Useimmat amerikkalaisten sodat on perusteltu demokratian argumentilla. Siinä länsimaailman ”liberalismi” pyrkii väkipakolla ”levittämään” parlamentarismiaan muualle ympäri maailmaa. Demokratialla tarkoitetaan poliittisia järjestelmiä, jotka ovat ns. kansainvälisen yhteisön mieleen. Kansainvälisellä yhteisöllä amerikkalaiset tarkoittavat itseään sekä niiden kanssa tiiviissä taloudellisessa, ja näin ollen myös poliittisessa liitossa olevia. Kapitalismin taloudelliset intressit eivät ole koskaan erillinen asia poliittisista tavoitteista. Useimmiten ”pakkodemokratia” on viety Naton interventioiden avulla, jota seuraa eri maiden monen vuoden miehittäminen, kuten Afganistanissa tai Irakissa.

Lue lisää »

Tietyn historiallisen vaiheen raameissa porvaristo yhdisti yhteiskuntaa geopoliittisen kartan pohjalta ja perusti kansallisvaltiot ja edustuksellisen demokratian. Valtio antoi viitekehyksen pääoman kasautumiselle ja parlamentarismi takasi vapaan kilpailun poliittisella tasolla. Joskus porvarillinen vallankumous yhdisti eri osavaltioita kuten Yhdysvalloissa sisällissotansa jälkeen. Kapitalismin tultua rappiovaiheeseen talousalueiden yhdistäminen tapahtuu väkivaltaisesti ja aina jonkun imperialistisen voiman herruuden toimesta. Siitä kielivät kaksi maailmansotaa ja nykyinen EU-projekti. Erehtyvät pahan kerran kaikki ne, jotka näkivät Euroopan ”integraation” rauhanprosessina, siksi että dominantin asema ei ollut vain Saksalla kuten perinteisesti, vaan Saksa-Ranska –akselilla.

Lue lisää »

Velan parturointi Kreikassa on työntämässä kuiluun pankkeja, eläkerahastoja, koulutuslaitoksia ja sairaaloita. Lääkkeen vaikutukset jäänevät lyhyemmäksi kuin osaisi kuvitella optimistisinkaan analyytikko. Ennen kun velkaleikkauksen prosessi on pantu edes alulle, Kansainvälinen Valuuttarahasto ja europarlamentti ottavat jo kantaa uuden parturoinnin puolesta. Kreikan ”pelastus” pelastamalla sen kansainväliset velkojapankit on ”terra incognita”, tuntematonta aluetta kansantaloustieteessä. Heikoimpana lenkkinä globaalikapitalismin ketjussa Kreikka joutuu toimimaan koekaniinina uusissa kokeissa, joita on tarkoitettu muillekin maille myöhemmin. Ainoa ero Chileen, jossa kokeiltiin 1970-luvulla uusliberalismin tuloa, on siinä, että nyt ei ole harmainta aavistusta suunnasta, jota tulisi seurata.

Lue lisää »

Termi parturointi (englanniksi haircut) tuli tunnetuksi valtionvelan anteeksiannosta. Samalla kun pankit, eläkerahastot ja yksityiset leikkasivat pois 100 miljardia euroa Kreikan valtion velkakirjojen arvosta, ns. kansainvälinen yhteisö antoi Kreikalle 130 miljardia lisää lainaa, jotta se pystyisi maksamaan pankeille erääntyneitä velkakirjoja. Tällä tavalla maan velkataakka kasvaa ottaen huomioon myös korot, jotka tulevat maksettavaksi kyseisen summan päälle.

Lue lisää »

Samanaikaisesti kun sijoittajien katse on Italiassa, yhä enenemässä määrin ne katsovat myös Espanjan suuntaan. Euroalueen neljänneksi suurimmassa taloudessa tapahtuu prosesseja, jotka kääntävät maan talouden kurssia kohti Kreikan aikaisemmin seurattuja polkuja.

Lue lisää »

By Savas Michael-Matsas

It is well established, following Edgar Allan Poe and his Purloined Letter, that the better place to hide a secret is the most exposed one. Today’s Greece undoubtedly is the most exposed place in the world to hide the purloined letter containing Her Majesty’s secret confession: the announcement of the bankruptcy of the entire European Union project.

Both the flood of propaganda by the mainstream media or the racist obscenities spread in Northern and Western Europe about the Greeks as “lazy and congenital crooks” cannot convince anybody that the never ending saga of the unresolved Greek debt crisis represents just a “national exception”. If it was so, why the future of a relatively tiny economy representing only the 2.7 per cent of the entire European GDP hovers as a frightening ghost all over the metropolitan centers of global capitalism? Why it pre-occupies so intensively – and unfruitfully- one EU Conference after another, the last two years?

Lue lisää »

The Revolutionary Workers’ Party (DIP) held its conference on international work over the weekend of 18-19 February 2012 in Ankara. The conference was part of a series of conferences organised by all the sections and supporting organisations affiliated to the Coordinating Committee for the Refoundation of the Fourth International (CRFI) in order to discuss the methods to advance the political work and consolidate the organisational structure of the international centre.

Lue lisää »