LEV TROTSKI:
(Neljännen Internationaalin Siirtymäohjelmasta)
Neuvostoliitto syntyi Lokakuun vallankumouksesta työläisten valtioksi. Tuotantovälineiden valtiollinen omistus, välttämätön edellytys sosialistiselle kehitykselle, avasi mahdollisuuden tuotantovoimien nopealle kasvulle. Mutta työläisten valtion koneisto koki samaan aikaan täydellisen rappion; työväenluokan aseesta tuli byrokratian vallan ase työväenluokkaa vastaan ja lisäksi ase maan talouden sabotoinnille. Takaperoisen ja eristyneen työläisvaltion byrokratisoituminen ja byrokratian muuttuminen kaikkivaltiaaksi, etuoikeutetuksi kastiksi merkitsee sosialismi yhdessä maassa teorian vakuuttavinta kumoutumista – ei vaan teoriassa vaan tällä kertaa käytännössä.
Täten NL:ssa ruumiillistuvat kauhistuttavat ristiriitaisuudet. Mutta silti se pysyy degeneroituneena työläisvaltiona. Sellainen on yhteiskunnallinen diagnoosi. Poliittisella ennusteella on kahtalainen luonne: joko yhä enemmän maailman porvariston toimintaelimeksi muodostuva byrokratia tekee lopun uusista omistusmuodoista ja syöksee maan takaisin kapitalismiin; tai työväenluokka murskaa byrokraatit ja avaa tien sosialismille.
Neljännen Internationaalin osastoille Moskovan oikeudenkäynnit eivät tullut yllätyksenä eivätkä Kremlin diktaattorin henkilökohtaisen hulluuden tuloksena vaan Thermidorin laillisena jälkeläisenä. Se kasvoi neuvostobyrokratian omista kestämättömistä konflikteista, jotka puolestaan heijastivat puoluebyrokratian ja kansan välisiä vastakkaisuuksia, yhtä lailla kuin syveneviä erimielisyyksiä “kansan” parissa. Oikeudenkäyntien uskomaton verinen luonne on samassa suhteessa ristiriitojen räikeyteen ja siten ennustaa loppuratkaisun olevan lähellä.
Kremlin aiempien ulkomaanasiamiesten, jotka kieltäytyvät palaamasta Moskovaan, julkiset lausunnot vahvistavat kumoamattomasti omalla tavallaan, että kaikki poliittisen ajattelun hämäryydet ovat löydettävissä byrokratiasta: alkuperäisestä bolsevismista (Ingace Reiss) täydelliseen fasismiin (Butenko). Byrokratian sisäiset vallankumoukselliset ainekset, vaikka pienenä vähemmistönä heijastavat – joskin passiivisesti – proletariaatin sosialistisia pyrkimyksiä. Jatkuvasti kasvavat fasistiset, vastavallankumoukselliset ainekset ilmentävät yhä johdonmukaisemmin maailman imperialismin pyrkimyksiä. Nämä kompradoorisen roolin ehdokkaat ovat sitä mieltä, eivätkä syyttä, että uusi hallitseva luokka voi varmistaa etuoikeutetun asemansa vain hylkäämällä kansallistamisen, kollektivisoinnin ja ulkomaankaupan monopolin “läntiseen sivistykseen”, so. kapitalismiin sulautuneena. Näiden kahden ääripään välillä ovat mensevistis-, sosiaalivallankumouksellisliberaalit tendenssit, jotka ovat kallellaan porvarillisen demokratian suuntaan.
Niin sanotun “luokattoman” yhteiskunnan todellisten kerrostumien sisällä on eittämättä samanlaisia ryhmittymiä kuin byrokratiassa, jotka ovat kuitenkin vähemmän jyrkkiä ja suhteiltaan vastakkaisia: tietoiset kapitalistiset tendenssit ovat ominaisia pääasiallisesti menestyvälle osalle kolhooseja ollen siten tyypillisiä vain pienelle osalle väestöä. Mutta tämä kerrostuma huolehtii itse pikkuporvarismin laajalta perustalta henkilökohtaisen vaurauden kasaantumisesta yleisen köyhyyden kustannuksella, ja byrokratia rohkaisee sitä tietoisesti.
Tämän kasvavien kilpailujen systeemin pohjalla, jotka tuhoavat yhä enemmän yhteiskunnallista tasapainoa pysyy terroristisen menettelyn avulla thermidoorinen oligarkia, joka toistaiseksi rajoittuu Stalinin bonapartistiseen klikkiin. Viimeiset oikeudenkäynnit oli lyönti vasemmistoa vastaan. Sama pätee oikeisto-opposition johtajien sorron suhteen, koska byrokratian intressien kannalta vanhan bolsevikkipuolueen oikeistosiipi edusti vasemmistovaaraa. Fakta, että bonapartistinen klikki, joka pelkää jopa Butenkon kaltaisia oikeiston liittolaisia, on pakotettu oman selviytymisensä vuoksi turvautumaan yleiseen vanhojen bolsevikkien sukupolven eliminointiin, se on massojen elävien vallankumouksellisten perinteiden ja niiden tyytymättömyyden kyseenalaistamaton todistus.
Lännen pikkuporvarilliset demokraatit, jotka vasta eilen erittelivät Moskovan oikeudenkäynnit puhtaaksi kullaksi, hokevat tänään itsepäisesti, ettei “Neuvostoliitossa ole sen enempää trotskilaisuutta kuin trotskilaisiakaan”. He epäonnistuivat kuitenkin selitellessä, miksi kaikki taistelulipun alla suoritetut puhdistukset tehdään juuri tämän vaaran pelossa. Jos meidän on tarkasteltava trotskilaisuutta lopullisena ohjelmana, ja vielä enemmän organisaationa, niin trotskilaisuus on kiistatta Neuvostoliitossa heikkoa. Kuitenkin sen tuhoutumaton voima on peräisin siitä tosiseikasta, että se ilmentää, ei ainoastaan vallankumouksellista traditiota vaan myös tämän päivän venäläisen työväenluokan aktuaalista oppositiota. Työläisten byrokratiaa vastaan tuntema patoutunut yhteiskunnallinen suuttumus – se on juuri trotskilaisuutta Kremlin klikin näkökulmasta. Se pelkää, ja pelko on syvästi perusteltua, yhteyttä työläisten syvän joskin kytevän suuttumuksen ja Neljännen Internationaalin välillä.
Vanhojen bolsevikkien sukupolven sekä keski- ja nuoren polven vallankumouksellisten tuhoaminen on repinyt poliittista tasapainoa yhä enemmän oikeiston, byrokratian porvarisiiven ja sen liittolaisten hyväksi kaikkialla maassa. Heiltä, so. oikeistolta voimme odottaa yhä päättäväisempiä yrityksiä lähiaikoina korjailla Neuvostoliiton sosialistista luonnetta ja viedä sitä lähemmäksi “läntisen sivilisaation” mallia sen fasistisessa muodossaan.
Tästä näkökulmasta pakottava konkretia on osa “Neuvostoliiton puolustuskysymystä”. Jos porvarillis-fasistinen ryhmittymä tulevaisuudessa, Butenkon lahko niin sanoaksemme, ryhtyisi valtataisteluun, Reissin lahko asettuisi väistämättä barrikadien toiselle puolelle. Vaikka se huomaisikin olevansa tilapäisesti Stalinin liittolainen, se ei kuitenkaan puolustaisi bonapartistista klikkiä vaan Neuvostoliiton yhteiskunnallista perustaa, so. kapitalisteilta anastettua, valtiollistettua omaisuutta. Jos taas Butenkon lahko osoittautuisi olevan liitossa Hitlerin kanssa, silloin Reissin lahko puolustaisi Neuvostoliittoa sotilaalliselta väliintulolta, niin maan sisällä kuin maanlaajuisesti. Jokainen muu suunnanvalinta olisi petos.
Vaikka tulevaisuudessa ei voidakaan kieltää tarkoin määritellyissä olosuhteissa byrokratian thermidoriaanisen osaston kanssa muodostetun yhteisrintaman mahdollisuutta avoimessa hyökkäyksessä vastavallankumouksen toimesta, NL:n tärkein poliittinen tehtävä on thermidoriaanisen byrokratian kukistaminen. Jokainen päivä yhdistyneenä sen ylivaltaan mädättää talouden sosialististen ainesten perustaa ja lisää kapitalismiin paluun mahdollisuuksia. Täsmälleen tähän suuntaan Komintern liikkuu stalinistisen klikin rikostoverina tukahduttaessaan Espanjan vallankumouksen ja turmellessaan kansainvälisen työväenluokan.
Niin kuin fasistisissakin maissa, byrokratian pääasiallinen voima ei ole heissä itsessään vaan kansanjoukkojen pettymyksessä, uuden perspektiivin puutteessa. Samoin kuin fasistisissa maissa, joista Stalinin koneisto ei eroa muuten kuin hillittömän raakuutensa puolesta, tämän päivän NL:ssakin vain alustava propagandistinen toiminta on mahdollista. Kuten fasistisissa maissa neuvostotyöläistenkin vallankumouksellisen nousun voima tulee maan ulkopuolisesta taistelusta. Maailmanlaajuinen taistelu Kominternia vastaan on tärkein osa tämän päivän taistelussa stalinistista diktatuuria vastaan. On monia merkkejä siitä, että koska Kominternilla ei ole välitöntä perustaa GPU:ssa, Kominternin kukistuminen edeltää bonapartistisen klikin ja koko thermidoriaanisen byrokratian kukistumista.
Vallankumouksen uusi nousu NL:ssa tulee epäilemättä alkamaan taisteluna yhteiskunnallista epätasa-arvoa ja poliittista sortoa vastaan. Alas byrokratian edut! Alas stahanovismi! Alas neuvostoaristokratia ja sen virka-asteikot ja käskyt! Tasaisempi tulojako kaikille työn muodoille!
Taistelu ammattiyhdistysten ja tehdaskomiteoiden vapauden puolesta ja kokoontumis- ja lehdistönvapauden puolesta on kehittyvä taisteluksi neuvostodemokratian parantamisen ja kehittämisen puolesta.
Byrokratia korvasi neuvostot, luokkaelimet yleisen äänioikeuden harhalla – Hitlerin ja Göbbelsin tyyliin. On välttämätöntä palata neuvostoihin ei vain niiden vapaan demokraattisen muodon takia vaan myös niiden luokkasisällön vuoksi. Kuten aikanaan porvaristolla ja kulakeilla ei ollut pääsyä neuvostoihin, niin nyt on välttämätöntä ajaa byrokratia ja uusaristokratia neuvostoista pois! Neuvostoissa on tilaa ainoastaan työläisten, kolhoosityöläisten, talonpoikien ja Puna-armeijan edustajille.
Neuvostojen demokratisointi on mahdotonta ilman neuvostopuolueiden laillistamista. Työläiset ja maanviljelijät itse omilla vapailla vaaleillaan määräävät, mitkä puolueet he tunnustavat neuvostopuolueeksi.
Suunnitelmatalouden uudistaminen ylhäältä alaspäin tuottajien ja kuluttajien intressien mukaan! Tuotannon kontrollointioikeus palautettakoon tehdaskomiteoille! Demokraattisesti järjestetty kuluttajien yhteistoimintaelin kontrolloikoon tuotteiden laadun ja hinnan!
Kolhoosien uudelleenorganisointia, niiden työläisten tahdon ja intressien mukaan!
Byrokratian taantumuksellinen kansainvälinen politiikka on korvattava proletaarisen internationalismin politiikalla. Kremlin diplomaattinen kirjeenvaihto on julkistettava täydellisenä. Alas salainen diplomatia!
Thermidoriaanisen byrokratian toimeenpanemat oikeudenkäynnit on arvioitava uudelleen täyden julkisuuden, avoimuuden ja lahjomattomuuden valossa koskien kiistakysymyksiä. Vain sorrettujen joukkojen voittoisa vallankumouksellinen nousu voi herättää eloon neuvostovallan ja taata sen kehityksen kohti sosialismia. Vain yksi puolue on kykenevä johtamaan neuvostojoukot nousuun – Neljännen Internationaalin puolue!
Alas Kain-Stalinin byrokratiajengi!
Kauan eläköön Neuvostodemokratia!
Kauan eläköön kansainvälinen sosialistinen vallankumous!
