Chilessä suurimmat taistelut sitten Pinochetin vallan ajasta

Venezuelan, Ecuadorin ja Bolivian lisäksi muuallakin Latinalaisessa Amerikassa kiehuu. Chilessä mielenosoitukset ovat kestäneet jo lähes neljä kuukautta. Vaatimuksia on laidasta laitaan. Kuparikaivostyöläiset vastustavat suuria patohankkeita, opiskelijat haluavat ilmaista koulutusta, ihmisoikeusaktivistit vaativat kansalaisoikeuksia homoseksuaaleille ja mapuche –intiaanit takaisin riistettyjä maaoikeuksiaan. Maan presidentti Sebastian Piñera on selkä seinää vasten aina kun sadattuhannet opiskelijat ovat kadulla vaatimassa diktaattori Pinochetin yksityistämät koulut takaisin julkisen sektorin piiriin.

Yhteiskunnalliset taistelut ovat suurimpia siitä asti kun Pinochetin valta loppui. Monimiljonääri Piñeran suosio, joka oli noussut viime vuonna 33 kaivostyöläisen pelastamisen seurauksena, on romahtanut alemmalle tasolle kuin mitä Pinochetin kannatus aikanaan oli ollut. Samoilla kaduilla kohtaavat opiskelijat, koululaiset, muu nuoriso, työläiset ja keskiluokat. Elokuun 25. päivänä Santiagon kaduilla oli puolimiljoonaa ihmistä. Koko maassa kaikki yliopistot ja lukiot ovat vallatut. Silti hallitus jatkaa Pinochetin viitoittamalla tiellä edelleen yksityistämällä kouluja.

Julkisia kouluja on enää vain neljännes. Yliopistoista yksityisiä on 70 ja julkisia vain 25 kappaletta. Chilessä koulutusala on investointiparatiisi sijoittajille. Lukuvuosimaksut nousevat jatkuvasti ja opetuksen laatu surkastuu. Yliopistojen johtokunnat koostuvat liikemiehistä. Maan hallituksen entinen opetusministeri on suurimman yliopiston osakas. Valtion osuus yliopistojen rahoituksesta on noin 10 prosenttia. Sen seurauksena yliopistot elävät kädestä suuhun ja alituisessa stressissä siitä, saadaanko opetussuunnitelma toteutettua. Saatuaan loppututkinnon opiskelija jää velkaa pankeille keskimäärin 45 000 dollaria.

Merkki hallituksen heikkoudesta on silmitön väkivalta, jota poliisi joutuu käyttämään mielenosoitusten kukistamiseksi. Katutaisteluja, hermokaasuja, vesitykkejä ja pamputtamista on päivittäinen ilmiö Chilen kaupunkien kaduilla. Tähän asti yksi 16 –vuotias on kuollut, yksi makaa koomatilassa sairaalassa, tuhannet nuoret pidätettyinä poliisin putkissa. Poliisin harjoittama väkivalta on saanut aikaiseksi sen, että liikehdintä on kärjistynyt ja joukkoliike tullut massiivisemmaksi. Pitkään Pinochetin fasismin koron alla elänyt kansa nousee takajaloille kun Piñera uhkailee julistaa maalle poikkeustilan. Nuorison liikehdintä on innoittanut työläisiä menemään yleislakkoon 11. heinäkuuta. 40 ihmistä on ollut kuukauden nälkälakossa, jonka jälkeen heistä puolet päätti lopettaa veden juomisenkin.

Lauantaiaamuna 14. elokuuta kello 7:00 poliisi suoritti koordinoidun operaation. Santiagossa ja monissa muissakin kaupungeissa tunkeuduttiin koteihin ja vallattuihin koulutiloihin. Ovia ja lukkoja rikottiin, kotirauhaa järkytettiin, ihmisiä uhattiin järeillä aseilla ja kansalaisia vietiin heille syytä pahemmin selittämättä. Yhtä operaatioista suoritti PDI–ryhmä, joka on FBI:n kouluttama mielenosoituksien kukistamiseksi. Erityisesti ”Sacco ja Vanzetti”–valtauksen tukahduttamisessa käytettiin uhkausmenetelmiä myös naapureille, jotka joutuivat poliisin väkivallan silminnäkijöiksi.

Chilestäkin voi todeta, että la lucha continúa – taistelu jatkuu.

This entry was posted in Artikkelit, ulkomaat, Latinalainen Amerikka. Bookmark the permalink.