Jokaisen demokraattisen valtion velvoitteisiin oletetaan kuuluvan omien kansalaisten suojeleminen, mikä ei päde Australian hallitukseen, joka luopui suojelemasta Julian Assangea. Näin ollen, Etelä-Amerikan pieni demokratia, Ecuador tekee sen, mistä Australian hallitus kieltäytyy, antaa Assangelle turvapaikan suojellen häntä brittipoliisilta ja amerikkalaiselta imperialismilta, joka haluaa tuhota hänet johtuen hänen paljastuksistaan Wikileaksin kautta.
Ecuadorin päätös ansaitsee tunnustusta kaikilta niiltä, jotka arvostavat poliittista sanan- ja ilmaisunvapautta. Australialaisina meidän kiitollisuutta Rafael Correan hallitukselle lieventää ehdottoman häpeän tunne. Australian pääministeri Julia Gillard, oikeusministeri Nicola Roxon ja ulkoministeri Bob Carr antautuivat orjallisesti USA:n hallitukselle Wikileaks’n perustajan vainoamisessa. Washingtonin tavoite on siirtää Assangea oikeuden eteen yhdessä amerikkalaisen sotilaan Bradley Manninging kanssa ja tuomita molemmat elinkautisella tuomiolla. Mikä oli näiden miesten rikos? He keskittivät ihmisten huomion amerikkalaisen imperialismin sotiin Irakissa ja Afganistanissa, kuin myös muihinkin rikoksiin, jotka olivat kätketty salaisen diplomatian arkistoihin. Miten muuten australialaiset olisivat saaneet tietää, että Marcos Arbip, Australian Liberaalipuolueen entinen sihteeri Etelä-Walesissa, senaattori, urheiluministeri ja oikeiston kansallinen neuvonantaja on ollut amerikkalaisen Canberran konsulaatin luotettavin lähde? (ks. Philip Dorling, SMH, 9. joulukuuta 2010, ”Jenkit asevoimissa”). Puolustamalla Assangen oikeuksia presidentti Rafael Correa rohkeni siihen pisteeseen, mihin Gellard ja Carr eivät uskaltautuneet puuttua.
Correan onnistui kouluttautumisen kautta irrottautua sukunsa taakasta, isänsä oli työläinen, josta tuli huumekauppias ennen kun teki itsemurhan. Correasta tuli kansantaloustieteen tohtori opiskeltuaan Ecuadorissa, Belgiassa (jossa tapasi tulevan vaimonsa) ja Illinoisin yliopistossa, Yhdysvalloissa. Vuonna 2006 presidentinvaalien aikana hän lupasi kampanjassaan mitätöidä valtion ulkomaanvelan ”vastenmielisenä”. Tultuaan valituksi presidentiksi Correa perusti kirjanpitovalvontakomitean, joka tutki korruptoituneiden diktaattoreiden toimesta aikaisemmin saatua velkaa ja neuvotteluja USA:n mutta myös kansainvälisten pankkien kanssa. Komitea saavutti tuloksen, että vain 30 prosenttia saaduista lainoista on ollut lainmukaisia. Loput niistä olivat laittomasti saatua velkaa, joka aiheutti arvaamatonta vahinkoa kansalle ja ympäristölle. Kirjassaan ”Gangsterin tunnustuksia” John Perkins kuvailee miten Ecuadorin entisiä johtajia rohkaistiin lainaamaan miljardeja dollareita ostaakseen amerikkalaisia rakennustarvikkeita, josta rakennettiin infrastruktuuria Ecuadorin rikkaalle eliitille. Perkins kertoo, että lainat annettiin sillä edellytyksellä, että rakennusurakat menisivät yksinomaan USA:n konserneille. Käytännössä nämä rahasummat eivät lähteneet ikinä Yhdysvalloista, vaan siirtyivät pankkien konttoreista Washingtonissa rakennusfirmojen insinööritoimistoihin New Yorkissa, Houstonissa tai San Franciscossa. Komitean päätelmät otettiin innolla vastaan Ecuadorissa. Alkuperäiskansojen keskusliito Kichvas ilmoitti: ”Meillä ei ole yhtään velkaa. Niin sanottu valtionvelka on harvainvallan velka. Me, kansa, emme ole saaneet mitään emmekä hyötyneet mistään, ja sen vuoksi emme ole velkaa kenellekään.” Takaisinmaksunprosessissa Quiton hallitus hoiti asiaa niin, että velkojat ostivat takaisin osan lainoista maksamalla murto-osan niiden nimellisarvosta. Economist–lehti ei voinut salata ihailuansa: ”Ecuador onnistui ostamaan takaisin 91 prosenttia ulkomaisista velkakirjoista maksamalla vain 35 prosenttia niiden nimellisarvosta. Tämä on monen analyytikon mielestä käsittämätöntä. Huolimatta jättialennuksestaan kauppa otettiin vastaan positiivisesti markkinoilla” (17.6.2009). Correan muita kunniahimoisia projekteja ensimmäisen hallituskautensa aikana olivat Ecuadorin kansan oikeuksien ja elintason suojeleminen. Niiden takaamiseksi hallitus ilmoitti: 1. Maan luonnonrikkauksista (öljy) syntyvät varat kansallistetaan ja käytetään hallituksen politiikassa, muttei velan poismaksamiseen. 2. Velan lyhentämiseksi käytetään vain 20 prosenttia budjetista eikä puolet siitä.
Vuonna 2009 49–vuotias presidentti valittiin ensimmäisellä kierroksella. Seuraavat vaalit pidetään elokuussa 2013. Correan asenne liittyen Assangen jupakkaan saa tukea niin muilta latinalaisen Amerikan mailta kuin muunkin maailman mailta, jotka voivat nähdä imperialismin oikeusjuonia Assangea vastaan, tai ovat joutuneet ns. ”amerikkalaisen vuosisadan” barbaarisen politiikan uhriksi.
Miten erilaista olikaan Australiassa 40 vuotta sitten kun Witlam valittiin pääministeriksi! Hänen ensimmäisiä toimenpiteitä oli myöntää passi vasemmistolaiselle toimittajalle Wilfred Burchett’lle suojellakseen häntä USA:n ja Britannian ja kylmän sodan oikeistoliberaalien vihamielisyydeltä.
Witlam oli viimeinen Olaf Palmen kaltainen sosialidemokratian pääministeri, joka ei pelännyt Lontoota tai Washingtonia. Verrattuina häneen nykyiset Työväenpuolueen johtajat Canberrassa ovat henkisesti ja moraalisesti imbesillejä.
Alex Mitchell
- Kirjoittaja on australialainen toimittaja, entinen trotskilaisen News Line –päivälehden kustantaja ja kirjailija, joka on kirjoittanut mm. ”Vallankumouksen tulo” (New South Books 2011).
