Maailman sosiaalifoorumi pidettiin tänä vuonna 26. maaliskuuta maassa, josta alkoi arabikansannousujen aalto, Tunisiassa. Tapahtuma alkoi kulkueella, joka kesti kolme tuntia. Marssi lähti pääkaupungin keskustasta ja päättyi Menzahin stadionille, joka on lähellä avajaisseremonian paikkaa.
Comments Off
Nykyinen kapitalismin maailmanlaajuinen kriisi teki tuloaan 1990 –luvun loppupuolella. Muutamassa vuodessa kriisi levisi epidemian tavoin ympäri maailmaa; Kaukoitä, Venäjä, Brasilia ja Argentiina. Samanaikaisesti puhkesi epävakautta poliittisella tasolla. Argentiinan vararikko johti kansannousuun, joka kaatoi viisi presidenttiä. Maassa vallitsi pitkään kansannousun jälkeen kaksoisvalta, tapahtui tehdasvaltauksia, markettien ”ryöstelyä” ja elintarvikkeiden jakoa. Työttömien piqueteros-liike valtasi valtateitä estämällä siten ulkomaankauppaa. Kapitalismi Argentiinassa stabilisoitui muutamaksi vuodeksi kansainvälisen poliittisen ja taloudellisen tilanteen vaikutuksesta. Kapitalismin globaaliromahdukselta vältyttiin luomalla uusia kuplia ja fiktiivisiä arvoja taloudessa, sekä Kiinailmiön, että Latinalaisessa Amerikassa sovellettujen reformien ansiosta.
Comments Off
Araz Bağban (*)
The new constitution submitted to referendum by Mohammed Morsi, the president of Egypt elected with the support of the Freedom and Justice party, i.e. the political wing of the Muslim Brotherhood in Egypt, in addition to its properties of attacking working class achievements as well as women’s and minorities’ rights, is preparing the legal ground for the Brotherhood to seize the whole political power in the country. The powers proposed for the president in the constitution, not subject to any supervision, are leading Egypt towards dictatorship. This picture in Egypt is perhaps not precisely the same with what happened in Iran after the 1979 revolution, but by looking at Iran we can clearly see how the restoration of a dictatorship took place. The only important difference might be that the people of Egypt have detected the prospect of such a restoration and are trying to defend the achievements of the revolution without any hesitation. Although the continuous protests of religious minorities and women (despite all the attempts of the supporters of president Morsi such as sexual harassment and physical assaults) as well as those of political organizations forced the president to make concessions on the content of the constitutional declaration related to the powers granted to the president, Morsi and the Muslim Brotherhood have gone on to complete the constitutional referendum, denying any delay requested by protesters and opposition.
Comments Off
The following is the text of a leaflet that the Revolutionary Workers’ Party (DIP) distributed at the Middle East Conference held on the weekend of 20-21 October 2012 in Istanbul, where a host of Arab and Kurdish left-wing organisations from the Middle East and North Africa were invited to speak. Among those present were Hezbollah and the Communist Party from Lebanon, the Tunisian Communist Workers’ Party, the People’s Democratic Front of Palestine, the Communist Party of Syria, the Democratic Unity Party (PYD) of the newly autonomous Western Kurdistan (Rojava) and representatives from countries such as Egypt, Morocco, Jordan, Iraq, Iran etc. The conference was organised by the People’s Democratic Congress (HDK), an alliance of the Kurdish movement in Turkey and a host of socialist parties of Turkey, an alliance that is in the process of converting itself into a political party. The DIP has always been in solidarity with the Kurdish movement fighting for the rights of the oppressed Kurdish people. This is an English translation of the original Turkish text.
Comments Off
Apartheid–kuva palasi mieleen kun sadat suurmielenosoituksen osanottajat saivat syytteet siitä, että poliisit tappoivat kylmäverisesti ampumalla 35 aseetonta kaivostyöläistä Etelä-Afrikan Marikanassa. Perustelujen mukaan kyseiset syytetyn penkille istutettavat työläiset pitivät käsissään viidakkoveitsiä, joilla uhattiin poliisien henkeä. Syytteet pohjautuvat rotuerottelun ajoilta peräsin olevaan lakiin. Lue lisää »
”Kikar Tahrir, po ba’ir” rimmaa hepreaksi hyvin ja tarkoittaa ”Tahrir-aukio on täällä”. Sama lause on kaikunut ympäri Etelä-Eurooppaa ja muuallakin maailmalla kaukaiseen Chileen asti. Israel on sikäli erikoinen valtio, että siellä hallitseva eliitti, niin vasemmisto- kuin oikeistosionismi ovat kouluttaneet monen sukupolven nuoria arabifobiaan ja -vihaan. Koko Israelin olemassaolo ja sen rooli Lähi-idässä imperialismin käsikassarana perustuu juuri tuohon elementtiin. Nyt kun kapitalismin globaalikriisi pakottaa ihmiset kaduille myös Israelissa, sionismin perustan edellytykset horjuvat. Osoittaakseen että ovat tosissaan, Tel Avivissa mielenosoittajat laittoivat symbolisesti pystyyn giljotiinin Rothschild-bulevardin varteen. Tunisian vallankumouksen jälkeen arabikevään tuoksu leviää paikasta ja maanosasta toiseen. Mutta onko kyseisten liikehdintöjen samanaikaisuus sattuma vai löytyykö näiden välillä muitakin kuin vain symbolisia yhtäläisyyksiä? Yritän näyttää viimeisen väitteen todeksi.
Comments Off
Torstaina 1.9. pidettiin Pariisissa ensimmäinen kansainvälinen kokous, jossa kohtasi se osa kapinallisista, joka pyysi apua imperialismilta ja sen auttajat. Libyan ystäviin liittyi myös Venäjä, joka YK:n turvallisuusneuvostossa äänesti Gaddafin lentokiellon puolesta, mutta myöhemmin arvosteli pommituksia. Nyt Venäjä on tunnustanut maansa taloudellista ja poliittista valtaa myymään tulleet kapinalliset Libyan virallisiksi edustajiksi. Libyan ystävät siirsivät Gaddafin tileiltä jäädytettyjä miljardeja tulevan hallituksen taskuun. Nato lupasi jatkavansa operaatioita niin kauan kun on (sen mielestä) tarpeen. Kokoukseen osallistui 40 maata, mutta huolimatta ulkoministeri Tuomiojan auliisti tarjoamasta avusta Suomea ei huolittu mukaan. Ovatpa välit Gaddafin kanssa olleet mitä tahansa, nyt diktaattori on suistu vallasta ja uusien hallitsijoiden kanssa on oltava hyvissä väleissä. Al Jazeeran raportin mukaan, uudet hallitsijat lupasivat palkita kaikkia niitä maita, jotka antoivat heille tukea, sitten kun öljyvienti alkaa taas virrata. Viimeinen pakotti Kiinankin tukemaan kapinallisia, vaikka yksi Naton operaation tavoitteista on vähentää Kiinan vaikutusvaltaa Afrikassa.
WORLD CRISIS AND REVOLUTION In February 2011, the US Federal Reserve chairman Ben Bernanke was bluntly asked, during a speaking engagement, “whether the central bank was culpable for the revolution in Egypt” (Financial Times, March 26/March 27 2011). Bernanke, as it was expected, denied it. He protested that it’s unfair to blame US monetary policy, particularly “Quantitative Easing 2”(QE2) launched by the Fed in November 2010, for the tidal wave of inflationary pressures engulfing the “emerging markets” and the entire underdeveloped South, rising the energy and food prices and propelling the revolutionary storm in the Middle East. But the question posed it had only touched directly an open wound.
Kaikki alkoi Tunisiasta. Katukauppiaan epätoivoinen protesti sytytti tuleen, ei vain oman ruumiinsa, vaan koko maailman. Länsi-Saharasta ja Mauritaniasta Pohjois-Afrikan halki Lähi-itään ja Keski-Aasiaan puhaltaa vallankumoukselle tuoksuva ilma. Epäilemättä tapahtumat kääntävät historian kulkua maailmanlaajuisesti. Vaakalaudalla on imperialismin intressit Lähi-idässä ja kaikki tasapainot toisen maailmansodan jälkeen mukaan lukien sionistisen valtion olemassaolo. Ihmisjoukkojen massiivinen marssi historian näyttämölle muokkaa geopoliittisen kartan mukaan lukien valtioita kuten Libya, Syyria tai Iran, joita imperialismi on aikaisemmin pitänyt vihollisinaan. Alkaneen käymistilan ulkopuolelle ei jää kapitalismin keskuksetkaan USA, EU, Japani sekä Kiina ja Venäjä. Eri maissa vallitsee erilaisia paikallisia, yhteiskunnallisia, historiallisia tai kulttuurisia olosuhteita. Silti kaikkien kansannousujen takaa löytyy yhteinen nimittäjä–globaalikapitalismin parantumaton kriisi.
Comments Off
By Savas Michael-Matsas
The rhythms of History have been dramatically accelerated in early 2011: in January the dictator Ben Ali was swept out by the Tunisian revolution that ignited the flames of revolution in Egypt and in the entire Arab world, from Mauritania, Morocco and Algeria to Yemen, Bahrain, Oman, from the Atlantic to the Indian Ocean.
Comments Off
