Tehyn ja kuntatyönantajan välinen kiista päättyi sopuratkaisuun, mikä ratkaisi palkkakiistan tällä erää, mutta palkankorotusten taso, sopimuksen pituus, sekä eräät muut yksityiskohdat antavat aiheen kysyä, kuka tästä taistelusta selviytyikään voittajana.
Tehy teki sopimuksen neljäksi vuodeksi, kun muut kunta-alan liitot saivat lyhyemmän, kahden ja puolen vuoden vastaavan. Kuntatyönantajan mukaan palkankorotus on tasoltaan 16 prosenttia tai jonkin verran enemmän, Tehy on tiedottanut suuruusluokasta 22-28 prosenttia. Näin suuri ero herättää kysymyksen, että ketä nyt oikein vedätetään?
Sopimukseen tarkemmin tutustuttaessa selviää, että osa korotuksista on ehdollisia, sidottuna tuloksellisuuden ja henkilöstömäärän vastaiseen kehitykseen. Toisin sanoen, sairaanhoitajat saavat juosta työpaikoillaan entistäkin ripeämmin, että saavat pikkuisen lisää rahaa. Tehyn johto sisällytti pokkana nämä ehdolliset korotukset omiin prosentteihinsa. Näillä komeilla luvuilla sitten saatiin aikaan mielikuva onnistuneesta kamppailusta.
Kun Tehyn palkankorotuksia verrataan esimerkiksi kuuliaisesti luokkasovun merkeissä sopimuksen tehneen Superin vastaaviin, voidaan todeta, että ne ovat lähes täysin identtisiä. Erot ovat maksimissaan ainoastaan muutaman vaivaisen euron. Ja toiset pääsevät lisäksi aiemmin vaatimaan uusia korotuksia, kun taas tehyläiset ovat sitoneet vaatimattomat korotuksensa puolitoista vuotta pidempään sopimukseen.
Tehyläisten kampanja ansaitsee ehdottomasti hatunnoston. Hoitajat olivat yhtenä rintamana kamppailemassa paremman palkan puolesta, täysin oikeutetusti. Sairaanhoitajien palkkataso on Suomessa ollut täysin ala-arvoinen, mikä on johtanut mm. rekrytointiongelmiin. Tavalliset sairaanhoitajat osoittivat kiitettävää horjumattomuutta kovan mediaryöpytyksen ja syyllistämisen aikana, eikä rintamakarkuruutta esiintynyt juuri lainkaan. Noin 15 000 tehyläistä pani työpaikkansa, sekä oman ja perheensä toimeentulon peliin yhteisessä kamppailussaan. Niinpä olisi ollut suotavaa, että myös liiton johto olisi loppuun asti seisonut jäsentensä kanssa samassa rintamassa, mutta todellisuus osoittautui toisenlaiseksi. Suunnattomasta taisteluretoriikasta ja lopputuloksen hehkuttamisesta huolimatta on täysin ilmeistä, että tehyläiset saivat tyytyä kehnohkoon sopimukseen, joka tarjoaa vain marginaalisesti nykyistä inflaatiotasoa paremmat palkankorotukset.
Selkeimmät voittajat valitettavasti löytyvät työnantajataholta, hallituksesta ja talouselämästä. Paitsi että porvarillinen media rummuttaa jatkuvasti siitä, että tehyläisten palkankorotukset ovat syynä veroprosentin nostoihin, viestien siis samalla, että paremman palkan vaatiminen on suorastaan rikollista ja käy veronmaksajille kalliiksi, sopimus pelasti myös porvarihallituksen, joka olisi ollut todella vaikeuksissa, mikäli työtaistelu olisi todenteolla alkanut suunnitellussa laajuudessaan. Lisäksi maan talouseliitti, eli suurporvariston edustajat ovat aidosti riemuissaan siitä, että nyt päästään “tehostamaan” suomalaista terveydenhuoltoa, eli selkokielellä siis yksityistämään, kapitalisoimaan, heikentämään aliresurssoimaan ja niin edelleen.
Lopulta on sanottava seuraavaa: Sairaanhoitajien kamppailu antoi uutta uskoa luokkasolidaarisempaan tulevaisuuteen. Sellaiseen tulevaisuuteen, jossa työntekijät yhdessä päättäväisesti kamppailevat paremman elämän puolesta yhteistä luokkavihollista vastaan. Tämä taloudellinen taistelu osaltaan auttaa työväenluokkaa hahmottamaan myös poliittisen taistelun merkityksen. Nykyisen kapitalismin aikakaudella pelkkä ekonominen taistelu ei voi tuoda kuin väliaikaisia voittoja. Väistämättä esille nousee ennemmin tai myöhemmin, tarve yhteiskunnan perustan muuttamisesta sosialistiseksi. Mutta tässä tarvitaan määrätietoista kommunistista politiikkaa, mikä tarkoittaa myös sitä, että on uskallettava sanoa tappiota tappioksi silloin, kun sellaisesta on kysymys. Kuten esimerkiksi tässä Tehyn työtaistelun tapauksessa. Ja tarvitaan myös sellaista ay-liikettä, joka johtoaan myöten tietää tehtävänsä ja vastuunsa, eikä tyydy rupattelemaan kabineteissa työnantajatahon kanssa hyvässä hengessä, vaan on valmis periaatteelliseen luokkatietoiseen politiikkaan työväenluokan yhteisten intressien ajamiseksi!
Ammattiyhdistysliikkeessä on tulossa nopeita muutoksia. Kapitalismi ei pysty eikä halua tyydyttää oikeutettuja perusvaatimuksiamme. Tehyn kenttä oli valmis radikaaleihin taisteluihin, mutta sille ei annettu siihen mahdollisuutta. Porvarihallitus pääsi kuin koira veräjästä ja esiintyy nyt voittajana. Terveydenhuoltoa tullaan nakertamaan tietoisesti niin, että kohta palvelut ovat kehnoja ja niitä “joutuvat” käyttämään vain köyhät, joilla ei ole varaa ostaa niitä yksityissektorilta. Sen lisäksi tullaan turvautumaan yhä enemmän poikkeuslakeihin ja eri liittoja hajottaviin taktikoihin. Koko Suomen kansan on nyt oltava valppaana.
__Kannanotto 21.11.2007 __Marxilainen Työväenliitto
