USA:n hallitus tehostaa valituksensa siitä, että Kiina pitää valuuttansa keinotekoisesti matalalla tasolla. Kyse ei ole enää mielipiteestä tai kommenteista, vaan sillä on taipumus muuttua syyttelyksi. Halpa yuan merkitsee halpoja vientitavaroita. Sen seurauksena Yhdysvalloissa kokonaisia teollisuuslaitoksia joutuu vararikkoon. Viime vuosina amerikkalaiset ovat yrittäneet käyttää eri sortin kiristyksiä ja muuta diplomaattista toimintaa taivuttaakseen kiinalaisia revalvoimaan valuuttansa. Kapitalismin kriisin kärjistyessä, lännen kansantalous ei kykene kilpailemaan kiinalaistuotteiden kanssa. Tilanne on Obamalle kestämätön. Pätevien analyytikoiden mukaan sanat eivät enää tepsi, ja siksi on ryhdyttävä tekoihin.
Yhdysvaltalaisten artikkeleiden ja raporttien rivien välissä yhä selkeämmin lukee, että kahden maan välisestä riippuvuussuhteista huolimatta on pakko ryhtyä kauppasotaan. USA-Kiina –avioliitosta molemmille oli hyöty- ja haittaelementtejä. Kriisin kärjistyessä haitat kasvavat etenkin Washingtonin päässä. Jos amerikkalaiset arvioivat, että haitat ovat huomattavasti hyötyjä suurempia, edessämme on avioeron perspektiivi ja 1930 –luvun painajaismaiset kuvat.
Paul Krugman ehdottaa New York Times –lehdessä, että hallituksen pitää ottaa mallia Nixonin politiikasta 1971, ja turvautua tulliveroihin kiinalaistuotteiden tuonnille. Ehdotus näyttää nauttivan laaja kannatusta molempien puolueiden riveissä. Lakiluonnos tulliverojen käyttöönotosta on jo laatinut yhdessä republikaani Lindsey Graham ja demokraatti Charls Summer. Asiaa puoltavaa Obaman kirjettä allekirjoittaa Kongressin 130 jäsentä. Ensi syksynä pidetään vaalit, ja monet kongressin ja senaatin edustajat haluavat tulla uudelleen valituksi. Kansalle on helppoa perustella, että kriisistä ja työttömyydestä syypää on Kiina, syntipukki, joka kilpailee amerikkalaisten firmojen kanssa epäreilusti.
Monet teoreetikot ovat analysoineet, että rakkaussuhde kahden talousjätin välillä on ollut tilapäinen ja ennen pitkää on loputtava. Itse asiassa kaikki ihmettelevät sitä, miten pitkään se on kestänyt. Suhderikko on vain ajan kysymys, monet ennustavat sen loppuvan tämän vuoden puolella. Päätös Obamalle ei ole helppo. Kiinan ei odoteta menevän kyykkyyn, vaan se vastaa tuleen tulella. Näköala tulee aiheuttamaan ketjureaktioita muillekin maille. Todennäköisesti muut maat ympärillä tulevat suojelemaan omia markkina-alueitaan ryhtymällä nekin protektionistisiin toimenpiteisiin, mikä syventäisi kansainvälistä lamaa entisestään.
Amerikkalaisten pelko on perusteltu. Kiinan kauppataseen ylijäämä kasvaa, mutta maan valuuttavarannot kasvavat paljon nopeammin, 40 miljardilla dollarilla kuukaudessa. Kiinan valuuttavarannot ovat jo nousseet 2400 miljardiin dollariin. Pitääkseen kansallisvaluuttansa arvon matalana Kiina painaa koko ajan seteleitä. Amerikkalaislähteiden mukaan yuan on devalvoitu 30-40 prosenttia. Kiina on myös oikeassa kun se syyttelee amerikkalaisia tekopyhyydestä. Kiinan pääministeri muistuttaa, että USA:n kiinteistöjen roskalainat olivat yksi syy kriisiin ja Kiinan 9,5 prosentin kasvu oli osa ratkaisua. China Daily –lehti huomauttaa, että kiinalaistuotteiden USA:han kohdistetusta viennistä 60 prosenttia on lähtöisin Kiinassa toimivilta amerikkalaisilta monikansallisilta yhtiöiltä. Yksi esimerkki tähän on Generals Motors, joka saa tukea USA:n hallitukselta, mutta vie pääomansa Kiinaan. Kiinalaiset näyttää päätyvän samaan tulokseen amerikkalaisten kanssa; yhteistyö on loppumassa. Kiinan invaasio USA:n markkinoille oli vastapalvelus siitä, että se on kattanut Yhdysvaltain vajeet.
Suuren luokan kysymys on siinä, että miten rauhanomainen tai väkivaltainen avioero tulee olemaan. Jos voisi erota konsensuksen hengessä, yhtä hyvin olisi voinut jatkaa suhdettakin. Yhteiskuntatieteilijä Ian Bremer kiteytti Financial Times –lehdessä: ”Tuleva vastakkainasettelu voi osoittautua paljon vaarallisempi kuin kylmä sota”.
KUPLA
Kiinan kansantaloudessa muhii kriisi-ilmiöitä riippumatta suhteestaan Yhdysvaltoihin tai viennin ja valuuttavarantojen määrästä. 2007-08 romahduksen jälkeen Kiina ryhtyi jättielvytykseen, mikä aiheutti taloudessa saman luokan kuplia, joiden puhkeaminen johtaa uuteen taantumaan. Kiinasta taantuma leviäisi tähtitieteellisillä rytmillä ympäri maailmaa. Asiasta ei pidä puhua konditionaalimuodossa. Yi Xianrong on kiinalainen asiantuntija, joka näkee sen tapahtuvan jo tänä vuonna. Yi ei ole mikään toisinajattelija, vaan Kiinan yhteiskuntatieteiden akatemian professori ja hallituksen neuvonantaja. ”On vain ajan kysymys, milloin asuntokupla puhkeaa. Mikäli se paisuu vielä nykyisestä, tappiot tulevat olemaan valtavia taloudelle, pankeille ja Kiinan turvallisuudelle”. Viimeisellä Yi ei tarkoita kuumaa sotaa USA:n kanssa, vaan yhteiskunnallisia levottomuuksia, joita riitti kasvun aikanakin.
Elvytyshuuman yhteydessä rahapoliittisilla helpotuksilla kiinalaisia kannustettiin sijoittamaan asuntoihin. Suurista lainoista myös pankit saivat meheviä bonuksia, jonka seurauksena viime vuonna asuntokauppa kasvoi noin 80 prosenttia. Pekingissä hinnat nousivat yli 100 prosenttia. Yi:n mukaan, asuntomarkkinoiden romahtamisen vaikutukset näkyisivät kaikkialla, esim. terästeollisuudessa. Kysymykseen, milloin suuri romahdus sitten tulee, Yi vastaa: ”Tänä vuonna. Vastatoimet voisivat lykätä sitä hieman myöhemmäksi”.
Elvytystoimet Kiinassa lykkäsivät totaaliromahdusta myös muualla maailmalla. Sen varjopuolet näkyvät kuitenkin nyt. Kiinteistöjen hinnat ovat pilvissä, inflaatio karkaa käsistä, tuotannon sektorilla on pääomien ylituotanto ja ylikapasiteettia, fiktiivinen pääoma on tunkeutunut joka paikkaan ja roskalainojen kummitus leijuu ilmassa valmiina hyökkäämään koska tahansa. Viime vuoden viimeinen kvartaali näytti peräti 11 prosentin kasvua. Se sai jotkut juhlimaan lopullista voittoa lamasta. Lännessä ei juuri kukaan pysty sanomaan miten paljon rahaa Kiina on viime aikoina painanut. Myönnetyt luotot viime vuonna olivat kuitenkin kolmanneksella suurempia edelliseen vuoteen verrattuina. Ekonomisti Andy Xie kirjoitti kolumnissaan näin: ”Kiinan asuntomarkkinat on massiivinen kupla. Mitä suuremmaksi se paisuu, sitä suurempia sen vaikutukset koko taloudelle”.
Jos Kiinan talouden kehitys pysähtyy, se vaihduttaisi kauppasodan prosessia USA:n kanssa. Ilman rahaa taasen Kiina ei voi enää olla USA:n luotottaja, ja rahoittaja. Se taas vaikuttaisi välittömästi niin EU:n ja USA:n, kuin EU:n ja Kiinan välisiin suhteisiin. Kuplan puhkeaminen Kiinassa olisi Japanillekin katastrofaalista. Kaikkialla maailmassa me olemme täysin sidoksissa Kiinaan eikä vain taloudellisesti, vaan myös poliittisesti. Suomen ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Matti Nojonen toteaa: ”Ihmiset alkavat uskoa, että Kiina on niin vakaa, ettei mitään itäblokin kaltaista romahdusta tapahdu”. ”Mutta kun Kiinan järjestelmä ei vain ole vakaalla pohjalla”, hän lisää siihen.
VELKA
Erinäköisten kuplien paisumisen lisäksi, elvytystoimet kiihdyttivät myös velanottoa. Jotkut analyytikot näkevät, että velka ei ole Kiinassa suuri ongelma. Näin se tietenkin on, mikäli velaksi lasketaan vain valtionvelka, joka on vain parisenkymmentä prosenttia bruttokansantuotteesta. Sen lisäksi Kiina makaa mehevien valuuttavarantojen päällä, joiden poismyynti voisi pelastaa maata hädästä. Tilanne näyttää toisenlaiselta, jos lasketaan kokonaisvelkaa. Se tarkoittaa eri paikallishallintojen ottamaa velkaa, joka nostaa luvun jopa 70 prosenttiin. Jos mukaan otettaisiin yksityisen sektorin, firmojen ja kuluttajien velkaantumisastetta, luku heti nousee 200 prosenttiin bkt:sta.
Sen lisäksi, Northwestern Universityn professori Victor Shih:n mukaan, Kiinan tilastoissa on näkymätön lainananto. Hänen mukaansa, velkaongelmasta johtuen vuoteen 2012 mennessä Kiinassa puhkeaa finanssikriisi. Tämä siis ilman sitä, että ennen sitä puhkeaisi asuntokupla tai syntyisi kauppasota. Kiinan kansantaloudessa piilee kolme aikapommia. Ensimmäisen on se, joka viritti menneellä olevaa kapitalismin kriisiä. Toinen syntyi elvyttämisen yhteydessä a) velanotolla ja b) painamalla mielettömästi seteleitä. Kolmas pommi on seikassa, että elvytystoimet eivät kohdistu reaalitalouteen, vaan kuplien synnyttämiseen ja paisuttamiseen. Pommi USA:n ja Kiinan välisestä kauppasodasta on oma lukunsa, se lienee ”loppuräjähdys”, mikä ei tarkoita, että ajallisesti se on viimeinen.
VIELÄ VALUUTASTA JA ULKOMAAKAUPASTA
Kiina tiedostaa vaaroja hyvin. Pekingissä tiedetään, että yuanin revalvointi saattaisi hetkellisesti tyydyttää amerikkalaisia, muttei ratkaisisi ongelmaa. Sen lisäksi se haittaisi maan vientiä. Valuutan arvon raju vahvistaminen olisi kohtalokasta Kiinan viennille. Sen vuoksi Kiina suunnittelee maltillista keskitien ratkaisua päästämällä valuuttansa kellumaan. Kiina sitoi yuanin arvon dollariin kesällä 2008. Sitominen on elänyt syklinsä loppuun. Suunnittelun alla oleva sitomisen purku tarkoittaa samalla elvytystoimien lopettamisen alkua. Se olisi siis osa maailman laajuista exit strategy –menetelmä, mikä pelottaa muitakin kapitalistisia maita lännessä.
Elvytykseen on pumpattu tuhansia miljardeja. Nyt olisi korkea aika vetää ainakin osan siitä pois kansantaloudesta. Puhuttaessa valtiomenojen leikkauksista, eläkeiän nostosta, palkkojen laskemisesta, työttömyydestä ja paljon muustakin, kyse on juuri tästä, että kenen kukkarosta ne tuhannet miljardit on kerättävä pois. Tässä on myös suuren vedonlyönnin paikka luokkataistelulle ja siihen osallistuville. Investointipankki Goldman Sachs on arvioinut, että Kiinan valuutan vahvistumisen prosessi alkaa kesän aikana.
Maaliskuussa Kiinan ulkomaankauppa jäi alijäämäiseksi. Tämä on ensimmäinen kerta kuuteen vuoteen, että tuonti on jäänyt 7,24 miljardia dollaria vientiä pienemmäksi. Viime vuonna Kiinassa tuonti kasvoi uskomattomat 66 prosenttia. Suurimpia tuontituotteita olivat öljy ja autot. Vientikin kasvoi, mutta huomattavasti vähemmän. Kiinan viranomaiset tulkitsevat tilastot niin, että valuutan arvo ei ratkaise kaupan tasapainoa. Sen vuoksi yuania ei tarvitse vahvistaa.
Myös New Yorkin yliopiston professori Roubini varoittaa, että lähiaikoina USA:n ja Kiinan väliset suhteet ovat kärjistymässä. Roubinin mukaan on ilmeistä, että Yhdysvaltain suhtautuminen Kiinan valuuttapolitiikkaan on muuttumassa. On hyvin todennäköistä se, että ”Kiina julistetaan ’valuutan manipuloijaksi’”, sanoi Roubini. Jopa konservatiivi uusliberaalisti Paul Krugman totesi: Nyt on aika pistää kova kovaa vastaan Kiinan kanssa ja uhata selkeästi kauppapakotteilla”.
__Dimitris Mizaras
