Historiallisista piirustuksista käy ilmi, että leipätaikinaa on vaivattu ensimmäistä kertaa Egyptissä 4000 vuotta sitten. Nykyään ko. maassa miljoonien ihmisten pitää jonottaa tuntikaupalla saadakseen vähän leipää.
Perustarvikkeiden puute ja korkeat hinnat ajavat ihmisten suuttumuksen ja kapinan polulle. Tilannetta pahentaa tapa, millä presidentti Mubarakin byrokratia hoiti kuntavaalit. Hallitsevan puolueen 52 000 edustajaa meni ylivoimaisesti kaikki läpi, sillä oppositio ei saanut osallistua vaaleihin. 2005 eduskuntavaaleissa “muslimi veljeskunta” sai kokonaiset 20 prosenttia, asettamalla “sitoutumattomia” ehdokkaita. Koska nyt veljeskunta ei saanut osallistua vaaleihin lainkaan, se vetosi kansalle vaalien boikotoimiseksi.
Egyptin kapinan takana on tällä kertaa ollut muitakin kuin islamilaisia voimia. Mehala el Kombran kadut täyttyivät tekstiilitehtaiden työläisistä, jotka vaativat palkankorotuksia ja terveydenhuoltoa. Valtiovalta vastasi kyynelkaasulla ja aseilla, tarjoamalla pidätyksiä ja jopa surmaamalla mielenosoittajia. Maassa, jossa leipä on saanut tukea Nasserin ajoilta asti, 40 miljoonaa ihmistä joutuu elämään yhdellä eurolla päivässä, eivätkä he pysty ostamaan edes maailman halvinta elintarviketta. Tilanne on niin kärjistynyt, että pienikin liekki riittää ennen kun kapina saa laajemman kansannousun piirteitä. Gazan vastaisen rajan sulkeminen nälkäisiltä palestiinalaisilta ja niiden egyptiläisten veljien toimesta väkisin avaaminen kielii tällaisten tendenssien todennäköisyydestä.
Sota ruokapörssillä on alkanut
Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) näkevät hyvin mistä on kysymys. MP:n johtaja Robert Zoellick kertoi, että kolmen vuoden sisällä ruuan hinta kaksinkertaistuu ja synnyttää nälänhätiä kaikkialla. Yhteiskunta voi sietää rakenteellista, jopa korkeaa työttömyysastetta, mutta eritoten ruuan hinnan korotuksilla on erilainen vaikutus. Kohonnut ruuan hinta on toistaiseksi aiheuttanut kapinoita mm. Haitissa, Egyptissä, Kamerunissa, Norsunluunrannikolla, Senegalissa ja Bangladeshissa. Kansainväliset keinottelijat ovat kääntäneet mielenkiintonsa elintarvikkeisiin. Nälänhätä uhkaa tällä hetkellä kolmea miljardia ihmistä, eli puolta ihmiskunnasta. Keinottelijoita eivät kiinnosta enää valuuttamarkkinat, vaan ruokapörssit. Vehnällä pelataan parhaiten Chicagossa ja puuvillalla Liverpoolissa. Samanaikaisesti öljyn merkitys sotien laukaisijana laskee ja veden merkitys kasvaa. Chicagon pörssissä riisin hinta nousi (27.3.2008) 30 prosenttia. Riisin hinnan rajuun nousuun vaikutti Egyptin (maailman suurin riisin tuottaja) päätös kieltää riisin vienti ulkomaille.
Riisinmarkkinoilla on ollut levotonta. Egyptin lisäksi vientiä rajoittavat Vietnam, Intia ja Kambodza. Samalla Filippiinit ja Malesia ovat päättäneet tuoda maahan riisiä mistä suunnasta vaan ja hinnalla millä hyvänsä. Toisin kuin vehnän, maissin, sokerin, lihan ja maitotuotteiden suhteen, riisin hinta oli pysynyt tähän asti matalana. Riisi on tärkein elintarvike 2,4 miljardille ihmiselle Aasiassa ja Afrikassa. Sen hinta on kaksinkertaistunut tämän vuoden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Nälänhädät syntyvät samanaikaisesti kapitalismin rahoituskriisin kanssa. Nälkäkapinoiden kartta laajenee ripeässä tahdissa ja nykyään Aasian ja Afrikan lisäksi se pitää sisällään myös Latinalaista Amerikkaa, Karibiaa ja osittain Eurooppaa.
Kapitalismi ja keskiluokat
Kapitalismi pysyy vakaana silloin kun se pystyy taloudellisesti tyydyttämään yhteiskunnan perustarpeet. Kun järjestelmä on kriisissä, suurporvariston hegemonia voi jatkua ainoastaan silloin kun pystytään käyttämään hyväksi pikkuporvaristoa ja keskiluokkia niin, että nämä kääntyvät työväenluokkaa vastaan. Keynesinsmin kauden loputtua ja uusliberalismin ja finanssiglobalisaation ollessa alkuvaiheessa Thatcher ja Reagan onnistuivat siinä melko hyvin. Keskiluokat hyötyivät veronhelpotuksista ja osittain valtion omaisuuden yksityistämisistäkin. Jeltsin pyrki tietoisesti keskiluokkien synnyttämiseen jakamalla kuponkeja, jossa oli valtion firmojen omistusseteleitä. Samanlaisia prosesseja on ollut kaikissa muissakin kapitalisminsa restauroineissa maissa. Ilman keskiluokkien aktiivisempaa tai hiljaista hyväksyntää kapitalistiluokan vähemmistö ei pysty hallitsemaan.
Globalisaation ja uusliberalismin periodin loppumetreillä keskiluokkaistumisen prosessi pysähtyy, keskiluokat surkastuvat ja pikkuporvaristoa proletarisoituu. Vaikka matka kurjistumiseen on pitempi verrattuna muuhun köyhälistöön, keskiluokilla kriisissä usein on enemmän menetettävää. Saattaa olla niin, että kun Argentiinan kansantalous romahti (2001-2002) piqueteros -liike (työttömät) kapinoi ja kaatoi viisi presidenttiä, mutta kaikki alkoi siitä kun yhtenä päivänä (19.12.2001) pankit eivät avanneet oviansa eikä keskiluokilla ollut mahdollisuus nostaa säästöjään. Nyt 5-6 vuoden kuluttua, sen jälkeen kun Kiina – ilmiö ei enää voi auttaa vararikossa olevia hallituksia jaloilleen, Argentiinan kansa on taas mellakoimassa kadulla. Tällä kertaa kuitenkin mukana on iso kirjo maita Brasiliasta Intiaan ja Länsi-Afrikasta ja Egyptistä Kaukoitään. Yhteisenä nimittäjänä toimii ruuan hinnan kehitys. Tinkiä voi lasten vaatetuksesta ja koulutuksesta, mutta leivästä ja viimeisistä grammoista riisiä ei kenelläkään ole varaa luopua.
“Ruokakriisin” syyt
Porvarilliset analyytikot yrittävät etsiä syitä tähänkin vikaan. Näin ollen, syyksi luokitellaan mm. a) kasvavien talouksien (Kiina) liikakuluttamista, b) viljelykelpoisen maan hupenemista, c) ruokaviljan käyttöä biopolttoaineiden tuottamiseen, d) ilmaston lämpenemisestä johtuvia sään ääri-ilmiöitä yms. Osa näistä syistä voi pitää paikkansa, mutta mukana on myös yksi syy, josta analyytikkomme eivät mielellään puhu. Se on kapitalismin rakenteelliset epäkohdat, sen ratkaisemattomat ristiriidat ja välttämättömyys irrottautua yksityisomistuksen suojasta. Kapitalismin yleinen kriisi on viime kädessä taustalla ja vaikuttaa edellämainittujen syiden syntyyn.
Finanssiglobalisaation aikana kapitalismi on onnistunut venyttämään sen eloonjäämisen sietorajojaan kauppaamalla suuria määriä fiktiivistä pääomaa, runsaasti tyhjiä lupauksia ja pelkää ilmaa. Nyt reaaliarvoille on koittanut kostoaika. Talous supistuu ja syöksyy lamaan ja samanaikaisesti inflaatio kiihtyy. Kriisi ja konkurssit valtaavat talouden aloja ja niiden osa-alueita, pankkeja ja kokonaisia maita toista toisensa jälkeen. Asuntolainakriisi viime elokuussa aiheutti Yhdysvalloissa luottokriisin. Kun pankit menivät apuun kriisin nimi vaihtui niin, että nyt puhutaan pankkialan kriisistä. Nyt valtiot ovat menossa pelastamaan pankkeja. Todellisuudessa ne saavat osansa kapitalismin vararikosta.
Tämäntapaisissa historiallisissa kriiseissä kaikkien trendien ja prosessien takana piilee keinottelu, spekulaatio ja epäluulo. Ongelmien ratkaisemattomuus kapitalismin viitekehyksen puitteissa tarjoaa viimeksi mainituille seikoille dominoivaa asemaa kansantaloudessa. Omalla vuorollaan ko. seikat aiheuttavat lisää ongelmia ja oravanpyörä pysähtyy vasta silloin kun kaikki romahtaa ja mikään taloudellinen toiminta ei ole enää mahdollista.
Silloin kun elintarvikkeiden hintojen odotetaan nousevan on tullut kulta-aika spekulaatiolle, joka alkaa kiinnostua maataloustuotannosta. Pääomaa, joka ei taantuman vuoksi tuota USA:ssa hakeutuu esim. viljan markkinoille toivossa saada pikavoittoja. Tämä on yksi sivusyy, miksi elintarvikkeet kallistuvat tällä hetkellä nopeammin kuin monet muut hyödykkeet. Kun laivalastillinen viljaa lähtee tuottajan käsistä, se saattaa vaihtaa monta kertaa omistajia ennen kun se päättyy kuluttajalle. Katastrofitkin toimivat kapitalismissa voiton tavoittelun ketjuna. Tehotuotanto ja muutenkin kapitalismin talouden aiheuttama luonnon riisto on synnyttänyt ilmastonmuutoksen, tulvia, rankkasateita yhtä aikaa kuivuuden kanssa sekä maan autioitumista ja eroosiota. Se puolestaan nostaa hintaa ja tuo alalle keinottelijoita. Uutiset rankkasateista voivat esim. tuoda myyttisiä pikavoittoja matkalla olevan lastin omistajalle.
Fiktiivinen pääoma on vallannut elintarvikealaa. Viljalla käydään tällä hetkellä kiihkeästi futuurikauppaa. Jo korjatun sadon ensi heinäkuun maissifutuuri maksaa 6,13 dollaria bushelilta, kun sen syyskuun hinta nousee 6,22 dollariin. Sijoittajat ostavat sadon kuukausia ja jopa vuosia aikaisemmin. Kun keinottelun vuoksi kysyntä kasvaa räjähdysmäisesti, varastot tyhjennevät. On arvioitu, että viime helmikuussa maailman vehnävarastot olivat yhtä pienet kuin pulavuosina sodan jälkeen (1948). Tällä hetkellä varastoissa on viljaa 52 päiväksi (Earth Policy Instituten, Helsingin Sanomat 27.4.2008).
Kriisin seuraukset köyhälistölle on tuhoisat. Maailman rikkaimmassa valtiossa, Yhdysvalloissa on otettu käyttöön ruokakuponki. Leipäjonot kasvavat kasvamistaan ja Valkoisen Talon kupeessa SOME -avustusjärjestön (So Others Might Eat) tarjoaa ilmaista ruokaa köyhille, joista suuri osa on töissä käyviä alipalkattuja työläisiä. Kapitalismin instituutiot arvioivat että ennätyslyhyessä ajassa ruokakriisi pyyhkäisee pois 5-10 vuoden kehityksen. Intian puuvillavyöhykkeellä itsemurhaan on pakotettu jopa 25 000 viljelijää kymmenen vuoden aikana.
Suomessakin hinnat ovat nousseet EU:n tason yläpuolelle. Ainoastaan maaliskuussa yleinen hintataso nousi prosentin. Jos sama tahti jatkuu vuodeksi eteenpäin, Suomessa tullaan numeroihin, jossa oltiin globalisaation alkuvaiheessa, 1970 -luvulla. Hillitsemätön inflaatio silloin pakotti kapitalismin tähän vaiheeseen, kun nyt näköpiirissä ei taasen näy valoa. Ruuan hinta laukkaa Suomessakin muita hyödykkeitä nopeammin. Tämä kurjistaa pientuloisia ja eläkeläisiä, joiden osa oli ollut viettämässä aikaansa leipäjonossa “lihavienkin vuosien” aikana.
__Dimitris Mizaras
__Kirjoitus julkaistaan Työväen Mielipide -tiedotteessa n:o 22
