__Luokaa yksi, kaksi, kolme ja useita vietnameja
Hän syntyi 80 vuotta sitten ja kuoli 39 vuotta myöhemmin. Kuolemaan johtanut syy oli se, että halusi levittää vallankumouksen kaikkialle. Lopputuloksena hän elää tänään kaikkialla.
Kalenteri näytti 9. päivää syyskuuta 1967 myös siellä, Bolivian erään kurjan kylän eräässä kurjassa rakennuksessa, jota käytettiin kouluna. Che oli pidätetty edellisenä päivänä eräässä rotkossa muiden kapinallisten kanssa. Uutinen hänen murhastaan jäädytti sorrettujen veret ja pysäytti sydämet. Bolivian juntta riemuitsi ajatellessaan sille luvattua palkkiota mukana rikoksessa olevan USA:n taholta. CIA oli tyytyväinen kun sen toivo oli täytetty. Che oli kuollut ja hänen kasvonsa olivat ehjät tunnistettavaksi. Kaikki oli tapahtunut niin kuin se oli tilattukin. Kuvat kuolleesta Che Guevarasta piti näyttää pitkälle tulevaisuuteen kaikille niille, joita pyyteetön proletariaatin johtaja voisi innoittaa. Kuollut ruumis, jolla oli Chen kasvot olisi pitänyt toimia voitonsaaliina, joka lopettaa legendan, kuten Espanjan El Pais kirjoitti. Viesti toimi sorrettujen suuntaan juuri päinvastoin. Legenda ei unohtunut vaan jäi historiaan ikuisen nuoruuden ja jatkuvan vallankumouksen symbolina. Eikä sen jälkeen ole ollut yhtään kapinaa ilman, että mukana ei olisi Chen kasvot, päättäväiset silmät ja musta punatähdellä varustettu baskeri päässä.
Guevaran ruumis vietiin 80 kilometrin päähän Valle Granden kirkonkylään. Se heitettiin kylän sairaalan rapistuneen pesuhuoneen lattialle. Sinne kutsuttiin kansainvälinen media näkemään Chen häväisty ruumis. Vallankumouksellisen molemmat kädet leikattiin tekosyyllä, että ne pitäisi lähettää synnyinmaahansa, Argentiinaan, jossa henkilöllisyys todistettaisiin sormenjälkien vertailulla. Che laitettiin salaiseen hautaan, jonne kukaan ei voisi koskaan viedä kukkia. Vihollisemme pelkää Che Guevaraa jopa kuolleenakin. Muutama kuukausi kuolemansa jälkeen teloitettu Che nousi kuolleista ja lähti organisoimaan yhtä, kahta ja monta Vietnamia. Hänet nähtiin jok’ikisen barrikadin takana Pariisissa toukokuussa 1968, Rooman opiskelijakapinassa, Milanon työläisten lakoissa, Länsi Saksassa ja jopa imperialismin sydämessä, Yhdysvalloissa. Hänen ruumiinsa oli kuopattu lentokentän pihalla, mutta vieläkin hän kiertää maailmaa kapinoimassa ja opettamassa joukkoja, millä tavalla tulisi taistella. Hänen nimensä oli tinkimättömän taistelun synonyymi, hänen kasvonsa pyyteettömän vallankumouksellisen moraalin perikuva.
Vuonna 1956 Che lähti Granma -laivalla Castron ja 80 muun ”hullun” kanssa tavoittamaan utopiaa. Kun tavoite oli saavutettu kolme vuotta myöhemmin, Che etsi omaa Vietnamiansa Afrikasta ja latinalaisesta Amerikasta. 39 -vuotiaana Che maksoi hengellään aatteen, sanojen ja tekojen johdonmukaisen yhteensopivuuden. Hän hylkäsi arvoasemia ja virkoja yhtä helposti kuin lääkärinurankin aikaisemmin. Taistelut kutsuivat, kolmas maailma veti puoleensa samaan aikaan kun hänen legenda oli juurtumassa kapitalismin keskuksiin. Sadoille miljoonille nuorille sana Che tarkoittaa tottelemattomuutta, kapinaa, puhtautta, altruismia, toveruutta ja paljon, paljon muuta.
NOUSU JA TUHO
Tilannetta latinalaisessa Amerikassa 50- ja 60 – luvuilla voi kuvailla kahden symbolisen esimerkin avulla. Ensimmäinen niistä oli United Fruit. Hallitseva voima silloin oli ns. vihreä mustekala, jonka lonkerot ulottuivat kaikkialle. Firmasta meille kertoo kirjallisuus ja ennen muita Pablo Nerudan koskettavat laulut. Toinen esimerkki muodosti vastavoimaa edelliselle. ”Vannon, etten saa rauhaa ennen kun imperialismin kaikki lonkerot ovat tuhottu”, sanoi Ernesto Guevara kun ensin oli kiertänyt ristiinrastiin maanosaa ja nähnyt tilannetta omin silmin.
Guatemalassa Che tapasi perulaisen Hilda Gadean. Siellä he yhdessä tutustuivat Dostojevskin, Tolstoin, Leninin ja Marxin teksteihin. Kun CIA kaappasi vallan Guatemalassa, Che ja Hilda pakenivat Meksikoon ja menivät siellä naimisiin. Siellä syntyi viirusilmäinen tyttö, Hildita. ”Se on ilmetty Mao”, vitsaili Che nähtyään vauvan. Heinäkuussa 1955 Che tapasi Castron, jonka ainoa poliittinen tavoite siihen aikaan oli Fulgencio Batistan kaataminen. Ystävyyssuhde kesti kymmenen vuotta vuoteen 1965 asti. Sen jälkeen Chen ja Fidelin tiet erkaantuivat, ensimmäisen lähdettyä toteuttamaan maailman vallankumousta.
Che oli sekä teorian että toiminnan mies. Hän vaihtoi lääkärin laukun kivääriin ja räjähteisiin ja lähti pienellä pirssillä Fidelin kanssa kohti historian risteyskohtia. Chellä oli sovittu tapaaminen historian kanssa. ”Tulevaisuuteni on sidoksissa Kuuban vallankumouksen kanssa. Jos emme voita, minä kuolen siellä” kirjoitti hän äidilleen. Kuubassa valmistelut kestivät kaksi vuotta. 300 sissiä treenasi sissisotaan ja organisoimaan talonpoikia suurmarssia varten. Ja siitä sitten kaikki alkoi. Che lähti kulkemaan 640 kilometriä sadan miehen kanssa. Muutamassa viikossa kulkue saapui Santa Claraan. Silloin oli joulukuu. Kapinalliset organisoivat talonpoikia ja kouluttivat heitä sissisotaan varta vasten perustetuissa kadettikouluissa. Sen jälkeen värvättiin talonpoikia paikkaan, missä kulloinkin heitä tarvittiin. Santa Claran valtaamisen jälkeen toimittiin niin kuin uusvallan on toimittava. Jos ja kun kansanoikeus määräsi esim. kansanvihollisille kuolemantuomioita, niitä myös toteutettiin. Che seurasi niitä ja vaati, että mahdollisimman paljon kapinallisia osallistuisi niihin. Teoista pitää olla kollektiivinen vastuu, mikäli vallankumous tehdään kollektiivisin voimin. ”Vallankumouksellinen oikeus on ainoa todellinen oikeus”, hän sanoi.
Voiton jälkeen hänen vaimonsa saapui Kuubaan, mutta heille tuli pian sen jälkeen ero. Kesäkuussa 1959 Che meni uudelleen naimisiin Aleita Masin kanssa ja he saivat neljä lasta kuuden vuoden sisällä. Oli aika, jolloin ympäri maailmaa kansainvälisen tason vallankumouksen ystäviä, vasemmistolaisia ja ammattiyhdistysihmisiä kävivät Kuubassa katsomassa tilannetta ja tapaamassa johtajia. Se oli sitä aikaa kun Che määritteli heille vallankumouksen. Che korosti selkeästi sitä, että Kuubassa kyseessä on ollut sosialistinen vallankumous. Sikojenlahden sota oli selkeä viesti kaikille maailman sorretuille. Siellä imperialismi koki historiansa ensimmäisen tappion latinalaisen Amerikan maaperällä.
Che oli aina siellä missä häntä tarvittiin. Kun hän oli hoitamassa Kuuban pankin päällikön postia, Cheltä kysyttiin: – Oletteko te ekonomisti? Johon Che vastasi: – En vaan kommunisti. Pankinjohtaja Che inhosi rahaa. Kuuban seteleiden päälle oli painettu allekirjoitukseksi Che. Teollisuusministeri Che teki vapaa-ajallaan vapaaehtoistöitä sokeripelloilla tai kantoi lastia rakennustyömailla. Hän unelmoi vallankumouksesta, joka muuttaisi mullistavasti ihmistä ja sen ajattelua. Kuuba oli kuitenkin pieni maa imperialismin takapihalla ja joutui turvautumaan NL:n ”suojaan” ja ohjauksiin. Moskovan painostuksesta Kuuba aloitti sokerin tehoviljelyä ja kiihkeää tuotantoa, jonka seurauksena muu teollisuus jäi taka-alalle. Samaan aikaan sokeriteollisuus otettiin pois Chen ministeriön alaisuudesta, minkä Guevara tuomitsi jyrkästi. Ensimmäiset säröt Chen suhteissa byrokraatteihin olivat syntyneet, jonka jälkeen viimeiseksi vaihtoehdoksi Fidelille jäi leirin valitseminen.
Castro päätti pysyä kiinni stalinismin halauksessa lähettämällä Chen toisin tehtäviin ulkomaille. Lähettiläänäkin Che kiusasi byrokraatteja mm. esiintymällä virallisissa vierailuissaan univormussa. Ernesto Guevara tapasi Hrushtshovin, Maon, Nasserin, Nehrun. YK:n kuuluisassa yleiskokouksessa Che käveli näyttävästi punaisen maton ulkopuolella, sen vieressä. Toimittajille Che kertoi vilpittömästi, että hänelle osoitetut ”kunniantunnustukset tuottavat päänsärkyä”. YK:n kokouksessa Che piti tulisen puheen imperialismia vastaan julistaen maailman vallankumouksen alkaneeksi. Helmikuussa 1965 Algeriassa Che piti historiallisen ja kohtalokkaan puheensa, jossa hän syytti sosialistisia maita siitä, että nämä ovat imperialismin kanssa kanssasyyllisiä kolmannen maailman riistossa. Syytökset esitettiin Afrikan ja Aasian maiden kokouksessa ja se julkaistiin kokonaisuudessaan Kuuban lehdistössä.
Kun Che palasi (14.3.1965) Kuubaan, kentällä vastassa odottivat Castro ja maan presidentti Osvaldo Nordicos. Che tiesi silloin, että nämä kaksi miestä olivat löytäneet yhteisen sävelen. Chen kannanotto oli tullut kuin pommi NL:n ja kolmannen maailman kauppasuhteisiin. Saman vuoden toukokuussa kuoli Chen äiti, Celia 58 –vuotiaana. Silloin Che näytti kaikille, että oli saanut tarpeeksi niin sosialismista yhdessä maassa, kuin proletariaatin johtajista, joilla internationalismi oli käyttöarvo vain vappupuheissa. Che valitsi leirinsä ja lähti ajamaan maailman proletariaatin intressejä maksoi se mitä maksoi. Che ilmoitti Fidel – kamulleen kirjeitse, että eroaa puolueesta, komentajan asemasta ja ministeriöstä ja luopuu Kuuban kansallisuudesta. ”Uskon, että kaikki mikä yhdisti minua Kuuban vallankumoukseen, on täyttynyt. Nyt meidän on aika erota. On muita maita, jotka tarvitsevat avustusta ja pyrkimyksiäni”. Fidel luki kirjeen kansankokouksessa julkisesti. Chen ystävä ja kanssataistelija Willi kertoi, että Che ei ollut tarkoittanut kirjettä kaikkien luettavaksi, ei ainakaan ennen kuolemaansa. Kirje oli kirjoitettu vain Fidelille. Suutuspäissään Che oli, Willin mukaan, lausunut: ”Ensin Stalin kehitti henkilöpalvonnan, ja sitten muut tulevat perästä ja haluavat samankaltaiseksi. Heillä on vielä jopa kiire siihen tehtävään. Kirjeeni julkaiseminen merkitsee, että minun on häivyttävä poliittiselta näyttämöltä. Se merkitsee sitä, että minulla ei ole enää mitään tekemistä Kuubassa. Tämä ei ole enää minun Kuubani”.
Che saapui Boliviaan 7. päivä marraskuuta 1966. Siellä hän kääntyi kommunistisen puolueen suuntaan ja pyysi tukea. Puolueen johtaja Mario Monje Molina vastasi vasta 31. joulukuuta ja ilmoitti, ettei hän, eikä kukaan muukaan hänen puolueessaan ollut valmis osallistumaan Chen taisteluihin tai tukemaan häntä. Ernesto Guevara tarjosi hänelle vallankumouksen päällikkyyden, mutta Monje ei ollut siitä kiinnostunut. ”Che tuli tänne koska epäonnistui Afrikassa, eikä hän Kuubassakaan ollut enää tervetullut”, sanoi Monje eräässä puheessaan. Hänellä oli ilmeisesti omat käskynsä noudatettavissa. Che ei saanut tukea kaupunginkeskuksista. Vain kymmenen kommunistisen puolueen jäsentä suhtautui oman puolueen johtoon kriittisesti, ja meni Chen taakse.
Vallankumous oli eristetty ja sen vuoksi myös tuomittu häviämään. Chen pienilukuisten joukkojen riveihin pääsi epämääräisiä persoonia. Yksi sellainen oli Moises Guevara, kaivostyöläinen, joka värväsi väkeä valehtelemalla. Mukaan hän sai mm. mielisairaita ja yhdessä tapauksessa poliisinkin. USA oli jo perustanut komppanian, joka koulutti bolivialaisia Chen joukon hävittämiseksi. Komppanian johtajan mukaan, Chetä etsittiin koko latinalaisesta Amerikasta sekä Aasiasta. Huhtikuun alussa 1967 Boliviaan lähetettiin veteraanisotilaita, joista 45 oli siirretty Vietnamista. Mukaan etsintöihin lähti 700 valiojoukkoihin kuuluvaa sotilasta. Elokuun 31. päivänä teurastettiin perinpohjaisesti Tanian ryhmä, joka oli Chen liittolainen. Syyskuusta 22. päivästä lähtien saarto tiukentui.
Lokakuun 8. päivänä Che haavoittui väijytyksessä, jonka seurauksena hänet pidätettiin ja vangittiin yhden koulun tiloihin Willin kanssa. Sinne saapuivat seuraavana päivänä kuulustelijat CIA:n agentti Felix Ramosin johdolla. Kapteeni Prado oli yksi Chen vartijoista. Dokumenttihaastattelussaan Prado kertoi jutelleensa vartiovuorollaan Chen kanssa. Yhden vuoropuhelun yhteydessä Prado kysyi: ”Miksi sinä tulit Boliviaan?”. Johon Che vastasi: ”Se oli päätetty muissa piireissä”. Prado sanoi halunneensa tarkennusta: ”Tarkoitatko sinä Fideliä?”. – ”Ei, en! Vaan tarkoitan muita piirejä”.
Lattiguera – kylän vasta uransa aloittanut nuori opettaja Julia Cortez kuuli kolme laukausta. Hän ymmärsi mistä oli kyse ja juoksi kohti koulua. Che makasi oven edessä kädet sidottuna selkänsä taakse ja jalat levällään. Käsky, joka oli tullut La Paritta Villa Granten yksikköön, oli selvä. Pidätettyjä ei saa olla, ja kasvot on oltava tunnistettavissa. Vapaaehtoiseksi teloittajaksi ilmoittautui Mario Teran. Ruumis viettiin San Juan Dios – sairaalaan, jossa se makasi koko päivän ja yön. Siellä se oli näytteillä maailman medioille.
Nyt 41 ja 80 vuotta Chen kuolemasta ja syntymästä, ei kenelläkään ole epäilyksiä siitä, että Chellä oli erimielisyyksiä virallisten kommunististen puolueiden kanssa. Erimielisyydet koskivat kansantaloutta, vallankumouksen metodeja, ja työväenvaltaan liittyviä ammattivaaroja. Jatkuvan vallankumouksen ulottuvuus on ollut erottamaton osa Ernesto Che Guevaran olemusta.
KANSANTALOUS JA NEUVOSTOMALLI
Viime vuonna julkaistiin espanjaksi ja englanniksi merkittävä kirjoitus. Che Guevara esittää siinä hänen kriittiset analyysit, joiden kohteena on ns. reaalisosialismi. Kuuban pankin ja teollisuusministeriön johtaja Che teki käsikirjoituksen tarkoituksenaan verrata Kuuban ja NL:n kansantalouksia keskenään tehdäkseen siitä tarpeelliset johtopäätökset. Kirjoitus sisältää laajoja liitemateriaaleja ja se on Chen täydellisimpiä kirjoituksia kansantaloudesta. Vuonna 1965 Che uskoi, että marxilainen tutkimus on kulkeva eteenpäin vaarallisten viivojen kautta. Ei ole pakko olla samaa mieltä Chen kanssa kirjoituksessa esiintyvistä näkemyksistä, mutta näistä pitäisi joka tapauksessa keskustella perusteellisesti marxilaisissa piireissä. Chen hampaissa on NL:n käsikirja (1963, espanjankielinen painos) kansantaloudesta. Kirjoitusta varten Che teki muistiinpanoja Tansaniassa ja Prahassa (1965-66), sen jälkeen kun hänen Kongo –operaatio oli epäonnistunut ja vähän ennen kun hän lähti kohtalokkaalle matkalleen kohti Boliviaa. Siinä on purevilla ja sarkastisilla reunahuomautuksilla varustettuja käsikirjasta otettuja katkelmia (1).
Kirjoitus on ollut kymmeniä vuosia pannassa. Neuvostoliiton sisäisen murron ja romahtamisen jälkeen, jotkut tutkijat saivat luvan perehtyä Chen kirjoituksiin sillä ehdolla, etteivät saisi tehdä niistä muistiinpanoja. Vasta nyt 40 vuotta sen jälkeen kun teksti oli kirjoitettu, painettiin laaja julkaisu, joka sisältää muitakin aikaisemmin ”julkaistavaksi kelvottomia” kirjoituksia. Kirjan johdannoksi on laitettu vuonna 1965 kirjoitettu Chen kirje Fidelille. Mukana on myös Chen muistiinpanoja Marxin ja Leninin teksteihin ja valikoima Chen keskusteluista virkatovereiden kanssa teollisuusministeriytensä aikana. Viimeinen osio on aikaisemmin osittain julkaistu Ranskassa ja Italiassa 70 –luvulla, kuten myös kirjeet Paul Sweezylle ja Carl Bettelheimille ja yksi haastattelu egyptiläiselle El-Taliah –lehdelle huhtikuulta 1965. Michael Löwy ihmettelee (2), miten voi selittää sen, että kirjoitukset olivat olleet pannassa NL:n romahtamisen jälkeenkin.
Kirjoituksesta käy ilmi että Che ei ainakaan vielä vuonna 1965 näyttänyt ymmärtävän kysymystä, mistä stalinismi johtuu. Hänen mielestään 1960 –luvulla NL:n talouden umpikujat johtuivat Leninin NEP:stä. Toisaalta Che uskoi, että mikäli Lenin olisi elossa, hän olisi korjannut epäkohdat. Osittain Chen NEP –kritiikki täsmää 1925 – 1927 tehdyn vasemmisto-opposition kritiikin kanssa. Che näkee, että puolueen toimijoita liittoutui byrokratian kanssa ja näin muodostui etuoikeutettujen kasti. Kirjoitukset eivät referoi Trotskin tekstiä, mikä kielii siitä, ettei Che ehkä ollut riittävästi lukenut niitä. Ainakin Trotskin merkittävä analyysi, niin kuin tämä esiintyy ”Petetty vallankumous” – opuksessa, ei ollut Chelle tuttua. Stalinin persoonaan Che viittaa vähän, mutta syyttelevästi: ”Stalinin hirvittävä historiallinen rikos oli se, että hän käsitteli kommunistisen kasvatuksen halveksivasti ja pakotti kansansa henkilöpalvontaan lainsäädännöllä. Stalinin vallan vakiinnuttamiseen vaikuttaneet prosessit ovat näissä kirjoituksissa hämärän peitossa.
Suurin osa Guevaran kritiikistä neuvostoliittolaiseen käsikirjaan on johdonmukaisesti sopusoinnussa Chen talouskirjoitusten kanssa 1963-64. Che kannattaa talouden keskussuunnitelmaa arvonlain vastapainoksi ja työväenkontrollia tuotannossa. Hän vielä kannattaa kommunistista kasvatusta taloudellisten kannustimien sijasta, koska viimeksi mainitut korruptoivat työväenluokan johtajia. Samoista kirjoituksista löytyy kritiikkiä internationalismin aspektin puuttumisesta NL:n kauppapolitiikassa. Epäoikeudenmukainen vaihtokauppa NL:sta taloudellisesti riippuvaisten maiden kanssa on myös Chen hampaissa. Samassa yhteydessä löytyy kannanotto siitä, ”että emme voi rakentaa sosialismia yhdessä maassa”. Vaikka Che tuomitsee sosialismi yhdessä maassa – teorian, niin Stalin kuin Trotski ovat kirjoituksista poissa. Keskusteluissa teollisuusministeriössä Che mainitsee: ”on ilmeistä, ettei voi tuhota toisten ihmisten ajatuksia lyömällä niitä pampulla. Sellainen merkitsisi kuolemaa vapaan ajattelun kehitykselle”. Tähän Guevara lisää sarkastisen kommentin: ”Trotskin ajattelusta voimme oppia paljon vaikka hän myöhemmin teki virhearvioita”. Häntä syytettiin tämän kommentin takia trotskilaisuudesta. Leima oli Chen päällä kuin ”sanbenito”, eli vaate, johon inkvisitio puki kerettiläiset ennen kun näitä vietiin poltettavaksi.
Kirjeessään Fidelille Che toteaa, että työläiset eivät osallistu suunnitelman tekoon Kuubassa. 1963-64 keskustelut jättivät kysymyksen vastaamatta. Vuosien 1964-66 kriittisissä muistiinpanoissa Che ottaa mielenkiintoisia askeleita tähän suuntaan. ”Suunnitelman toteuttaminen on vain tekninen kysymys; kuitenkin joukkojen on osallistuttava suunnitelman tekemiseen”, toteaa Che Guevara. ”Joukkojen pitää sanoa mielipiteensä siitä, mikä osa kansantulosta menisi kasaantumiseen ja mikä kulutukseen”, lisää comandante. Suunnitelman yksityiskohdat voivat olla asiantuntijoiden tehtävä, mutta lopullisesta hyväksynnästä saisivat päättää vain joukot. Che ei syvenny vallan demokratisoimiseen liittyviin prosesseihin, vapaan järjestäytymisen oikeuteen eikä pluralismiin, mutta on myönnettävä, että näillä kirjoituksilla hän lähestyy Ernest Mandelin (3) ehdotuksia, demokraattisesti suunniteltavan sosialistisen talouden ideologiasta. Valitettavasti tämä demokraattisen kommunismin vaihtoehto katkesi bolivialaisten murhaajien toimesta.
(1) Ernesto Che Guevara, «Apuntes criticos a la economia politica», Ocean Press, Αβάνα, 2006
(2) Michael Löwy: After a long wait…”Critical Notes” from Che:
(3) E. Mandel, “In defence of socialist planning”, New Left Review, no. 159, Sept.-Oct. 1986
CHEN SOSIALISMI
Vallankumouksen vuodesta (1959) kuolemaansa asti Chen ajattelutapa kehittyi paljon. Joskin sorrettujen emansipaation ja imperialismin tuhoamisen aspektit säilyivät loppuun asti, siihen tuli lisää teoreettisia ulottuvuuksia. Yksi niistä on pyrkimys selittää prosesseja, jotka olivat johtamassa Itä-Euroopan maat umpikujaan. Mitä enemmän hän sitä tutki, sitä määrätietoisemmin Che erkaantui omista nuoruuden illuusioista suhteessa stalinististyyppiseen ”marxismiin”. Kirjeessään Kuuban kulttuuriministerille ja ystävälleen Armando Hartille, Che arvostelee kovin sanoin maassa vallitsevaa ”ideologista matkintaa” liittyen marxismin opetukseen neuvostokäsikirjojen kautta.
Martinez Herencia, Orelio Alonso ja ”Pensiamento critico” -lehden julkaisijat sekä heidän lähipiirinsä Havannan yliopiston filosofisessa tiedekunnassa yhtyivät siihen aikaan näihin ajatuksiin. Käsikirjoja Che kutsui ”neuvostotiiliksi”, jotka ”eivät anna lukijalle tilaa ajatella. Puolue tekee sen toisten puolesta, eikä siinä tarvitse muuta tehdä kuin sulattaa opit” (1). ”Chen ajattelussa on ei loppuun asti käsiteltyjä osioita, mikä on hyvin positiivista. Suuri ajattelija on aina niissä läsnä, näyttäen tietä, vaatien tovereilta, että nämä kehittäisivät omaa ajatteluaan. Che kehottaa muita tutkimaan ja opiskelemaan lisää sekä yhdistämään teorian käytäntöön. Chen ajattelua on mahdotonta muuttaa dogmiksi tai sitaattien ja reseptien vartiotorniksi”. Näin kuvaavasti kirjoitti Martinez Herencia (2) Chen ajattelusta.
Vuosikymmeniä odotetun painoksen käsikirjoituksen tutkimiseen oli aikaisemmin päästetty vain kourallinen kuubalaisia tutkijoita. Pieniä pätkiä niistä on aikaisemmin eri kirjoituksissa vuodatettu. Havannan Che Guevara –tutkimuskeskuksen johtajan, Maria del Karmen Ariet Garcian ansiota on se, että muistiinpanot ovat tänä päivänä kaikkien kiinnostuneiden käytettävissä. Emme voi tietää miten Che oli myöhemmin (1966-67) pystynyt syventymään stalinismin ilmiöön. Silloin muistiinpanot oli kirjoitettu, Che ei kuitenkaan näytä ymmärtävän, mistä NL:n degeneroituminen johtui. Kaikkia 60-luvun sosialistisen yhteiskunnan epämuodostumisia ei voi selittää Leninin NEP:llä. Che vitsailee, että Lenin teki sen virheen, että meni ja kuoli. Che uskoi, että jos Lenin olisi saanut elää pidempään, niin epäkohta olisi korjaantunut.
Huolimatta tästä Chen teoreettisesta rajoittuneisuudesta, kirjoitus NEP:sta on mielenkiintoinen. Monessa kohti Chen kritiikki yhtyy kannanottoihin, joita vasemmisto-oppositio esitti NL:ssa vuosina 1925-27. Che näkee kuitenkin prosessit, joiden seurauksena NL:ssa pääsi syntymään etuoikeutettu kasti. Neuvostokäsikirjaan kirjoittajat ylistävät proletaarista internationalismia, mutta viimeinen on – Chen mielestä – korvattu NL:n sovinismilla tai pienten maiden supervallalle alistumisella. ”Tämä tilanne loukkaa kaikkien kommunistien rehellisiä unelmia ympäri maailmaa. Muutaman sivun päästä Che kommentoi sarkastisesti käsikirjan ylistämää työnjakoa sosialistisissa maissa. ”Comeconin ampiaispesä käytännöllään osoittaa omia väitteitään vääriksi. Käsikirja viittaa ihanteelliseen tilanteeseen, joka voisi toteutua ainoastaan proletaarista internationalismia soviteltaessa, mutta sellainen aspekti tänä päivänä on säälittävän poissaoleva”, kirjoittaa Che.
(1) Nestor Kohau: ”Ernesto Che Guevara. Otro mondo es posssible”, Nuestra America, Buenos Aires, 2003, sivut 156-158
(2) ”Che, el socialismo y el comunismo”, Pensar el Che, Centro de estudios sobre America, Editorial Jose Marti, Havanna, 1989, nide II, sivu 30
CHE – SYNNYNNÄINEN JATKUVAVALLANKUMOUKSELLINEN
Tarkasteltaessa otsikon aihetta on pakko katsastaa Chen suhteita Trotskiin. Se taasen ei voi tapahtua etsimällä kohtia, jossa Che olisi viitannut jatkuvan vallankumouksen teoriaan tai muuhun Trotskin teoreettiseen perintöön. Tietyllä aikajaksolla historia “halusi” stalinismin ja taantumuksen voittajina, maailman vallankumouksen jarruttajina, Trotskin tuotannon kieltäjinä ja hänen persoonansa panettelijana. Kahta vallankumouksellista miestä on tutkittava erillisinä subjekteina, ja siten löydettävä heidän välillä yhtymäkohtia ja yhteispiirteitä. Tähän tehtävään suuri apu tulee Chen ystävän Armando Hartin tyttären Celia Hartin kirjoituksista Rebelion-lehdessä (1) ja muualla. Celia väittää löytävänsä Trotskin ja tulevansa trotskilaiseksi Chen kirjoitusten ja käytännön kautta (2).
On sanottu, että ilman Leniniä Marxilla ei olisi arvoa. Celia Hart lisää tähän, että ilman Trotskia, Leniniä ei olisi olemassa. “Kyllä me tarvitsemme Leniniä, mutta hän palaa takaisin vain sillä edellytyksellä, että me ensin kuuntelemme tarkkaan, mitä sanottavaa Trotskilla on”. Kaikkien marxilaisten ajattelijoiden panos on tässä asiassa enemmän kuin tarpeellinen. Marxilla ei ollut kristallipalloa kädessään, eikä hän sen takia voinut ennustaa tulevaisuutta muuten kuin näyttämällä vain yleiset tendenssit. Celian mukaan Trotski on tärkeä juuri siksi, että kauan kuolemansa jälkeenkin hänen käsissään on pudonneen NL:n lentokoneen mustanlaatikon avain. Celia sanoo, että Trotskin kaamea murha merkitsi lokakuun vallankumouksen murhan alkua. “Kun Kremlin myönsi Ramon Mercanderille punaisen tähden mitalin, se saman tien juhli sosialismin kuolemaa. Kun stalinismin palkkaama terroristi Mercander istui tuomionsa Meksikon vankilassa, siirtyi sen jälkeen Kuubaan ja vuosi oli 1960. Näyttää historian ivalta se, että sosialistisen ideologian vasemmistosiiven murhaaja siirtyi kunniapaikkaan, Kuubaan, aikana, jolloin yleismaailmallisen vallankumouksen veressään kantava Che Guevara vaikutti ja vietti siellä luovimpia vuosiaan.
Kuuban vallankumous selviytyi tähän asti ei stalinismin, GPU:n ja Mercanderin ideologian panoksen ansiosta, vaan päinvastoin noudattamalla Trotskin aatteellista henkeä, vaikka sitä ei tietoisesti ole tiedostettu, koska Trotski –ulottuvuus on ollut historiallisen muiston laskoksissa piilossa. Celian mukaan, Kuuban vallankumouksen punaisen langan alkupää lähtee vallankumouksellisen puolueen luomisesta, ja jatkuvuuden takaa Julio Antonio Mella ja heinäkuun 26. päivän-liikkeen radikaali siipi. Matka huipentuu mahtavalla tavalla Che Guevaraan. Celian mielestä, Trotski on kuitenkin hiljaisella tavalla koko ajan läsnä. Sopii ihmetellä, miksi vuosikymmeniksi oli kiellettyä käsitellä Trotskia Kuuban vallankumoukseen viitekehyksessä. “Jos yksikin vallankumous on ollut todella radikaali, niin se on ollut meidän. Jos taasen on olemassa yksikin vallankumouksellinen, joka on vaatinut radikaaleja jatkuvia vallankumouksia, niin tämä on varmasti ollut Leon Trotski”, ihmettelee Celia. Hän ei voi ymmärtää, miksi yhteyksiä trotskilaisuuden ja Kuuban vallankumouksen välillä ei sallittu tutkia.
Käydessään NL:ssa Mella oli tavannut Andrés Ninin, jonka GPU murhasi myöhemmin Espanjassa. Samassa yhteydessä Mella oli tutustunut vasemmisto-opposition ohjelmaan. Mella on trotskilaisen opposition perustaja Meksikon kommunistisen puolueen sisällä. Hänen ansiotaan on myös Kuuban vallankumouksen johtaminen sosialismin tielle. Celia Hartin mukaan, se tapahtui rakentamalla silta José Martín ja bolsevismin välillä.
GUEVARA JA TROTSKI
Jos puolueeton lukija tutustuu jatkuvan vallankumouksen teoriaan ei ole vaikea todeta, että mitä täydellisimmällä tavalla Che oli ei vain ymmärtänyt sitä, vaan myös kuollut yrityksessä puolustaa sen periaatteita. Che ei kuitenkaan ollut ainoastaan teorian tiettyjen ohjeiden käytännön tason toteuttaja. Sen lisäksi hän pyrki saavuttamaan tietoisuuden tasolla jatkuvan vallankumouksen (3) ydintä ja olemusta. Teoria koostuu kolmesta aspektista (4).
(A) “Porvarillisessa kehityksessään jälkeen jääneiden maiden ja erityisesti siirtomaiden sekä puolisiirtomaiden kohdalla jatkuvan vallankumouksen teoria merkitsee, että niiden demokraattisten tehtävien sekä kansalliseen vapautumiseen liittyvien tehtävien täydellinen ja todellinen ratkaisu on ajateltavissa ainoastaan proletariaatin diktatuurin avulla, joka asettaa sosialistiset tehtävät päiväjärjestykseen”. Che allekirjoittaa oheisen teesin täysin. Koskaan Che ei nähnyt tai kirjoittanut, että vallankumouksen tehtävät toteutuisivat yhteen maahan eristetyn kansallisen vallankumouksen kautta. Vielä tänäänkin pätee tosiasia, että jos vallankumous latinalaisessa Amerikassa ei ryhdy sosialistisiin uudistuksiin, siitä tulee tavoitteidensa pilakuva ja se johtaa tappioon ja murhenäytelmään. Trotskin mukaan, sorrettujen jälkeenjääneissä maissa ei pitäisi odottaa, että kehittyneiden maiden proletariaatti tekisi ensin aloitteen. Apu tulee vain heiltä, jotka päättävät auttaa itseänsä. Tämä on jatkuvan vallankumouksen teorian tärkeimpiä näköaloja, ja tässä Chen ja Trotskin ajattelutavat ovat identtiset.
(B) Toinen aspekti sisältää sosialistisen vallankumouksen sinällään. Proletariaatin tultua valtaan se ei lopeta vallankumousta, vaan vain aloittaa sen. Pitkän ja määrittelemättömän ajan kuluessa kaikki sosiaaliset suhteet muuttuvat. Sota- ja rauhanomaisten uudistusten ajat vaihtelevat. Mullistukset taloudessa, tekniikassa, tieteessä, perheessä, moraalissa, kulttuurissa ja arkipäivän elämässä kehittyvät monimutkaisella vuorovaikutuksella eivätkä anna yhteiskunnan saavuttaa tasapainoa (5). Omasta puolesta Che kirjoitti tästä: “Tässä sosialismin rakentamisen vaiheessa voimme nähdä uuden ihmisen rakentamista” (Sosialismi ja ihminen Kuubassa).
C) Vallankumouksen kansainvälinen luonne on teorian kolmas aspekti. Maanlaajuisen talouden, tuotantovoimien, markkinoiden ja luokkataistelun aikana sosialistinen vallankumous ei voi toteutua täydellisesti kansallisvaltion puitteissa. Eristyksissä olevassa proletariaatin diktatuurissa niin sisäiset kuin ulkoisetkin ristiriidat kehittyvät väistämättömästi yhtaikaa saavutusten kanssa. Proletaarisesta valtiosta tulee ristiriitojensa uhri, jollei kehittyneiden maiden proletariaatti voita, niin kuin asian ilmaisivat aikaisemmin Marx ja Engels. Vallankumous alkaa kansallisella tasolla, mutta koska tämä ei riitä, se avautuu kansainvälisellä ja se päättyy maailmanlaajuisella tasolla. Kansallinen vallankumous on kansainvälisen ketjun yksi lenkki (5). Che toisti tovereille väsymättä vallankumouksellisista puhuttaessa: “Jos vallankumouksellinen ote herpaantuu sitten kun vaativimmat tehtävät avautuvat kansallisella tasolla, ja internationalismi unohtuu, niin silloin vallankumous lakkaa olemasta johtava voima. Paitsi velvollisuus, internationalismi on myös vallankumouksellinen välttämättömyys”.
Che taisteli Kuuban vallankumouksen onnistumiseksi, sen taloudellisen kehityksen ja uuden ihmisen luomisen puolesta, eikä hän sieltä lähtenyt kuin vain toteuttaakseen maailmanvallankumouksen tavoitteita. On historiallisesti ainutlaatuista se, että teorian kaikki kolme aspektia on sovellettu sellaisen persoonan toimesta, joka oli laiskasti lukenut Trotskinsa. Luontevasti ja useimmiten tiedostamatta Che oli historian johdonmukaisimpia trotskilaisia. On kuitenkin mahdotonta, että Che ei olisi lukenut Trotskia lainkaan. Che kirjoitti Celian isälle ja ystävälleen Armando Hartille Tansaniasta tutkiessaan marxilaista filosofiaa: “[…] ja tuossa kohtaa löytyy sinun ystäväsi Trotski, joka oli olemassa ja kirjoitti siitä”. Celian mukaan, Che ei tiennyt kovin paljon puna-armeijan perustajasta, mutta elämänsä viimeisinä vuosina Che oli alkanut tutkia Trotskin tuotantoa. Näin vakuuttaa Juan Leon Ferrer, Kuuban teollisuusministeriössä työskennellyt trotskilainen. Sen lisäksi Che oli tilannut ja luki Ferrerin järjestön äänenkannattajaa. Palattuaan Afrikan matkaltaan, Chen määräyksestä päästettiin vankilasta vapaiksi kaikki trotskilaiset poliittiset vangit. Ferrer kertoi myös, että Che kävi pitkiä keskusteluja trotskilaisuudesta rakkaan toverinsa Roberto Acostan kanssa pellolla sokerin sadonkorjuun aikana. Tiedämme myös sen, että Che oli lukenut jatkuvan vallankumouksen teorian ja että mukanaan Boliviassa repussaan hän kantoi Trotskin “Venäjän vallankumous” -kirjaa.
Celia Hart toteaa askel askeleelta, että Guevara ja Trotski olivat valaisseet samaa polkua. Tätä kantaa tukevia esimerkkejä on lukemattomia. Tässä on muutamia yhtymäkohtia: a) molemmat Che Guevara ja Leon Trotski ryhtyivät erittäin onnistuneesti nuoren työläisvaltion armeijan komentajiksi, b) molemmat olivat ideologeja, jotka yrittivät syventää vallankumouksen prosessit olemalla samalla marxilaisuudelle lojaaleja, c) molemmat murhattiin siksi, että he edustivat internationalismin ja vallankumouksellisen johdonmukaisuuden kehittyneimpiä ihanteita. Celia Hart tunnustaa auliisti: “Che teki minusta trotskilaisen. Kun sain tutustua Trotskin teksteihin tuntui siltä, kuin näitä asioita olisin kuullut ennenkin ensin lapsuudessani ja sitten Chen suusta. Sen takia minä taistelen niin Trotskin kuin Chenkin armeijan riveistä ilman että olisin pettämässä kumpaakaan”.
Yksi asia on varma. Tulevat taistelut tarvitsevat meitä jokaista. Ihmiskunnan ja -sivilisaation jatkuvuus riippuu jatkuvan vallankumouksen soveltamisesta tässä ja kaikkialla nyt heti. Värväytykäämme jokainen meistä Celian tavoin Chen ja Trotskin armeijaan. Se on voittoisan vallankumouksen armeija, se on orastavan sosialistisen yhteiskunnan alullepanija.
(1) Rebelion
(3) Leon Trotski: Jatkuva vallankumous, TAMMI, 1970
(4) Mitä jatkuva vallankumous sitten on? (Perusväittämät)
(5) Stalinismi on stalinismia hunnun kanssa tai ilman
Kirjallisuus:
1. Carrlos Tablada, “El pensiamento economico de Ernesto Che Guevara”. 30 painosta vuodesta 1987
2. Ernesto Che Guevara, “Obras 1957-1967”, Maspero, Pariisi 1970
3. Michael Löwy et Olivier Besancenot: Che Guevara : une braise qui brule encore, Paiisi 2007
4. Michael Löwy: La Pensee de Che Guevara, Syllepse, Pariisi 1997
5. Michael Löwy: “It’s never too late to love or rebel”
6. John Lister: “The revival of a political tradition” Celia Hart’s new book of writings reviewed
7. Celia Hart: Fidel and Trotski
8. Michael Löwy: Che Guevara – The spark that does not die
9. Ulises Estrada: Tania: Undercover with Che Guevara in Bolivia. Kirjassa kerrotaan Chen suhteista latinalaisen Amerikan Uuden Vasemmistoon ja poliittisen näyttämön taustoista ennen kun Che lähti sotimaan ensin Kongoon ja sitten Boliviaan.
10. Che Guevara, “Socialism and Man in Cuba”, Political Documents, p. 283
11. Che Guevara, Works, Volume III, Textes politiques, Paris, Maspero, 1968, p.118
12. Che Guevara, Military Writings, Paris, Maspero, 1968, p. 162
___Kesäkuu 2008
_Dimitris Mizaras
