Maailmanlaajuisen kapitalismin edustajat kokoontuivat viime viikolla jälleen Englannissa, Ranskassa ja Saksassa pohtiakseen uutta taloudellista ja poliittista tilannetta, joka avautuu sen jälkeen kun käytetyt elvytystoimet eivät tuoneet tuloksia. Lontoo ja Strasbourg muistuttivat kaupunkeja piiritystilassa. Ennennäkemättömiä sotatoimia, yhteenottoja, tulipaloja ja mellakoita, joissa kuoli yksi ihminen, olivat porvariston hätäistuntojen tulos.
Göteborgin ja Genovan päivät heräävät uudelleen eloon ja tekevät kaikille selväksi sen, että poliisimuurien sisällä kokoontuva väki ja sitä piirittävä kansa muodostavat kaksi a toisensa pois sulkevaa maailmaa. Kokouksen “paras anti” oli siinä, etteivät porvariston pahimmat pelot toteutuneet.
Kun kaikki lääkkeet on kokeiltu, on luonnollista, että kapitalistien eri osat alkavat repiä toistensa nahkoja. Joskaan Yhdysvaltojen hegemoniaa ei ole rahkeita kyseenalaistaa, eri geopoliittisten keskusten toimet poikeavat radikaalistikin niistä, mitä Atlantin toisella puolella noudatetaan.
Näin ollen, Lontoossa julistettiin vielä kerran aikomus jatkaa yhdessä kun kerran ollaan samassa veneessä. Lopullisesta hajoamisesta vältyttiin ja se oli heidän mielestään tässä tilanteessa voitto. Gordon Brownin mielestä yhteisen julkilausuman aikaansaaminen on merkki onnistumisesta. Sarkozy kertoi kokouksen todistaneen, että kapitalismin uudistus on mahdollinen ja Obama näki kokouksen historiallisena käännekohtana. Tuloksista Helsingin Sanomat julisti juhlallisesti, että “Talousmahtien kokous onnistui yli odotusten”.
Kapitalismin pelastus lamalta Uutta Brerron Woodsia ei Lontoossa tullut, eikä maailmantaloutta muovattu uusiksi koska sellainen ei ole mahdollista. G20 -kokouksen viesti oli se, että odotetaan passiivisesti aikaa, jolloin lama saavuttaa pohjansa ja kriisi loppuu; siihen asti yritetään pelastaa niitä maita ja instituutioita, jotka on vararikon partaalla. Yritetään vaikka painetulla rahalla, eli lisäämällä ja syventämällä talouden kuplia.
Kokouksen ainut kansantaloudellinen toimenpide oli päätös tuhannen miljardin dollarin lisäpumppauksesta. Siitä vain neljännes menisi kaupan eloonheräämiseen ja loput Kansainvälisen valuuttarahaston kassaan, josta lähtisi välitön apu konkurssipesämaille. Kymmenien miljoonien työttömien todelliselle painajaiselle kokous ei lausunut sanaakaan. Mitä tulee yhteisymmärrykseen veroparatiisien valvonnasta, toistaiseksi kyse on vain yhden listan julkaisemisesta.
Todellisuudessa kyse on toivelistasta koska kapitalismi ei voi toimia ilman pankkisalaisuutta. Tällä tavalla saatiin Sarkozy tyytyväiseksi, eikä hänen sitten tarvinnut marssia ulos kokouksesta kuten oli uhkaillut.
Kokoukselle oli ennustettu kunniatonta loppua heti kättelyssä. Kaikki tietävät, että kansainvälisellä areenalla on ainakin 3-4 vastakkaista linjausta koskien kriisin käsittelyä. Todelliset visiot kriisistä ulospääsemisestä puuttuvat tyystin. Yhden osapuolen voitto tietää toisten tappiota. Näin ollen G20 -maat kokoontuivat ja sopivat julkilausumasta, joka tyydytti kaikkia, mutta jolla ei ole todellista merkitystä. Lontoon kokouksessa ja aina silloin kun kapitalistit julistavat yksimielisyytensä, manaavat protektionismia yms., silloin todelliset ristiriidat on pantu maton alle. Kukaan ei halua maksaa naapurin pelastamisesta kun itsekin on vaaravyöhykkeellä. Vahvojen maiden erimielisyydet ovat vahvempia kuin niiden valtioiden kapasiteetit selviytyä niistä.
Obama lähti Lontooseen sen jälkeen kun sai USA:n finanssipääomapiirien tuen. Hänen tavoitteensa painostaa Merkeliä ja Sarkozyta lisäämään inflatoorista elvytystä jäi toteutumatta. Kiinan talous makaa kasaantumansa dollarivelkakirjojen ansassa. Maa haluaisi herättää eloon 1960 -luvulta peräisin olevan idean kansainvälisestä valuutasta, joka korvaisi dollarin. Sekin näköala jäi toteutumatta.
Reaalitalouden reaaliongelmat
Suurin reaaliongelma koskee kuplia, johdannaisia ja ns. myrkyllisiä rahastoja. Niiden volyymi on niin suuri, että luhistuessaan fiktiivisen talouden massa teemaa mukanaan reaalitaloudenkin. USA:ssa kokonaisuudessaan talous putoaa 6-7 prosentin tahtia, joka toki voi koska tahansa kiristyäkin.
Edeltäjänsä tavoin Obama rakentaa 3600 miljardin budjetin ja työttömien armeija paisuu lähes miljoonalla ihmisellä kuukaudessa. Kymmenien vuosien aikana työläisten keräämät eläkesäästöt ovat “haihtumassa” C muutamassa kuukaudessa.
Jo eläkkeellä olevat ihmiset realisoivat säästönsä ja joutuvat palaamaan työelämään. AIG -yhtiö, jossa suurin osa eläkesäästöistä on tallennettu, käyttää satoja miljoonia dollareita yhteiskunnalta saamastaan tuesta maksaakseen bonuksia konnille, jotka ovat tietyllä tavalla vastuussa tästä kriisistä. Obaman uusi suunnitelma ohjaa yksittäisten kansalaisten rahoja myrkyllisten velkakirjojen ostamiseen. Tästä uudesta rahapumppauksesta hyötyvät yksinomaan zombipankit. Sen sijaan keskiluokkaa menettää lisää varoja. Tämä tulonsiirto rikkaille saattaa pian osoittautua kohtalokkaaksi presidentti Obamalle.
Lähitulevaisuudessa tilanne tulee huonontumaan. Muualla kriisi lähenee Yhdysvaltojen tasoa. Asuntokuplien puhkeamisen lisäksi länsieurooppalaisia maita kiusaa viennin tyrehtnyminen. Laman pohja on todella kaukana jos sitä on olemassa. “Jos on tuuria voi toivoa vain sitä, että vapaan pudotuksen tahti hidastuisi hieman” väittää arvostettu amerikkalainen ekonomisti Dean Baker. Hänen mukaansa EU on elvyttänyt vähemmän kuin USA siitä syystä, ettei kykene käsittelemään kriisiä. Keskipakovoimat tekevät päätöksenteon mahdottomaksi EU:n sisällä. On yhteinen valuutta ja keskuspankki mutta kaikki muut talouden instituutiot on eri maissa erillisiä ja hajanaisia.
Maailman talouden supistuminen ennen pitkää aiheuttaa deflaation paineita. Talouden nykyhistoriassa kokemusta siitä on vain Japanilla. 1990 -luvulla Japania koetteli kymmenen vuoden lama ja nollanprosentin korko. Keinottelijat saivat silloin ilmaista rahaa, jota ne lainasivat eteenpäin isommalla korolla. Sellainen oli mahdollista silloin, mutta nyt lama syleilee koko maailmaa.
Deflaatio monimutkaistaa lamakuviota ja tekee toivotusta elpymisestä mahdottoman. IMF ennusti deflaation vaaraa Yhdysvalloille ja Japanille ja vähemmän EU:lle. Silti Espanja näyttää vaipuvan deflaatioon ensimmäisenä. 0,1 prosentin lasku kuluttajahinnoissa tietää taloudellisen toiminnan entisestään laantumista ja työttömyyden rajua kasvua. Sen lisäksi Espanja joutui ensimmäistä kertaa pelastamaan Caja Castilla -ongelmapankin yhdeksällä miljardilla eurolla.
Espanjan jälkeen, Standard & Poors:n mukaan, omaa vuoroaan odottavat Irlanti ja Britannia. Prosessi, joka alkoi vajat kymmenen vuotta sitten Seattlessa, jossa keskeytettiin WTO:n kokouksen, ja Genovassa sekä Göteborgissa 2001, palaa historian näyttämölle pienen tauon jälkeen. Se tulee synnyttämään tarvittavat voimat kapitalismin kumoamiseksi ja sen korvaamiseksi sosialismilla.
__Dimitris Mizaras
