Työväen Mielipide #29 – Pääkirjoitus
On sanottu, että tämä hallitus ei tee muuta kuin odottaa tulevia vaaleja. Vanhasen pakenemista (tai häätöä) on käytetty viestittämään kansalle, että uusi pääministeri aloittaa puhtaalta pöydältä. On totta, että päätöksistä ikävimmät on suosiolla siirretty ensi vuodesta alkaen aloittavalle hallitukselle. Toistaiseksi Kiviniemen hallitus käy monella perinteisellä tavalla työväenluokan ja muiden köyhien ihmisten kukkarolla.
Budjettiesitys ensi vuodeksi korottaa ennen muuta vähävaraisiin kohdistuvia välillisiä veroja. Aina kun siirtää varoja köyhiltä rikkaille ja ylemmälle keskiluokalle, Katainen jaksaa toistella, että muita vaihtoehtoja ei ole. Vaikka työelämää radikaalisti mullistavat reformit jäävätkin vaalien jälkeiselle ajalle, työväenluokan pitäisi nyt heti kieltäytyä maksamasta penniäkään kapitalismin kriisistä. Tämä ei ole meidän kriisiä, maksakoot ne tahot, jotka ovat siihen syyllisiä. Kun budjetin menoerien leikkauksiin ei uskallettu ennen vaaleja ryhtyä, ensi vuonna valtio ottaa 8,3 miljardin euron lisälainaa.
Tämä on saanut Lipposen nousemaan takajaloilleen. Onko hänen äänensävynsä demarien oikea ääni? Vai edustaako suomalaisen sosialidemokratian todellisia kasvoja oppositiopuoluetta leikkivien Heinäluoman ja Urpilaisen kannanotot? Oppositiossa oleminen ei ole vahvistanut demarien kannatusta. Tämä on pakottanut johtoa ryhtymään halpamaiseen populismiin. Äänestäjät kuitenkin luottavat enemmän Soiniin kuin Heinäluomaan. On vaikea uskoa, että hallituksesta käsin demarit eivät kajoaisi eläkeikään. SDP on juuri se taho, joka teurasti eläkkeet aikaisemmin, vieläpä valtiovarainministeri Heinäluoman toimesta. Demarien populismi pelaa porvarihallitusvaihtoehdon pussiin. Sen lisäksi se vahvistaa äärioikeiston rivejä.
Hallituskoostumusta silmälläpitäen vaalien jälkeen avautuu kaksi vaihtoehtoa. Porvarihallitus häämöttää, mikäli SDP ei voittaisi vaalit. Hallitus olisi höystetty useammalla äärioikeiston ministerillä, mikä saisi vasemmiston näyttämään vielä naurettavammalta. Jos demarit voittaisivat vaalit ja mikäli mielisivät tulla uuteen hallitukseen kelpuutetuksi, he joutuisivat nielemään lupauksensa ja suostumaan tulevaan taantumukselliseen hallitusohjelmaan. Sitä porvarillinen lehdistö tarkoittaa kun väsymättä julistaa, että ”demarit katuvat vielä asettamiaan ehtoja”. Porvareiden uhkavaatimus on selkeä: joko te pyörrätte sananne tai hylkäätte mahdollisuutenne päästä hallitukseen.
Tämä hallitus ei ollut kovin vihreä, jollei sillä tarkoitettaisi sitä, että uusista ydinvoimaloista on Vihreä Liito ollut päättämässä. Silti tulevasta hallituksesta tulee vähemmän vihreä, ruotsalaismielinen ja vasemmistolainen jos siihen pääsee Perussuomalaiset. Tämä on jo neljänneksi suurin ja puheenjohtajansa Timo Soini riemuitsee antaessaan puolueelleen värväämiään demaripoliitikoita lahjaksi. Metalliliiton Matti Putkonen erosi SDP:sta 40 jäsenvuoden jälkeen ja liittyi Perussuomalaisiin. Sen jälkeen, niin demarit kuin vasemmistoliittolaisetkin potevat kauhunkrapulaa. Kehittyykö Perus – Putkosen ilmiöstä epidemia, tarttuuko loikkatauti muihinkin. Soinin lisäksi loikkaamisesta riemuitsee Kokoomuskin, joka onnitteli Soinia hyvästä lobbauksestaan. Kokoomuksella on kaksi lehmää ojassa. Jos SDP saadaan yhä heikommaksi, porvarihallituksen vaihtoehto vahvistuu entisestään korruptiokuvioista riippumatta. Vieläpä jos Soini kalastelee vasemmiston vesillä, hän jättää silloin muita porvaripuolueita rauhaan.
Skandaalit
Kolme neljäsosaa hallituskauden ajasta on kulunut ”keskustelemalla” korruptioskandaaleista. Pääministerin vaihto ei puhdistanut ilmaa varsinkaan sen jälkeen kun vaalirahojen antajahahmo kertoi, että Kiviniemi tiesi lahjonnasta, ja ihmetteli sitä, miksi itse ei ollut saanut. Keskustelu muistuttaa enemmän yritystä peittää ja salata kuin tunnustaa ja katua. Tällaisten seikkojen vuoksi vaalirahaa koskeva korruptioskandaali ei ota laantuakseen. Ei ainakaan ennen kun kansa näkee omin silmin lankeavan tuomioita ja kunnon rangaistuksia.
Korruptio liittyy enemmän keskustan ja kokoomuksen poliitikoihin. Kansan käyttäytyminen vaaleissa riippuu siitäkin, miten epäilyt syyteharkintaan ja oikeudenkäyntien eteen etenevät. Jupakka saattaa kiusata porvareita vaalien jälkeenkin, mikäli tutkimus etenee hitaasti. Toistaiseksi vain Ilkka Kanervan tapaus on päätetty siirtää valtakunnansyyttäjäviraston syyteharkintaan. Vaikuttaa myös siltä, että lahjustenantajia suojellaan, poliisi ei kerro heistä yhdenkään nimeä. Poliisi ei ylimalkaan kerro mitään yksityiskohdista, ikään kuin kansan ei kuuluisi tietää. Toistaiseksi Kuntaliitto pesi puhtaiksi epäilyt koskien Rovaniemen kelkkatehdasjuttua. Kaikkia ei kuitenkaan pysty peittelemään. Keskustan nuorisosäätiön tapaus ja entisen pääministeri Vanhasen rooli siinä on vaikea peittää. Kokonaisuudessaan skandaalit selvitetään kun työväenluokka pääsee itse arkistoihin saatuaan valtaa käsiinsä.
