Kun lukee arvostettujen porvarilehtien taloussivuja huomaa, että jotkut kirjoitukset poikkeavat jyrkästikin eri sivuilla olevista samaa aihetta käsittelevistä artikkeleista. Tämä ei johdu vain siitä, että eri kirjoitusten taustalla voi olla eri toimittajia. On olemassa laajoille kansanjoukoille tarkoitettuja uutisia ja taasen uutisia, joiden kautta talouspiirit kommunikoivat keskenään. On kansantalouteen liittyviä asioita, uutisia ja analyyseja, jotka salaavat tai tuovat esille vain osan totuudesta. On totta, että mitä suurempi on tiedon kirjo, sen hajanaisemmalta ja irrallisemmalta se vaikuttaa. Uutisten valtava määrä ei auta meidän ymmärrystä muodostamaan käsityksiä kokonaisuuksista, joiden avulla pystyisimme selittämään muita kansantalouden ilmiöitä ja yhteiskuntaa
Harhaanjohtava informaatio johtuu joskus median vajaasta tietoisuudesta ja useimmiten siitä, että halutaan pitää kansan tietoisuutta kehittymättömänä. Usein makrotalouden analyytikot ovat itsekin harhatiellä pitämällä kapitalismia ikuisena tuotantotapana ja historian lopullisena voittajana. Tämä ryhmä ei näe tai ei usko, että nykyinen systeemikriisi voi kaataa yhteiskunnallista järjestelmää. Yleisesti ottaen ei uskota, että tästä kriisistä ei ole ulospääsyä kapitalismin viitekehyksen sisällä. Näin ollen, kehitetään erilaisia enemmän omaan optimismiin perustuvia teorioita kriisin lopun ajankohdasta, joka koko ajan tietenkin myös siirtyy.
Toinen osa analyytikoista yrittää välittää eteenpäin optimisminsa vähättelemällä globaalikriisin luonnetta. Kapitalismin nykyisten kuolinkouristuksien puhjetessa, vuonna 2007, kaikki puhuivat asuntolainakriisistä, joka johtui eräiden pankkien ahneudesta tyrkyttää korkean riskin lainoja ihmisille, joilla ei ollut kykyä maksaa takaisin. Vuoden kuluttua, syksyllä 2008, maailman suurimman investointipankin kaatuessa kaikki alkoivat puhua pankkikriisistä, joka saattoi koskea muitakin kuin niitä myrkyllisiin velkakirjoihin sekaantuneita tahoja. Kun myöhemmin keskuspankit pumppasivat myyttisiä summia rahaa pelastaakseen pankkisektoria, alettiin puhua valtionvelkakriisistä.
Lopulta tänä päivänä luhistumassa on valtioyhdistelmiä kokonaisen maanosan mittakaavassa kuten esim. EU ja sen euroalue. Valtion palveluksessa olevat ekonomistit ja niiden papukaijat valtamedioissa kasvattavat kansaa asenteisiin, että syypäitä tähän on jotkut valtiot, joissa kansalaiset ovat laiskoja veronkiertäjiä, joissa korruptio kukoistaa yms. Vieläpä sillä tavalla, että jokainen tapaus on täysin erilaatuinen kuin toiset (unik case). Kreikka, Portugali, Irlanti, Espanja, Italia, Islanti, Kypros ja perästä tulevat Ranska tai Latvia on sellaisia kansantalouksia, joilla ei muka ole mitään yhteistä kyseisessä kriisissä, joka vain sattumalta puhkesi yhtä aikaa maailmanlaajuisesti.
Ristiriitainen tiedottaminen johtuu osittain poliitikkojen, ekonomistien ja toimittajien itsesensuurista ja vasemmiston hampaattomuudesta ja sen näköalojen hukkaamisesta. Mitään salaliittoja ei ole olemassa, kaikki vallitsevan järjestyksen puolesta olevat vain alistuvat hinnalla millä hyvänsä pelastamaan heitä ruokkivaa kättä. Siinä kampailussaan niin liberaali kuin konservatiivinenkin porvaristo esiintyy ”kansainvälisenä” ja ”vapaamielisenä” demokratian etujoukkona, joka vaalii sellaisia arvoja kuten solidaarisuus yms. perinteisesti vasemmistolaiseen retoriikkaan kuuluvia iskulauseita. Äärioikeisto, mutta myös EU-vastainen vasemmisto kritisoivat vallitsevaa tilannetta kansallisen näkökulman asemasta. Näin ollen, vasemmisto ei kykene esittämään eteenpäin vievää vaihtoehtoa ja joutuu kilpailemaan äärioikeiston kanssa siitä, että kumpi kahdesta on isänmaallisempi.
Konkreettiset esimerkit disinformaatiosta voimme jakaa kotimaisiin ja ulkomaisiin
KONSULTTIEN LUVATTU MAA
Läpinäkymättömyys on disinformaation tärkein työkalu. Tutkijat Hanna Kuusela ja Matti Ylönen väittävät uudessa kirjassaan, että ”Julkinen valta on ulkoistanut ajattelunsa konsulteille”. Eri ministeriöt ja virastot maksavat mielettömiä summia useimmiten epäonnistuneista konsulttien ehdottamista tutkimuksista ja projekteista. ”Asiantuntijoita” lennätetään ympäri maailmaa verkostoitumaan ja tekemään johtopäätöksiä siitä, miten julkinen sektori voisi säästää esim. irtisanomalla omia luotettavia työntekijöitään. Esimerkiksi vuosina 2006-2010 valtio säästi palkoista n. 216 miljoonaa euroa samalla kun ostetut palvelut lisääntyivät 500 miljoonalla eurolla. Verohallinto maksoi konsultille 70 000 euroa työstä, jota hän ei ole lainkaan tehnyt.
VTT:n tutkimuksen mukaan kokonaistuottavuus on alkanut heikentyä jo vuonna 2005. Sama koskee myös monia kuntia. Siellä on rekrytointikielto, jonka seurauksena maksetaan konsulteille enemmän. Useimmiten läpinäkyvyys on virallisestikin karsittu sillä, että projekti julistetaan liikesalaisuudeksi, kuten tapahtui Guggenheimin tapauksessa.
Lapin yliopiston rikosoikeuden professori, Terttu Utriainen puhuu rakenteellisesta lobbauksesta. Professorin mukaan tietyssä vaiheessa filosofit siirtyivät kortistosta bisneksen pariin. Esa Saarisen Pafos-seminaareja seurasi Lauri Järvilehdon Filosofian Akatemia ja Pekka Himasen Sofos Oy. Tässä maassa on rikkaita, jotka voisivat perehtyä elämän salaisuuksiin parin päivän kursseilla. Ennen muuta meillä on oikeistohallitusten dynastioita, joiden käsissä pyörivät valtion rahat ja sen lisäksi monien yritysten resurssit. Kuka sanoo, ettei ole kannattavaa kouluttautua filosofiksi? Himanen sai 800 000 euroa, joista 700 000 Sitralta, Suomen Akatemialta ja Tekesiltä. Rahat pantiin Himasen taskuun ilman kilpailua, ja hänen ryhmän muutenkin kyseenalaisesta henkisestä tuotoksesta ei ollut hyötyä kenellekään.
Utriaisen mukaan poliitikot, tieteen edustajat ja elinkeinoelämä on kytketty yhteen jo vuodesta 1987 Tiede- ja teknologianeuvoston sittemmin Tutkimus- ja innovaationeuvoston kautta. Muista tahoista siihen on integroitu ministereitä, eri yritysten edustajia, Akavan, SAK:n ja Tekesin johtoa. Puheenjohtajana toimii pääministeri. Näin sinetöidään itsesensuuri ja vapaaehtoinen läpinäkymättömyys.
.
ASEKAUPPA JA SUOMI
On vielä tuoreessa muistissa Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajusen lausunto, että ”teknologia ei tapa”. Tämä oli vastaus kysymykseen, miksi Oulun yliopisto myy Israelin armeijalle asejärjestelmiin soveltavaa teknologiaa. Muilta osin tämä projekti on ollut ehdottomasti kansalta salainen. Liisa Jaakonsaari oli ainakin rehellisempi silloin kun aikanaan keskustelutilaisuudessa vastasi: ”En tiedä, myykö Suomi aseita sotaa käyviin maihin, mutta jos me emme niitä myisi, niin naapurit sitten tekisivät sen”. Näitä päättäjiä ei kiinnosta pätkääkään se, että teknologia sionismin käsissä tappaa mm. palestiinalaisia erittäin hyvin, tai kuoleeko kurdeja Turkin armeijan ampumina. Tärkeämpää on se, että se tapahtuu suomalaisen eikä esim. ruotsalaisen aseen piipusta.
Valtion omistuksessa olevaa suomalaista Patria-yhtiötä epäillään laajasta kroatialaisten ja slovenialaisten lahjonnasta kun se seitsemän vuotta sitten solmi sopimuksen 135 panssariajoneuvon myymisestä. Niiden arvo olisi 280 miljoonaa euroa. Lahjuksiin menneestä euromäärästä ei ole tietoa. Skandaalin paljastuttua panssariajoneuvojen toimitus on päättynyt. Skandaali todennäköisesti työnnetään maton alle. Patria on näin osoittautunut yhtä taitavaksi kuin Siemens, joka on tyrkyttänyt korruptiorahoja ympäri Eurooppaa.
Kansalaisverkosto (SaferGlobe Finland) raportoi jo vuonna 2011, että vastoin asevientisääntöjä Suomi on myynyt runsaasti ampuma-aseiden osia Bahrainille arabikevään alkuvaiheessa. Bahrainin kansa on shiiamuslimeja saudien takapihalla. Kansan kapinan omaa sunnidiktaattoria vastaan tukahduttivat omat turvallisuusvoimat yhteistyössä saudien kanssa, joiden armeija tunkeutui maahan. Siellä sijaitsevat amerikkalaiset tukikohdat ei saisi vaarantua. Niitä tarvitaan Iranin vastaisessa projektissa. Suomen laittoman asekaupan tuotto vuonna 2011 oli 2,6 miljoonaa euroa. Sen lisäksi Bahrainiin myytiin urheilu- ja metsästysaseita 945 000 euron edestä. Kokonaisuudessaan samana vuonna Suomesta vietiin sotatuotteita noin 103 miljoonan euron verran. Viiden vuoden sisällä Kroatian ja Slovenian kaupan ansiosta myynti kasvoi 29 prosenttia.
.
MUITA TAPAUKSIA
Äskettäin hallitus laski yhteisöveron 20 prosenttiin. Urpilaisen mukaan veroalen dynaamiset vaikutukset ovat puolet menetetystä tulosta. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että puolet kapitalistien taskuun työnnetystä rahasummasta tulee toista kautta takaisin. Arvio ei perustu mihinkään, varsinkin kun iso liuta ekonomisteja on eri mieltä siitä. Lausunto on klassinen esimerkki disinformaatiosta. Hallitus ryhtyy tällaisiin toimenpiteisiin siksi että keskusjärjestöjen palkkaneuvottelut kariutuivat. Myöhemmin paljastui, että neuvottelut kaatuivat juuri tietovuotoon, jonka pääministeri ohjasi EK:n johtajalle ja puoluetoverilleen Jyri Häkämiehelle. Lahja elinkeinoelämälle oli niin suuri, että SAK:n Matti Tukiainen otsikoi Uudessa Suomessa: ”Joulupukki kävi Etelärannassa”. Pääministeri mainosti kehysriihtä Suomen lopullista pelastusta ajavana uudistuksena. Kehysriihen ainoa saavutus on se, että se on integroinut vasemmiston syvemmälle oikeiston pimeisiin projekteihin ja näin saanut hallitukselleen vähän aikalisää.
Tyypillisiä disinformaation esimerkkejä ovat sisäpiiritiedot esim. eri yhtiöiden osakkeisiin sijoittamisessa. Samaan kategoriaan lasketaan vallitseva vaalitukisysteemi. Edellisen hallituksen pääministeri Vanhanen kelpuutti RAY:n rahallista tukea Keskustan nuorisojärjestölle, joka palautti ne tällä kertaa Vanhasen taskuun vaalituen muodossa. Nuorisojärjestön johtaja sai ehdonalaisen rangaistuksen ja Vanhasta ei edes epäilty mistään. Disinformaatioksi luokitellaan myös monia mielipidetutkimuksia. Useimmiten niillä yritetään saada tilaajille etukäteen mieluisa tulos. Helsingin Sanomat esim. tietää, että yli 50 prosenttia suomalaisista kannattaa eläkeiän nostamista. Yleisradio kertoi, että Kyproksella tukilainapaketti otettiin vastaan osittain myönteisesti ja osittain kiukkuisesti. Radion haastattelemat ihmiset olivat kuitenkin kaikki suuttuneita. Lopulta muttei viimeisenä, klassiseksi tapaukseksi voi laskea tiedottamista Talvivaaran luonnonkatastrofin tasosta. Harhaanjohtavasta tiedottamisesta mieleen tulee helposti informaatio Japanin tsunamista, joskin viimeinen oli eri mittakaavan katastrofi.
EUROOPAN UNIONI
Ensimmäisen kerran kapitalismin globaalikriisin on julistettu olevan ohi vuonna 2007. Nalle Wahlroos kertoi syksyllä, että ”ensi vuoden (2008) kesään mennessä kriisi on ohi, uutta kasvua jo orastaa”. Viimeisiä samankaltaisen viisauden lausujia on ollut José Manuel Barroso, joka 7.1.2013 Guardianissa ilmoitti meille, että ”The euro crisis is over”. Viimein, se kyllä kesti kauan, mutta onneksi nyt on loppu. Wahlroosin ja Barroson lausuntojen välille mahtuu kaikenlaiset, jopa konkurssimaiden johtajat, ekonomistit ja toimittajat, jotka julistavat lopullista niskalenkkiä kriisistä.
Retoriikka on rikas. Niskalenkin lisäksi fraaseja on käytetty mm. seuraavasti: ”Ei koske Suomea”, ”Rakennamme palomuurin”, ”Voimme vaatia vakuuksia”, ”Kaksi miljardia on ainoa luku, mitä teidän tarvitsee muistaa”, ”Tämä on hyvä bisnes”, ”Sanoin Suomen ehdot ja muut nyökkäsivät”, ”Euro on ollut menestystarina”, ”Italia selviää ilman tukipakettia”, ”Tämä on kuin ladattu ase pöydällä varalta”, jne. Vastaavasti on painettu toista kuvaakin antavia otsikoita. ”Kriisitoimien selkein viesti: älä usko eurolupauksia” kertoo Taloussanomat-lehti 20.3.20013. ”Vai vakautta ja kasvua – katin kontit” päättelee sama lehti vähän aikaisemmin 3.2.2013.
Ristiriitaisten lausuntojen ennätykset on rikottu Kyproksen kriisistä puhuttaessa. Urpilaisella optimismilla Jutta vakuuttaa meitä niin monesta hyvästä asiasta. Ensinnäkin Kyproksen kriisi ei vaikuta Suomeen koska saarivaltion talouden volyymi on niin mitättömän pieni. Käytännöstä tiedämme, että a) pienikin talous voi heilauttaa maailman pörssit, b) Kyproksen sijainti Syyrian naapurina ja Venäjän vaikutusvalta siihen on ratkaisevia Assadin kaatumisen jälkeen ja c) venäläisten pääomien pakkolunastus voisi aiheuttaa natinaa North Streem-suhteille Venäjän ja Saksan välillä.
Urpilaisella on lisää argumentteja. Kymmenen miljardin tukipaketti Kyproksen pankeille on osoitus solidaarisuudesta, joka vallitsee EU:ssa. Kyproslaiset lehdet puhuvat kansantaloutensa teurastuksesta. Saarivaltion pitää tulla vastaan keräämällä yli puolet tästä summasta. Loput Kypros jää EKP:lle velkaa. Valtionvelka nousee alussa 140 prosenttiin. Bkt:een laskun yhteydessä velan osuus siihen nousee entisestään. Kun maa ei pysty saavuttamaan lupaamiaan lukuja, tulee troikka, joka määrää lisää matokuuria kansalle.
Viimein saamme pääomapiiritkin vastuulle, lisää hävyttömästi Urpilainen. Ei leikata vain palkkoja ja eläkkeitä, vaan myös suursijoittajien säästöt. Tämä on uutta käytäntöä EU:ssa. Talletusten verottaminen on taskuvarkautta. Taloussanomat kertoo 19.3.2013, että Kyproksen talletusvero on todennäköisesti Suomen idea. Ensisijaisesti tähtäimessä on venäläinen löysä pääoma. Pitemmällä tähtäyksellä tästä muodostuu ennakkotapaus, ja toimenpide voidaan soveltaa kaikkialla. Tämä ei ole spekulointia, vaan tarkkaan harkittu vaihtoehto EU:n johtavissa piireissä. Helsingin Sanomissa 25.3.2013 luki näin: ”Euroryhmän hollantilainen puheenjohtaja Jeroen Dijsselbloem sanoi uutistoimisto Reutersin ja sanomalehti Financial Times -lehden haastattelussa, että Kyprokselle muotoiltu pelastuspaketti on malli siitä, miten euroalueen pankkiongelmat voidaan ratkaista muuallakin. Myös muualla euroalueella pankkijärjestelmää voidaan joutua järjestelemään uudelleen, Dijsselbloem lisäsi”. Kyseinen kommentti laski kursseja kaikkialla Euroopassa. Ennen kun tilanne murskaa Urpilaisen optimismia julkisuuteen astui EKP:n ranskalaisjohtaja Benoit Coeure, joka sanoi, että ”Dijsselbloem on väärässä”. Hänen mukaan Kyproksella kriisi on edennyt pitkälle, ja siksi tällaista ei voi tapahtua muualla. Tällainen väite ei ole uskottava, ei edes Yleisradion uutissivuilta. Konservatiivinen mediataho on melko varma siitä, että ” Euromaat muuttivat kertaheitolla pankkien tukijärjestelmän” (25.3.2013).
Disinformaation tarkoituksena on aina laajojen kansanpiirien hämmentäminen, jotta ikäviä toimenpiteitä otettaisiin vähemmän kielteisesti vastaan. Todellisuuden kaivaminen lukemalla ja katsomalla rivien ja kuvien välistä ei ole helppoa. Tarvitaan jonkinnäköinen tieteellinen etujoukko, joka pystyy koko ajan arvioimaan tilanteen kehitystä. Saman tahon on arvioitava, mitä on tehtävä, miten se voidaan suorittaa, kuka sen tekee ja mitä organisaatioita siihen on tarpeen rakentaa. Uusi vasemmistolainen työväenpuolue on välttämätön nyt enemmän kuin koskaan ennen.
.
Dimitris Mizaras
26.3.2013
