Leninin määritelmän mukaan, imperialismi määritellään sotien ja vallankumousten aikakaudeksi. Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa puhkesi historian ensimmäinen sosialistinen vallankumous. Imperialismin periodi jatkuu niin kauan, kun vallankumous ei onnistu hävittämään kapitalismia historiallisena ja yhteiskunnallisena järjestelmänä. Kapitalistinen barbaria ei päättynyt ensimmäisen maailmansodan loputtua, vaan sitä seurasi toinen suursota ja vielä joukko paikallisia, jatkuvia sotia. Lokakuu oli vain alku, imperialismin ketju oli murtunut heikoimmasta lenkistään.
Historiallisista syistä johtuen vallankumous ei onnistunut leviämään maailmanlaajuisesti. Se aiheutti Neuvostoliitossa degeneraatiota. Työläisvaltio epämuodostui, ja valta siirtyi byrokraattien käsiin. Ilmiötä kutsutaan stalinismiksi. Vuosikymmeniä stalinismi toimi esteenä kansainväliselle vallankumoukselle. Se yritti vastustaa imperialismia vain oman kastinsa intressien lähtökohdista. Tilanne oli alusta asti epävakaa, eikä se voinut johtaa muuhun kuin kahteen ratkaisuun. Joko imperialismi nielaisisi byrokratisoituneet yhteiskunnat restauroimalla kapitalismin niissä, tai proletariaatti niissä maissa ottaisi ohjat omiin käsiinsä, ja perustaisi työväendemokratian puhdistamalla yhteiskunnat byrokraattisista rakenteistaan poliittisen vallankumouksen avulla.
Historia toteutti ensimmäisen vaihtoehdon vieläpä yhteistyössä ainakin byrokraattisen kastin osan kanssa, osan, joka muuttui uusporvareiksi varastamalla valtiolta yhteistä omaisuutta. Uusi omistajaluokka ei kuitenkaan pystynyt integroitumaan globaalin kapitalismin perheeseen. Valtavat markkinat, jotka avautuivat Itä-Euroopassa ja Kiinan tuki Yhdysvaltain taloudelle saivat aikaan vain sen, että kapitalismin totaali romahdus ei ole vielä tapahtunut. Se on kuitenkin vain ajasta kiinni.
Ns. reaalisosialismin luhistuminen ei estänyt kapitalismia romahtamasta. Viimeinen kokee parasta aikaa historiansa kohtalokkainta kuolemantuskaa. Se tarkoittaa, että sotien ja barbarian vaaralta emme ole edelleenkään turvassa. Kansannousut ja kapinat argentinazosta Kreikan joulukuuhun osoittavat, että vallankumousten aika ei myöskään ole loppunut. Eikä se voinut toisin ollakaan, koska ”lokakuun sykli” ei ole loppunut. Lokakuun aloittama kausi paitsi sotien ja vallankumousten aikakautena, pitää nähdä periodina, jolloin on käynnissä siirtyminen historian aikaisemmista luokkayhteiskunnista luokattomaan yhteiskuntaan. Vain sellainen siirtyminen on mahdollista sivilisaatiomme säilymisen kannalta. Paluuta aikaisempiin tasapainokuvioihin kuten keynesismi tai kylmä sota ei myöskään ole.
Proletariaatin on saatava historiansa opetukset. Perustuen bolsevikkipuolueen ja sen perinteiden jatkajan Neljännen Internationaalin kokemuksiin sekä nykyajan taisteluiden analysointiin proletariaatin on mentävä eteenpäin taistelussaan kapitalismin kumoamiseksi ja oman emansipaation edellytysten perustamiseksi. Vain silloin Lokakuun sykli sulkeutuisi, kun sen tavoitteet niin kuin Lenin ne asetti silloin, että maailman vallankumous on alkanut, ovat toteutuneet.
Lokakuun vallankumous on tänä päivänä kaikkialla läsnä. Vuonna 1917 ei mennyt poikki vain imperialismin ketjun heikoin lenkki, vaan se ketju sinällään. Nyt kyseessä on kauttaaltaan laho ketju, joka koostuu enemmän tai vähemmän heikoista lenkeistä. Tänä päivänä olosuhteet vallankumouksen tavoitteiden toteuttamiseksi ovat otollisempia. Viekäämme Lokakuun vallankumous loppuun, yleisinhimilliseen kommunismiin asti.
__Dimitris Mizaras
Huom! Kirjoitus on julkaistu Communist Leningrada -lehdessä, numero 5/09 (71)
