Kuka pelkää Goldman Sachsia? Pankin epävirallinen nimi Yhdysvalloissa on ”Government Sachs”. Se viittaa siihen, että pankin miehiä pääsi USA:n hallitukseen talousministeriksi asti Bushin kahden presidenttiyden aikana. Goldman Sachs on siis muutakin kuin investointipankki, se on instituutio. Sillä on ennen muuta poliittista valtaa, mutta samanaikaisesti peukaloi suurimpien talouslehtien kirjoituksia. Pankki puuttuu toisten maiden taloudellisiin ja poliittisiin asioihin niin välillisesti kirjoittamalla niille taloussuunnitelmia kuin välittömästikin asettamalla omia miehiä niiden hallintoon. Mitä yhdistää Nigerian talouden uuden pomon, Olusegun Agangan, Italian pankin puheenjohtaja Mario Draghin ja Kreikan manipuloituja tilastotietoja keskenään? Kaikkien takana on Goldman Sachin leima.
Harjoittamalla ns. ”luovaa kirjanpitoa” Kreikan tapauksessa, GS järkytti euron vakautta ja vaikutti sen arvon romahdukseen. Toisin kuin sadat konkurssiin menneet investointipankit USA:ssa, GS korjasi myyttisiä voittoja kriisistä. GS edustaa kapitalismin ainoaa mahdollista olemassaolonmuotoa tänä päivänä, so. keinottelua, spekulaatiota ja epädemokraattista poliittista vaikuttamista. Näin ollen, jos GS:a ei olisi, se olisi pitänyt keksiä. Samalla kun pankki neuvoi yhteistyökumppaninsa Kreikan, se myös sai keinottelulla suuria voittoja maan hankalaa tilannetta hyväksikäyttäen. Se tapahtui riippumatta siitä, että pankki sai Kreikasta mahtavat korvaukset siitä, että GC auttoi Kreikkaa oman velkansa hoidossa. Siihen tulokseen päätyvät Brysselistä Grégoire Biseau ja Jean Quatremer Libération –lehdessä.
Henry Paulsonin entinen pankki tuntee velkaantuneita maita perin pohjin. Goldman Sachia ei kiinnosta suurempien maiden – kuten Saksan tai Ranskan – velkojen ostaminen. Portugalin tai Kreikan kokoisten maiden velka on tuottoisampi apaja amerikkalaiselle jätille. Etsiessään velkansa ostajia pienet maat kääntyvät Goldman Sachin puoleen. Pienten maiden tarkoitus on mahdollisten ostajien (vakuutusyhtiöt ja –rahastot, hedge funds yms.) rauhoittaminen maan papereiden luottokelpoisuuden suhteen.
GS tienasi satoja miljoonia dollareita neuvomalla Kreikan kirjanpitoasioista. Saadut palkkiot ovat kuitenkin pisara valtamerellä verrattuna siihen, mitä keinottelu pankille tuotti. GS suositteli asiakkailleen (pääasiallisesti hedge funds:lle) Kreikan valtion Credit Default Swap:n ostoa. Alettiin siis pelata mahdollisella Kreikan vararikolla. Kun GS suosittelee CDS:n ostoa, se on varma siitä, että CDS:n arvo nousee, eli Kreikan riski mennä vararikkoon on kasvaa. Siihen tarvittiin myös uskottavaa tiedottamista. Lontoon Cityn käsikassara ja kaikkien markkinoiden raamattu Finacial Times väitti, että Kiina kieltäytyi ostamasta Kreikan velasta GS:n välityksellä ehdotetun 25 miljardin euron luokkaa. Tieto levitti paniikkia. Jälkikäteen kirjoitettiin siitä, että kokeneen ammattilaisen olisi pitänyt tietää, että uutinen oli ankka. Mikään valtio ei osta 25 miljardin euron velkaa kerralla. GS yhteistyössä toksisista velkakirjoista rikastuneen hedge fund Paulsonin kanssa poimi valheellisen uutisen seurauksena syntyneiden voittojen kerman päältä.
Goldman Sachs keinotteli myös euroa vastaan. Amerikkalaisten lähteiden mukaan, 26.01. ja 02.02.2010 välisenä aikana investointipankit (mm. GS) vaihtoivat massiivisesti euroja dollareiksi. Viikon aikana myytiin 43 741 sopimusta 5,5 miljardin euron edestä. Goldman Sachs voitti kaikilla rintamilla. Eurooppalaisen pääoman edustajia valittaa GS:n ”epämoraalista” käytöstä, mutta keinot ryhtyä toimenpiteisiin puuttuvat tyystin, sillä markkinat ovat kaikkia muuta kuin läpinäkyvät, ja GS:lla on miehiä melkein joka pallilla. Niin sanotut strukturoidut sijoitustuotteet ovat joukkolainoja, jotka koostuvat useammasta osasta. Tarkoituksena on jakaa riskit mahdollisimman monelle taholle. Maailmanlaajuisen kapitalismin romahtamiseen vuonna 2007 johtanut asuntolainakriisi nyt piilee jokaisen tuotteen sisällä. Siksi on perusteltua väittää, että kriisi ei ole päättynyt, vaan päinvastoin suurin osa siitä on meidän edessämme.
__Dimitris Mizaras
__Kirjoitus julkaistaan Työväen Mielipide -lehdessä nro 28
