistäneet syyt ovat kuitenkin vielä ratkaisemattomia. Tämä pakottaa ihmisjoukkoja nousemaan uudestaan uusia hallitsijoita vastaan alkaen arabimaailman tärkeimmästä maasta, Egyptistä.

Ben Alin kaataminen Tunisiassa oli kaksi vuotta sitten suhteellisen helppoa. Jatkuvat mielenosoitukset pakottivat demaridiktaattorin ottamaan vaimonsa ja lähtemään muutaman kultaharkkotonnin kanssa Saudi- Arabiaan. Egyptissä islamistit nousivat valtaan vaaleilla kymmenen kuukautta vallankumouksen puhkeamisen jälkeen. Kairossa vallitsivat katutaistelut, Tahrir–aukion valtaus, loputon kyynelkaasuhyökkäys ja ammuskelut. Mubarakin väistyttyä, yhteiskunnassa vallitsi armeijan mielivalta ja odotus, että mielialat rauhoittuisivat. Vaaliuurnat julistivat muslimiveljeskunnan marginaalienemmistöllä voittajaksi. Veljeskunta ei osallistunut Mubarakin vastaiseen taisteluun, vaan vanhana ja järjestäytyneenä puolueena se tuli ”perimään kruunun” vanhalta ”viholliseltaan”.

Arabikevään ensimmäisen vaiheen aikana Libanonissa vallitsi näennäinen tyyneys. Samanlainen tilanne vallitsi Iranissa, jossa nähtiin shiialaisen Bahrainin kapinassa mahdollisuuksia päästä siellä olevasta amerikkalaisten tukikohdasta eroon. Hisbollah kannatti jopa suoremmin kansannousuja niin kauan kun nämä olivat omasta pihasta kauempana. Alussa kapinoita kannatti jopa Turkki, joka uusottomaanioppinsa mukaisesti, näki mahdollisuuden esiintyä alueellisia konflikteja sovittelevana hegemonisena voimana.

Libyassa länsimailla ei ollut varaa laittaa kaikkia munia ystävänsä Gaddafin korille. Tilanteeseen puututtiin sotilaallisesti tukeakseen omia Bengasin liittolaisia kaikkia muita vastaan. Israelin pyynnöstä samanlaista interventiota ei käytetty Syyriassa vaikka Assadin oman kansan teurastus oli paljon Gaddafin lahtausta pahempi. Vanhan Ariel Sharonin sanonnan mukaan, ”Assad is the devil we know – Assad on piru, jonka tunnemme”. Assadin seuraajat saattaisivat vaatia Golanin kukkulat takaisin. Pitkään kestänyt sisällissota tyrannia vastaan on aiheuttanut muutoksia voimasuhteissakin. Turkki tukee osaa kapinoitsijoista ja jopa osallistuu terroriin omalla armeijalla Syyrian rajojen sisällä. Se halua näin vaikuttaa tapauksessa, jossa voisi syntyä de facto itsenäinen kurdinalue Pohjois-Syyriassa ja -Irakissa. Iran tukee myös aseellisesti Assadia, sillä teokraattinen klikki siellä tietää, että al-Assadin jälkeen tulee omakin vuoro. Hisbollah on myös hiirenhiljaa, ja huolehtii vain siitä, että konflikti ei siirry omalle maalle.

Saudit ja Persianlahden valtiot tukevat rahallisesti ja aseellisesti islamistijärjestöjä. Bahrainin ja Jemenin teurastuksista vaienneet länsimaiden mediat korostavat Assadin murhia ja vaativat länsimaita puuttumaan konkreettisemmin tilanteeseen. Israel uhkaa pakottaa uusia tasapainoja väkipakolla. Sionismi haluaa eskaloida sotaa ympäri Lähi-itää. Siihen tarvitaan Yhdysvaltain apua. Samalla sionismi haluaa antaa viestin Mursia uhkaaville joukoille Egyptissä, ja Assadin tilalle tuleville syyrialaisille. Sionismin tavoitteisiin kuuluu myös kosto hisbollahille vuosien takaisesta Israelin tappiosta. Lopulta tähtäimessä on Jordanian kehdossaan orastava kapina, sekä sota Irania vastaan.

Obaman tuen lisäksi, Israel tarvitsee myös Turkin kaveruutta. USA:n valvonnan ulkopuolella olevat al Qaidan joukot Syyriassa voisivat olla lopullinen sisällissodan voittaja. Niin tai näin Venäjä joutuisi purkamaan tukikohtansa pois Syyriasta. Venäjän historiallinen ystävä Kypros on konkurssitilassa. Maata on kuritettu, kiristetty ja uhkailtu. Turkki kurkottelee Kyproksen kaasuesiintymiin, ja solmii rauhansopimuksen omien kurdien kanssa, mikä voi kääntää Turkin aggressiivisuuden lännen suuntaan. Kypros on selkä seinää vasten mm. sen vuoksi, ettei  se uskaltaisi tarjota turvasatamaa venäläisille sotalaivoille Assadin kaatumisen jälkeen. Samanaikaisesti Obama matkusti Israeliin, jossa taivutti Netanjahua soittamaan Turkin pääministerille ja pyytämään häneltä anteeksi Mavi Marmara –laivan välikohtauksesta toukokuussa 2010. Israel lupasi vielä maksaa Turkille korvauksia siitä, että välikohtaus vaati kuolinuhreja.

Maaliskuusta elokuuhun 2011 niin USA kuin Erdoganin AKP yrittivät neuvoa Assadia, miten tämä voisi lepyttää kapinallisia. Turkin porvariston rooli Lähi-idässä on erittäin taantumuksellinen. Maa on rakentamassa sunnien akselin, joka koostuu Turkista, Saudi-Arabiasta ja Qatarista. Siihen on houkuteltu muslimiveljeskunta ja Hamas. Akseli vastustaa shiiamuslimien (Nasralla, Assad, Maliki ja Ahmadinejad) akselia, ja toimii vastapainona sille. Turkki rahoittaa, kouluttaa ja tukee Syyrian oppositiota. Tähtäimessä ei ole vain Assad, mutta samalla Rojava, itsenäinen Kurdistan Koillis-Syyriassa. Shiia-akseli näyttää anti-imperialistiselta ja antisionistiselta, mutta se pohjautuu kapitalismin perustalle ja siksi on mahdotonta tarjota omien kansalaistensa vaatimuksiin muuta kuin tukahduttamista. Neuvottelut Fatahin ja Hamasin välillä eivät ole edistyksellisiä, sikäli kun altistuvat imperialismin manöövereihin. Alueella on taisteltava vasemmistolaisesta vaihtoehdosta, siis imperialismin ja sionismin vastaisesta ei-uskonnollisesta linjasta. Rojavan valtio on tunnustettava heti.

Kaikki tasapainot Lähi-idässä ovat edelleenkin järkkyneitä. Uudet vallanpitäjät (islamistit) eivät pystyneet perustamaan uutta stabiliteettia. Arabikevään toinen vaihe on jo puhjennut Egyptissä ja pian leviää kaikkialle arabimaailmassa. Vastakkain siinä tällä kertaa ovat maallistunut työväenluokka ja lännen tukema islamismi. Tämän kädenväännön tuloksesta riippuu arabikevään jatkoprosessit ja jopa lopullinen kohtalo. On syytä uskoa, että niin kauan kun ensimmäiseen vaiheeseen johtaneet syyt on ratkaisematta, ihmiset eivät lakkaa taistelemasta. Menetettävää on vain sillä, joka ei taistele. Tämä pätee samalla tavalla Lähi-idässa, Etelä-Euroopassa tai Latinalaisessa Amerikassa. Syyt kapinoiden taustalla ovat kaikkialla samat. Kapitalismin globaali luonne huolehtii siitä, että historiallinen vastustajansakin taistelee globaalilla tasolla; jopa samanaikaisesti joka paikassa. Syiksi voi mainita: yhä kasvava työttömyys, elintarvikkeiden kallis hinta, polttoainepula, korruptio ja epäluottamus kaikkia vanhoja vallanpitäjiä kohtaan.

Jatkuvat taloudelliset ja poliittiset kriisit johtuvat kapitalismin haaksirikosta tämän ollessa rappiovaiheessa. Kaksi vuosikymmentä Neuvostoliiton luhistumisen ja kapitalismin restauroimisen jälkeen, sekä Kiinan integroiduttua maailman markkinoihin, euroalueen hajoamisen riski ja kriisi Yhdysvalloissa uhkaavat kapitalismin olemassaoloa maailmanlaajuisesti. Euroopassa harjoitetaan ankaraa matokuuria, kurjistuminen yleistyy muuallakin kuin eteläisellä osalla. Yhdysvaltain talous on jyrkänteen reunalla ja tämä tietää uusia kapinoita ja kansannousuja ei vain periferiassa vaan kapitalismin sydämessä. Tästä hallitseva luokka on hyvin tietoinen. Kaikkien imperialismin interventioiden taustalla on kuvio siitä, että ohessa kuvailtu näköala toteutuu pian.

Kaikki yhteiskunnalliset valtaluokat potevat hallitsemiskyvyttömyyden tautia. Reilun kahden vuoden aikana kapinat ovat kaataneet 26 hallitusta ja kokonaisia järjestelmiä. Kapitalismin hajoamisen tendenssi on tämän kriisin olemuksen ytimessä. Olennainen osa tästä todellisuudesta on se, että massat yhä enemmän omaksuvat offensiivisia asenteita opettelemalla tällä tavalla toimimaan historian subjektina. Argentiinan ensimmäisen kapinan yhteydessä kapitalismia pelastanut Kiina on nyt osa kriisiä. Sen vuoksi Kiinassa kapinoita puhkeaa kuin sieniä sateella, tuhansia joka vuosi.

Kriisin universaalisuus ja opetukset jatkuvista kapinoista antavat toivon ja optimismin, että ihmisjoukot onnistuvat rakentamaan tarvittavat vallankumoukselliset mekanismit onnistuakseen toimimaan kapitalismin ja koko epäinhimillisen luokkayhteiskunnan haudankaivajina.

.

Dimitris Mizaras

Suomessa on vuosikausia yritetty vaikuttaa yleismielipiteeseen ja pehmentää suomalaisten jyrkästi kieltävää kantaa Natoon liittymisestä. Kaikki mielipidetutkimukset, ovatpa kysymykset muokattu kuinka ovelasti tahansa, osoittavat, että kansalla on vankka EI-kanta. Samanaikaisesti Suomea on Natotettu kovalla kädellä.

Naton kanssa on haettu kumppanuus, omaa armeijaa on koordinoitu sotilaallisesti, on istuttu samoissa maailmanrauhaa uhkaavissa pöydissä ja suoritettu yhteisiä harjoituksia jopa Suomen maaperällä. Tunnettu johtava demarihahmo on aikanaan todennut, että olemme Natossa, joskin ”töpseli vain puuttuu seinästä”.

Nykyään eliitillä on eri sävel huulilla. Sen nimi on Pohjoismaiden yhteinen puolustus. Erityisesti Ruotsin kanssa keskustelu puolustuspolitiikasta käy yhtä jalkaa. Ensin leikataan armeijan määrärahoja ja sen jälkeen valitetaan kyvyttömyyttä suoriutua tehtävistä. Vaihtoehtona esitetään liittoutumisen ratkaisua. Ruotsissa keskustelu asevelvollisuusarmeijan muuttamisesta ammattiarmeijaksi on pitkällä.

Taka-ajatuksena on se, että mikäli Ruotsi liittyy Natoon, ja Suomi tiivistää pohjoismaista yhteistyötä, Suomi vedettäisiin mukaan Natoon Ruotsin vanavedessä. Ruotsissa Nato-keskustelua on johtanut Nato-jäsenyyden kannattaja Svenska Dagbladet. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak kannustaa Suomea seuraamaan muutoksia Ruotsin Nato-linjassa.

Pasternakin mukaan Ruotsi hakee Nato-jäsenyyttä jo vuonna 2015 tai 2016. Siihen asti Ruotsia luotsataan salaa Natoon ja Suomelle annetaan lupaus, että se pääsee sinne seuraavana Ruotsin perässä. Ruotsin vetoimuun lasketaan vakavasti. On helpompi pelotella sillä, että ”ruotsalaiset ehtivät yllättämään Suomen” kuin käyttää ryssävaaran korttia. Näin siis Suomen puolustus avioituu Ruotsin puolustusratkaisujen kanssa.

Lopullisen sanan Natosta sanoo kansa niin kandidaattimaissa kuin jo Natossa olevissa jäsenmaissa.

]]> http://mtl-fi.org/2013/04/07/viedaanko-suomi-natoon-ruotsin-vanavedessa/feed/ 0 http://mtl-fi.org/2013/04/05/poliittinen-epavakaus-ja-talouden-taantuma-euroopassa/ http://mtl-fi.org/2013/04/05/poliittinen-epavakaus-ja-talouden-taantuma-euroopassa/#comments Thu, 04 Apr 2013 23:08:13 +0000 MTL http://mtl-fi.org/?p=1348

Vieläpä viime tammikuussa (7.1.2013) José Manuel Barroso ilmoitti Guardian lehdelle, että ”The euro crisis is over”. Näkeekö vielä huhtikuussa joku, että Euroopassa kriisi on jo tai edes pian ohi? Hyvin monet arvostetut ekonomistit Atlantin molemmin puolin Kypros -ratkaisun jälkeen näkevät Euroopassa ”Corralitoja” kaikkialla. Termi otettiin käyttöön yli kymmenen vuotta sitten Argentiinassa, ja se kuvailee pankkien sulkeutumista joksikin aikaa, jonka sisällä tehdään muutoksia valuutan arvoon tai pakkolunastetaan muilla keinoin talletuksia. Sananmukaisesti termi tarkoittaa lammaserotteluaitaa. Epävakaus taloudessa siirtyy nopeasti poliittiselle tasolle, jopa eri maissa. Poliittinen ja taloudellinen kriisi menevät limittäin ja muodostavat erittäin tarttuvan virusseoksen.

ITALIA on kolmanneksi suurin talous euroalueella. Maassa oli vaalit 24. ja 25. helmikuuta. Vaalitulos sai koko maanosamme porvariston huolestumaan. Kapitalismin globaalikriisi käynnistää poliittisia kriisejä Portugalista ja Espanjasta Kreikkaan, Kyprokseen ja Pohjois-Afrikkaan asti. Italiassa talous on pysyvästi lamassa, työttömyys korkealla ja valtiovelka 2000 miljardin euron luokkaa. Poliittinen elämä löyhkää skandaaleista ja korruptiosta. Italiaa on hallinnut teknokraattien ryhmä, joka saa käskynsä suoraan EKP:lta ja Golden Sachs -pankilta. Vaalitulos oli kova isku europolitiikkaa kannattaville poliitikoille ja puolueille. Vanhassa eduskunnassa teknokraattipääministeri Monti sai tukea kansanedustajien valtaosalta, sekä oikealta että vasemmalta. Vaaleissa kansa antoi Montille alle 10 prosenttia äänistä. Toisen iskun vakaudelle muodostaa se, että molempien keskustavasemmiston ja –oikeiston kannatukset romahtivat reilusti. Montia tukeneet kansanedustajat saivat “selkäänsä” menettämällä 11,3 miljoonaa ääntä. Ex-kommunisti Bersanin puolue menetti 54,04 prosenttia kannatuksestaan. Berlusconi menetti 46,20 ja kristillisdemokraatit 70,3 prosenttia. Viiden tähden liike, Grillon epäpoliittinen populistinen liittouma voitti vaalit 25,5 prosentin osuudellaan.

Neuvotteluja uuden hallituksen muodostamiseksi johti Pier Luigi Bersani. Neuvottelujen takarajan mentyä umpeen Bersani ilmoitti, että ne olivat kariutuneet. Italiassa edessä on uudet vaalit. Pitkittynyt talouskriisi johtaa vääjäämättä poliittiseen umpikujaan, josta ei voi päästä eroon perinteisin keinoin. Tämä levittää laajasti levotonta mielialaa muille hallitseville tahoille Euroopassa. Yksi varteenotettava vaihtoehto nykykapitalismin parlamentarismille voi olla uusi virkamieshallitus. Talouskriisistä heijastuva poliittinen kriisi vaikuttaa kielteisesti kärjistämällä edelleen talouskriisin ristiriitoja. Varsinkin Kyproksen konkurssin jälkeen markkinat keskittävät taas huomionsa takaisin Italiaan ja Espanjaan. Il Sole 24 -lehti toteaa: “Markkinat ovat alkaneet viime päivinä ymmärtää, miten heikko ja hauras Italia on ilman poliittista hallitusta”.

SAKSAN pankista ei ole tapana tiedottaa negatiivisesti. Luottoluokitustalot (Moody’s) ja investointipankki Goldman Sachs tai Rothschild puhuvat yhä suoremmin ongelmallisista lainoista ja suuren luokan pääomittamisen tarpeessa olevista saksalaisista pankeista. Valtamedia monopolisoi uutisia ongelmista Italiassa ja Kyproksella ja näin ollen Saksan vaikeudet jäävät varjoon. Goldman Sachs laski Deutsche Bank’n luottoluokituksen neutral –tasosta sell –tasoon.

RANSKA vajoaa tänä vuonna taantumaan, joka on Ranskan kolmas kriisin alkamisesta vuonna 2008. Näin tapahtuu ainakin Market datan finanssianalyytikkojen mukaan. Ranskassa tuotanto- ja palvelusektorin aktiivisuus on alhaisimmillaan kolmeen vuoteen. Ranska saa luvan kanssa olla noudattamatta vakaussopimuksessa sovittua kolmen prosentin alijäämää budjetissa ja 60 prosentin velkaa suhteessa bkt:seen. Viimeksi mainittu EU:ssa on keskimäärin 90 prosenttia. Todellisuudessa koko euroalueen olemassaolon aikana Maastrichtin sopimuksenakin tunnettua tavoitetta ei ole saavutettu. Näin ollen, mitään sanktioitakaan ei ole myöskään esitetty. Eri ekonomistien (Chris Williamsonin) mukaan, Ranskan kansantalous supistuu kolmessa kuukaudessa 0,7 prosenttia. Tähän asti se on supistunut 0,3 prosenttia. Työttömyys on nousut yli kymmeneen prosenttiin. Työttömyysluku kasvaa vielä paljon sitten kun osoittautuu todeksi, että kotitaloudet eivät yksistään pysty pitämään kotimaan kysyntää yllä.

ESPANJASSA keskuspankki kertoo, että tänä vuonna maa vaipuu yhä syvempään lamaan. Työttömyys pysyy edelleen korkealla tasolla. Tuotannon lasku on 1,5 prosenttia edellisen vuoden 1,4 prosentin sijasta. Työttömyysluvut nousevat 26,02 prosentista 27,00 prosenttiin. Helmikuussa 2013 työttömiä oli virallisesti viisi miljoonaa. Synkät luvut johtuvat osittain kapitalismin globaalikriisistä ja osittain Euroopan Unionin tiukasta matokuurista.

KREIKAN hallituksen kyvyttömyys saavuttaa Troikan asettamaa muutenkin mahdotonta tavoitetta ajaa umpikujaan näiden kahden tahon yhteistyöprosessin. Guardianin mukaan, tilanne kärjistyy ensi kesään mennessä siinä määrin, että Kreikan kolmesta puolueesta koostuva hallitus hajoaa. Maaliskuun lopulla Kreikan talousministeri ei päässyt sopuun Troikan kanssa säästösuunnittelusta. Neuvottelut keskeytettiin ja Troikka poistui maasta. Sen seurauksena Kreikka ei saanut elintärkeää sovitun tukipaketin seuraavaa maksuerää. Arvostettu lehti näkee, että maassa järjestetään uudet vaalit. Suurin kompastuskivi on Troikan vaatimat julkisen sektorin työntekijöiden yhä suuremmat irtisanomiset. Tilannetta pahentavat keskinäiset jännitteet kolmen hallituspuolueen välillä. Jos silmällä pitää tulevia vaaleja, puolueet yrittävät vetää kotiinpäin kannatuksensa romahtamisen pelossa. Vaalien jälkeen valta voi siirtyä reformistisen Syriza –puolueen käsiin, tai syntyä Italian kaltainen tilanne, jossa hallituksen muodostaminen osoittautuu mahdottomaksi.

SLOVENIASSA korot ovat Kyproksen kaatumisen jälkeen nousseet pilviin. Tämä kielii siitä, että Slovenia on seuraava maa kuilussa Kyproksen jälkeen. Käsi kädessä kohti konkurssia Slovenian kanssa kulkee myös MALTA. Tässä vaiheessa on vaikea arvioida, kumpi näistä maista tarvitsee ja anoo tukipaketteja ensimmäisenä. Slovenian pakkolasku ei aiheuta samansuuruisia tappioita kuin Italian tai Espanjan, mutta se muodostaa uhan muiden pienten talouksien mukana. Sen lisäksi EU:lle se muodostuu henkiseksi tappioksi, nimittäin siksi että Sloveniaa on pidetty Suomen tapaan mallioppilaana. Rakennusala maassa on täysin romahtamassa. Sen seurauksena pankit horjuvat. Tieprojekteja on keskeytetty, uusia asuntoja ei rakenneta ja vanhat ovat suurilta osin myymättä. Suurimmat rakennusyhtiöt Sloveniassa ovat menneet konkurssiin.

LATVIA on, Leta –uutistoimistonsa mukaan, saanut uhkavaatimuksen. Löysästä ja pimeästä pääomasta koostuneet suurrahat saivat Kyproksella kovan iskun. Vaivihkaa suurtalletukset siirtyivät sieltä Latviaan. EU:n mukaan, talletusten parturointi Kyproksella oli oikeudenmukainen toimenpide. Pimeät pääomat olivat kuitenkin ehtineet tyhjentää tilinsä ennen kun pankit olivat edes avattu Kyproksella. Kyproksen kahden ongelmapankin (Kyproksen pankin ja Laiki-pankin) ulkomailla sijainneet toimistot olivat avoimina ennen kun emopankkien ovet avattiin kotona. Kyproksella jäljelle teurastettavaksi jäivät vain keskiluokan pientalletukset ja Troikan määräämä matokuuri koko kansalle. Sama kohtalo on varattu latvialaisillekin.

Samaa kyproslaista leffaa tullaan näkemään Latviassakin melko pian. Maltan lisäksi myös LUXEMBURG tulee poseeraamaan Kyproksen ja Latvian kanssa pankkisählääjien albumissa. Näin varoitti itsekin sähläysrajoilla oleva Deutsche Bank. Kyproksen pankkisektorin koko on seitsemän kertaa suurempi kuin maan BKT. Maltalla se on lähes kahdeksan ja Luxemburgissa peräti 22 kertaa suurempi. Enää pääomat eivät hylkää yksinomaan Kyproksen pankkeja. Havaittavissa on pääomien karkumatka koko euroalueelta. Tämä pakottaa eurovaluutan mahalaskusuuntaukseen.

EUROALUEELLA työttömyys kasvaa kasvuaan, kuten Eurostat myöntää. Työttömyys on saavuttanut uusia 12 prosentin ennätyksiä. Kreikassa ja Espanjassa työttömyys on 26,2 ja Portugalissa 17,5 prosenttia. Nuorten keskuudessa työttömyys Kreikassa on 58,4 ja Espanjassa 55,7 prosenttia. Samat luvut ovat Italiassa 37,8 %, Portugalissa 38,2 % ja Saksassa 7,7 %. Saksa on epätyypillisten työsuhteiden ja pätkätöiden luvattu maa.

.

Dimitris Mizaras

Kyproksen ”pelastus” on taloushistorian törkeimpiä ryöstelyretkiä. Taustalla on koe, jolla Saksan eliitti pyrkii euroalueen kahtiajakoon. Termi ”balkanisaatio” on tullut jäädäkseen. Samalla kokeella testataan muitakin ”uudistuksia”, kuten siirtyminen pankkien julkisesta tuesta (bail-out) pankkien omaan tukeen (bail-in). Viimeinen tarkoittaa sitä, että nyt kun pankkiensa tukemisen seurauksesta valtiot ovat ylivelkaantuneita, pankkien tuki tapahtuu oman vastuun kautta, ja periaatteella ”kestäkööt ne, jotka kestävät”. Loput saavat kaatua.

Näin siis Kyproksella oli kaksi kuplapankkia, Laiki ja Kyproksen Pankki. Kuplapankilla tarkoitetaan rahalaitoksia, joiden taseissa on varoja moninkertaisesti enemmän maan bruttokansantuotteeseen verrattuna. Nämä pankit ovat antaneet lainoja monta kertaa enemmän kuin talletukset niiden holveissa sallisi. Huonoimmat luvut ovat eräissä Hollannin, Luxemburgin, Maltan ja jopa Saksan pankeissa. Laikin kuolemantuomion syyt piilevät Kreikassa. Kun Kreikan valtionvelka parturoitiin, Laiki kärsi siitä eniten, samanaikaisesti kun Saksan ja Ranskan pankeissa olleet Kreikan valtion velkakirjat pysyivät koskemattomina.

EU paukuttelee henkseleitä siitä, että on pelastanut Kyproksen konkurssilta. Maa olisi tarvinnut n. 17 miljardia euroa selviytyäkseen välittömästä maksukyvyttömyydestä. EU lupasi 10 miljardia, mikäli maa onnistuu saamaan kasaan vajaat kuusi miljardia lisää. Kyproksen pankit menettivät Kreikan valtiovelkakirjojen leikkauksessa noin 4,5 miljardia euroa. Sen lisäksi ehtoihin kuuluisi kolmen ”tummapukuisen” miehen säännöllinen vierailu saarivaltiossa. Sillä nimellä etelävaltioissa tunnetaan Troikka, joka koostuu EKP:sta, EU:sta ja IMF:sta. Näin Kypros liittyi protektoraattivaltioiden joukkoon. Uutta tässä oli se, että Kyprosta kehotettiin hakemaan omanvastuunosuutensa verottamalla kaikki pankkien talletukset. Hallitus teki siitä lakiluonnoksen ja esitti sen eduskunnalle hyväksyttäväksi. Parlamentti hylkäsi sen murskaenemmistöllä.

Kyproksen pääministeri ja talousministeri lähtivät sitten kerjuumatkalle alkaen ensimmäiseksi vanhasta ystävästä, Venäjästä. Viimeiseksi mainittua maata viiden miljardin laina Kyprokselle ei rasittaisi lainkaan. Putin on kytköksissä EU:hun ”north stream” –projektin kautta. Kaikki tiesi, että EU ei katsoisi suopealla silmällä Kyproksen auttamista Venäjän toimesta. Kypros on pieni alle miljoonan asukkaan maa, jonka bkt on alle puoli prosenttia EU:n bkt:sta.

Sen strateginen ja geopoliittinen sijainti sekä etnisdemograafinen jako ja lähihistoriansa antavat maalle suuremman painoarvon. Kyproksen satamat olisi hyvä vieraanvarainen kohde venäläisille sotalaivoille, mikäli nämä joutuisivat poistumaan tukikohdastaan Syyriassa Assadin mahdollisen kaatumisen jälkeen. Sen lisäksi saarivaltion aluevesiltä löytyy merkittäviä kaasuesiintymiä, joiden esiin kaivaminen voisi kiinnostaa Venäjää. Moskovassa neuvoteltiin kolmen päivän ajan. Putinin vastaus oli NIET. Neuvottelut olivat salaisia. Emme siis tässä vaiheessa voi tietää, vaatiiko Venäjä mahdottomia lainan vastikkeeksi, vai menikö se EU:n linjalle North Streamin konsensuksen nimessä.

Seurasi joukko poliittisia tapahtumia, jotka pakottivat Kyproksen palaamaan EU:n syliin ja hyväksymään talletusten parturoinnin ym. Merkelin ja Schäublen ehdot. Turkki solmi rauhasopimuksen omien kurdien kanssa. Tähtäimessä on Pohjois-Syyriassa de facto perustettu kurdivaltio. Samalla rauhansopimus kääntää Turkin aggressiivisuuden lähteen, Kyproksen suuntaan. Muutama päivä rauhansopimuksen jälkeen Turkki alkoi vaatia itselleen Kyproksen kaasuesiintymiä uhkaamalla Kyproksen kahtiajaolla. Samaan aikaan Obama vieraili Israelissa painostamassa Netanjahua sovittelemaan erimielisyytensä Turkin kanssa. Netanjahu joutui soittamaan Erdoganille ja pyytämään anteeksi noin kolme vuotta aikaisemmin tapahtunutta välikohtausta Mevi Marmara –laivan yhteydessä.

Laiki –pankki muutetaan roskapankiksi. Sen terveet pääomat siirretään Kyproksen pankille, joka saa itselleen myös Laikin maksettavat velvoitteet. Monet ekonomistit Kyproksella arvioivat, että pian Kyproksen pankki on samassa tilanteessa kuin Laiki hieman ennen vararikkoa. Pankit avattiin kahden viikon sulun jälkeen, mutta sieltä saa nosta rahaa vain rajoitetusti. Pankkisektori oli Kyproksen ”raskasteollisuus”. Sivutuotteena maassa myytiin myös turismia. Nyt pankkisektori on tuhottu ja se omalla vuorollaan tuhoaa myös turismin. Kyproksen kansalle koittaa kovat ajat. Bruttokansantuotteen ennustetaan laskevan 25 prosenttia seuraavien kahden kolmen vuoden aikana ja työttömyys kasvaa kaksinkertaiseksi.

Noin kuukauden joutuu vielä odottamaan ennen kun 10 miljardin euron ensimmäinen erä on annettu Kyprokselle. Siihen asti kyproslainen kuluttaja ja palvelusektori joutuvat elämään ammentamalla tipoittain likviditeettiä. Palkoista, maksumääräyksistä ja leikkauksen ulkopuolella jäävistä talletuksista saa nostaa vain ennakkoa. Pahinta on se, että Kyprokselle pumpattu euromäärä menettää muualla EU:ssa omaavia ominaisuuksiaan. Kyproksella sitä ei voi käyttää tavallisessa kaupanteossa, oli kyseessä sitten sisäinen toimi tai vientitoimi. Kyproksen euro on siten erilainen kuin se, mitä käytetään muissa EU-maissa. Maan hallituksella ei ole minkäänlaisia työkaluja korjata euron vajaata funktiota saarivaltiossa. Toistaiseksi Kypros pysyy teho-osastolla. Syynä ei ole se, ettei jaksa sieltä nousta, vaan se, että lääkkeet pitävät sen sängyn pohjalla. Yli 100 000 euron talletuksista leikataan jopa 60 prosenttia.

.

Mitä hallitsematon vararikko maksaa

Kyproksen pieni koko ja talouden suppea volyymi voi aiheuttaa suuria taloudellisia katastrofeja EU:lle. Yksittäisten pankkien voidaan antaa kaatua, mutta valtion konkurssi voi ajaa Euroopan Unionin kartoittamattomaan alueeseen, terra incognitaan. Arvioiden mukaan kustannukset Kyproksen vararikosta ja erosta EU:sta voivat olla satojen miljardien luokkaa. Jos maa menee vararikkoon, samassa asemassa voi olla myös EKP. Kyproksen pankkien velkakirjojen suurin osa on sijoitettu EKP:n tileihin vakuuksina likviditeetin saamiseksi Target2 –järjestelmän mukaisesti.

Kyseiset velkakirjat ovat 10 miljardin euron suuruisia ja niiden takana on Kyproksen valtio. Bank of America, Merril Lynch’n raportin mukaan, Kyproksen vararikko ja eroaminen EU:sta arvioidaan maksavan kaksi prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta. Summa noussee siis 260-290 miljardiin euroon vuoden 2013 sisällä. Kyproksen ero EU:sta johtaisi neljän suuren EU-maan bkt:n laskuun. Sen arvioidaan johtavan 1,3 prosenttiin pienempään bkt:n kasvuun vuosina 2015-2020.

Ranskalle Kyproksen ero maksaisi vähintään 170 ja Saksalle 240 miljardia euroa. Koko EU:lle Kyproksen hallitsematon vararikko maksaisi 1000 miljardia euroa vuosien 2015 ja 2020 välisenä aikana. Sen lisäksi eri maiden (Espanja, Italia) lainakorot nousisivat pilviin. Voi kuvitella mitä tapahtuisi jos Italian kokoinen valtiomahti joutuisi samaan tilanteeseen, mikäli Kyproksen kokoinen pieni maa voi aiheuttaa näin suurta haittaa eurooppalaiselle kapitalismille.

.

Kaksi eri eurovaluuttaa

Eräiden analyytikkojen mukaan Kyproksen tilanne on ensimmäinen tapaus, jossa maa eroaa eurosta euroalueen sisällä. Talletusten parturoinnin jälkeen pääomaliikkeiden kontrolli merkitsee sitä, että Kyproksen eurolla on eri arvo kuin samalla valuutalla muissa maissa. Tällä tavalla perustetaan kahden tason euroja. Prosessin edetessä nämä kaksi tasoa voivat erkaantua toisistaan niin paljon, että kyseessä enää on kaksi eri, joskin samaa nimeä kantavaa valuuttaa. Talletusten pakkolunastuksen koe on huolestuttanut säästäjiä muissakin maissa, mihin euron alennettua arvoa voitaisiin soveltaa. Kyproksen kriisin ollessaan pahimmillaan, Italiasta ja Espanjasta karkasivat noin 500 miljardia euroa parin viikon aikana.

Pankkijärjestelmän balkanisaatio on jo alkanut ja se aikatauluttaa euroalueen jakoa kahden vaiheen Euroopaksi.

.

Dimitris Mizaras

Hallitus aloitti sen jälkeen välittömästi kehysriihen talous- ja veropolitiikan linjauksista. Niiden mukaan, mm. yhteisövero laskee 20 prosenttiin. Yhteisöveron suuruus nyt on kaksi prosenttiyksikköä alempi kuin Ruotsissa. EK:n jyrkkyyttä neuvotteluissa ei voi selittää muuten, kuin että se tiesi hallituksen aikomuksesta antaa elinkeinoelämälle näin runsaan lahjan. SAK puhuu joulupukista, joka kävi Etelärannassa.

Näin Kataisen ja Urpilaisen porukka yhdessä Häkämiehen kanssa saivat torpedoitua neuvottelut palkoista. Se tapahtui niiden veroalen miljoonien turvin, joita veronmaksajat, eli työntekijät siirtävät työnantajien taskuun.  Nykyään työnantajat eivät ole yksin neuvotteluissaan työntekijäjärjestöjen kanssa. Niiden liittolaisinaan on pääministeri ja demarit apupuolueensa Vasemmistoliiton kanssa.

Kyse ei ole pikkurahoista. Työnantajan säästöpossuun kilisee miltei miljardi euroa ilmaista rahaa. Kokemuksesta tiedetään, kuten myös tutkimukset osoittavat, että tämmöiset lahjat pääomalle, tai palkkaleikkaukset työläisiltä eivät vaikuta myönteisesti työllisyyteen. Kreikassa, missä on eniten leikattu palkkoja, on Euroopan korkein työttömyys. Väitetty hyöty osinkotulojen verolle panemisesta osoittautui myytiksi.

Osingot tulevat olemaan jatkossakin 75 prosenttisesti verovapaita siihen asti kunnes saavuttavat kahdeksan prosentin tuottorajan. Uudistuksen seurauksena yhtiöt tulevat jakamaan suurempia osinkoja jatkossa. Työntekijäpuolen ja koko kansan häviö pääomalle ei jää tähän. Hallituksen uudistus johtaa matemaattisella tarkkuudella kuntaveron korottamiseen. Valtionapuja leikataan jälleen kerran ja kuntien vastuuta työmarkkinatuen kustantamisessa kasvatetaan entistä enemmän.

Hallituskausi on puolessavälissä ja hallitusohjelman asettamisista tavoitteista ei juuri paljon toteutunut. Hallituskauden loppuun mennessä piti saada reilusti ylijäämää, korkeaa työllisyysprosenttia ja alhaista työttömyysastetta. Luvut ovat huonommassa mallissa nyt verrattuina niihin, jolloin hallitus aloitti kautensa. Kapitalismin ja euron kriisi ei auttanut hallitusta taloudellisiin tavoitteisiinsa. Poliittisella tasolla maailman näkeminen Merkelin silmälasien läpi on saanut Etelä–Euroopan kansojen vihaa Suomeakin kohtaan. Hallitusohjelmassa puhutaan 2,5 miljardin leikkauksista. Viime vuonna on sovittu 2,7 miljardin sopeutuksesta ja nyt mitataan leikkaukset nettosopeutustermillä. Alun perin puhuttiin 600 miljoonan sopeutustoimista. Myöhemmin kävi ilmi, että sitä olikin 500 miljoonaa, koska 100 miljoonaa hävisi jonnekin teknisen virheen takia. Hallitus sekoilee avoimesti.

Hallituksen työskentely, eri osiensa eripura, lausuntojensa epäjohdonmukaisuus ja erityisesti sähläykset muistuttavat EU:n johtavia henkilöitä ja niiden hätäkokouksia. Kaikki esiintyvät lehdistötilaisuuksissa hymyhuulin samalla kun jokaisen tuolin alla tikittää aikapommi. Ulospäin ollaan yhtenäisiä ja seuraavana päivänä alkaa sataa toisista poikkeavia lausuntoja. Pelko hajoamisesta leijuu koko ajan hallituksen pään päällä. Kokoomus saa aina tahtonsa lävitse ja demarit antavat ymmärtää, että osa niistä päätöksistä on omaakin ansiota. Vasemmistoliiton Arhinmäki on tähän asti vain kehunut hallituksen päätöksiä ja yrittänyt perustella omille kannattajilleen, että jälki olisi rumempi jos Vasemmistoliitto ei olisi ollut hallituksessa.

Nytkin Vasemmistoliitto oli mukana päättämässä kehysriihestä ja ainakin alussa taivuttamassa pehmeää selkäänsä kumartamaan kokoomusta ja demareita. Kunnes sen riveistä nousi kauan odotettu kapina; ja jälkipuinnissa Arhinmäki selittää Kataiselle, ettei kehysriihi enää käy. Kannattajilleen Arhinmäki perustelee sillä, ettei ollut informoitu asiasta, ei vaan tiennyt. Hän siis kertoo, että suostui asiaan vaikka ei oikein ymmärtänyt sen sisältöä. Se, että oikeisto tarkoituksellisesti harhauttaa ei ole mikään viisas hoksaus. Ettei itse osannut nähdä porsaanreiät, se ei tee Arhinmäelle kunniaa. Varsinkin nyt kun jokainen näkee, että hänen naiivius alkoi hälventyä kovan puolueensa sisäisen kritiikin jälkeen.

Tilanne on hallitukselle vähintään kiusallinen. Kokoomuksen kovat nimet (Vapaavuori, Sampsa Kataja yms.) ovat jo tuoreeltaan sanoneet, että käy miten käy, kehysriihi pitää. Mikäli kokoomus ei vesitä kehysriiheä, ja mikäli Vasemmistoliitto haluaisi säilyttää uskottavuutensa viimeiset rippeet, sen on erottava hallituksesta. Demareilla on vaikea jatkaa kokoomuksen myötäilyä ilman Vasemmistoliittoa, ja hallitus kaatuu. Se tapahtuu viimeistään ensi syksynä jos kaikki pysyvät samoissa asemissa kuin nyt. Pois ei ole suljettu sekään, että Suomen hallitus kaatuisi paljon ennenkin sitä.

Monet jo leikkivät dilemmalla: hajoaako ensin hallitus vai vasemmistoliitto, taikka sitten molemmat.

Kyproksessa pankit pidettiin suljettuina melkein kaksi viikkoa. Tämä oli maailmanennätys kansantalouden historiassa – edellinen ennätys oli Argentiinan nimissä. Nyt pankit avaavat ovensa normaalisti, mutta rahojen nostolle on asetettu katto. Selitykseksi esitettiin pelko pääomanpaosta. Tämä oli vain yksi asian puoli. Toinen tarkoitus oli se, että laillistetaan pääseminen keskiluokan säästöihin alentamalla reilusti niiden arvoa. Argentiinassa vuonna 2002 suljettiin pankit viikoksi. Sillä aikaa devalvoitiin valuutta 300 prosenttia. Sen jälkeen kun pankit oli avattu, 2/3 säästöjen arvosta oli haihtunut. Kypros ei pysty devalvoimaan EKP:n vallassa olevaa valuuttaa, mutta muitakin keinoja on olemassa. Tallentajat ristitään omistajiksi ja vaaditaan niiltä pääomanvastuuta. Tämä kuulostaa hyvin vasemmistolaiselta toimenpiteeltä, ja sen vuoksi meidän Urpilainen imeskelee sitä kuin karamellia.

Tämän Kyprokselle suoritetun iskun tähtäimessä oli kolme ”kärpästä”. Ensinnäkin haluttiin pakkolunastaa venäläinen pääoma, joka oli sijoitettu Kyproksen pankkeihin houkuttelevan korkotasonsa ansiosta. Toinen tavoite oli kansan kurjistaminen ryöstelemällä työtätekevien säästöt. Venäläinen pääoma ehti jo karata maasta ulkomailla olevien kyproslaispankkien sivukonttoreiden kautta. Kansan säästöt jäivät troikan pantiksi. Kolmantena asiana tähtäimessä ovat kaikki muut kansat ja yhteiskunnat Euroopassa.

Muutaman päivän kuluttua Kypros –päätöksestä vastanimitetty euroalueen johtaja Jeroen Dijsselbloem ehti selittää sen sisältöä selkeällä kielellä. Selitys aiheutti lyhyen ajan romahduksia eri maiden pörsseissä ja sarjan tulkintoja eri euromaiden kamareissa. Jotkut poliitikoista, ekonomisteista ja pankkiireista selittelevät, ettei hän ihan sitä tarkoittanut, ja myös Dijsselbloem itse vesitti seuraavana päivänä lausuntonsa merkitystä. Toiset taas vahvistavat Kypros –päätöksen todellista sisältöä,sitä, että Kypros on koekaniini uuden toimenpiteen laboratoriossa.

”Nuori hollantilainen”, kuten Dijsselbloemia kutsutaan, muistutti kaikkia siitä, että kyseinen toimenpide on samaa pakettia viime heinäkuussa yhteisestä pankkijärjestelmästä esitetyn ehdotuksen kanssa. Kun yhdistymistä ei pysty rahoittamaan ESM:n ja EKP:n kassoista, se on tehtävä ns. ”kansallisen vastuun” turvin. Erityisesti ylivelkaantuneissa maissa kyseinen vastuu asettuu tallentajien ja osakkaiden hartioille sikäli kun valtio on liian köyhä siihen osallistumaan. Dijsselbloemin kielenkäyttö ei voi olla selkeämpää. Tämä ei ole hänen oma äänensä, vaan hänen mentorinsa, Saksan Schäublen ääni.

Suunnitelmana toimenpide ei ole uusi. Kansainvälinen järjestelypankki, BIS, on selvittänyt sen yksityiskohtia raportissaan jo 24.6.2012. Sen jälkeen raportista tehtiin juridinen teksti ja ohjekirja, joka lähetettiin kaikille hallituksille Kreikan ja Kyproksen hallitukset mukaan lukien. Yli puolen vuoden ajan kaikkien maiden olisi pitänyt tietää, että ”bail-out” –ajat ovat loppuneet ja nyt eletään ”bail-in” –aikoja. Pankkien pelastus on edelleen päiväjärjestyksessä, mutta pelastajina eivät toimi enää tyhjätaskuvaltiot, vaan tallentajat ja osakkeenomistajat.

Systeemiä oli tarkoitus sovittaa Espanjassa, mutta markkinoiden vastahyökkäyksen pelossa ei haluttu ottaa vielä riskiä. Espanjan talouden koko sai Merkelin polvet vapisemaan. Näin ollen, talouden linjamuutos ja käännekohta alkaa Kyproksesta. Siellä talouden volyymi on sen verran pieni, että jos kaikki menee pieleen, Kyproksen hallitsematon konkurssi ei ehkä heijastu kaikkialle. Epäillyt siitä, että Kyproksen pankeissa pestään pimeää rahaa, on taasen antanut EU:n päättäjille täydellisen alibin aloittaakseen laboratoriokokeensa juuri sieltä.

Tämä on vain se, mitä herra Dijsselbloem sanoi ääneen, eikä kenelläkään pitäisi olla syytä ihmetellä sitä. Sen sijaan on tuhat syytä olla huolissaan, että Kyproksen malli on peili, mistä muutkin maat näkevät kasvonsa lähitulevaisuudessa. Erkki Liikasen vakuutellut, että ”talletukset ovat turvassa” ja “Suomeen ei tule talletusveroa” ovat vailla uskottavuutta. Faktat eivät tue niitä.

.

Dimitris Mizaras

Maailman sosiaalifoorumi pidettiin tänä vuonna 26. maaliskuuta maassa, josta alkoi arabikansannousujen aalto, Tunisiassa. Tapahtuma alkoi kulkueella, joka kesti kolme tuntia. Marssi lähti pääkaupungin keskustasta ja päättyi Menzahin stadionille, joka on lähellä avajaisseremonian paikkaa.

Foorumiin osallistui RedMed –verkosto, joka koostuu välimerellisistä vallankumouksellisista puolueista. Verkoston tavoitteena on yhdistää kapitalismin vastaiset taistelut niin Pohjois-Afrikassa kuin Etelä-Euroopassakin. RedMedin valtuuskunta marssi oman lipun alla ja jakoi muille marssijoille eri kielillä kannanottoja kapitalismin kriisistä, arabikeväästä ja Kyproksen tilanteesta.

Tunnelma tänä vuonna oli täysin erilainen kuin se rauhallinen keskustelukerhon ilmapiiri, mitä kansalaiset ovat tottuneet kohtaamaan sosiaalifoorumeissa. Ihmisten taistelutahto tuoksui arabikevään parhaimmilta päiviltä. Keskusteluja käytiin kaikkialla siitä, miten jatkoa voisi suunnitella ja organisoida paremmin niin, että arabikevään toinen erä onnistuisi paremmin.

Vuonna 1976 kenraali Videla ja amiraali Massera mobilisoivat sotilaansa ja kaappasivat vallan. Argentiinan kirkko tervehti vallankaappaajia seuraavasti: ”Sotilaat täyttävät perimmäisen velvollisuutensa rakastamalla jumalaa ja isänmaata”. Argentiinan kirkon johdossa oli Pio Laghi ja Bergoglio, nykyinen paavi Francisco I. Argentiinan kirkko oli tiiviissä yhteistyössä sotilasdiktatuurin kanssa vuoteen 1983 asti.

Kirkon hierarkia hakee uudesta paavista ja hänen fransiskaanisesta tekopyhyydestään uutta populistista imagoa instituutiolle, joka on haavoittunut ennennäkemättömästä sisäisestä kriisistä ja raadollisesta sodasta eri klikkien kesken. Uudelta paavilta vaaditaan sisäisen ”tuomarin” tehtäviä. Franciscus I odotetaan ratkaisevan ongelmat Vatikaanin IOR –pankissa, jota raatelee uusi skandaali. Tämä on taustalla kun uusi paavi esittää vaatimatonta.

Katolinen kirkko on vanhoillinen rappeutunut instituutio, joka on kaulaansa myöten uppoutunut skandaaleihin, korruptioon ja pedofiliaan. Sitä ei voi puhdistaa uusi paavi vain sen vuoksi, että kulkee metrolla, asuu kaksiossa ja pukeutuu vaatimattomasti. Katolinen kirkko ja sen pankki palvovat vain kahta jumalaa, valtaa ja rahaa.

.

DM

Kun lukee arvostettujen porvarilehtien taloussivuja huomaa, että jotkut kirjoitukset poikkeavat jyrkästikin eri sivuilla olevista samaa aihetta käsittelevistä artikkeleista. Tämä ei johdu vain siitä, että eri kirjoitusten taustalla voi olla eri toimittajia. On olemassa laajoille kansanjoukoille tarkoitettuja uutisia ja taasen uutisia, joiden kautta talouspiirit kommunikoivat keskenään. On kansantalouteen liittyviä asioita, uutisia ja analyyseja, jotka salaavat tai tuovat esille vain osan totuudesta. On totta, että mitä suurempi on tiedon kirjo, sen hajanaisemmalta ja irrallisemmalta se vaikuttaa. Uutisten valtava määrä ei auta meidän ymmärrystä muodostamaan käsityksiä kokonaisuuksista, joiden avulla pystyisimme selittämään muita kansantalouden ilmiöitä ja yhteiskuntaa

Harhaanjohtava informaatio johtuu joskus median vajaasta tietoisuudesta ja useimmiten siitä, että halutaan pitää kansan tietoisuutta kehittymättömänä. Usein makrotalouden analyytikot ovat itsekin harhatiellä pitämällä kapitalismia ikuisena tuotantotapana ja historian lopullisena voittajana. Tämä ryhmä ei näe tai ei usko, että nykyinen systeemikriisi voi kaataa yhteiskunnallista järjestelmää. Yleisesti ottaen ei uskota, että tästä kriisistä ei ole ulospääsyä kapitalismin viitekehyksen sisällä. Näin ollen, kehitetään erilaisia enemmän omaan optimismiin perustuvia teorioita kriisin lopun ajankohdasta, joka koko ajan tietenkin myös siirtyy.

Toinen osa analyytikoista yrittää välittää eteenpäin optimisminsa vähättelemällä globaalikriisin luonnetta. Kapitalismin nykyisten kuolinkouristuksien puhjetessa, vuonna 2007, kaikki puhuivat asuntolainakriisistä, joka johtui eräiden pankkien ahneudesta tyrkyttää korkean riskin lainoja ihmisille, joilla ei ollut kykyä maksaa takaisin. Vuoden kuluttua, syksyllä 2008, maailman suurimman investointipankin kaatuessa kaikki alkoivat puhua pankkikriisistä, joka saattoi koskea muitakin kuin niitä myrkyllisiin velkakirjoihin sekaantuneita tahoja. Kun myöhemmin keskuspankit pumppasivat myyttisiä summia rahaa pelastaakseen pankkisektoria, alettiin puhua valtionvelkakriisistä.

Lopulta tänä päivänä luhistumassa on valtioyhdistelmiä kokonaisen maanosan mittakaavassa kuten esim. EU ja sen euroalue. Valtion palveluksessa olevat ekonomistit ja niiden papukaijat valtamedioissa kasvattavat kansaa asenteisiin, että syypäitä tähän on jotkut valtiot, joissa kansalaiset ovat laiskoja veronkiertäjiä, joissa korruptio kukoistaa yms. Vieläpä sillä tavalla, että jokainen tapaus on täysin erilaatuinen kuin toiset (unik case). Kreikka, Portugali, Irlanti, Espanja, Italia, Islanti, Kypros ja perästä tulevat Ranska tai Latvia on sellaisia kansantalouksia, joilla ei muka ole mitään yhteistä kyseisessä kriisissä, joka vain sattumalta puhkesi yhtä aikaa maailmanlaajuisesti.

Ristiriitainen tiedottaminen johtuu osittain poliitikkojen, ekonomistien ja toimittajien itsesensuurista ja vasemmiston hampaattomuudesta ja sen näköalojen hukkaamisesta. Mitään salaliittoja ei ole olemassa, kaikki vallitsevan järjestyksen puolesta olevat vain alistuvat hinnalla millä hyvänsä pelastamaan heitä ruokkivaa kättä. Siinä kampailussaan niin liberaali kuin konservatiivinenkin porvaristo esiintyy ”kansainvälisenä” ja ”vapaamielisenä” demokratian etujoukkona, joka vaalii sellaisia arvoja kuten solidaarisuus yms. perinteisesti vasemmistolaiseen retoriikkaan kuuluvia iskulauseita. Äärioikeisto, mutta myös EU-vastainen vasemmisto kritisoivat vallitsevaa tilannetta kansallisen näkökulman asemasta. Näin ollen, vasemmisto ei kykene esittämään eteenpäin vievää vaihtoehtoa ja joutuu kilpailemaan äärioikeiston kanssa siitä, että kumpi kahdesta on isänmaallisempi.

Konkreettiset esimerkit disinformaatiosta voimme jakaa kotimaisiin ja ulkomaisiin

KONSULTTIEN LUVATTU MAA

Läpinäkymättömyys on disinformaation tärkein työkalu. Tutkijat Hanna Kuusela ja Matti Ylönen väittävät uudessa kirjassaan, että ”Julkinen valta on ulkoistanut ajattelunsa konsulteille”. Eri ministeriöt ja virastot maksavat mielettömiä summia useimmiten epäonnistuneista konsulttien ehdottamista tutkimuksista ja projekteista. ”Asiantuntijoita” lennätetään ympäri maailmaa verkostoitumaan ja tekemään johtopäätöksiä siitä, miten julkinen sektori voisi säästää esim. irtisanomalla omia luotettavia työntekijöitään. Esimerkiksi vuosina 2006-2010 valtio säästi palkoista n. 216 miljoonaa euroa samalla kun ostetut palvelut lisääntyivät 500 miljoonalla eurolla. Verohallinto maksoi konsultille 70 000 euroa työstä, jota hän ei ole lainkaan tehnyt.

VTT:n tutkimuksen mukaan kokonaistuottavuus on alkanut heikentyä jo vuonna 2005. Sama koskee myös monia kuntia. Siellä on rekrytointikielto, jonka seurauksena maksetaan konsulteille enemmän. Useimmiten läpinäkyvyys on virallisestikin karsittu sillä, että projekti julistetaan liikesalaisuudeksi, kuten tapahtui Guggenheimin tapauksessa.

Lapin yliopiston rikosoikeuden professori, Terttu Utriainen puhuu rakenteellisesta lobbauksesta. Professorin mukaan tietyssä vaiheessa filosofit siirtyivät kortistosta bisneksen pariin. Esa Saarisen Pafos-seminaareja seurasi Lauri Järvilehdon Filosofian Akatemia ja Pekka Himasen Sofos Oy. Tässä maassa on rikkaita, jotka voisivat perehtyä elämän salaisuuksiin parin päivän kursseilla. Ennen muuta meillä on oikeistohallitusten dynastioita, joiden käsissä pyörivät valtion rahat ja sen lisäksi monien yritysten resurssit. Kuka sanoo, ettei ole kannattavaa kouluttautua filosofiksi? Himanen sai 800 000 euroa, joista 700 000 Sitralta, Suomen Akatemialta ja Tekesiltä. Rahat pantiin Himasen taskuun ilman kilpailua, ja hänen ryhmän muutenkin kyseenalaisesta henkisestä tuotoksesta ei ollut hyötyä kenellekään.

Utriaisen mukaan poliitikot, tieteen edustajat ja elinkeinoelämä on kytketty yhteen jo vuodesta 1987 Tiede- ja teknologianeuvoston sittemmin Tutkimus- ja innovaationeuvoston kautta. Muista tahoista siihen on integroitu ministereitä, eri yritysten edustajia, Akavan, SAK:n ja Tekesin johtoa. Puheenjohtajana toimii pääministeri. Näin sinetöidään itsesensuuri ja vapaaehtoinen läpinäkymättömyys.

.

ASEKAUPPA JA SUOMI

On vielä tuoreessa muistissa Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajusen lausunto, että ”teknologia ei tapa”. Tämä oli vastaus kysymykseen, miksi Oulun yliopisto myy Israelin armeijalle asejärjestelmiin soveltavaa teknologiaa. Muilta osin tämä projekti on ollut ehdottomasti kansalta salainen. Liisa Jaakonsaari oli ainakin rehellisempi silloin kun aikanaan keskustelutilaisuudessa vastasi: ”En tiedä, myykö Suomi aseita sotaa käyviin maihin, mutta jos me emme niitä myisi, niin naapurit sitten tekisivät sen”. Näitä päättäjiä ei kiinnosta pätkääkään se, että teknologia sionismin käsissä tappaa mm. palestiinalaisia erittäin hyvin, tai kuoleeko kurdeja Turkin armeijan ampumina. Tärkeämpää on se, että se tapahtuu suomalaisen eikä esim. ruotsalaisen aseen piipusta.

Valtion omistuksessa olevaa suomalaista Patria-yhtiötä epäillään laajasta kroatialaisten ja slovenialaisten lahjonnasta kun se seitsemän vuotta sitten solmi sopimuksen 135 panssariajoneuvon myymisestä. Niiden arvo olisi 280 miljoonaa euroa. Lahjuksiin menneestä euromäärästä ei ole tietoa. Skandaalin paljastuttua panssariajoneuvojen toimitus on päättynyt. Skandaali todennäköisesti työnnetään maton alle. Patria on näin osoittautunut yhtä taitavaksi kuin Siemens, joka on tyrkyttänyt korruptiorahoja ympäri Eurooppaa.

Kansalaisverkosto (Sa­ferG­lo­be Fin­land) raportoi jo vuonna 2011, että vastoin asevientisääntöjä Suomi on myynyt runsaasti ampuma-aseiden osia Bahrainille arabikevään alkuvaiheessa.  Bahrainin kansa on shiiamuslimeja saudien takapihalla. Kansan kapinan omaa sunnidiktaattoria vastaan tukahduttivat omat turvallisuusvoimat yhteistyössä saudien kanssa, joiden armeija tunkeutui maahan. Siellä sijaitsevat amerikkalaiset tukikohdat ei saisi vaarantua. Niitä tarvitaan Iranin vastaisessa projektissa. Suomen laittoman asekaupan tuotto vuonna 2011 oli 2,6 miljoonaa euroa. Sen lisäksi Bahrainiin myytiin urheilu- ja metsästysaseita 945 000 euron edestä. Kokonaisuudessaan samana vuonna Suomesta vietiin sotatuotteita noin 103 mil­joo­nan eu­ron ver­ran. Viiden vuoden sisällä Kroatian ja Slovenian kaupan ansiosta myynti kasvoi 29 prosenttia.

.

MUITA TAPAUKSIA

Äskettäin hallitus laski yhteisöveron 20 prosenttiin. Urpilaisen mukaan veroalen dynaamiset vaikutukset ovat puolet menetetystä tulosta. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että puolet kapitalistien taskuun työnnetystä rahasummasta tulee toista kautta takaisin. Arvio ei perustu mihinkään, varsinkin kun iso liuta ekonomisteja on eri mieltä siitä. Lausunto on klassinen esimerkki disinformaatiosta. Hallitus ryhtyy tällaisiin toimenpiteisiin siksi että keskusjärjestöjen palkkaneuvottelut kariutuivat. Myöhemmin paljastui, että neuvottelut kaatuivat juuri tietovuotoon, jonka pääministeri ohjasi EK:n johtajalle ja puoluetoverilleen Jyri Häkämiehelle. Lahja elinkeinoelämälle oli niin suuri, että SAK:n Matti Tukiainen otsikoi Uudessa Suomessa: ”Joulupukki kävi Etelärannassa”. Pää­mi­nis­te­ri mai­nos­ti ke­hys­riih­tä Suomen lopullista pelastusta ajavana uudistuksena. Kehysriihen ainoa saavutus on se, että se on integroinut vasemmiston syvemmälle oikeiston pimeisiin projekteihin ja näin saanut hallitukselleen vähän aikalisää.

Tyypillisiä disinformaation esimerkkejä ovat sisäpiiritiedot esim. eri yhtiöiden osakkeisiin sijoittamisessa. Samaan kategoriaan lasketaan vallitseva vaalitukisysteemi. Edellisen hallituksen pääministeri Vanhanen kelpuutti RAY:n rahallista tukea Keskustan nuorisojärjestölle, joka palautti ne tällä kertaa Vanhasen taskuun vaalituen muodossa. Nuorisojärjestön johtaja sai ehdonalaisen rangaistuksen ja Vanhasta ei edes epäilty mistään. Disinformaatioksi luokitellaan myös monia mielipidetutkimuksia. Useimmiten niillä yritetään saada tilaajille etukäteen mieluisa tulos. Helsingin Sanomat esim. tietää, että yli 50 prosenttia suomalaisista kannattaa eläkeiän nostamista. Yleisradio kertoi, että Kyproksella tukilainapaketti otettiin vastaan osittain myönteisesti ja osittain kiukkuisesti. Radion haastattelemat ihmiset olivat kuitenkin kaikki suuttuneita. Lopulta muttei viimeisenä, klassiseksi tapaukseksi voi laskea tiedottamista Talvivaaran luonnonkatastrofin tasosta. Harhaanjohtavasta tiedottamisesta mieleen tulee helposti informaatio Japanin tsunamista, joskin viimeinen oli eri mittakaavan katastrofi.

EUROOPAN UNIONI

Ensimmäisen kerran kapitalismin globaalikriisin on julistettu olevan ohi vuonna 2007. Nalle Wahlroos kertoi syksyllä, että ”ensi vuoden (2008) kesään mennessä kriisi on ohi, uutta kasvua jo orastaa”. Viimeisiä samankaltaisen viisauden lausujia on ollut José Manuel Barroso, joka 7.1.2013 Guardianissa ilmoitti meille, että ”The euro crisis is over”. Viimein, se kyllä kesti kauan, mutta onneksi nyt on loppu. Wahlroosin ja Barroson lausuntojen välille mahtuu kaikenlaiset, jopa konkurssimaiden johtajat, ekonomistit ja toimittajat, jotka julistavat lopullista niskalenkkiä kriisistä.

Retoriikka on rikas. Niskalenkin lisäksi fraaseja on käytetty mm. seuraavasti: ”Ei koske Suomea”, ”Rakennamme palomuurin”, ”Voimme vaatia vakuuksia”, ”Kaksi miljardia on ainoa luku, mitä teidän tarvitsee muistaa”, ”Tämä on hyvä bisnes”, ”Sanoin Suomen ehdot ja muut nyökkäsivät”, ”Euro on ollut menestystarina”, ”Italia selviää ilman tukipakettia”, ”Tämä on kuin ladattu ase pöydällä varalta”, jne. Vastaavasti on painettu toista kuvaakin antavia otsikoita. ”Kriisitoimien selkein viesti: älä usko eurolupauksia” kertoo Taloussanomat-lehti 20.3.20013. ”Vai vakautta ja kasvua – katin kontit” päättelee sama lehti vähän aikaisemmin 3.2.2013.

Ristiriitaisten lausuntojen ennätykset on rikottu Kyproksen kriisistä puhuttaessa. Urpilaisella optimismilla Jutta vakuuttaa meitä niin monesta hyvästä asiasta. Ensinnäkin Kyproksen kriisi ei vaikuta Suomeen koska saarivaltion talouden volyymi on niin mitättömän pieni. Käytännöstä tiedämme, että a) pienikin talous voi heilauttaa maailman pörssit, b) Kyproksen sijainti Syyrian naapurina ja Venäjän vaikutusvalta siihen on ratkaisevia Assadin kaatumisen jälkeen ja c) venäläisten pääomien pakkolunastus voisi aiheuttaa natinaa North Streem-suhteille Venäjän ja Saksan välillä.

Urpilaisella on lisää argumentteja. Kymmenen miljardin tukipaketti Kyproksen pankeille on osoitus solidaarisuudesta, joka vallitsee EU:ssa. Kyproslaiset lehdet puhuvat kansantaloutensa teurastuksesta. Saarivaltion pitää tulla vastaan keräämällä yli puolet tästä summasta. Loput Kypros jää EKP:lle velkaa. Valtionvelka nousee alussa 140 prosenttiin. Bkt:een laskun yhteydessä velan osuus siihen nousee entisestään. Kun maa ei pysty saavuttamaan lupaamiaan lukuja, tulee troikka, joka määrää lisää matokuuria kansalle.

Viimein saamme pääomapiiritkin vastuulle, lisää hävyttömästi Urpilainen. Ei leikata vain palkkoja ja eläkkeitä, vaan myös suursijoittajien säästöt. Tämä on uutta käytäntöä EU:ssa. Talletusten verottaminen on taskuvarkautta. Taloussanomat kertoo 19.3.2013, että Kyproksen talletusvero on todennäköisesti Suomen idea. Ensisijaisesti tähtäimessä on venäläinen löysä pääoma. Pitemmällä tähtäyksellä tästä muodostuu ennakkotapaus, ja toimenpide voidaan soveltaa kaikkialla. Tämä ei ole spekulointia, vaan tarkkaan harkittu vaihtoehto EU:n johtavissa piireissä. Helsingin Sanomissa 25.3.2013 luki näin: ”Euroryhmän hollantilainen puheenjohtaja Jeroen Dijsselbloem sanoi uutistoimisto Reutersin ja sanomalehti Financial Times -lehden haastattelussa, että Kyprokselle muotoiltu pelastuspaketti on malli siitä, miten euroalueen pankkiongelmat voidaan ratkaista muuallakin. Myös muualla euroalueella pankkijärjestelmää voidaan joutua järjestelemään uudelleen, Dijsselbloem lisäsi”. Kyseinen kommentti laski kursseja kaikkialla Euroopassa. Ennen kun tilanne murskaa Urpilaisen optimismia julkisuuteen astui EKP:n ranskalaisjohtaja Benoit Coeure, joka sanoi, että ”Dijsselbloem on väärässä”. Hänen mukaan Kyproksella kriisi on edennyt pitkälle, ja siksi tällaista ei voi tapahtua muualla. Tällainen väite ei ole uskottava, ei edes Yleisradion uutissivuilta. Konservatiivinen mediataho on melko varma siitä, että ” Euromaat muuttivat kertaheitolla pankkien tukijärjestelmän” (25.3.2013).

Disinformaation tarkoituksena on aina laajojen kansanpiirien hämmentäminen, jotta ikäviä toimenpiteitä otettaisiin vähemmän kielteisesti vastaan. Todellisuuden kaivaminen lukemalla ja katsomalla rivien ja kuvien välistä ei ole helppoa. Tarvitaan jonkinnäköinen tieteellinen etujoukko, joka pystyy koko ajan arvioimaan tilanteen kehitystä. Saman tahon on arvioitava, mitä on tehtävä, miten se voidaan suorittaa, kuka sen tekee ja mitä organisaatioita siihen on tarpeen rakentaa. Uusi vasemmistolainen työväenpuolue on välttämätön nyt enemmän kuin koskaan ennen.

.

Dimitris Mizaras

26.3.2013