1. Miksi kokousta ei pidetty niin moneen vuoteen
2. Mitä on tehty ja mitä jäi tekemättä
3. Oliko järjestäytymiskokouksen analyysi oikea?
4. Olivatko tavoitteet ylioptimistiset?
________________________
1. Miksi kokousta ei ole pidetty niin moneen vuoteen
Marxilainen Työväenliitto perustettiin kesäkuussa 2000. Ensimmäinen järjestönkokous pidettiin 8.-10.3.2002 Oulussa. Siellä hyväksyttiin järjestön perusanalyysi, säännöt ja ohjelmalliset linjaukset. Säännöissä (24§) määrätään, että korkein ja täysivaltaisin elin on edustajakokous, joka kutsutaan koolle kerran vuodessa keskuskomitean toimesta.
Järjestön toiminta oli edustajakokouksen jälkeen käytännössä haussa. Vallitsevan tilanteen asettamat suuret tavoitteet ja vähäisten henkilöresurssien kokemattomuus aiheuttivat sen, että seuraavat kaksi vuotta MTL haki asemaansa luokkataistelujen areenalla. Järjestön jäseniä erosi ja uusia liittyi. Linjauksia oli tiedostettu, mutta jäsenten käytäntöjen homogenisointi ja työnjako vei kaksi vuotta, ennen kun taas pystyttiin puhaltamaan samaan hiileen. Yksi ongelma siinä on ollut jäsenten asuminen hajanaisesti ympäri Suomea. Siinä ajassa (2002 – 2004) Helsingin solu ehti hajota.
CRFI:n konferenssin jälkeen MTL on alkanut jälleen toimia kollektiivisesti. Säännölliset kokoukset hioivat jäsenten linjaa yhdenmukaiseksi, jakoivat tehtävät ja arvioivat tehtyä toimintaa. Kannanotot hyväksyttiin taas yhdessä. Järjestö on niin pieni, ettei jakoa kentän ja johdon välillä tässä vaiheessa tarvittu. Siitä kertovat sääntöjen pykälät voidaan ottaa käyttöön sitten kun järjestö kasvaa, ja sen jälkeen kun uusi järjestymiskokous ne vahvistaa. Sääntöjen määräämä edustajakokous olisi voitu pitää aikaisemmin. Kokous on aina pyrittävä pitämään ajallaan, koska se mm. päivittää tehtävät, ja motivoi niin uudet kuin vanhatkin jäsenet jatkamaan aktiviteettejaan tehokkaasti. Se, ettei sitä ole pidetty moneen vuoteen oli poliittinen virhe. Järjestön toiminnallisen lamaantumisen aikana kokouksen pitämisessä piilisi kuitenkin myös hajoamisen riski. Nyt olemme menneet tuosta vaiheesta yli, ja meillä on motivoituneita jäseniä, jotka ovat valmiita kehittämään järjestöä. Erityisesti 2004 kevään jälkeen, MTL:n interventiot luokkataistelussa ovat olleet hyviä yrityksiä ulospäin suuntautumiseksi. Uusia suhteita on luotu eri kansalaispiireihin ja aktivisteihin. Tämä yhdessä selkeän poliittisen analyysin ja ohjelman, sekä kansainvälisen suuntautumisemme kanssa ovat erinomainen pohja vallankumouksellisen puolueen rakentamiseksi. Vuoden 2007 kokous tulee olemaan käännekohta Marxilaisen Työväenliiton määrälliselle ja laadulliselle kasvulle seuraavan vuoden aikana.
2. Mitä on tehty ja mikä jäi tekemättä
Edellisen kokouksen tavoitteet luotiin järjestäytymiskokouksen seuraavaa vuotta silmällä pitäen.
a) Kansainvälisen työn osalta, järjestäytymiskokous oli päättänyt, että MTL:n on aloitettava keskustelut CRFI:n kanssa. Jokaisen jäsenen hyväksymä asiakirja “Argentiinan eväät” oli MTL:n panos Buenos Airesissa keväänä 2004 pidetylle CRFI:n kansainväliselle kongressille, johon otimme osaa. Asiakirjamme oli samansuuntainen CRFI:n analyysin ja ohjelmanluonnoksen kanssa ja painettiin CRFI:n sisäiselle Bulletin -lehdelle englanniksi ja espanjaksi. Siitä lähtien MTL on ollut CRFI:n jäsen. Järjestömme osallistui Naton vastaisiin mielenosoituksiin Istanbulissa kesällä 2005 ja EEK:n koulutusleirille Kreikassa kesällä 2006.
b) Yhteisrintaman taktiikka oli myös järjestäytymiskokouksen linjauksia. Yhteisrintama on nähty antikapitalistisena poolina, jonka perimmäinen tavoite on yhteiskunnallisen järjestelmän kumoaminen. Kansanrintaman tapaiset kuviot, jotka tähtäävät kapitalismin “ruoriin” vasemmiston voimin ovat joukkoliikkeelle vaarallisia, kansan mielialoja hämmentäviä ja työväenluokan tietoisuutta alentavia. Kansainvälisellä tasolla MTL on tehnyt hyvin vähän vallankumouksellisen poolin rakentamiseksi. Enemmän siitä on ollut keskusteluja ja suunnittelemista ja vähemmän aikaa on käytetty käytännön askelteihin. Kotimaassa MTL on ollut avoimempi ja aktiivisempi. Yhteyksiä on luotu kaikkiin mahdollisiin suuntiin niin kadun tasolla kuin vaaleissakin. Osallistuttiin rasismin ja sodan vastaisiin mielenosoituksiin ja vappukulkueisiin omilla tunnuksilla ja kannanotoilla. Mukana olimme kaksissa eduskunta- ja yksissä kuntavaaleissa. Kesällä 2006 osana Helsinki2006 -verkostoa MTL osallistui ASEM -maiden kokouksen vastaisiin mielenosoituksiin ja tapahtumiin teemalla “Toisenlainen Eurooppa on mahdollinen, mutta millainen? Vuoden 2007 sosiaalifoorumissa meillä oli oma istunto teemalla “Terrorismin vastainen sota – Kuuden vuoden ympyrä sulkeutumassa”.
c) Järjestäytymiskokous asetti teoreettisen työn seuraavan kauden tärkeimpien päätavoitteiden keskiöön. Siirtymäohjelman suomennos ja julkaiseminen tapahtui ennätysajassa. Keskustelu dialektiikasta ja ohjelman metodista on myös ollut järjestömme peruspilareita. Uusia jäseniä on rohkaistu ja kannustettu lukemaan vieraskielistäkin kirjallisuutta liikkeemme historiaan liittyvien kysymysten selvittämiseksi. Trotskin artikkeleita ohjelmasta, dialektiikasta ja jatkuvasta vallankumouksesta on suomennettu ja julkaistu. Artikkeleita esim. Kestävästä kehityksestä tai yhteisrintaman taktiikasta on kirjoitettu aina kun siihen on ollut aika- ja henkilöresursseja. Historiallisia katsauksia kuten “Kansanrintaman historiallinen petos”, tai “Trotskilaisuus ja trotskilaisuus ennen ja nyt” on taitettu pamfletiksi ja on luokkataistelun käytettävissä. Pamflettina painettiin myös CRFI:n kongressin ohjelma ja muuta suomennettua aineistoa. Opintopiiriä varten on tuotettu artikkeleita kuten “Johdanto filosofiaan” tai “Pääoman logiikka”. Lopulta artikkelisarjasta “1906 – 2006 sosialismiin siirtymisen elämänkaaren vaiheita” tuli “Marxilainen” nimellä painetun teoreettisen MTL:n kausijulkaisun ensimmäisen numeron aineistoa. Järjestömme kirjoituksia on julkaistu mm. sosialismi.net -sivuilla, Kominformissa, Vunet -vaihtoehtouutisissa, Kansan Ääni -lehdessä, Työväen Mielipiteessä sekä erilaisilla sähköpostilistoilla. Vuoden 2004 alussa muiden tahojen kanssa MTL järjesti sosialismi -seminaarin. Siellä meillä oli luentovuoro ja paikka paneelikeskustelussa. d) Tavoite solun perustamisesta Helsingissä toteutui kahdessa otteessa, mutta molemmissa tapauksissa, mutta eri syistä solu lopulta hajosi. Solun rakentaminen Helsinkiin on edelleen erittäin tärkeä tavoite ja aktiivisuutemme polttopisteessä. Sen tavoitteen toteuttamiseksi MTL:n jäsenet ovat matkustelleet useita kertoja Helsinkiin, toteuttamassa järjestön eri interventioita (mielenosoitukset, keskustelutilaisuudet, tai verkostokokoukset), luomassa kontakteja, tai luennoimassa.
e) Oman lehden painaminen ja sen säännöllinen julkaiseminen kuuluu myös osittain toteuttamattomiin tavoitteisiin. Henkilö- ja taloudelliset resurssit eivät ole vielä mahdollistaneet kunnon lehden tekoa. Tämä projekti yhdessä edellisen d) -kohdan kanssa muodostavat seuraavan kauden ykköstavoitteita. Vaihtoehdoksi lehdelle MTL on painanut Työväen Mielipiteen kopioformaattina. Lehden koko on A4, ja sivuja siinä on 12. Työväen Mielipiteitä on ilmestynyt 20 numeroa.
f) Ammattiliittojen byrokraattinen luonne ja niiden toiminnan jäykät rakenteet ovat toistaiseksi estäneet MTL:n jäseniä osallistumasta Ay -liikkeen toimintaan. Agitaatio byrokraattien heittämiseksi ulos liitoista, kuten myös työpaikkakeskustelut ja -kokoukset ohi virallisten liittojen johdon, on aloitettava mahdollisimman pian. Luokkataistelu kärjistyy ja liittojen demarijohdolla on taipumus yhä avoimemmin pettää tai boikotoida taistelut. Ammattiliittojen vanhat toimintatavat ovat syvässä kriisissä. Vallankumouksellisten on otettava siitä kaikki hyöty irti järjestömme rakentamiseksi.
g) Järjestömme on luonut linkit suomalaisen trotskilaisuuden historiaan. MTL julkaisee 1970 -luvulla toimineen trotskilaisjärjestön Neuvostovalta -lehden tekstejä. MTL avustaa kirjoituksillaan myös CRFI:n ja EEK:n äänenkannattajia, International Workeria ja Nea Prooptikia. Järjestöllämme on nykyään myös oma mainospaita, joka on myytävänä.
3. Oliko järjestäytymiskokouksen analyysi oikea?
Järjestäytymiskokouksen analysoimat kapitalismin kriisin päätendenssit ovat olleet oikeita ja pätevät tänä päivänäkin. Eletään edelleen saman aikakauden sisällä ja käynnissä olevat prosessit ovat vuonna 2002 kuvailtujen prosessien kehittelyä. Kapitalismin imperialistisen vaiheen periodien määrittely oli analysoitu oikein. Tässä asiakirjassa (kohta 2) syvennetään vielä analyyttisemmin imperialismin kolmannen periodin (finanssiglobalisaatio) ristiriitoihin.
Edellisen kokouksen arvio siitä, että finanssipääoman globalisaatio on tullut tiensä päähän, on edelleen MTL:n analyysin ytimessä. 1990 -luvun romahdukset merkitsivät käännettä kohti globaalitason romahtamisia kapitalismissa, kokonaisuudessaan yleismaailmaisella tasolla. Järjestäytymiskokouksen arvio siitä, että alkanut kausi on kriisien, sotien ja kumousten aikaa (2.2.1.) pitää edelleen paikkansa. Kriisin leviäminen yleismaailmaiselle tasolle oli silloin vasta näkymässä. Jugoslavian sota oli takana, mutta Kosovo -kysymys jätti arvet auki, Balkanin niemimaa oli silloin ja on edelleenkin räjähdysaltis. Bushin vilpillinen vaalivoitto, terrori-iskut ja Afganistanin sota olivat vielä pieniä ilmaisimia aikakaudesta, joka oli orastamassa ja joka kehittyi tämän päivän tilanteeksi.
Kokous arvioi silloin, että imperialismin pyrkimykset sovitella järkyttyneitä tasapainoja tähtäävät yleismaailmaiseen uuteen järjestykseen, jossa periferiassa vallitsisi miehittäjän laki, metropoleissa kasvavaa työnriistoa ja demokratian vajetta, keskitysleirejä, Guantanamoja ja Abu Graib -vankiloita, kiduttajia ja kidutettuja, ja CIA:n kuljetuksia “demokraattisten” maiden suostumuksella. Arvio siitä, että imperialismin lopullinen päämäärä on Venäjä, Kiina ja Itä-Euroopan maat, joissa kapitalismin restauraation ontuminen pakottaa imperialismia puuttumaan tilanteeseen perimmäisenä tarkoituksena ko. maiden uudelleen kolonialisoiminen niiden luonnonresurssien anastamiseksi. Nämä näköalat olivat silloin arvioita, mutta tänään ne ovat faktoja. Olemme nähneet värillisiä “vallankumouksia” ja Naton tukikohtia esim. Georgiassa. Nato järjestää kokouksia entisissä NL:n tasavalloissa ja asettaa tutkajärjestelmiä Euroopassa.
4. Olivatko arviot ylioptimistiset?
Järjestäytymiskokous punnitsi tilastotietoja liittyen tuotannon supistumiseen, ja tuli siihen johtopäätökseen, että pian saattaisi orastaa lama kaikkine poliittisine seuraamuksineen.
Kiinan epämuodostunut työläisvaltio, vaikka olikin aloittanut paluutaan kapitalismiin ennen Venäjää, alkuvaiheessa askeleet kapitalismin suuntaan olivat “ujohkoja”. “Uudistukset” etenivät stalinistisen byrokratian valvovan silmän alla. 2002 alussa mikään ilmaisin ei kertonut siitä linjasta, jota Kiina noudattaisi jatkossa. Vastavalitun Bushin hallituksen ensimmäisiä toimenpiteitä oli vakoilukoneen suorittama provokaatio Etelä-Kiinan rajalla. Suunnitelmista Kiinaa vastaan luovuttiin sen jälkeen kun Kiina rupesi amerikkalaisen kapitalismin pelastajaksi, kuten tässä asiakirjassa (2.5.1.2. ja 2.5.1.3) analysoidaan.
Näin ollen, arvio alkavasta lamasta on edelleen voimassa, mutta se koskee tulevaa aikaa eikä kautta 2002 – 2007. Kiina tarjosi kapitalismille aikalisää ja teki meidän ennusteestamme ennenaikaisen. Tämä ei tarkoita, että kriisi olisi vain siirtynyt eteenpäin. On silkkaa agnostisismia väittää, että kapitalismi aina keksii konstit siirtääkseen kriisien puhkeamista hamaan tulevaisuuteen. Aikana, jolloin kapitalismi on saanut pidentää olemassaoloaan Kiina -ilmiön ansiosta, aikaisemmat ristiriidat ovat kärjistyneet äärimmilleen. Puhkeava kriisi on tällä kertaa paljon syvempi, verrattuna vuoden 2002 kriisiin.
