Vyönkiristyksiä ja historiallisia säästöjä suunnitellaan koko ajan vaivihkaa ensi loppukesäksi ja syksyksi. Pelottavan kuuluisa Sata-komitea on istunut ja pohtinut pitkään sosiaaliturvan ”kokonaisuudistusta”. Sitten tuli taantuma ja lama ja laskelmat piti harkita uusiksi. Komitea sai lisäaikaa ja monen tahon osalta lisälobbauksia. Nyt kun vaikka lisäaikakin on mennyt reilusti umpeen, tuloksista ei ole tietoakaan. Kaikki oletukset siitä, että ikävät uutiset säästetään vaalien jälkeiseen aikaan näyttävät pitävän paikkansa.
Suomesssa pahimmassa kurimuksessa on kuntataloudet. Kaikki budjetit on laskettava uusiksi ja säästöjä on tingittävä joka sektorilta. Kapitalismin kriisin ensimmäiset uhrit ja maksumiehet ovat lapset. Kuntien tulopohjan pettäminen on keskimäärin tänä vuonna viiden prosentin luokkaa. Ensi vuodeksi, silloin kun työttömyys näkyy uhkaavampana kansantaloudessa, kaikkien palveluiden rahoitus on romahtamisen partaalla.
Monet kunnat ratkaisevat ongelmaansa kaventamalla tulopohjaansa entisestään. Nimittäin ns. kohdennetut lomautukset ja palkkojen alennukset ovat aikamme muotisanoja. Kunnan omaisuuden myynti ja koulujen lakkautukset ovat eräitä lisätoimenpiteitä säästää. Tuntimääriä höylätään vauraammissakin kunnissa, missä kokonaisia kouluja ei leikata.
Kuntaliiton puheenjohtaja Risto Parjanteen mukaan, vaikka tänä vuonna saataisiinkin jonkunlainen tasapaino talousarvioissa, ensi vuonna ”edessämme on rankempi savotta”. Koska opetus ei säästökohteena riitä, Parjanne ehdottaa, että kaikki kunnan tarjoamat ilmaiset harrastukset on muutettava maksullisiksi. Liikuntapalvelujen ja kirjastojen tulevat maksut tai niiden hintojen raju nostaminen kohdistuu kipeästi köyhiin, työttömiin ja eläkeläisiin.
Työttömien –niin vanhojen kuin tulevienkin– asema on muutenkin tukala. Erityisesti jos työttömäksi joutuu yli viisikymppisenä, selviytyminen on hankalampaa. Kouluttautua uuteen ammattiin on silloin turhaa kun työuraa on enää lian lyhyt ja avoimet työpaikat kriisin vuoksi olemattomia. Yksi helpottava systeemi tähän asti oli mahdollisuus päästä ns. työttömyysputkeen.
Kun työttömäksi joutunut on täyttänyt 57 vuoden iän, 500 ansionsidonnaisen työttömyyspäivän jälkeen on oikeutettu työttömyysturvan lisäpäiviin siihen asti kun siirtyy eläkkeelle. Vaikka ikääntynneiden työttömyysaste on pieni (55-59 vuotiaiden = 6,3% ja 60-64 vuotiaiden = 3,6%), silti työttömyysputken eläkejärjestely on tarkoitus melko varmasti lopetettaa. Tämä on niitä harvoja leikkauskohteita, josta Sata-komitea on ottanut selvää kantaa etukäteen.
Sivilisaatiossamme eläkeikä pitäisi olla onnellinen ja turvallinen aika ihmisen elämässä. Yhteiskunta, joka ei osaa kouluttaa nuoria, hoitaa kansalaistensa terveyden ja sivistyken tasoa sekä huolehtia vanhuuksistaan, sellainen on menossa kohti barbariaa. Suomessa on yksi ryhmä, joka kuitenkin viettää kultaisia eläkevuosia.Eläketurvakeskuksesta saamillaan tilastoilla Tuomo Pietiläinen laski HS:ssa, että on olemassa 225 suomalaista, jotka saavat keskimäärin yli 10 000 eläke-euroa kuukaudessa.
Työeläkkeen saajia Suomessa on 1 245 000 ihmistä. Työeläkkeensaaja elää kymmenen kertaa vähemmällä rahalla kuin edelliseen ryhmään kuuluva. Sen vastakohtana on olemassa vielä yksi edellisiäkin järjettömän rikkaampi huippukategoria eläkeläisiä. Noin sadan suomalaisen eläke vaihtelee 12 000 ja 40 000 euron välillä. Mikael Liliuksen kuukausieläke vastaa 38 tavallista työeläkettä. Yli miljoona työeläkkeen saaja elää tällä hetkellä 1050 eurolla kuukaudessa. Pietiläinen laski, että jos perusduunari haluaa työllään saavuttaa Liliuksen koko eläkekertymän ennen veroja, niin hänen pitää jatkaa eläkepäiviä vielä 761 vuotta lisää.
Lamasta johtuen kaikissa Euroopan maissa enemmän tai vähemmän leikataan isokenkäistenkin eläketasoa. Sitä ei tehdä ainoastaan Virossa, Tshekissä, Portugalissa ja Suomessa.
Dimitris Mizaras
