”Kikar Tahrir, po ba’ir” rimmaa hepreaksi hyvin ja tarkoittaa ”Tahrir-aukio on täällä”. Sama lause on kaikunut ympäri Etelä-Eurooppaa ja muuallakin maailmalla kaukaiseen Chileen asti. Israel on sikäli erikoinen valtio, että siellä hallitseva eliitti, niin vasemmisto- kuin oikeistosionismi ovat kouluttaneet monen sukupolven nuoria arabifobiaan ja -vihaan. Koko Israelin olemassaolo ja sen rooli Lähi-idässä imperialismin käsikassarana perustuu juuri tuohon elementtiin. Nyt kun kapitalismin globaalikriisi pakottaa ihmiset kaduille myös Israelissa, sionismin perustan edellytykset horjuvat. Osoittaakseen että ovat tosissaan, Tel Avivissa mielenosoittajat laittoivat symbolisesti pystyyn giljotiinin Rothschild-bulevardin varteen. Tunisian vallankumouksen jälkeen arabikevään tuoksu leviää paikasta ja maanosasta toiseen. Mutta onko kyseisten liikehdintöjen samanaikaisuus sattuma vai löytyykö näiden välillä muitakin kuin vain symbolisia yhtäläisyyksiä? Yritän näyttää viimeisen väitteen todeksi.

Lue lisää »

Torstaina 1.9. pidettiin Pariisissa ensimmäinen kansainvälinen kokous, jossa kohtasi se osa kapinallisista, joka pyysi apua imperialismilta ja sen auttajat. Libyan ystäviin liittyi myös Venäjä, joka YK:n turvallisuusneuvostossa äänesti Gaddafin lentokiellon puolesta, mutta myöhemmin arvosteli pommituksia. Nyt Venäjä on tunnustanut maansa taloudellista ja poliittista valtaa myymään tulleet kapinalliset Libyan virallisiksi edustajiksi. Libyan ystävät siirsivät Gaddafin tileiltä jäädytettyjä miljardeja tulevan hallituksen taskuun. Nato lupasi jatkavansa operaatioita niin kauan kun on (sen mielestä) tarpeen. Kokoukseen osallistui 40 maata, mutta huolimatta ulkoministeri Tuomiojan auliisti tarjoamasta avusta Suomea ei huolittu mukaan. Ovatpa välit Gaddafin kanssa olleet mitä tahansa, nyt diktaattori on suistu vallasta ja uusien hallitsijoiden kanssa on oltava hyvissä väleissä. Al Jazeeran raportin mukaan, uudet hallitsijat lupasivat palkita kaikkia niitä maita, jotka antoivat heille tukea, sitten kun öljyvienti alkaa taas virrata. Viimeinen pakotti Kiinankin tukemaan kapinallisia, vaikka yksi Naton operaation tavoitteista on vähentää Kiinan vaikutusvaltaa Afrikassa.

Lue lisää »

WORLD CRISIS AND REVOLUTION In February 2011, the US Federal Reserve chairman Ben Bernanke was bluntly asked, during a speaking engagement, “whether the central bank was culpable for the revolution in Egypt” (Financial Times, March 26/March 27 2011). Bernanke, as it was expected, denied it. He protested that it’s unfair to blame US monetary policy, particularly  “Quantitative Easing 2”(QE2) launched  by the Fed in November 2010, for the tidal wave of inflationary pressures engulfing the “emerging markets” and  the entire underdeveloped South, rising the energy and food prices and propelling the revolutionary storm in the Middle East. But the question posed it had only touched directly an open wound.

Lue lisää »

Kaikki alkoi Tunisiasta. Katukauppiaan epätoivoinen protesti sytytti tuleen, ei vain oman ruumiinsa, vaan koko maailman. Länsi-Saharasta ja Mauritaniasta Pohjois-Afrikan halki Lähi-itään ja Keski-Aasiaan puhaltaa vallankumoukselle tuoksuva ilma. Epäilemättä tapahtumat kääntävät historian kulkua maailmanlaajuisesti. Vaakalaudalla on imperialismin intressit Lähi-idässä ja kaikki tasapainot toisen maailmansodan jälkeen mukaan lukien sionistisen valtion olemassaolo. Ihmisjoukkojen massiivinen marssi historian näyttämölle muokkaa geopoliittisen kartan mukaan lukien valtioita kuten Libya, Syyria tai Iran, joita imperialismi on aikaisemmin pitänyt vihollisinaan. Alkaneen käymistilan ulkopuolelle ei jää kapitalismin keskuksetkaan USA, EU, Japani sekä Kiina ja Venäjä. Eri maissa vallitsee erilaisia paikallisia, yhteiskunnallisia, historiallisia tai kulttuurisia olosuhteita. Silti kaikkien kansannousujen takaa löytyy yhteinen nimittäjä–globaalikapitalismin parantumaton kriisi.

Lue lisää »

By Savas Michael-Matsas

The rhythms of History have been dramatically accelerated in early 2011: in January the dictator Ben Ali was swept out by the Tunisian revolution that ignited the flames of revolution in Egypt and in the entire Arab world, from Mauritania, Morocco and Algeria to Yemen, Bahrain, Oman, from the Atlantic to the Indian Ocean.

Lue lisää »

Länsimaailman sätkynukkepresidentin kaataminen Tunisiassa on käynnistämässä historiallisten muutoksien sarjaa Välimeren ja Lähi-idän alueella. Hallittuaan maata vuodesta 1987 alkaen Ben Ali on joutunut muuttamaan Saudi Arabiaan aateveljiensä luokse. Siirto tapahtui helikopterilla, siis menetelmällä, joka on kopioitu Argentiinan presidenttien paosta kansanvihan seurauksena joulukuussa 2001. Niin kuin silloin, tämän päivän Tunisian joukkoliike ei tyytynyt vähempään kuin kaikkeen, joka on: ”que sen vayan todos – kaikki konnat ulos – joka ikinen”.

Lue lisää »

Statement of the Initiative for the Revolutionary Workers’ Party (DIP) of Turkey on the Incidents in Tunisia:

1. The Revolutionary Workers’ Party (DIP) salutes with great respect and joy the heroic struggle of the Tunisian workers and unemployed, braving police bullets to finally overthrow Zine el-Abidin Ben Ali, who subjected the country to a brutal dictatorship for 23 years. What is taking place in Tunisia is a political revolution. Only time will show whether this revolution will be transformed into a social revolution challenging the domination of the bourgeoisie. Given the fact that even the trade union movement does not constitute an independent force in Tunisia, let alone socialist forces, and remembering that imperialism will now step into the scene in order to stop the revolution, this seems unlikely. Lue lisää »

Afrikka on ilmeisesti viimeisiä alueita, josta voi löytää ”alfa”- aarretta. Kapitalismin alkutaipaleessa pääoma etsi uusia viljelymaita, myöhemmin öljyä ja lopulta maailmanlaajuisia markkinoita. Nyt eletään pääoman liikakasaantumisen aikaa; nyt pääoma etsii ”korkeata tulosta riskilleen”, eli ns. alfa-investointeja.
Lue lisää »