Luokkayhteiskunnan taloudelliset ja sosiaaliset lainalaisuudet ovat taas kerran osoittautumassa armottomiksi työtätekevän yhteiskuntaluokan kannalta katsottuna. Kohtalaiset palkankorotukset, jotka viime vuonna saatiin aikaiseksi, ovat nyt sulamassa olemattomiin nopeutuvan inflaation seurauksena. Nimenomaan perushyödykkeiden, kuten ruoan, asumisen, ja energian hinta on noussut nopeasti viimeisen vuoden aikana. Samalla porvarihallitus on korottamassa reippaasti terveydenhuollon ja päivähoidon asiakasmaksuja. Lopputuloksena tästä on luonnollisesti se, että kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien ihmisten arki kovenee ja vaikeutuu pahiten.
Edellä mainittujen tekijöiden ohella kansainvälisen taantuman vakava uhka asettaa oman varjonsa työväenluokan tulevaisuuden ylle. Suomen porvarihallitus tietenkin luokkaluonteensa mukaisesti on huolissaan porvariston luokkaeduista, ja pyrkii toimimaan ensisijaisesti kyseisiä etuja edistääkseen. Taantuman pelko on nyt aikaistamassa verohelpotuksia, samalla kun kansalaisten peruspalvelut ovat rappeutumassa todella nopeasti. Eli veropohjan kaventaminen yhdessä terveydenhuollon asiakasmaksujen korottamisen kanssa merkitsee sekä palvelujen rappeuttamista edelleen, että samalla myös tuntuvaa tulonsiirtoa lapsiperheiltä, vähävaraisilta ja sairailta varakkaamman väestönosan taskuun.
Työväenluokan tulevaisuus näyttää synkältä. Teollisten työpaikkojen nopea pako maihin, joissa pääoma pystyy riistämään työvoimasta enemmän lisäarvoa, on tätä päivää, samalla kun uudet työpaikat ovat suurelta osin osa-aikaisia ja pätkätöitä. työttömyys on kyllä viime vuosina jonkin verran vähentynyt, mutta uudet työpaikat ovat syntyneet erittäin suhdanneherkille aloille, kuten myyntityöhön, ja erilaisiin “kengänkiillotus”-ammatteihin. Taantuman iskiessä nämä työpaikat tulevat katoamaan huomattavasti suuremmalla nopeudella, kuin ne on kyetty luomaan. Kyseinen taantuma tulee myös pakottamaan porvariston aiempaa häikäilemättömimpiin toimiin kansan oikeutetun tyytymättömyyden kurissa pitämiseksi. Luokkaristiriitojen nopea kärjistyminen tulee asettamaan koko yhteiskunnan perustan vaakalaudalle, ja tulee osoittamaan karulla tavalla käsitteiden “hyvinvointiyhteiskunta”, “demokratia”, “palveluyhteiskunta” – onttouden.
Tulevaisuuden ei tarvitse olla niin synkkä, kuin miltä se tällä hetkellä näyttää. Ainoa asia, joka todella voi muuttaa tulevaisuutta valoisammaksi työtätekevien luokkien kannalta, on yhteiskunnan ja talouden vapauttaminen pääoman monivuosisataisesta herruudesta. Tämä vaatii työväenluokan uudelleenjärjestäytymistä sosialististen siirtymävaatimusten ympärille. Ikinä ei ole tunnus “sosialismi tai barbaria” ollut niin ajankohtainen kuin tänään. Työllä sosialistisen tulevaisuuden puolesta alkaa olla kiire.
__27.4.2008
__Jani Poimala
__Kirjoitus julkaistaan Työväen Mielipide -tiedotteessa n:o 22
