Kapitalismin ratkaisematon kriisi, korkea työttömyys, yhä korkeammalle nouseva ruuanhinta sekä näköalattomuus ja epävarmuus elämässä toimivat taustana niin arabimaiden vallankumouksien kuin Etelä-Euroopassa sijaitsevien euromaiden konkurssikypsien yhteiskuntien takana.
Lisää …
Marxilainen Työväenliitto
Työläiset, työttömät, eläkeläiset, nuoret
Tänä vuonna vietämme vappua erittäin epävakaissa olosuhteissa. Vaalien jälkeen kansa on antanut poliittiselle eliitille selkeän viestin. Kansa ei uskonut keskustapuolueen satuja siitä, että on oppinut aikaisemmista virheistään. 
Edellinen hallitus on rahalla ostettu porukka. Kaikki vanhan järjestelmän asioita hoitaneet puolueet hävisivät vaalit. Voitto kanavoitui äärioikeistolle, ei siksi, että kansasta olisi tullut äärioikeistolainen tai rasisti, vaan siksi että haluttiin rangaista muut.
Tämä valinta avautuu uuden pääministerin eteen tunnetun ruotsalaisen iltapäivälehden mukaan. Totta on se, että huhtikuun 17. päivän vaalien tuloksen suunta ei ollut yllättävä. Kansan lähettämän viestin selkeys on kuitenkin ollut historiallisen voimakas. Näissä vaaleissa kirjoitettiin muutenkin historiaa. Mullistus sinällään oli se, että siinä rikottiin monta ennätystä. Vallitsevina olosuhteina taustalla on ollut kapitalismin kriisi euroalueella ja politiikan
vaihtoehdottomuus ratkaista ristiriidat. Suomen kansa käyttäytyi samalla tavalla kuin Saksassa, jossa vaalit rankaisivat Merkelin CDU:n ja sen liittolaiset FDP:ssa, ilman että siitä olisi sosialidemokratia pystynyt hyötymään. Viesti on sama ja kannanotto on selvä riippumatta siitä, että Saksassa rangaistus kanavoitui Vihreiden ja Suomessa PerSujen kannatuksen räjähdysmäiseen nousuun.
Kreikan tai jonkun muun euroalueen valtion joutuminen velkasaneeraustilaan syventäisi EU:n kriisiä niin, että vaikutukset olisivat pahempia kuin ne, joita aiheutti Lehman Brothers vararikko. Tätä mieltä on Euroopan Keskuspankin (EKP) johtokunnan jäsen Jürgen Stark. 
Maailman suurimman investointipankin konkurssi syyskuussa 2008 jäädytti pankkien välistä rahanvirtausta ja käynnisti maailmanlaajuisen finanssi- ja luottokriisin. Pankkien pelastamiseksi kapitalismin suurkeskukset ovat pumpanneet pankeille rahaa enemmän kuin kolmasosa koko maailman bruttokansantuotteesta. Omalla vuorollaan tämä sai valtiontalouksia konkurssin partaalle ilman että pankkikriisiä olisi ratkaistu.
Wikileaks antoi julkisuuteen uusia järkyttäviä asiakirjoja. Niiden mukaan Yhdysvallat piti Guantanamossa vangittuina satoja ihmisiä vuosikausiksi, vaikka tiedettiin näiden olleen syyttömiä ja vaarattomia. Samaan aikaan päästettiin vapaaksi vankeja, joiden luokitus oli ”erittäin vaarallinen”. Armeijasta lähtöisin olevat asiakirjat on julkaistu useammassa lehdessä. Ne koskevat vuodesta 2002 keskitysleirillä olevien 779 ihmisen kohtaloa.
Fukoshiman ydintuho nosti esille taas kysymyksen ydinvoimasta. Lehdissä kirjoitettiin asiasta ja Saksa ilmoitti luopuvansa suunnitelmistaan rakentaa lisää ydinvoimaloita; ainakin väliaikaisesti. Kansalaiset saivat tietää, mitä tarkoittaa Foratom, se vahva ydinvoiman lobbausjärjestö. Yhtäkkiä heräsi eloon vanhoja kirjoituksia siitä, että Paavo Lipponen on ajanut ahkerasti foratomin asiaa. Lipponen on hävyttömästi sitä mieltä, että foratom on ”asiantuntijajärjestö”. Enemmän kuin mitä tässä barbariassa opimme, on se, mikä jää piiloon. Hallitukset, jättiyhtiöt, pääomapiirit ja muu eliitti vähättelevät katastrofin mittoja ja ryhtyvät yhteiseen vaikenemisen kilpailuun.
Artikkelin kirjoitti V.I.Lenin huhtikuun 28. päivänä 1911 Kommuunin 40-vuotismuistolle
Julkaistiin ”Rabotshaja Gazeta” – lehdessä nro 4-5
On kulunut neljäkymmentä vuotta Pariisin Kommuunin julistamisesta. Vakiintuneen tavan mukaisesti Ranskan proletariaatti kunnioitti joukkokokouksin ja mielenosoituksin vuoden 1871 maaliskuun 18 päivän vallankumouksen toimihenkilöiden muistoa; toukokuun lopulla se vie taas seppeleensä ammuttujen kommunardien kauhistuttavan ”toukokuun viikon” uhrien, haudoille ja vannoo taaskin heidän hautojensa ääressä taistelevansa hellittämättä siihen asti, kunnes kommunardien aatteet ovat täydellisesti voittaneet, kunnes kommunardien meille uskoma tehtävä on loppuun suoritettu.
Marxilaisen Työväenliiton lähettämä kirje kansainvälisille toverijärjestöille Ruotsiin, Argentiinaan, Turkkiin, Italiaan ja Kreikkaan. Englanninkielisestä versiosta suomensi Esa H.
Tämä oli ruotsalaisen ”Expressen”-lehden otsikko jutussa suomalaisen pikkuporvariston eteen vaalien jälkeen avautuvista näkymistä. Näissä vaaleissa kirjoitettiin historiaa. On tapahtunut monia ennennäkemättömiä muutoksia ja useita ‘ennätyksiä’ on rikottu. Näissä vaaleissa suomen kansa käyttäytyi samoin kuin saksalaiset, jotka kurittivat Merkelin CDU:ta ja sen liittolaisia FDU:ssa ja Sarkozya Ranskassa.
Kuten tunnettua kautta historian luokkataistelun taloudellisella perustasolla on kysymys yhteiskunnallisen tuotannon lisäarvon jaosta ja jakosuhteesta eri luokkien välillä. Toisin sanoen sen ylijäämän jakosuhteesta, jonka kulloinenkin yhteisömuoto on kyennyt tuottamaan yli välttämättömän tarpeensa. Sosialistisesta järjestelmästä on
mieletöntä puhuakaan jos tarkastelun ulkopuolelle jätetään kapitalistisessa tuotantotavassa vallitseva pääoma-palkkatyö suhde (palkkaorjuus) ja kuvitellaan että järjestelmä voisi luonnehtia sosialistiseksi kumoamatta kapitalistin yksityisoikeudellista etuoikeutta anastaa työläisen tuottamaa lisäarvoa. Tämä on perustava kysymys, jota ei voida koskaan unohtaa keskusteltaessa sosialismista. Se on viimekädessä myös ikuinen vedenjakaja poliittisen työväenliikkeen sisäisessä kehityksessä, kuten myös ikiaikainen ongelmakohta työläisen poliittisen tietoisuuden heräämisessä.
WORLD CRISIS AND REVOLUTION In February 2011, the US Federal Reserve chairman Ben Bernanke was bluntly asked, during a speaking engagement, “whether the central bank was culpable for the revolution in Egypt” (Financial Times, March 26/March 27 2011). Bernanke, as it was expected, denied it. He protested that it’s unfair to blame US monetary policy, particularly “Quantitative Easing 2”(QE2) launched by the Fed in November 2010, for the tidal wave of inflationary pressures engulfing the “emerging markets” and the entire underdeveloped South, rising the energy and food prices and propelling the revolutionary storm in the Middle East. But the question posed it had only touched directly an open wound.
