Göteborg viiden päivän ajan fasistisessa tilassa
Suurmielenosoitukset onnistuivat poliisin sorrosta huolimatta
Silmitön poliisiväkivalta mellakoiden syynä

EU-huippukokouksen aikana Göteborgissa järjestetyt suuret, jopa 30 000 osanottajaa keränneet mielenosoitukset jäivät uutisoinnissa täysin mellakoiden ja kivienheittelyn varjoon. Å-siktenin toimittaja oli mukana Göteborgissa ja kertoo kokemastaan. Yleisesti ottaen poliisien fasistisen käytöksen vuoksi mitkään ennakkosuunnitelmat eivät paikan päällä pitäneet, ja raportti painottuukin kuvaamaan sitä jännittynyttä tilaa, jonka poliisit väkivallallaan loivat.

14.6. klo 18.30 Laiva on saapumaisillaan Tukholman satamaan. Tungoksen keskelle kiirii viestejä Göteborgista. Eräs majoitus- ja seminaaripaikkana toimivista kouluista, Hvitfeldtska gymnasiet, on poliisin toimesta piiritetty rahtikontein. Ratsupoliiseja, koiria ja väkivaltaa on käytetty mielenosoittajien pidättämiseen, vahingoittamiseen ja piirittämiseen. Hyvä alku matkalle, rauhanomainen mielenosoittaminen on ilmeisesti täysin mahdotonta.

14.6. klo 19.10 Kävelemme sataman läpi busseillemme, jotka ovatkin tullin tarkastettavana. Tämä on Suomen ja Ruotsin välisessä liikenteessä erittäin harvinaista. Tullimiehet perustelevat tarkastusta sillä, että laiva on saapunut Schengen-alueen ulkopuolelta eli Maarianhaminasta. Mikä tekosyy!

Satamassa myös todistamme itse ensimmäisen kerran matkallamme viranomaisväkivaltaa: eräs tullimies, joka ei halua tulla kuvatuksi, käy käsiksi nuoreen videokuvaajaan ja vääntää tämän kättä. Kuvaajan ilme kertoo kivusta. Kello 20.00 pääsemme jatkamaan matkaamme.

15.6. klo 04.00 Hvitfeldtskan valtaus ja suomalaisten pidättäminen ovat vaikeuttaneet majoittumistamme. Ensimmäiselle majoituskoululle saavumme reilusti myöhässä. Lisäksi koulun ovia ei saada auki, joten meille järjestetään toinen koulu. Se sijaitsee sangen kaukana keskustasta.

Koska tarkoituksenani on majoittua samaan kouluun Oulusta edellisenä iltana saapuneiden tovereideni kanssa, erottaudun klo 04.50 muista suomalaisista ja lähden raitiovaunulla keskustaan etsimään koulua, jossa toverini nukkuvat.

15.6. klo 05.20 Istun rautatieaseman edessä ja luen aamun lehdestä edellisen päivän tapahtumista. 240 pidätettiin Hvitfeldtskan valtauksessa. Tämä ei kuitenkaan estänyt yli 10 000 osallistumasta Bushin vastaiseen mielenosoitukseen torstai-iltana. Poliisien pyrkimys aiheuttaa hankaluuksia majoituksen suhteen on selvä taktinen valinta: väsynyt vihollinen on helpompi päihittää. Klo 07.00 kohtaan oululaiset toverini Annedalsskolanissa.

Rauhanomaisuus katkeaa poliisiväkivaltaan

15.6. klo 09.00 Ensimmäinen mielenosoitukseni Göteborgissa, EU-huippukokouksen vastainen mielenosoitus Götaplatsenilla. Paikalla on pari tuhatta ihmistä, taidehallin portailla pidetään puheita, järjestöjen jäsenet vaihtavat aukiolla keskenään mielipiteitä.

15.6. klo 10.30 Mielenosoituksesta lähdetään marssille, jonka tarkoituksena on väkivallattomasti tunkeutua EU:n huippukokouspaikalle Svenska Mässaniin. Marssi pääsee etenemään vain pari sataa metriä, kunnes se kohtaa poliisien barrikaadit. Noin varttitunnin ajan mielenosoittajat seisovat ja huutavat iskulauseita. Tunnelma on korkealla, mutta väkivaltaa ei vielä esiinny.

Yhtäkkiä poliisit hajottavat mielenosoittajat kahteen ryhmään koirien avulla ja teräsaidoilla työntäen. Olen yksi niistä, jotka pahoinpitelyn välttääkseen etsivät pakotietä sivukadulta. Mutta ei! Sieltä saapuu ratsueskadroona pamput tanassa. Hevosten mellakkakengät ja silmäsuojukset nostattavat kauhua. Painaudumme aitaa vasten.

Hivuttaudumme takaisin sinne, mistä marssi alkoi, mutta hetken aikaa luulemme olevamme motissa. Poliisi lyö mielenosoittajia, mustan blokin mielenosoittajat puolustautuvat heittelemällä poliiseja katukivillä. Koska poliisi suuntaa kaikki hyökkäyksensä heitä vastaan, lähdemme rauhallisena ohittamaan poliisirivistöä.

Pääsemme Götaplatsenille ja ylös taidehallin portaita. Mellakat jatkuvat alapuolellamme Kungportsavenyllä. Poistumme puiston kautta kiihtyneinä. Tämän jälkeen mikään rauhanomainen ei tunnu enää mahdolliselta, kun poliisi turvautuu väkivaltaan heti.

Mielivaltaisia pidätyksiä

15.6. klo 13.30 Kävelemme keskustassa kanavan rannalla Fritt Forumin läpi, olemme menossaSchillerska gymnasietiin CWI:n järjestämään seminaariin. Aamun mielenosoituksen jälkeen kävimme syömässä, pohdimme tapahtunutta ja ostimme kaupasta eväitä. Mutta nyt, sillan kohdalle saavuttuamme näemme rivin mellakkapoliiseja. Heidän takanaan vastarannalla on poliisiautoja ja väkijoukkoa. Arvelemme, että katu on suljettu valtiovieraiden takia ja jäämme seuraamaan tilannetta.

Se oli virhe. Yhtäkkiä joka suunnasta lähestyy mellakkapoliiseja. Mihin yritämme paeta, tiemme suljetaan. Poliisit ajavat meitä yhä ahtaammalle, eristävät meidät sillalle yhdessä noin sadan satunnaisen henkilön kanssa. Meidät pakotetaan istumaan.

Puolen tunnin helteessä istumisen jälkeen meitä aletaan yksitellen siirtää busseihin. Olen yksi viimeisistä ja minut viedään bussiin noin klo 14.30. Tavarat käydään läpi ja taskut tarkistetaan, mutta mitään ei takavarikoida tässä vaiheessa. Toverilta, jonka poliisi numero 2015 — se fasistisika! — vei bussiin, riistettiin aamun mielenosoituksessa mukanamme olleet lippu ja banderolli. Poliisi viskasi ne kadulle ja hylkäsi siihen.

15.6. klo 14.45 Kolme bussillista pidätettyjä lähtee liikkeelle. Näen, kuinka jotkut yrittävät estää bussien kulkua, ja näen, kuinka poliisit hakkaavat heitä tämän vuoksi. Osa bussiin pidätetyistä nostaa nyrkkinsä pystyyn voimakkuuden merkiksi. Kadulla kulkevat ihmiset vastaavat tähän kohottamalla oman nyrkkinsä. Bussissa vallitsee jännitys ja kiukku, mutta ei pelko.

Kun bussit etenevät keskustan halki, näen, kuinka ympäri keskustaa pystytetään uusia aitoja ja risteyksiä suljetaan konteilla. Mihin täällä varustaudutaan näin voimakkaasti? Pelkkä kokouspaikan eristys ei riitä, vaan koko keskusta eristetään.

Poliisisaattueessa bussit kulkevat kaupungin ulkopuolelle. Määränpää on Kvibergin kaupunginosa. Saattue ajaa vanhan kasarmin pihaan. Sinne on rakennettu muuri konteista, keskitysleiri. Bussit ajavat konttien keskelle.

Keskitysleirillä

15.6. klo 16.20 Istumme vielä busseissa. Vasta nyt saimme pienen tilkan vettä, kolmen tunnin helteessä istumisen jälkeen! Jokaista kuulustellaan ja syytetään poliisilain 13 § rikkomiessta eli julkisen rauhan häirinnästä. Sitä on siis kadulla kävely Ruotsissa.

Kännykällä voin vielä tässä vaiheessa pitää yhteyttä ulkomaailmaan. Kuumassa bussissa on vain odoteltava. Mutta ei ilmeisesti kauaa, sillä huomaan, että toisia busseja tyhjennetään yksitellen. Pois viedyt eivät ilmesty takaisin, vaan katoavat kasarmirakennukseen.

15.6. klo 17.00 Oma vuoroni lähteä bussista ja mennä tarkastukseen. Poliisit pitävät minua tiukasti molemmista käsistäni. Kengät riisutaan, taskut tyhjennetään, kello ja vyö irrotetaan. Kaikki tavarat pannaan muovipussiin, minulle annetaan käteeni muovipussin tunnistenumerolappu. Kun tavarat on takavarikoitu, tarkastetaan koko kehoni kädessä pidettävällä metallinilmaisimella. Tämän jälkeen minut ohjataan kävelemään metallinilmaisnportin läpi.

Metallinilmaisimesta kaksi poliisia taluttaa minut käsistä pitäen kameran eteen. Kuva tulostuu heti ja se liitetään tavaroideni joukkoon. Kuvausvaiheessa naispoliisi kysyy minulta olenko nainen vai mies. Säkkiin sinetöidyt tavarat viedään hyllykköön, jonka näen edessäni. Hyllyjen yläpuolella sijaitsee komentokeskus, jossa puhelimet soivat yhtenään ja lukuisat poliisit työskentelevät.

Kaksi poliisia taluttaa minut kuvauspaikalta häkkiin G. Häkin sivuseinät ovat rahtikontteja, etu- ja takaseinät on rakennettu tukevasta teräsverkosta. Takaseinästä on lisäksi tehty läpinäkymätön vanerilevyllä. Häkkiä vastapäiselle seinälle on kiinnitetty poliisilain 13 § perusteluineen usealla kielellä. Häkkiini tuodaan kaikkiaan 21 miestä.

Kun pyydän päästä vessaan (ei minulla hätä ole, mutta teen sen siksi, että näkisin ympärilleni), lasken häkkejä olevan yhteensä kymmenen. Suurin osa häkeistä on toistaiseksi tyhjinä. Jopa vessaan pääsee vain kahden raavaan poliisin taluttamana. Koppiin saa onneksi mennä yksin.

Koko häkissäoloaikana kukin saa vain noin desilitran verran vettä, ruoasta ei ole puhettakaan. Mitään tavaroita häkissä ei ole, joten aikaa on tuhlattava lorvimiseen, keskusteluun, pohdiskeluun tms. Osa miehistä tekee sukistaan jalkapallon ja pelaa sillä.

Eräs samassa häkissä kanssani ollut ulkomaalaismies vaatii (englanniksi) lupausta siitä, että hänen valokuvaansa ei arkistoida mihinkään. Tämä luvataan hänelle. Mutta järkevänä kaverina hän vaatii lupausta kirjallisena. Tämä saa poliisit neuvottelemaan keskenään ruotsiksi. Koska satun seisomaan vieressä, kuulen, että se ei onnistuisi, sillä jos miestä syytetään myöhemmin jostain, on kuvan oltava valmiina. Toisin sanoen poliisi arkistoi valokuvat! Tätä ei miehelle kerrota, mutta tottahan hän sen nyt itsekin arvaa.

Kun miehiä aletaan vapauttaa kello 19, on naiset jo vapautettu. Saamme tavaramme takaisin, mutta mukanamme olleita punalippuja ei näy missään. Tietenkään emme tässä vaiheessa väsyneinä niitä muistaneet pyytää, joten ne jäivät poliiseille.

Vankilan ulkopuolelle päästyämme huomaamme olevamme jonkinlaisella varastoalueella. Rekka-autosta puretaan elintarvikkeita varastoon. Kaikkea viidellä kruunulla! Homeista nimittäin. Mutta nälkäisille vangeille kelpaa. Keskitysleiri sijaitsee onneski raitiotien lähellä ja pääsemme raitiovaunulla takaisin kaupunkiin.

Poliiseilla kovat piipussa

15.6. klo 22.00 Kaupunki on muuttunut fasistiseksi. Mikään rauhanomainen toiminta ei onnistu. Helikopterit, poliisiveneet, hevoset ja koirat ovat kaikkialla läsnä. Etenkin helikopterin alituinen pörinä muistuttaa jatkuvasta vahtimisesta. Keskitysleirillä kokemamme häkki lienee kaupungin turvallisin paikka. Katuja on käveltävä lainsuojattoman tavoin, alituisesti punniten reittien turvallisuutta ja aina valmiina juoksemaan karkuun.

Illan kadunvaltausjuhlat ovat muuttuneet verilöylyksi, kun poliisit ovat mielivaltaisesti lähteneet hajottamaan väkeä. Todistettavasti poliisit ovat ampuneet ainakin yhtä aktivistia. Huhut kertovat myös kuolleesta poliisista, mutta tätä ei ole vahvistettu. Kaupungin mellakat kuuluvat kauas mm. pamauksina, ja liikehtivää väkijoukkoa on paljon. Samoin poliiseja ja koiria.

16.6. klo 09.40 Suurmielenosoitus kokoontuu Linnéplatsenilla. Saamme kuulla, että ammuttuja onkin kolme. Kukaan ei kuitenkaan kuollut, mutta yhden tila on kriittinen. Kolme loukkaantunutta, selvä osoitus poliisin uudesta taktiikasta: yksi loukkaantunut voi vielä olla paniikissa ammuttu vahinkolaukaus, mutta kolme ammuttua tarkoittaa, että poliisille on annettu lupa ampua kovilla tarvittaessa. Väkijoukon keskellä.

Vielä klo 11.10 marssin järjestäytyminen on kesken, sillä paikalle saapuu koko ajan uutta väkeä. Kuulemme, että poliisi ei enää tänään päästä ulkomaalaisia Göteborgiin, vaan kaikki ulkomaalaisten bussit pysäytetään kaupungin ulkopuolelle.

16.6. klo 13.50 Suurmielenosoitus sujui ilman yhteenottoja, missään ei edes näkynyt yhtä ainutta poliisia. Toisaalta, marssin reittiä oli muutettu alkuperäisestä niin, että se päättyi takaisin Linnéplatsenille, mistä oli alkanutkin, eikä päässyt lähellekään huippukokouspaikkaa tai edes Götaplatsenia, joka oli marssin alkuperäinen päätepiste. Marssin jälkeen lähdemme syömään, jonka jälkeen tarkoituksenamme on osallistua Schillerska gymnasietilla CWI:n järjestämään seminaariin.

16.6. klo 16.20 Saavumme Schillerskalle. Poliisi on eristänyt kaikki kadut Schillerskasta itään, käytännössä siis koko keskustan. Schillerskan pihalla tapaamme Rampenplan-keittiön, joka myy soppaa, kahvia ja teetä. Aiemmin keittiö oli Hvitfeldtskalla, mutta siellä se pidätettiin ja sitä syytettiin "väkivaltaisesta mellakoinnista". Samalla keittiön varusteita ja rahaa takavarikoitiin.

16.6. klo 17.35 Seminaarin aikana saamme kuulla lisätietoja aiemmista tapahtumista. Edellisiltana ammuttuja poliisi ampui täysin ilman varoituslaukauksia. Yhteensä kuusi loukkaantunutta poliisihevosta lopetettiin ja 20 poliisia loukkaantui. Pahimmin ammuttu uhri on kuitenkin säilynyt hengissä hänkin. Ne saksalaiset, joita Göteborgiin ei enää päästetty, ovat saksalaisen puhujan mukaan joutuneet istumaan busseissaan 24 tuntia ilman kummoisia mahdollisuuksia käydä ulkona.

Verilöyly tulossa taas illaksi?

16.6. klo 19.30 Suusta suuhun kulkee tieto, että Järntorgetilla järjestetään illalla poliisiväkivallan vastainen mielenosoitus. Aavistelemme pahasti, että se äityy verilöylyksi ja poliisiväkivallan pahimmaksi ruumiillistumaksi koko viikonlopun aikana. Ja tässä vaiheessa osoittautuu, että poliisit ainakin ovat valmiit verilöylyyn.

Istuimme Järntorgetin laidalla penkillä bussipysäkin kohdalla. Näimme, että linja-auto jäi pitkäksi aikaa pysäkille odottamaan. Liikennelaitoksen virkailija tuli myös paikalle odottamaan ja antoi jonkin ajan kuluttua kuskille ohjeet kääntyä takaisin sinne, mistä oli tullutkin. Tiesimme tästä, että poliisit olivat sulkeneet kadun bussin edestä. Siispä poistuimme paikalta hyvissä ajoin.

Ja mitä näemmekään takakautta kiertäessämme! 60-70 poliisiautoa ja yhden bussin täynnä poliiseja (arviolta siis 300-500), ja tämä ainoastaan takakautta. Emme vielä nähneet hevosia tai koiria, mutta toisaalta emme myöskään nähneet mikä mielenosoittajia odottaa toisessa suunnassa. Myöskin näemme poliisiautoja vetämässä harmaalla pressulla peitettyjä peräkärryjä. Mitä kastumiselta suojeltavaa poliiseilla voisi kyydissään olla? Aseitako?!

Samaten näemme tielaitoksen autoja kuljettamassa tiesulkuvälineistöä, kuten muovitötteröitä, kohti mielenosoituspaikkaa. Toisin sanoen päivän suurmielenosoituksessa ei näkynyt ainuttakaan poliisia siksi, että heidän oli levättävä ja valmistauduttava illan koitokseen.

16.6. klo 21.00 On minun kotiinlähtöni aika. Odotan bussia Schillerskan pihalla, oululaiset toverini, joiden oma lähtö on aamulla, ovat saattamassa minua. Kuulemme sikäli hyviä uutisia, että Järntorgetilla ei olekaan alkanut verilöyly, vaan poliisi on toistaiseksi tyytynyt piirittämään mielenosoittajia (sekä ohikulkijat, jotka paikalla sattuivat olemaan) ja pitämään heitä vankeinaan. Torille on suljettu noin 400 ihmistä.

Poliiseja konepistoolit kädessä

16.6. klo 22.05 Bussia ei ole vielä näkynyt. Sen sijaan poliisit hyökkäävät Schillerskaan. Pihaan ajaa kaksi farmari-Volvoa ja ulos purkautuu mellakkavarusteisia poliiseja. Emme jää katselemaan tilannetta sen tarkemmin, vaan juoksemme karkuun minkä jaloista lähtee. Kaukaa kadulta takaamme kuuluu koirien haukuntaa. Kulman takaa kaartaa lisää poliisiautoja. Olemme kuitenkin väsyneet juoksemisesta ja tässä vaiheessa jo kävelemme, joten poliisit eivät ole meistä kiinnostuneita. He menevät Schillerskaan. Onko poliisin tarkoituksena ratsata kaikki kaupungin koulut?

16.6. klo 22.15 Olin Schillerskalta karkuun päästyäni varoittanut bussia, että he eivät ajaisi suoraan ansaan. Pääsen bussiin lähellä Annedalsskolania. Kerron tilanteesta Schillerskalla. Ajamme bussilla lähemmäs ja lähetämme kaksi viattomimman näköistä tyttöä tarkastamaan tilannetta Schillerskalla. Jonkin ajan kuluttua he palaavat ja kertovat, että koko koulu on blokattu, edes jalankulkijat eivät pääse kävelemään koulun ohitse. Puhelinyhteyttä koululle jääneisiin ei saada. Kello 22.50 päätämme lähteä Tukholmaa kohti odottamatta koululle jääneitä.

16.6. klo 23.05 Ajamme moottoritiellä, kun poliisit viittovat kuskia ajamaan levähdyspaikalle. Poliisilain 19 § perusteella bussi tutkitaan. Yksi kerrallaan matkustajat pyydetään bussista ulos. Matkustajille tehdään ruumiintarkastus, kaikki tavarat pengotaan läpi ja tarkastetut matkustajat pannaan seisomaan nurmikolle ja odottamaan.

Kun osa naismatkustajista kieltäytyy ruumiintarkastuksesta — onhan paikalla vain miespoliiseja — heille perustellaan miehen tekemää tarkastusta sillä, että mukana ei ole naisia, ja jos haluaa, että tarkastajana on naispoliisi, pitäisi lähteä kamarilla käymään. Toisin sanoen poliisit uhkailemalla pakottavat seksuaaliseen ahdisteluun.

Kello 23.45 pääsemme jatkamaan matkaa. Mitään tavaroita ei takavarikoitu eikä ketään pidätetty. Tarkastuksen todellinen syy selvisi, sillä poliisit tiukkasivat, olisiko kyseessä Ya Bastan bussi. Näinhän asia oli, ja Ya Basta oli koko viikonlopun aikana Ruotsin poliisien huulilla — vaikka järjestö sinällään hyväksyy vain väkivallattoman toiminnan. Tarkastuksessa paikalla ollut nappikorvainen siviiliasuinen poliisi kiitti pois lähtiessään virkapukuista. He siis ovat eri organisaatioista. Nappikorvainen on näin ollen erittäin todennäköisesti SÄPO:n (Ruotsin Supo) miehiä.

17.6. klo 0.15 Göteborgista kantautuu viestejä. Oululaiset toverimme kertovat, että Järntorgetilla käytetään samaa taktiikkaa kuin perjantaina sillalla, eli piiritetyt pidätetään ja viedään busseihin. Ei siis tullut verilöylyä, onneksi. Schillerskalle vangiksi jääneiltä tulee myös viestiä: poliisit uhkailivat konepistooleilla ja pakottivat makaamaan maassa (ulkona, sateessa) pari tuntia, kunnes pidättivät.

17.6. klo 03.00 Pysähdymme huoltoasemalle. Viimeiset tiedot Göteborgista kertovat, että Annedalsskolan on kunnossa, sinne päin vastoin on saapunut väkeä muista kouluista, lähinnä Schillerskalta, osa ilman tavaroita ja toiset ilman kenkiä. Annedalsskolan on turvassa, sillä talonmies on jäänyt — saatuaan tähän käskyn poliiseilta! — odottamaan ylimääräisiä saapujia. Kello 7.50 on laivani Tukholmasta lähtenyt liikkeelle ja pohjoisen toverinikin ovat jo kaukana Göteborgista. Parin päivän visiitti fasistisessa Ruotsissa on tällä kertaa ohitse.

— Teemu Luojola