1970-luku ei puhaltanut myötätuulta kapitalismin purjeille. Keynesiläinen talousjärjestelmä ontui ja dollarin vaihdettavuus oli kumottu. Öljyn hinta nelinkertaistui, Vietnam nöyryytti maailman mahtavimman sotakoneen, ja siirtomaat itsenäistyivät toinen toistensa jälkeen. Iranissa vallankumous panttivankeineen sai amerikkalaiset näyttämään naurettavilta. 1980-luvulle tultaessa Ronald Reagan ja Margaret Thatcher päättivät mullistaa kapitalismia. Uusi doktriini oli nimeltään uusliberalismi. Taloussektorin täydellinen yksityistäminen, valuuttojen kellunta, finanssipääoman globaali ekspansio ja aggressiivinen ulkopolitiikka olivat muutamia uusliberalismin muotoja.
Muutokset olivat suuria ja niiden lävitse saaminen ei ollut helppoa. Yksi vaikeus Länsi-Euroopassa oli joukkoliikkeen vastarinta. Erityisesti Englannissa ammattiliittoja oli pakko panna polvilleen. Niitä piti riisua vallasta lainsäädännön avustuksella, sekä murskata fyysisesti kadulla poliisin tukahdutusvoimalla. Kaivostyöläisten yhteenotot poliisin kanssa on merkittävimpiä työväenluokan historiassa. Yksi ase taantumuksen käsissä oli lakkolaisten ja heidän perheidensä taloudellinen nujertaminen. Lakot olivat pitkiä ja ammattiliittojen varat hupenivat nopeasti.
Lokakuussa 1984 Metallikaivostyöläisten valtakunnallinen liitto oli ollut jo puoli vuotta lakossa ennen kun sen pankkitili jäädytettiin Thatcherin lailla. Lakon rahoittaminen kävi mahdottomaksi. Työläiset kääntyivät silloin neuvostoliittolaisten työtovereittensa puoleen. Neuvostotyöläiset reagoivat välittömästi tarjoamalla yli miljoonan dollarin summan. Kyseiset rahat olivat lähtöisin työläisten palkoista. Rahansiirtoa yritettiin käynnistää sveitsiläisen pankkitilin kautta. Summa ei kuitenkaan koskaan löytänyt tietänsä perille.
Thatcher painosti diplomaattisesti silloista NL:n johtaja Gorbatshovia estämään rahan lähetyksen Englantiin. Rautarouva halusi vielä tietää, onko rahanlähetyksen takana NL:n hallituksen lupa. Lupa olisi välttämätön edellytys ruplien dollareiksi muuttamiseksi. Kolme päivää ennen Gorbatshovin saapumista viralliselle vierailulle Britanniaan NL:n suurlähettiläs kutsuttiin ulkoministeriöön. Siellä virkamiehet viestittivät Gorbatshoville, että lakkolaisten tukeminen tarkoittaisi sekaantumista Britannian sisäisiin asioihin. Gorbatshovin vierailu oli vaarantumassa.
Tapaamisessaan kahden kesken Gorbatshov ilmoitti Thatcherille, ettei tiennyt jupakasta mitään. Rautarouva sai tahtonsa läpi, tuki brittikaivostyöläisille ei mennyt koskaan perille, ja vielä kerran internationalismin periaatteet oli pahasti petetty. Hyvät suhteet taantumuksen kanssa oli Gorbatshoville tärkeämpi kuin työläisten intressit. Uusliberalistinen politiikka ei raivannut tietään yksin, sillä oli apulaisiakin.
Tieto on pidetty salassa 26 vuotta ja se on lähtöisin suoraan Down Street 10:stä, Yhdistyneen Kansakunnan pääministerin virka-asunnosta. Siitä kertovat asiakirjat onnistui saamaan ulos Guardian –lehti viisivuotisen oikeusviranomaisten kanssa käydyn taistelun jälkeen, jonka seurauksena dokumentit ei enää luokitella salaisiksi.
