Vaalitulos oli hankala hallitsevalle eliitille Suomessa. Neljän hallitusneuvottelukierroksen ja monen kompromissin jälkeen saatiin aikaan kuuden puolueen hallitus kymmenentenä viikkona vaalien jälkeen. Siihen mennessä ehdittiin jo kerran rikkoa perustuslakia Portugalin lainojen takaamisesta päätettäessä. Lopulta sovittiin hallitusohjelmasta ja integroitiin vasemmisto häviäjien puolueiden hallitukseen. Ainoa todellinen voittaja, oikeistopopulistinen Perussuomalaiset jäi oppositioon korjaamaan kannatushedelmät hallituksen epäonnistumisista. Hallitusohjelman piti olla ”inhimillisempi” asiakirja, joka ottaa huomioon myös vähävaraisten tarpeet.
Kesälomien aikana maailmalla ehti sattua ja tapahtua. Pörssiromahdus vei globaalikapitalismin kuilun partaalle. Nuorisokapina Englannissa pakotti poliitikot keskeyttämään lomaansa ja kokoontumaan hätäistuntoihin. Epävakaus vakiintuu ja hallitsevien eliittien erimielisyydet kärjistyvät. Vastarinta nostaa päätään kaikkialla, mutta niin tekee äärioikeistokin. Maailmanlaajuinen paniikki pyyhki hallituspuolueiden kasvoilta tekohymyn. Lomilta on palannut ainakin hallituspuolueiden puheenjohtajat ja pohtivat jo tähän asti salassa pidetyn leikkauslistan yksityiskohtia. Virkamiesten uskotaan laatineen listan jo ennen vaaleja. Jotkut heistä – esim. Sailas – ehti kesän aikana moittia poliitikkoja siitä, että kansalle on annettu liikaa katteettomia lupauksia. Nyt kokoomuksen taholta on annettu ymmärtää, että hallitusohjelma on mietittävä uusiksi, ja asian pitää näkyä ensi vuoden budjetissa.
Ensimmäinen neuvottelu uudesta budjetista pidetään syyskuun puolivälissä. Urpilainen on sanonut, ettei maailman tilanteen vuoksi ole mitään syytä kiristää leikkauslistaa, ei ainakaan vielä ensi vuoden budjetissa. Asiaa ehtii tarkastella ensi vuoden kevään aikana. Joka tapauksessa hallitusohjelmaa tarkastellaan joka vuosi budjettiriihen yhteydessä. Kyse nyt on siitä, joutuuko hallitus muuttamaan virkamiesten kyseenalaistamaa hallitusohjelmaa ennen kun sitä on pantu täytäntöön päiväksikään. Toinen kysymys on siitä, hyväksyvätkö pienemmät puolueet muutoksia hallitusohjelmaan, ja kestääkö hallitusrivit uutta koetusta. Tärkeä on myös kysymys siitä, mikä on vasemmiston rooli sitten kun kapitalismin talouden kestävyys on ristiriidassa työväenluokan elinehtojen kanssa. Syyskuun budjettiriihessä voi syntyä pahempi riita kuin Säätytalon hallitusneuvotteluissa, jossa Katainen näytti vasemmistolle ovea.
Kataisen ja Urpilaisen puheet menevät ristiin. Tilanne on paradoksaalinen. Yleensä valtiovarainministeri on se, joka vetää tiukkaa linjaa ja muut ympärillä valittavat. Ristiriita kokoomuksen ja demarien välillä ei ole satunnainen. Nokittelua jatkettiin kärjekkäämmin radiossa Kimmo Sasin ja Jouko Skinnarin välillä. Joka tapauksessa näkymät suomalaiselle kapitalismille ovat synkät. Pian tullaan ryhtymään kipeisiin toimenpiteisiin jopa Urpilaisen siunauksella. Työväenluokka ei ole syypää kapitalismin kriisiin eikä sitä saa panna maksamaan sitä. Jos Vasemmistoliitto halua lukeutua työväenpuolueeksi, sen on erottava tästä hallituksesta heti. Muuten se joutuu kohtaamaan seuraamukset teoistaan.
Edellinen taantuma alkoi syksyllä 2008. Se syntyi yhden pankin, Lehman Brothersin, vararikon jälkeen. Suomen bruttokansantuotteesta katosi silloin kahdeksan prosenttia. Vienti romahti tyystin. Talous elvytettiin tarjoamalla ostovoimaa niille, jotka säilyttivät työpaikkansa. Se tapahtui veroalella. Nyt eletään aikaa, jolloin konkurssiin menevät kokonaiset valtiot ja vieläpä euroalueen sisällä. Nykyinen taantuma on alkanut ennen kyseisten valtioiden luhistumista. Tuhansia miljardeja euroja tuhonnut äskeinen pörssiromahdus tapahtui elokuussa, mutta Suomen vienti oli pysähtynyt kuin seinään jo kesäkuussa. Samaten on tuotannon kasvu tyrehtynyt. Nykyään on sovittu valtiontalouden tasapainottamista (osa siitä tulee leikkauksia) 2,5 miljardin euron edestä joka vuosi. Elvytysvaraa ei tällä kertaa ole.
Vasemmistoliiton hallitustaival jää lyhyeksi, mikäli riita kehittyy hallituskriisiksi. Jos hallitus jatkaa suosiolla toimintakauttaan uusien leikkausten tiellä, Vasemmistoliitto menettäisi loputkin arvovallastaan, joka oli kenties jäänyt talteen 1990 – luvulla tehdyistä leikkauksista. Pian se nähdään. Toistaiseksi Vasemmistoliitto vikisee ikään kuin Urpilaisen kaikuäänenä. Puoluesihteerinsä Sirpa Puhakan suulla Vasemmistoliitto kitisee, että ”hallituksen on seisottava sen takana nyt, mitä päätettiin Säätytalolla”. Sitten kun demarit lähtevät Kataisen viitoittamalle tielle, Vasemmistoliittokin seurannee perästä. Kari Uotila jo totesi: – Katsotaan ensin mihin tilanne kehittyy.
Dimitris Mizaras
