Brysselissä pitämässään puheessa EU:n talouskomisaari Olli Rehn ”suositteli” vyönkiristystä kaikille budjettialijäämämaille. Pelkkä solidaarisuus ja lainatukipaketit eivät riitä velan ja alijäämien supistamisille. Tarvitaan palkanleikkauksia, eläkeiän nostamista ja lisää joustavuutta työmarkkinoilla. ”Jos epäonnistumme näissä asioissa, se voi johtaa deflaatioon koko euroalueella”. Näin Rehn tervehti Kreikan julkisen sektorin työntekijöiden palkanleikkaukset ja sanoi, että toimenpide pitää laajentaa yksityiselle sektorille Kreikassa, mutta myös muissakin maissa EU:ssa.
Aikaisemman OECD :n raportin mukaan, Suomessa työttömyysturva on liian antelias. Järjestön mukaan työttömiä pitäisi aktivoida kaventamalla etuuksia kauttaaltaan. Se taasen suomeksi tarkoittaa, että pitää huolehtia siitä, että mm. työttömistä tehtäisiin köyhempiä. Rehnin tapaan OECD:n Suomea koskevassa maankohtaisessa raportissa ”suositellaan”, että pakkoaktivointi tulisi käynnistyä automaattisesti 50 työttömyysviikon jälkeen. Kieltäytymisestä tekemästä töitä pienellä päivärahalla työläistä pitää rangaista. Todellisuudessa Suomessa on pohjoismaisittain alhaisin työttömyysturvan taso.
OECD:n yksi ehdoton ”suositus” on eläkkeelle pääsyn alarajan nostaminen 65 vuoteen. Tehdystä arvolisäveron alennuksestakin pitäisi luopua. OECD:n terveiset suomalaisille on kuitenkin samankaltaiset kuin oman valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ohjeistukset. Suomessakin julkisen talouden vaje on ylittänyt vakaussopimuksen määräämän kolmen prosentin rajan, ja noussee neljään prosenttiin tänä vuonna. OECD arvioi, että kestävyysvaje Suomelle on kahdeksan prosentin tienoilla. Tärkein esitys OECD:n esityksessä koskee palkkajoustoja. Milloin leikkauslista sitten tulee esiin? Hallitus on tiedottanut, että leikkaussuunnitelma nähdään viimeistään budjettiriiheen, eli loppukesään mennessä.
Samaan säveleen yhtyy Suomen Pankki ja sen johtaja. Erkki Liikasen mukaan, ilman uudistuksia Suomi köyhtyy. Uudistuksilla Liikanen tarkoittaa muutoksia talouden rakenteissa, jotta saataisiin kasvu lamaa edeltäneeseen tasoon. Toimenpiteet ovat samanlaiset kuin Rehnin, Kataisen ja OECD:n komennot, julkiset menot alas ja työurat pidemmäksi. Pitäisi siis tehdä enemmän töitä pienemmällä palkalla, jotta emme köyhtyisi. Me –muodossa Liikanen puhuu pääomapiirien puolesta. Liikasen sanoma-kiristys on selkeä: ”Joko me romahdamme kaikki, tai te köyhdytte, jotta me rikastumme”. Luokkataistelun on annettava oma militanttivastauksensa demaripankkiirille.
Julkisten menojen leikkausten lisäksi hallitseva luokka haluaa kasvattaa tulot. Yliopistouudistus supisti yliopistojen saatavat ja pakotti niitä kerjuulle, useimmiten suuryrityksiltä. Sen jälkeen hävyttömästi väläyteltiin opiskelijoille jopa tuhannen euron opintomaksuja. Tänä päivänä nuoren pitää opiskella käyttäen omaa tai isänsä kukkaroa, valmistua ennätysajassa, työskennellä ennätyspitkään, maksaa edellisen sukupolven eläkkeet ja samalla säästää omaa eläkettä varten. Mikäli siinä välillä ehtii tienata palkasta vähän rahaakin, niin peliin puuttuu pankit. Yksi karhuaa opintolainansa takaisin, toinen kauppaa vapaaehtoista pitkäaikaissäästämistä, ja kolmas asuntolainaa. Tämä kaikki jos nuori on onnekas ja löytää töitä, kun työttömyys nuorison keskuudessa on melkein 30 prosenttia.
Onko Sofia -pankin kaatuminen poikkeustapaus?
Kapitalistinen järjestelmä on julistamattomassa konkurssitilassa globaali tasolla, ja sen vuoksi myös Suomessa. Kuolemantuskassa oleva suurpääoma, ja erityisesti pankit, yrittävät kiskoa työväenluokan nahasta kaiken sen, mitä irti saa. Tavallinen ihminen saattaa säästää sukanvarteen pahan päivän varalle, ei sijoitusmielessä. Varsinkin inflaation aikana tallettaja haluaa saada jonkin verran korkoa, joka takaisi hänelle sen osan, minkä inflaatio syö. Pankkilaitokset elävät nykyään valtiontuen turvin. Ne tarvitsevat likviditeettiä. Tarjoamalla korkeaa korkotasoa yrittävät houkutella pieniä summia tuhansilta pitkäaikaissäästäjiltä.
Sitten näissä olosuhteissa käy niin kuin Sofia –pankille kävi. Erääseen sunnuntaihin mennessä pankki mainosti tuotettaan tuottavimpana ja joustavimpana, juuri menestyneen asiakkaan palveluiksi. Seuraavana maanantaipäivänä pankin kotisivuilla oli Finanssivalvonnan tiedote, että Sofiaa ei ole enää olemassakaan. Luovan kirjapidon käytöstä huolimatta näiden pankkien toiminta on yleensä tappiollista. Ennen Sofiaa samoja kikkoja yritti islantilainen viittä vailla konkurssissa ollut Icesave –pankki, ja Sofian jälkeen joku muu tulee perästä. Uusin tulija Suomeen on Viron markkinoiden kääpiöpankki, jolla on mahtava nimi. Kolmen prosentin talletuskorolla BigBank on saanut asiakkaaksi 250 suomalaistallettajaa. BigBank aloitti uransa panttilainaamona ja pikavippiyhtiönä. Pankkioikeudet BB sai vuonna 2005. Siitä, että milloin Fivan viranomaiset puuttuvat BigBankin peliin, ei ole vielä tietoa.
__Dimitris Mizaras
