Tekopyhiä tunnelmia on vallinnut kauttaaltaan Suomen poliittisella kentällä viime aikoina. Valikoivasti muistavat poliitikot vakuuttavat, etteivät tehneet mitään pahaa samalla kun joka päivä paljastuu korruptioon liittyviä uusia ulottuvuuksia. Skandaalit eivät koske vain yksittäisiä tapauksia, vaan heijastavat kokonaisuudessaan kapitalismin poliittista kriisiä. Pääomapiirien antamat lahjukset ja siihen liittyvä vastikkeellisuus on vanha ilmiö, joka saa niin suuria mittasuhteita nyt, kun järjestelmän hallitseminen käy taloudellisen kriisin vuoksi yhä mahdottomammaksi.
Paljastukset alkavat toukokuussa 2008, miltei maailmanlaajuisen kapitalismin romahduksen aattona. Timo Kalli avasi Pandoran laatikon, josta pursuaa monelle uskomattomia faktoja ja loputonta löyhkää. Lehtien otsikot ikään kuin yrittävät panna joka päivä paremmaksi. Jutut eivät lopu, korruption tynnyri on pohjaton. Ainoa seikka, joka voisi väliaikaisesti viheltää pelin poikki, on hallituksen kaatuminen ja uusien vaalien järjestäminen. Poliittisen tuomion lisäksi ”dementoituneille” poliitikoille täytyy lukea syytteitä. Kansa haluaa nähdä syyllisten päitä putoavan.
Suurin osa lahjuksista on muodollisesti laillisia. Kehittyvien maakuntien Suomi ”sattumalta” tuki porvariehdokkaita puolella miljoonalla. Nova Group antoi Kepulle yli sata miljoonaa euroa, sitten se meni konkurssin, ja nyt veronmaksaja kustantaa Keskustapuolueen juhlien viulut. Novalla oli myös suhteita mm. Lemminkäisen konserniin. Viimeisen tytäryhtiö, Oka oli ostanut Novalta Rovaniemen moottorikelkkatehtaan. Lemminkäisen toinen tytäryhtiö Oy Alfred A.Palmberg Ab oli niin ikään Novan yhteistyökumppani. Tämä yhtiö oli sopinut Novan toimitusjohtaja Arto Merisalon kanssa siitä, että Kepun vaalituki (yli 100 000 €) maksettaisiin yhdessä. Kun Kevan ja Novan suhteet paljastuivat, toimitusjohtaja Markku Kuppinen erosi ja Jarmo Korhonen ilmoitti helpottuneena: ”Meidän osaltamme kaikki on nyt kerrottu”. Viikko tämän jälkeen saimme tietää, että Sampo rahoitti Kokoomusta viimeisissä eduskuntavaaleissa 75 000 eurolla. Samassa yhteydessä paljastui, että myös OP-Pohjolan mittavasta tuesta Kepulle oli jätetty kertomatta. 19.9. kuulimme, että RAY oli tukenut Nuorisosäätiön kautta Vanhasen presidenttivaalikampanjaa. RAY:n hallituksessa istunut, ja vaalitukea itsekin Nuorisosäätiöltä saanut Keskustan kansanedustaja Jukka Vihriälä erosi. Nuorisosäätiön puheenjohtaja Kaikkonen joutui myös eroamaan. Säätiöitä ja tukijoita kuitenkin piisaa. Keskustan varapuheenjohtaja Tuomo Puumala junaili itselleen tukea hallitsemastaan Maaseudun kukkaisrahaston säätiöstä.
Kyseessä ei ole ns. ”vaalisotku”, vaan yhteisnormisto, jossa liike-elämä ja porvaripoliitikot tyydyttävät molempien etuja. Vaaliseminaarien kalliiden maksujen vastikkeeksi osallistuja sai tutustua vaikutusvaltaisiin poliitikkoihin, ja esittää ”pyyntöjä”. Näin poliitikosta tehtiin rahalla ostettava tuote. Tätä mallia käyttivät kaikki suuret puolueet. Novan tapaus oli niin törkeä, ettei se täyttänyt mitään vaalituen tunnusmerkeistä; se oli puhtaasti korruptiomainen tapaus. Tukea saaneet poliitikot tekivät Novan yritystoimintaan vaikuttavia päätöksiä. KMS –yhdistys toimi vain välineenä, jonka tarkoitus oli rahoituslähteen, tuen vastikkeellisuuden ja siihen liittyvien kytkösten hävittäminen tai piiloon peittäminen. KMS ry perustettiin tekaistuilla papereilla. Sen rahaliikenteestä päätti vain pari ihmistä muun hallituksen jäsenten selän takana. Tällä tavalla ei ollut vaikea hommata ulkoministeri Kanervalle 17 000 euron synttärijuhlia. Poliittinen ”vipuraha” saatiin monikertaisena takaisin. Vanhasen suurin tukija oli työnantajien TT, joka osallistui pääministerin presidenttivaalikampanjaan 150 000 eurolla.
Jotkut poliitikot ovat joutuneet palauttamaan osan (usein vain murto-osan) saamistaan lahjuksista. Mainittakoon, että Nuorisosäätiön varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana vuosina 1981-2003 toimi nykyinen pääministeri Vanhanen. Erikoisesti Keskustan saamat summat ovat niin suuria, että niitä joudutaan karhuamaan takaisin oikeudessa. Silti yksikään poliitikko ei ole vielä eronnut. Vanhanen otti vastaan nuorisotyöhön tarkoitettua julkista rahaa ja sitten unohti sen täysin. Kaikkien oikeusoppineiden mukaan Vanhasen presidenttivaalikampanjan rahoitus rikkoi säätiölakia. Vanhanen on siis, ei vain moraalisesti, vaan muodollisestikin rikollinen. Sen lisäksi pääministeri on toistuvasti valehdellut. Uusi Suomi –verkkolehti kartoitti Vanhasen unohdukset (lue salailut). Näin puhui eri yhteyksissä avoimuutta peräänkuuluttanut pääministeri. 1. Toukokuu 2008: Ei tiedä, kuka tuki 2. Touko-kesäkuun vaihde 2008: Kiisti kiistäneensä Forsiuksen suosittelemista 3. Kesäkuu 2008: Ei mielikuvaa tapaamisesta 4. Kesäkuun alku 2009: Tapaaminen muistuu mieleen 5. Kesäkuun loppu 2009: “Minä puhun totta, kaikkea ei voi aina muistaa” 6. Syyskuu 2009: Ei tietoa Nuorisosäätiöstä. Tässä ovat skandaalin tuottamat ruumiit toistaiseksi. Vaalirahaero nro 1: Anna Tapion koulun säätiön pj. Martti Huhtamäki (kesk.), Vaalirahaero nro 2: Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppinen (kesk.), Vaalirahaero nro 3: Ylen päällikkötoimittaja Olli Ainola, Vaalirahaero nro 4: RAY:n Jukka Vihriälä (kesk.), Vaalirahaero nro 5: Nuorisosäätiön Antti Kaikkonen (kesk.).
Matti Vanhanen istuu vielä pallillaan ja jatkaa pääministerinä hallituksessa. Mukana hallituksessa olevat muut puolueet ovat kanssarikollisia omien skandaaliensa lisäksi siksikin, että ne tukevat Vanhasta. Vihreät yrittävät pelata kahdenlaisilla korteilla. Ministerinsä tukevat Vanhasta, kun taas eduskuntaryhmän jotkut jäsenet vaativat hallituksen eroa. Vihreiden opportunismi yrittää saada pisteitä ministerityön hoitamisessa sekä nauttia irtopisteistä leikkimällä oppositiota. Vihreiden vakiotukija Helsingin Sanomat varoittaa ja muistuttaa siitä, miten samoista syistä hallituksesta ovat pois lentäneet aikanaan Smp tai Kristilliset. Vaikka hallitus 112 edustajalla pärjäisi ilmankin vihreitä, Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen on ehtinyt ilmoittautua vihreiden korvikkeeksi.
Johdonmukaisimmin hallituksen eroa on vaatinut Perussuomalaiset. Timo Soini puhuu vanhoista puolueista ja esittää ”rehellistä naamaa” muiden puolueiden muutenkin Persusten suuntaan valuville riveille. Muut opposition puolueet vaativat vain Vanhasen eroa ja sen vaihtumista toiseen henkilöön. Vasemmisto on saanut puoluetukea Ay-liikkeeltä. Tämä tuki ei ole verrattavissa porvareiden korruptiorahoihin. Työväenliikkeellä on oikeus tukea omia puolueita, jotta nämä pystyisivät vastustamaan menneellä olevaa hurjaa menoa, sotaa työväenluokkaa vastaan. Ongelmana ei ole ammattiyhdistysliikkeen antama vaalituki. Ongelmana on se, että tuki on annettu, jotta vasemmistopuolueet jatkaisivat reformistista olemustaan eduskunnassa, eikä siksi, että niiden pitäisi taistella kapitalismia vastaan.
Yhdysvalloista palannut pääministeri oli unohtanut pari päivää sitten antamansa lausunnot siitä, ettei aio erota. Tänään Vanhanen ei vastannut kysymykseen eronaikomuksistaan. Pääministeri vastasi epämääräisesti, että kaikki riippuu ensi keskiviikon hänen luottamustaan käsittelevästä äänestyksestä. Uskotaan, että Vanhasen kaatuminen on vain ajasta kiinni. Nyt hän on alkanut uskoa siihen itsekin.
__Dimitris Mizaras
