Katsaus taloudelliseen ja poliittiseen tilanteeseen #2 osa 3a
Tämä artikkelisarja on kuunneltavissa Youtube-kanavallamme.
Latinalainen Amerikka
Brasiliassa vähän aikaa Bolsonaron valtaan astumisesta, protestiliike paisuu paisumistaan. Milloin silmitöntä köyhille kohdistuvaa sortoa vastaan, milloin Amazonin metsäpaloja vastaan, josta Bolsonaro ei näytä liikuttuvan, milloin maattomien ja alkuperäiskansojen liikkeistä ja milloin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, kadut täyttyvät protestoijista. Lopulta on käymässä niin, että Bolsonaron ainoaksi tueksi jää vain Trump ja Boris Johnson. Suunniteltu operaatio Venezuelaa vastaan saattoi näitä kaikkia ympäristörikollisia, Brasilian, Kolumbian ja USA:n johtoa naurunalaiseksi.
CHILE oli maa, jota käytettiin 1970-luvulla uusliberalismin laboratoriona. Pinochetin diktatuuri oli kaatunut, mutta kurituspolitiikka jatkui ns. demokraattisen järjestelmän alla. Viimeinen pisara oli metrolippujen hinnan korottaminen kolmella prosentilla. Ero on vain 30 pesoa, mutta hampaan kolossa on 30 vuoden riisto. Chileä on pidetty vakauden esimerkkimaana Latinalaisessa Amerikassa. Nyt koko maa on kadulla, pyrkimyksessä karkottaa Pinochetin haamun liberaali ja konservatiivijohtajien vaatteista. Chilen presidentti Sebastián Piñera julisti maan hätätilaan ja ensimmäistä kertaa sitten Pinochetin ajan, panssarivaunut komennettiin kaduille. Tankkien esiinmarssi ei ole ainoa asia, joka ei ole muuttunut diktatuurin ajoista. Poliittisella ja sosiaalisella tasolla monet asiat muistuttavat sitä karmeaa aikaa. Poliisiväkivallan seurauksena parisenkymmentä aktivistia on kuollut, yli 90 loukkaantunut ja tuhansia pidätetty. Mielenosoittajat polttivat julkisia rakennuksia ja linja-autoja, ja tuhosivat metroasemia. Armeijan ja poliisin hyökkäyksissä on käytetty kymmentätuhattaviittäsataa miestä, jotka käyttivät vesitykkejä, kyynelkaasua ja muoviluoteja. Presidentti perusteli armeijan käyttöä sanomalla: ”Me olemme sodassa vahvaa vihollista vastaan”. Liikehdintä Chilessä on etenemässä yleislakoksi, joka tulee kaatamaan hallituksen ja hallitsijoita. Jo nyt analyytikot puhuvat ”Lattarikeväästä”.
HAITISSA ihmiset kapinoivat jo seitsemättä viikkoa. Latinalaisen Amerikan köyhimmän maan asukkaat ovat toistuvasti joutuneet vaatimaan oikeuksiaan kapinoimalla. Presidentti Jovenel Moïse nousi valtaan vuonna 2017 vaalivilpillä. Haitin kansa vaatii mm. presidentti Moïsen eroa. Haitissa asuu 11 miljoonaa ihmistä, joista 60 prosenttia elää alle kahdella dollarilla päivässä. Maa ei ole vielä toipunut tammikuussa 2010 tapahtuneista maanjäristystuhoista ja koleraepidemiasta. Kaikki kansainvälinen apu valuu korruptoituneen presidentin taskuihin, samalla kun kansa näkee kirjaimellisesti nälkää. Polttoainepula ja hintojen korotus pakotti Haitin kansa kadulle. Päivittäiset mielenosoitukset muuttuivat pian yhteenotoiksi, joiden seurauksena kymmeniä ihmisiä on kuollut ja satoja loukkaantunut. Moïsen tukena on USA ja Trump. Haitissa kiteytyy elävästi kommunistisen Internationaalin välttämättömyys.
ECUADORISSA kahden viikon yhteenottojen jälkeen poliisin ja armeijan kanssa kansa laskee kuolleita aktivisteja olevan enemmän kuin kymmenen ja loukkaantuneita yli 1350. Pidätettyjä aktivisteja oli melkein 1500. Ecuadorin presidentti Moreno on julistanut poikkeustilan. Pian hän joutui peruuttamaan säästötoimenpiteet. Ennen kapitalismin kriisin ravistelua, Ecuador on ollut chavistien ja reformistien mallimaa. Nyt maa kerjää apua IMF.lta. Kuten monen muunkin maan kanssa, IMF tuli apuun sen jälkeen kun se pakotti tuttuun matokuuriin. Se piti sisällään mm. polttoainetuen lopettamisen, mikä kaksinkertaisti polttoaineen hinnan, joka taas nosti elintarvikkeiden hintoja. Kansa lähti kadulle organisoidusti. Ammattiliitot, keskusliitto FUT, alkuperäiskansojen koordinointikomitea CONAITE ja opiskelijat nousivat 3. päivänä lokakuuta. Moreno vastasi väkivallalla, jonka seurauksena kapinan liekit roihahtivat entisestään. Marssit, julkisten rakennusten valtaukset, katuverkostojen sulkemiset, yhteenotot poliisin, armeijan joukkojen kanssa ja öljylähteiden valtaukset ja jopa parlamentin lyhytaikainen valtaus olivat kansan vastaus. Moreno joutui siirtämään hallituksensa pääpaikan Guayaquiliin, kauas 400 km:n päähän pääkaupungista Quitosta.
