JOHDANTO
Maailman taloudellisen ja poliittisen tilanteen tämän hetken luonteenomaisin
ominaispiirre on epävakaus, turvattomuus, luottamuksen puute ja tähän asti vallitsevien
geopoliittisten tasapainojen sirpaloituminen. Talous, politiikka ja maantiede ovat kuin
tuhansien palojen palapeli, jonka osat ovat sekoitettu moneen kertaan. Kapitalismi alkaa
orientoutua siihen, ettei se enää pysty siirtämään seitsemän vuotta sitten alkaneen
globaalikriisinsä ratkaisua tulevaisuuteen. Totaalisen luhistumisen merkit ovat näkyvissä,
ja kaikki pohtivat jo sitä, mistä löytyisi maksajauhri romahduksen seurauksille.
Eri kansallisvaltioiden porvaristot ovat valmiita käymään toinen toistensa kimppuun.
Uuden tuhoisan maailmansodan näköalat häämöttävät tänä päivänä ilmeisempinä kuin
koskaan aikaisemmin. Eri maiden porvaristo yrittää panna oman kansansa polvilleen
riistämällä siltä elämän perusedellytyksetkin. Kapitalismin rattaat eivät pyöri. Rahaa eri
muodossa on yllinkyllin, mutta investointikohteet puuttuvat. Jotta pääoma pystyisi
ammentamaan voittoja, ja jotta voitot pystyttäisiin muuttamaan taas pääomaksi,
porvareiden täytyy muuttaa lainasäädäntöjä ja perustuslakeja, täytyy kurjistaa
työväenluokkaa pakottamalla sitä tekemään työtä puoli‐ilmaiseksi. Työttömiä kierrätetään
paikasta toiseen työharjoittelun muodossa. Työssäolevilta vaaditaan 100 työtunnin
ilmaista panostusta ja turvapaikanhakijoita halutaan valjastaa tekemään työtä ilmaiseksi.
Työn käsite kauppatavarana muuttuu, sillä ilmainen työ viittaa enemmän orjuuteen ja
feodalismiin kuin kapitalismiin. Järjestelmä saa totalitaarisia piirteitä, perustaen tietyille
kansanryhmille saarekkeita, joissa pätevät eri lait tai poikkeustilat.
Kun porvarillinen demokratia menettää merkityksensä, myös perinteinen jako
vasemmiston ja oikeiston välillä hälvenee. Samalla kansan vastarinta hallituksensa
hyökkäyksiä vastaan synnyttää uudenlaisia vastakkainasettelun muotoja. Perinteinen
puolueiden hallitus‐oppositio ‐jako muuttuu. Historiallinen vastakkainasettelu siitä, miten
tulo jaetaan, väistyy, ja tilalle astuu vastakkainasettelu yhtäältä järjestelmän puolustajien
ja toisaalta kumoajien välillä. Poliittiset, ideologiset ja sosiaaliset positiot muuttuvat niin
ikään. Tämän tendenssin seurauksena muotoutuu uusi ristiriita, joka vaati ratkaisunsa. Niin
kun Robespierre aikanaan ennusti, syntyy polaarisuus, jonka toisella puolella on kansa ja
toisella puolella sen viholliset.
Yhteiskunnan valtava enemmistö alkaa toimia ei edustajiensa kautta, vaan suoraan
historiallisena subjektina. Ristiriidan lopullinen ratkaisu määräytyy siitä, kumpi näistä
kahdesta poolista pakottaa hegemoniansa toiselle ja ottaa ei vain kansantalouden, vaan
koko yhteiskunnan ja sen kehittämisen vastuun omiin käsiinsä. Jos pääoma onnistuu
nujertamaan työn kansallisella sekä kansainvälisellä tasolla, silloin syntyy barbaria, jonka
mielettömän riiston puitteissa pääoma pystyisi taas uusiutumaan. Jos työ onnistuu
nujertamaan tähän asti vallitsevan porvarillisen hegemonian, silloin syntyy perusta
luokattoman yhteiskunnan pohjaksi.
Sellainen perspektiivi vaatii vasemmistoa, joka ei toimi vain vallina kapitalismin totaalista
hyökkäystä vastaan, vaan omaksuu itse hyökkäysasenteita, ja pyrkii kasvattamaan uutta
kaadereiden sukupolvea tähän. Kaikkea sitä, mitä on taistelun tuloksena saavutettu, on
puolustettava, mutta ei pitäisi tyytyä pelkästään siihen. Marxilaisen Työväenliiton pitää
kohdistaa kaikki voimansa tällaiseen tarkoitukseen yhteisrintaman rakentamiseksi.
Samassa yhteydessä tulee kehittää siirtymäohjelman vaatimuksia, jotka yhdistävät
minimitason vaatimukset tavoitteisiin kapitalistisen tuotantotavan kumoamiseksi. On
suunniteltava konkreettiset toimet, joilla siirtymäohjelma tehdään kansalle tutuksi.
Sellainen ohjelma pitäisi sisällään vaatimuksia kuten työajan jakaminen niin että työtä
riittäisi kaikille, työpaikat työntekijöidensä valvonnan alle, itsepuolustusryhmiä fasismin
vaaran torjumiseksi tai valta kansankokouksille demokratiavajeen supistamiseksi.
Siirtymävaatimukset ovat taktiset tavoitteemme. Porvariston hegemonian murtaminen
taasen muodostaa strategiset tavoitteemme.
.
KAPITALISMIN TILA MAANLAAJUISESTI TÄNÄÄN
Analyytikot soittavat hälytyskelloja siiitä, että vuonna 2016 maailmanlaajuinen kapitalismi
vajoaa yhä syvempään lamaan. Monessa analyysissamme olemme kiinnittäneet huomiota
kahteen asiaan. Yksi on se, että kaikki keinot vuonna 2007 alkaneen kriisin ratkaisemiseksi
tai pikemmin sen seurauksien lykkäämiseksi on käytetty loppuun. Toinen asia on se, että
keinoja kriisistä poispääsemikseksi ei ole olemassa edes laukkaavimmassa
mielikuvituksessa. Erityisesti Eurooppaan liittyen painotetaan sitä, että ongelmaa
pahentaa se, että tämä talouden umpikuja menee limittäin yhä kasvavan
pakolaisongelman kanssa.
Royal Bank of Scotland (RBS) kirjoitti tammikuun 8. päivä asiakkailleen ohjeen, jonka
mukaan sijoittajien tulisi nyt myydä kaikki sijoituksensa, paitsi hyvän laatutason valtioiden
joukkolainat.
RBS varoitti asiakkaitaan siitä, että tästä vuodesta on muodostumassa hirvittävä. Pankin
mukaan kaikki viittaa myös finanssikriisivuoteen 2008. Sen mukaan asiakkaiden kannattaa
keskittyä nyt pääomien kotiuttamiseen pääoman tuoton sijaan.
Euroopan keskuspankin neuvosto oli erimielinen siitä, oliko uusille elvytystoimille tarvetta,
kun EKP joulukuussa ilmoitti jatkavansa määrällisen elvytyksen ohjelmaansa. Osa
kansallisista keskuspankkiireista katsoi, ettei lisätoimille ollut tarvetta, kun taas osa olisi
ollut valmis menemään toimissa vielä pidemmälle, kuin mihin keskuspankki lopulta päätyi.
Mitä tulee Kiinan tilanteeseen, yksi aikakausi on päättymässä. Kiinaa kohtaa talouskasvun
ennennäkemätön hidastuminen. Globaalin kapitalismin entinen veturi kohtaa uutta yhä
syvempää kriisiä, joka tekee tuloaan. Morgan Stanleyn analyytikot ennustavat, että
maailmanlaajuiselle kapitalismille on tulossa uusi, tällä kertaa Kiinasta johtuva taantuma.
Siis viidentoista vuoden takainen kapitalismin veturi, Kiina vetää nyt muut suohon. Syiksi
tähän mainitaan kahden seikan yhdistelmä. Yhtäältä on ylenmäärin tehdyt investoinnit ja
toisaalta lainanannot sekä väestön raju lasku yhdessä vanhasta lamasta johtuvien
seurausten kanssa. Kiinan taivaalla leijuu muutakin kuin tukahduttavat saasteet.
Kyseessä on aavekaupunkeja ja rakennuksia sekä rakennusmateriaalia, joita ei voi käyttää.
Vuosina 2010‐2013 Kiinassa valettiin sementtia enemmän kuin Yhdysvalloissa koko
1900‐luvulla. Suurin osa siitä jää käyttämättä. Osalla on rakennettu tyhjillään olevia taloja
ja kokonaisia kaupunkeja. Kiinassa on koko maailmanhistorian nopein väestön
ikääntyminen. Muuttoliike maalta kaupunkeihin on tyrehtymässä, jonka seurauksena
markkinoilla syntyy palkankorotuspaineita. Lopulta tähän asti Kiinassa valinnut poliittinen
vakaus on vaakalaudalla.
Kiinan 3,5 tuhannen miljardin dollarin valuuttavarantojen purkaminen ja laaja
elvytysohjelma vaikuttaisivatkin varmasti koko maailmantalouteen. Kiinan riskit eivät
kuitenkaan ole kadonneet: kiinalainen asuntokupla on puhjennut kahdessa aallossa, ja
viime kesänä rahastomarkkinat romahtivat.
Kiina on siis ratkaisemassa kriisiään samalla löysällä rahapolitiikalla, jolla Yhdysvallat
selvitti vuonna 2007 alkaneen kriisinsä. Kiinalaiseen malliin näyttäisi kuitenkin kuuluvan
myös budjettivarojen runsaskätistä jakamista erilaisiin hankkeisiin.
Aasian osakemarkkinoilla on sukellettu kolmen vuoden pohjille, kun riskinottohalu on
kadonnut Kiina‐huolten painaessa ja raakaöljyn hinta on pysytellyt alimmillaan yli
kymmeneen vuoteen.
Kurssien syöksy alkoi eilen New Yorkissa, mistä se levisi Aasiaan. Japanissa on painuttu
rajuimmin sitten syyskuun ja Kiinassa on liikuttu elokuun romahduksen tasoilla.
Venäjä toteuttaisi mielellään Kiina‐tyyppistä elvytystä, mutta Moskovan vararahastot
hupenevat huimaa vauhtia ja öljyn alhainen hinta syövyttää valtiontalouden perustuksia.
Raakaöljyn hinta halpeni tiistaina alimmalle tasolleen 12 vuoteen. Brent‐laadun helmikuun
toimitusten futuurihinta laski kolme prosenttia maanantain tasosta 30,43 dollariin
barrelilta. Myöhemmin päivällä hinta hieman nousi. Spot‐hinta kävi jopa alle 30 dollarissa.
Britannialainen öljy‐yhtiö BP ilmoitti, että se vähentää maailmanlaajuisesti 4 000
työpaikkaa öljyn hinnan alentumisen takia. Öljyn romahdus alkoi puolitoista vuotta sitten
Kiinan kasvunäkymien heikkenemisestä.
Vuoden 2014 kesän 110 dollarin huippuhinnoista on hävinnyt jo yli 70 prosenttia.
Pelkästään tämän vuoden alusta öljy on halventunut jo 20 prosenttia.
Halpenemisen taustalla on kolme tekijää yli muiden: raakaöljyn valtava ylituotanto, Kiinan
kasvun hidastuminen ja dollarin arvonnousu. Dollareissa hinnoiteltu öljy halpenee yleensä
aina, kun dollarin arvo nousee.
Maailmantalous on vaipumassa pitkäaikaiseen taantumaan. Vaikka eletään tunnelmissa,
joissa ei onnistuttu toipumaan yli kahdeksan vuotta sitten alkaneesta tuotantotavan
kriisistä, uusi syvempi lama tekee tuloaan. Tällä kertaa ei vaan ole tarjolla työkaluja, jotka
otettiin käyttöön vuosien 2007 ja 2008 jälkeen. Muiden maiden vanavedessä ja matalan
öljyn ja kaasun hinnan ansiosta myös Venäjän talous supistuu reilusti. Brasiliaa, BRICS
‐maiden ylpeyttä, koettelee nyt toinen peräkkäinen lamavuosi. Euroopassa, jossa vallitsee
historian vanhin kapitalismi, talousaktiviteetti on vaisua. Edes optimistisimmat ekonomistit
eivät uskalla luvata tilanteen kääntyvän moneen vuoteen.
Tämä yhdessä käsiinräjähtäneen pakolaisongelman, terrorismin, äärioikeiston nousun ja
EU:n talouksien sekä euron epäyhtenäisen rakenneluonteen kanssa muodostavat
räjähdysaltiin seokseen, joka voi syttyä koska tahansa palamaan. Yhdysvaltain entinen
valtiovarainministeri ja nykyinen Harvardin yliopiston professori Lawrence Summers
ennustaa pitkää stagnaation tilaa, siis taloudellista pysähtyneisyyttä. Hänen mukaansa
maailmantaloutta uhkaa Lehman Brothersin vuoden 2008 vararikkoa suurempi katastrofi.
Summersin mielestä poliitikot aliarvioivat riskiä, että yhtä aikaa koko maailma voi ajautua
taantumaan. Hän perustelee arviotaan sillä, että vuoden 2008 jälkeen tuotannon
dynamiikka siirtyi Kiinaan ja useampiin suuriin kehittyvän talouden maihin. Enää ei ole
tätäkään mahdollisuutta. Huutavaksi esimerkiksi on mainittava Japani, joka hyvin laihoin
tuloksin on “päässyt eroon” stagnaatiosta ja deflaation, siis alenevien hintojen kierteestä
kevyestä talouspolitiikasta huolimatta. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) on tuntuvasti
pudottanut vuonna 2012 julkistamaansa kasvuennustetta, joka ulottui vuoteen 2020.
Rahapolitiikalla ei ole mahdollista torjua hidasta kasvua saati sitten taantumaa ja lamaa.
Goldman Sachs on luopunut BRIC‐rahastostaan. Rahasto oli viime aikoina ollut jatkuvasti
tappiollinen. Merkillistä on se, että juuri Goldman Sachs lanseerasi aikanaan BRIC‐termin.
Goldman Sachs on sijoittanut Brasiliaan, Venäjälle, Intiaan ja Kiinaan yhdeksan vuoden
ajan. Nyt investointipankki päätti luopua rahastostaan, koska se ei näe tulevaisuudessa
tulevan sieltä muuta kuin tappioita. Goldman Sachsin BRIC‐rahaston kukkarosta on
kadonnut 88 prosenttia vuoden 2010 jälkeen.
Kapitalismin suursodan jälkeinen kukoistuskausi (keynesismi) loppui 1970‐luvulla. Yksi sen
silloisen kriisin ilmaisin oli hallitsematon inflaatio, joka sai öljyn hinnan nelinkertaistumaan.
Sitä seurannut uusliberalistinen politiikka on ajanut kapitalismin aikaisempaa paljon
vakavampaan ja ratkaisemattomampaan kriisiin. Nykykriisin yksi luonteenomaisimpia
piirteitä on deflaatio, hintojen lasku ennen muuta öljyn ja kaasun hinnan osalta.
Kansainvälinen valuuttarahasto ennustaa, että hinnat pysyvät matalina vuosikausia
eteenpäin. IMF:n pääjohtaja, Cristine Lagarde vaati persianlahden valtioilta
rakennemuutoksia kyseisestä ongelmasta johtuvien seuraamusten torjumiseksi. Lagarde
totesi, että öljyntuottajamaiden ei ole enää mahdollista elää riippuvaisina vain yhden
tuotteen tuotannosta. Deflaatiopaineiden lisäksi öljyn hinnan laskuun vaikuttaa myös öljyn
polkuhinta, jolla myyvät esim. Isis, Irakin kurdihallinto, Iran jne.
IMF ennustaa kasvun hidastumista kuudessa maassa 2,7 prosenttia vuodeksi 2016. Tänä
vuonna öljyn laskeva hinta on aiheuttanut 275 miljardin dollarin menetykset kyseisissä
maissa. Raakaöljyn barrelihinta on laskenut 50 prosenttia sitten kesäkuusta 2014.
Lagarden vaatimalla rakenneuudistuksella tarkoitetaan palkkojen, eläkkeiden ja muiden
julkisten menojen leikkaamista. Tällaisten reformien poliittiset vaikutukset esim. Saudi
Arabian kaltaisissa maissa voivat olla kohtalokkaita. Kaikenkaltaisen terrorismin äiti, Saudi
Arabia voi epästabilisoida entisestään koko Lähi‐idän aluetta. Jotta Saudi Arabian budjetti
pysyisi tasapainoisena, öljyn hinnan on oltava 106 dollarin tasolla. IMF:n mukaan maan
käteinen loppuu viiden vuoden sisällä. Sen vuoksi saudien keskuspankki myi velkakirjoja
reilulla kädellä, vuoden 2015 alusta alkaen neljän miljardin dollarin edestä. Sen lisäksi
sama pankki vetää takaisin 70 miljardia dollaria investointipankkien käsissä olevista
pääomistaan.
Viimeiset kymmenen vuotta Kiina on investoinut paljon pääomia Afrikkaan. Vastalahjaksi
Kiina on päässyt käsiksi mantereen luonnonrikkauksiin. Suurvallan talous ei helpolla
irrottaudu niistä jos talousmahti alkaa vajota. Monet analyytikot uskovat, että Kiinan
ilmoittamista kasvuprosenteista ehkä vain puolet pitävät paikkansa. Kiinan vaikutusvalta
kasvaa erityisesti öljyä tuottavissa Afrikan maissa öljynhinnan alentumisesta johtuen.
IMF:n mukaan talouskasvun prosentit alenevat myös Saharan eteläpuolisissa maissa. Siellä
pienikin kasvun jarru lisää välittömästi köyhyyttä. Afrikasta puuttuvat muualla maailmalla
toimivat rahastot, joita voisi käyttää budjettivajeiden kattamiseksi. Samanlaiset reformit,
mitä EU:ssa kokeillaan, aiheuttaisi Afrikassa laajan mittakaavan nälänhädän. Se taasen
kasvattaisi entisestään pakolaisvirtoja Euroopan suuntaan.
Yhdysvaltain keskuspankki on kaikkien elvytysten keskiössä vuodesta 2008. Määräiset
helpotukset (Quantitative Easing) jakoivat miljardeittain rahaa markkinoiden hämärille
voimille ympäri maailmaa samalla kun Fed laski alituisesti korkotasoaan. Keskuspankin
tarkoitus on ollut lepyttää markkinat sekä elvyttää investointeja reaalitaloudessa. Maan
julkisen velan kattotasoa on toistuvasti nostettu ja nyt se on saavuttanut äärirajansa.
Mikään tehdyistä toimenpiteistä ei onnistunut ratkaisemaan kansantalouden umpikujaa.
Kriisiä on vain siirretty ajallisesti eteenpäin samalla kun ristiriitoja on kasattu lisää, niin että
nyt on vain pakko kerätä takaisin kaikki se pääoma, joka on levitetty maailman ympäri. Sen
vuoksi keskuspankki valmistautuu nostamaan ohjauskorkoaan. Erityisesti Euroopassa
toimenpide aiheuttaa pääomien siirtymistä Atlantin toiselle puolelle. Tämä tulee
syventämään jo monta vuotta vallinnutta taantumaa meidän maanosassa. Euroopan
Keskuspankin (EKP) elvytysohjelman takana on juuri pyrkimys toimia tasapainottavana
tekijänä pääomien paolle. Eurooppalainen elvytysraha pystyy paikkaamaan pakenevia
pääomia niin kuin laastari paikkaa konekiväärillä ammuttua ruumista.
Yhdysvalloissa korko on ollut historiallisen alhaisella, nollan tasolla, suunnilleen seitsemän
vuotta. Elvytyksen pituus on aikoja sitten ylittänyt aiemmat ennätykset. Silti parannusta
taantuman taudista ei ole nähty. Kapitalismi on ajautunut tuntemattomille vesille. Löysien
pääomien kierrättäjät, ns. sijoittajat, hermoilevat jopa pienestäkin 0,25 prosenttiyksikön
koronnostosta. Fed on viivyttänyt koronnostoa, koska pelkää talouden takkuilevan sen
vuoksi. Jos pienikin talouden nousu tyrehtyy sitten kun korot ovat nollassa, niin silloin
korjaustoimille ei enää ole pelivaraa. Jos päinvastoin koronnostoa viivytetään liian pitkään,
siitä voi syntyä kiihtyvä ja hallitsematon inflaatio. Siinä tapauksessa keskuspankin olisi
pakko ryhtyä hysteerisellä tavalla koron lisänostoon. Mikäli kuitenkin samat prosessit
sattuvat käynnistymään muissakin maailman kolkissa, sitten korkoa ryhdytään nostamaan
kilpaa.
Kriisin alkamisen ja Lehman Brothers ‐investointipankin konkurssin jälkeen korko on ollut
puolessa prosentissa. Fed ei siis ole ainoa pankki, joka laski korkonsa nollaan. EKP,
Britannnian Bank of England seurasivat perässä Fedin esimerkkiä. Toimenpide on
väliaikaisesti jarruttanut talouden romahdusta, mutta se ei ole tuonut kapitalisteille sitä
poikeuksellisen kauan odotettua elvytyslohtua. Tähän asti rahapolitiikan tiukentamista on
lykännyt maailman laajuinen taantuma sekä matala inflaatio. Mitä myöhemmäksi Fed
joutuu lykkäämään päätöstään, sen suurimmilla harppauksilla se joutuu sen tekemään.
Koronnosto tulee olemaan kuin kuolemanrangastus niinsanotuille kehittyville talouksille.
BRICS‐maiden alamäki on alkanut siitä, kun kesällä 2013 Ben Bernanke, Fedin silloinen
pääjohtaja ilmoitti arvopapereiden osto‐ohjelman alasajosta. Alasajo alkoi vuoden 2014
lopussa. EKP aloitti oman elvytysohjelmansa maaliskuussa 2015. Dollari on vahvistunut
euroon nähden, mikä voi alkaa nakertaa USA:n vientiä. Ulkomailla tuotettu tavara
halpenisi USA:ssa, mitä Suomen kapitalistit odottavat vesi kielellä. Joka tapauksessa
kapitalismi on korkopäätöksensä suhteen oravanpyörässä. Deflaatio panee epäilemään
sitä, että koronnosto vahvistaisi deflaatiopaineita. Matala korko taasen pakottaa
lisäelvytystoimiin, mikäli inflaatiomittaria ei saada liikkumaan ylöspäin.
Killpailukyvyn pieni parantaminen tietyssä maailman kolkassa ei vielä tarkoita kriisistä
poispääsemistä. Niin kauan kun kansantalouksien narut ovat tiukasti finanssipiirien
käsissä, nämä vetävät niitä niin kuin omiin intresseihin sopii. Rötöstely kukoistaa ja
eriarvoisuus kasvaa. Kriisi alkoi Yhdysvaltain asuntomarkkinakriisinä, ja jatkoi eurokriisinä,
pankkikriisinä ja valtioiden fiskaalikriisinä. Pankkien pelastamiseen Euroopassa on käytetty
yhteensä tuhansia miljardeja dollareita veronmaksajien rahoja. Samalla kun
eläkejärjestelmiä, terveydenhuoltoa ja koulutusta ajetaan alas rahanpuutteen vuoksi,
pankeille annetaan monta kertaa säästettyjä summia enemmän. Yksinoman Espanja on
pumpannut pankkitukeen enemmän kuin vuotuinen koulutus‐ ja terveysbudjetti on
yhteensä vaatinut rahaa.
Pankit käyttävät tukirahojaan samaan kohteeseen kuin muutkin “sijoittajat”, eli
keinotteluun ja sakkojen maksuihin. Toukokuussa 2015 viisi suurta pankkia joutuu
maksamaan USA:lle 5,6 miljardia dollaria korvaukseksi valuuttamarkkinoiden
peukaloimisesta. Kyseessä ovat yhdysvaltalaiset JPMorgan Chase & Co ja Citigroup,
brittiläiset Barclays ja Royal Bank of Scotland sekä sveitsiläinen UBS. Tuomitut pankit
kuuluvat 18 pankin ryhmään, joita USA syyttää asuntomarkkinoilla syntyneen kuplan
aiheuttamisesta. Jo 16 pankkia on välttänyt tuomiot maksamalla korvauksia 18 miljardin
dollarin edestä. 25 vipurahaston johtajaa “ansaitsivat” 14 miljardia dollaria vuonna 2014.
Suurin yksittäinen vuositulo on 1,3 miljardia dollaria, mikä on yhtä paljon kuin 20 000
koulutetun amerikkalaisen vuosipalkka.
Yksi suurimmista tekijöistä, joka voi koordinoidusti kaataa globaalin kapitalismin on se, jos
eri kansantalouksien keskuspankit alkaisivat devalvoida kilpaan omia valuuttojaan. Vuonna
2014 yuan on devalvoitu kokonaiset 15 prosenttia. Muut G‐20 ‐maat yrittävät vedota
yhteiseen etuun, mutta fakta on se, että maailmanlaajuinen deflatorinen lama on alkanut.
Meille ei ole yllätys se, että tällä kertaa rytinä on alkamassa Kiinasta. Entinen maailman
kapitalismin veturi muuttuu sen haudankaivajaksi. Finanssikuplat puhkeavat Kiinassa
ennätystahtia, ja uhkaavat vetää vanavedessään mukaan kaikki muutkin kansantaloudet.
Kukaan ei tällä hetkellä osaa sanoa, ovatko nykyiset kurssilevottomuudet pörsseissä ja
valuuttamarkkinoilla merkkejä orastavasta finanssiromahduksesta, vai siihen johtavan
deflatorisen laman esiintulosta. Keskuspankit yrittävät yhtä sun toista keinoa, mutta fakta
on sekin, että talous ei tottele keskuspankkeja. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkiä on
yritetty siivota seitsemän vuotta tuloksetta. Ensin laskettiin ohjauskorot nollaan ja pian
negatiiviseksi. Sitten tuli finanssimarkkinoiden tukeminen useammalla tuhannella
miljardilla eurolla ja dollarilla. Niin lisävelkaantuminen kuin samojen lääkkeiden kokeilu on
enää täysin mahdoton. Samanaikaisesti on puhkeamassa lisää entistä suurempia kuplia,
joiden jälkien paikkaamiseen ei ole keinoja.
