Kreikka elää julistamattomassa konkurssin tilassa. Kapitalismin vararikko uhkaa vetää mukaansa niin Etelä-Euroopan taloudet kuin euroalueen kokonaisuudessaan. Pätevät porvarilliset analyytikot tunnustavat, että kapitalismi on siirtynyt uuteen vaiheeseen. Kriisi puhkesi kesällä 2007 ja syventyi 2008 Lehman Brothers – pankin konkurssin yhteydessä. Sen jälkeen ja erityisesti viime vuodesta lähtien olemme tilanteessa, jossa vararikkoon menevät kokonaiset valtiot. Päättämällä tukea pankkisektoria valtiot sosialisoivat yksityissektorin riskit, so. konkurssit. Prosessi on kansainvälinen, mutta konkurssit iskevät epätasaisesti, riippuen eri kansallistalouksien heikkouksien laadusta ja määrästä. Tätä taustaa vasten myös Kreikan kriisi on nähtävä. Kapitalismin ketju rikkoutuu heikoimmista lenkeistään. Aikaisemmin samaan tilanteeseen joutuivat Islanti ja EU:n jäsenmaat Latvia ja Unkari. Nyt ensimmäisenä euromaana tuli Kreikan vuoro. Vuoroaan odottavat Portugali, Italia ja Espanja (Spain), jotka Kreikan (Greece) kanssa muodostavat tunnuksen PIGS.
Vasemmiston kannalta on tärkeää ymmärtää, että kriisissä ei ole vain yksi lenkki, Kreikka, vaan koko ketju, so. kapitalismi. Vieläpä Kreikan umpikujaan johtaneet ristiriidat ovat kansainvälisen kriisin heijastamia. Kreikan vararikko johtuu tästä ja paikallisten ongelmien yhteisvaikutuksesta. Kannanotot siitä, että kreikkalaiset ovat laiskoja työntekijöitä, pääsevät aikaisemmin eläkkeelle, väärentävät tilastoja tai elävät ylivarojen eivät perustu mihinkään tieteelliseen analysointiin. Kreikan valtionvelka on huikea. Monella länsimaalla velkaongelma on kuitenkin huomattavasti huonommalla tolalla jos mukaan laskisi yksityisen sektorin velkaa.
Aikaisemmat Kreikan hallitukset kaunistelivat tilastoja ja salasivat sen, että budjettivaje on miltei 13 prosentin luokkaa bkt:sta. Tilastoja muokattaessa Kreikan hallituksen neuvonantajana on toiminut Goldman Sachs, jonka virkailijoita on miehittänyt mm. Bushin hallituksia. Myös Government Sachs nimelläkin tunnettu investointipankki on ns. luovan kirjapidon ensimmäisiä alullepanijoita. Luova kirjanpito on laajasti käytetty maailmalla, kapitalismin valtava kasvu 2000-luvulla osittain johtuu tästä keksinnöstä. Myös Suomi on kaunistellut talouslukujaan. OECD:n tutkijat Vincent Koen ja Paul van den Nord toteavat, että Suomen valtio on käyttänyt tilikikkoja tilien kaunistamiseksi siinä missä muutkin (HS, 4.3.2010).
VOIKO VARARIKOSTA VÄLTTYÄ?
Kreikan hallitus on ryhtynyt toimenpiteisiin. Julkisen sektorin työntekijöiltä on leikattu palkat ja lomarahaa. Verot on myös kiristetty. Sen lisäksi on aikomus nostaa eläkeikää. Nyt yksityinen sektori seuraa perässä ja leikkaa palkkoja kaikilta työläisiltä. Tarkoituksena on supistaa budjettivajetta alle kymmeneen prosenttiin. Kreikan suurin ongelma ei ole suuri valtionvelka eikä edes kaksinumeroinen budjettivaje. Kun kansan elintasoa lasketaan, niin valtion saatavatkin laskevat siten, että ostovoima laskee ja siitä saatu ALV –vero sekä tulovero sen mukana. Samalla laskee bkt, jonka seurauksena velan ja vajeen osuus kasvaa. Näin ollen, vyönkiristyksestä ei ole hyötyä.
Suurin ongelma on muualla. Kreikka kattaa vajeensa hankkimalla lisälainaa. Epävakaan tilanteen vuoksi Kreikan lainapapereita kohti vallitsee suuri epäluottamus. Velkapapereiden korot ovat nousseet pilviin, ylittivät 7,5 prosentin rajan, eikä kukaan osannut sanoa, missä koronnousu pysähtyy. Jos Kreikka joutuisi lainaamaan näin isolla korkotasolla, se vain nostaisi budjettivajetta entisestään. Toinen suuri ongelma on se, että valtion liikkeelle laskettu luottoriskijohdannainen kallistui voimakkaasti. Spekulatiivinen pääoma ja muut keinottelijat levittivät huhuja maan pikaisesta vararikosta ja löivät sen jälkeen vetoa siitä päätyykö Kreikka konkurssiin vai ei. Financial Times ja Wall Street Journal olivat päivittäin Soroksen ja muiden keinottelijoiden asialla. Tilanne verrattiin tilanteeseen, jossa joku ostaa vakuutuksen siltä varalta, että naapurin talo palaa, ja käy samalla sytyttämässä sen tuleen.
Markkinat hyökkäsivät EU:n heikoimmalle lenkille. Kreikan kansantalouden volyymi on alle kolme prosenttia EU:n kansantaloudesta. Silti EU:n keinot auttaa Kreikkaa olivat vähäiset. Porvarilliset hallitukset tiedostavat hyvin, että enää ei kaadu vain yrityksiä tai pankkeja, vaan myös kokonaisia valtioita. Kreikan itsenäisyyspäivänä, 25.3. EU-maat kokoontuivat ja sopivat epämääräisen sisällön apupaketista. Tarkoitus oli lähettää viesti markkinoille, että EU on Kreikan takana. Saksa hyväksyi paketin vastahakoisesti, mikä kielii siitä, että vanha integraatiomentaliteetti edustaa mennyttä aikaa. Merkel vielä asetti ehdoksi IMF:n mukaantulon. Kreikalle saataisiin lainata rahaa korkeammalla korolla kuin millä EU:n kova ydin saa, mutta matalammalla kuin millä markkinoilta saa. Paketin oli tarkoitus toimia pelotteena, mikä saisi markkinat uskomaan, että tarvittaessa EU tukee Kreikkaa. Silti korkotaso nousi nousemistaan ja samoin tekivät Kreikan luottoriskijohdannaisten hinnat. Maan luottoluokitus on jatkuvasti laskenut. Fitch alensi sen äskettäin (9.4.) kahdella pykälätasolla kerrallaan, ja nyt se on BBB-. Samaan valmistautuu Mondys vaikka sunnuntaina (11.4.) EU:ssa yksimielisesti sovittiin konkretisoida apupaketti. Nyt Kreikan ei enää tarvitse olla markkinoista riippuvainen, koska koronkiskureina toimivat EU, EKP ja IMF. Vuositasolla paketti pitää sisällään 30 miljardin euron lainaa EU:lta ja toinen 15 miljardia IMF:lta. EU:n korkotaso on 5 % ja IMF:n vähän pienempi. Paketti rauhoitti markkinat seuraavaksi päiväksi. Maanantaina korko tuli hieman alas, mutta tiistaista (13.4.) lähtien epäluottamus alkoi kasvaa taas. Vakauden saaminen ei näytä onnistuvan tälläkään tavalla.
Teorian tasolla tilanne näyttää olevan kunnossa. Lainarahalla Kreikka pitäisi estää joutumasta maksukyvyttömäksi. Sen lisäksi maa saisi hoitaa lyhyen aikavälin velkansa ja EU näyttäisi yhtenäiseltä ja solidaariselta. Tällä tavalla EU näytti tekohampaitaan markkinoille, ja se riitti vain vuorokaudeksi, pelote ei ole uskottava. Ensinnäkin se kauan haettu yhtenäisyys ei ole kirkossa kuulutettu. Yksinmielisiä olivat euromaiden johtajat, mutta kun Kreikka pyytää sille luvatut rahat, paketin hyväksyntä pitää alistaa jokaisen maan eduskunnalle. Silloin yksimielisen päätöksen saaminen on utopia. 45 miljardin summa kattaa Kreikan vain tämän vuoden tarpeita. Vaikka Kreikan taloudellinen tilanne ei huononisi, se tarvitsee saman summan rahaa joka vuosi. Paketin tiellä on muitakin esteitä. Sen rahoittajina on kaikki EU:n maat, jotka osallistuvat tietyllä summalla bruttokansantuotteestaan. Suomelle se tietää yli puoli miljardia euroa ensimmäiselle vuodelle.
Mahdottomalta näyttää myös se, että monet maat, joiden pitäisi osallistua lainoittajana, ovat pian itsekin kerjäämässä vastaavanlaista pakettia. Kuka sitten heille lainaa, Kreikkako? Paketti saattaa pelastaa Kreikan velkojat tämän vuoden osalta. Kreikkaa se ei voi pelastaa, jo viidenkin prosentin korko on sille kestämätön. Ennen pitkää Kreikka ajautuu maksukyvyttömäksi. Sellainen ratkaisu säästäisi monelta piinalta. Siksi sitä on etukäteen suositellut monet professoritkin. Nimittäin jos (vai pitäisikö sanoa kun) Kreikka joutuu maksukyvyttömäksi, ensinnäkin saatu pakettilaina jäisi palauttamatta, ja toiseksi monille heikoilla oleville eurooppalaisille pankeille kävisi kalpaten. EU ajautuu täydelliseen umpikujaan, mikäli Kreikan jälkeen paketin saajaksi ilmoittautuu joku kansantaloudellisesti suurempi maa. Näistä skenaarioista kirjoitettiin paljon heti paketin hyväksynnän jälkeen. Pelkkä puhuminenkin siitä saa markkinat hermostumaan ja epäluottamusmittarin ajamaan ylinopeutta. Kreikka on luvannut, ettei aio käyttää apupakettia, jos markkinakorkotaso pysyy matalana. Mutta minkä teet kun nämä jääräpäiset markkinat eivät usko … Kuolemantuskassa oleva kapitalismi joutuu raatelemaan omia nahkoja. Integraatioiden aika on loppunut. Nyt eletään protektionismin orastavaa vastakkainasettelun kautta.
JÄLKISANAT
Monet vertaavat Kreikan tilannetta Argentiinan vararikkoon, joka johti kansannousuun joulukuussa 2001. Vertaus pitää paikkansa siinä mielessä, että molempien maiden vararikot johtuivat globaali kapitalismin romahtamisesta. Vertailussa on kuitenkin eroavaisuuksiakin. Argentiinan tilanne saatiin pysymään maan rajojen sisällä, se ei koskenut samalla tavalla kuin nyt koko maanosaa tai maailmaa. Tiukan IMF:n talous- ja nälkäkuurin seurauksena saatiin järjestelmä jotenkin stabiloitumaan muutamaksi vuodeksi. Nyt vaaditaan, että samassa tilanteessa olevien tulisi pelastaa Kreikka. Kreikka on Euroopalle sama tapaus kuin Lehman Brothers Yhdysvalloille, paitsi että nyt vaaravyöhykkeellä ei ole yksi pankki, vaan kokonainen joukko valtioita.
Toiseksi eroksi voisi mainita luokkataistelun laatutasoa. Argentiinassa pankit panttasivat kansan rahat sulkemalla kansalaisten tilit. Sen jälkeen puhkesi erittäin militantti kapina, joka kaatoi viisi presidenttiä. Kreikassa alamäki kohti vararikkoa alkaa heti 2008 joulukuun kapinan jälkeen. Silloin IMF:n pamppu Strauss Khan oli lausunut: ”Tämä on ensimmäinen poliittinen purkaus nykyisen kriisin puhkeamisen jälkeen.
Yksi ratkaisu kriisiin olisi se, että ensin heikoimmassa asemassa olevat maat liittoutuisivat ja kyseenalaistaisivat jättiläisvelkojen takaisinmaksuja. Tämä ei kuitenkaan voi tapahtua niin kauan kun porvaristo on yhteiskunnan hegemoninen voima. Se vaatisi työväenvaltioita ja vallankumousta. Siinä piilee luokkataistelun suurin vedonlyönti seuraavalla aikakaudella.
Dimitris Mizaras
