Aina kun talouskriisi pitkittyy ja sen ratkaisulle näköaloja ei ole näkyvissä, ennen pitkää umpikuja heijastuu poliittiselle tasolle. Suomessa porvarihallituksen pääpuolueet ovat keskittyneet enemmän kahden keskeisiin riitoihin ja vähemmän siihen, miten järjestelmänsä ongelmia voisi ratkaista.
Vanhasen toisen hallituksen alkumetreistä lähtien kävi ilmi, että kokomus vetää ja keskusta vikisee. Näin ainakin ulospäin. Katainen ja kumppanit hallitsivat paremmin viestinnän temput. Kaikki hyvät päätökset olivat Kataisen ideoita ja mokat pantiin Vanhasen niskaan. Viimeinen halusi profiloitua tunnollisena virkamiestyyppinä, joka voisi olla käytettävissä pääministerin pallille seuraavissakin hallituksissa. Keskustan vaalitappiot, rahoitusskandaalit, spekulaatiot Kepun puheenjohtajan vaihtamisesta kesken pääministeriyskautta pakottivat hänet vastahyökkäykseen. Ilmoittaminen eläkeiän pidentämisestä oli sovittu yhdessä Kataisen kanssa, mutta se piti esittää omana ladun ääressä inspiroituna visiona.
Ajatus tyrmättiin ja siitä hetkestä alkoi kanavoitua keskustapuolueen alamäki. Yhteiskunnassa kriisi oli kärjistymässä ja lomautukset kasvusuunnassa. Kaikki hallituksen vastainen kiukku kohdistui Keskustaan. Kannatus tippui alle 19 prosentin. Kuviota tulivat vielä hyöstämään seksuaalipainotteiset tekstiviestit, merkki puolueen ja koko hallituksen rappiotilasta. Kanervan mokat hoidettiin potkuilla, mutta Vanhasen ero tarkoittaisi hallituksen kaatumista.
Suomen porvarillinen johto katselee kriisin kehitystä ja odottaa. Lukuun ottamatta työnantajien armahdusta kela-maksusta, merkittäviä toimenpiteitä ei olla vielä nähty. Niistä säästynemme ainakin kesään asti. Leikkauksiin ryhdydään myöhemmin eurovaalien jälkeen, todennäköisesti elokuussa. Nyt tehdään vain ennusteita ja ilmaistaan pelkoja. Niinistö näkee, että pitää alkaa miettiä velkaantumiseen jarrua. Seuraavana päivänä Vanhanen tyrmää Niinistön kannat täysin. Talouden ja elvytyksen linjauksia Suomessa tehdään EU:n peruslinjausten puitteessa. On turha etsiä suuria periaatteellisia eroja Vanhanen ja Niinistön kannanottojen välillä. Kun toinen sanoo tilanteen vaaleksi ensimmäinen sanoo sitä tummaksi, näyttökertojien peli. Tärkeää on myös sananvalinta. Niinistö puhuu kieltä, jota kansa ymmärtää Vanhasen kieltä paremmin. Vertaillessaan lamaa edelliseen taantumaan, Niinistö luokitteli nykyisen puolilamaksi; termiä on turha etsiä kansantaloustieteen käsikirjoista.
Oppositio hallitusta surkeampi
Kotiin päin täydellä intensiivisyydellä vetää vain Perussuomalaiset. Soini ratsasti alussa muukalaisvastaisuudella. Nyt työntää halla-aholaisen fasistisen siivensä syrjään, ja lähtee itse Brysseliin “katsomaan” omin silmin tilannetta. Soini yrittää tarjota kotia kaikille niille, joilla perinteiset puolueet eivät kelpaa tai kepun konservatismin tekopyhyys “ottaa päähän”. Nyt Perussuomalaiset ovat menneet reilusti Vasemmistoliiton ohi levittäen ja kehittäen eliitin vastaistsa imaagoaan. Vasemmistoliitto taasen haluaa vain opettaa eliitille tapoja.Kuntatalouksia aikanaan teurastaneet deamarit haluavat nyt profiloitua niiden puolustajina. Hallitus maksattaa kriisiä köyhillä, työttömillä, eläkeläisillä, mutta ennen muuta kunnillä. Sähkön, polttoöljyn ja alkoholin veroja nostetaan. Kiinteistöveron ala- ja ylärajat nousevat myös. Tämä kaikki on vain kompensaatioya työnantajille lahjoitetulle Kela-maksun tulopoistolle, josta valtionkassassa syntyi 830 miljardin euron aukko. Sosiaalidemokraattien Urpilainen pitää näitä päätöksiä täysin riittämättöminä torjumaan kuntatalouksien umpikujaa. Ansa on viritetty ja kun aika leikkauksiin tulee, niin silloin kunnnat saavat tehdä likaisen työn. Viimeisessä kehitysriihessä kunnille ei luvata penniäkään lisää valtionosuuksia.
Vasemmistoliitto
Yleisradion tilaaman mielipidemittauksen mukaan vasemmistoliitto liukuu yhä alemmaksi. Vanhasta kannatuksestaan enää on vähän yli 7 prosenttia jäljellä. Vihreät ja perussuomalaiset sijoittuvat kympin kummallekin puolelle. Tämä tekee radikaalivasemmiston perinteisestä akselista pienpuolueen. Kolmannen vasemmiston ideologia hylkäsi työväenluokan, koristeli itsensä vähän vihreydellä, enemmän feminismillä ja ihmisoikeuksilla ja meni ryhmittäytymään siihen, mihin kuuluukin. Ruotsalaisten, kristillisten ja liberaalien joukkoon.Puolue joutuu selittelemän 19 vuoden historiikkinsa olemassaolon perusteita. Jokainen puolueen ja sen nuorison jäsen saa ihmetellä: Mihin Vasemmistoliittoa tarvitaan? Vastaus on mahdoton jos etsii argumentteja puolueen aikaansaannoksista. Paras selitys löytyy näkymättömyydestä, mutta tämä on syy vain siihen, miksi vasemmistoliitto on valunut pienpuolueiden joukkoon eikä päinvastoin. Vasemmistoliiton kannatuksen lasku tapahtui aikana, jolloin kapitalismi on romahtanut ja porvareilla ole mitään vartenotettavia ehdotuksia työväestölle. Yksi tekijä, miksi porvaripuolueet eivät ole vielä romahtaneet on se, että ihmiset luulevat kriisin olevan globalitalouden aiheuttama. Vasemmisto ei osaa osoittaa köyhälistölle, että kriisin syy on kyllä maaiman kapitalismissa, mutta oma kapitalismimme on osa sitä, ja sitä kautta syypää moneen “vikaan”.
Nykyisessä tilanteessa jos yltioökapitalismin haaksirikkoutumien ei vahvista vastapooliaan, niin laitavasemmistossa tarvitaan toisenlainen vastapooli. Jos työväki luulee, että kataiset ja vanhaset eivät voi kriisille mitään, niin vasemmiston pitää tuoda esille oma vallankumouksellinen ohjelma, joka menee kapitalismin rajojen yli. Puolue, joka ei tänä päivänä kykene esittämään ratkaisuja tähän ongelmaan, on tuomittu kutistumaan olemattomiin mittoihin. Suvi-Anne Siimeksen Korhosella korvaaminen ei onnistunut muuttamaan vaselin kurssia. Sitä ei onnistu tekemään myöskään Arhimäki, jos hänet valitaan puheenjohtajaksi ensi vuoden kesän puoluekokouksessa.Viime kädessä kyse ei ole kenenkään messiaksen nimestä tai räväkkäpuheisuudesta. Kyse on ohjelmasta, ja siitä, että työväki lähtee itse aktiivisesti toteuttamaan sitä; ihan kadulla ja korttelikokouksissa.
__Dimitris Mizaras
