Punaisena toukokuunakin tunnettu vuosi 1968 oli muutakin kuin Ranskan kapinaan liittyvien tapahtumien sarja. Kapitalismin talouden ekspansio (Bretton Woodsin sopimukset) tuli tiensä päähän samanaikaisesti poliittista vakautta taanneen rinnakkaiselon kanssa. Vuosi 1968 avasi yleismaailmallisten tapahtumien sarjaa.
Pariisin kapinan lisäksi Prahan kevät ja Italian kuuma syksy olivat merkittävimmät tapahtumat maanosallamme. Latinalaisessa Amerikassa oli käynnissä vastaavanlaisia tapahtumia Gordobazo etunenässä. Samassa yhteydessä Euroopassa pian kaatuivat fasismit ja sotilasdiktatuurit (Portugali, Kreikka, Espanja), ja Afrikassa päästiin siirtomaakahleista. Aasiassa oli kulttuurivallankumous Kiinassa ja imperialismin merkittävä tappio Vietnamissa.
Nyt 40 vuotta myöhemmin aikakausi, jota 1968 avasi, globalisaation ja uusliberalismin aikakausi on vastaavalla tavalla ehtymässä. Palaako tietyssä muodossa myös punainen toukokuu takaisin? Mitä esim. Sarkozy tarkoittaa sanoessaan, että vuoden 1968 toukokuun perintö on eliminoitava? Mitä porvaristo pelkää? Punainen toukokuu on saanut ystäviä, jotka ikävöivät sitä romanttisella tavalla, tai vannoutuneita vihollisia, jotka yrittävät estää sen toistoa. Kysymys on kuitenkin tapahtumien taustojen valaisemisesta, niiden syvällisestä ymmärtämisestä.
Marxilainen Työväenliitto järjestää keskustelutilaisuuden punaisen toukokuun 40-vuotisesta merkkipäivästä.
Tampereen Suomen Sosiaalifoorum
Lauantaina 17.5.2008
klo 13:00-15:00
Alustajina:
Hannu Reime, toimittaja, kirjailija
Dimitris Mizaras, MTL:n puheenjohtaja
