1968 on kirjoitettu suurin kirjaimin vallankumouksellisen liikkeen historian kirjoissa. Vaikka sen keskipisteenä oli Ranskan toukokuu ja Prahan kevät, se ei rajoittunut vain kahteen maahan. Metropoleista periferiaan ja toiseenkin suuntaan työväen- ja nuorisoliike kyseenalaisti kapitalismin olemassaolon oikeutusta. Yhdysvallat oli maa, jossa kiteytyi ja vaikutti toinen toiseen kapitalismin kriisiin johtaneet ristiriidat, Vietnamin sodan umpikuja ja rasismin ongelma. Työväen ja nuorison tietoisuudessa menivät limittäin taistelu leivästä, rauhasta ja suuttumus Martin Luther Kingin murhasta.
Kalenteri näytti 4. huhtikuuta, kun M.L.King kaatui murhaajansa luoteihin Tennesseen Memphisissä. King oli vierailemassa kaupungissa mustien työläisten pyynnöstä. Hän kävi siellä osoittamassa tukensa heidän vaatimuksiin oikeudesta liittyä alansa ammattiliittoon. Myöhemmin porvaristo yritti tehdä Kingistä kansallissankarin ja juhlia hänen kuolemansa merkkipäivää niin, että kaikille tulee selväksi seikka, jonka mukaan kaikki se, mistä King oli taistellut, on tänä päivänä toteutunut ja jopa enemmänkin. USA:n rasismista puhuttaessa emme saa unohtaa toista mustaa taistelijaa, Malcom X:ä, jonka ”ääriradikalismi” oli kapitalismille kovempi pala.
King oli Bostonin yliopiston filosofian tohtori, kun taas Malcom X:llä oli vain Harlemin katujen päästötodistus. Ensimmäinen oli koko ikänsä rauhanomaisen ratkaisun kannattaja, joskin hänen kuolemansa johti Yhdysvalloissa kapinoiden aaltoon. 40 kapinaa eri kaupungeissa kahden viikon aikana on jotain, mistä maan historialla ei ole montaa näyttöä. King oli radikalismin maltillisempi kasvo. Yhteiskunta Yhdysvalloissa oli kuitenkin muuttunut paljon siitä, jollainen se oli ollut vuonna 1963 kun M.L.King piti kuuluisan puheensa ja lausui kuuluisat ”I have a dreame” -sanansa. Vuodesta 1965 alkaen King ja hänen järjestönsä aatepohja kuuluivat menneeseen aikaan. Rasistisen valtion brutaalia väkivaltaa vastaan ei voida asettaa aseeton ja hampaaton pasifismi.
Tänä päivänä on ratkaistu yksittäisiä mustan vähemmistön ongelmia, mutta pääasiallisesti tämä mustien väestöryhmä ei paljon paremmin elä, lukuun ottamatta pientä keskiluokan kastia. Malcom X:n ”kylässä”, Harlemissa keski-ikä on pienempi kuin Bangladeshissa. Kingin unelma jäi haaveeksi. Silti Martin Luther King oli johtaja, jonka toiminta perustui järjestäytyneeseen joukkoliikkeeseen, toisin kuin häntä radikaalisemman Malcomi X:n ”islamin kansakunta”. 1965 jälkeen King itsekin alkoi kallistua työväenluokan suuntaan ja kritisoida Vietnamin sotaa. Nähtyään että monet kapinat toteutuivat valkoisen nuorison toimesta, elämänsä loppuvaiheessa King tuli johtopäätökseen, että rasismi liittyy suoranaisesti kapitalismiin. Samaan tulokseen tuli myös Malcom X, jonka mukaan mustien liike ei riitä saavuttamaan perusoikeuksia, vaan tarvitaan laaja rintama ja uusia tavoitteita.
King halusi kiinnittää liikkeen huomion mustien työläisten asuinolosuhteisiin. Hän muutti asumaan pohjoiseen erääseen köyhälistön alueen huoneistoon, josta käynnisti kampanjansa uuden asuntolain puolesta. Valtion vastaus kampanjaan oli uskomattoman väkivaltainen. Silti M.L.King ei nähnyt joukkojen itsepuolustuksen rakentamista välttämättömäksi. Hänen poliittinen suuntautumisensa oli kuitenkin mennyt yhä luokkakantaisempiin kantoihin. Martin Luther King yritti perustaa kansallista köyhäinliikettä. Liike ei onnistunut selviytymään Kingin murhan jälkeen ja hajosi.
Tällainen kaikkia köyhiä kattava liike olisi erittäin vaarallinen amerikkalaiselle kapitalismille. Tämä näköala oli myös Kingin murhan taustana. Karismaattinen johtaja oli menossa koko ajan yhä enemmän vasenmammalle ja oli valmis asettamaan itsensä alttiiksi monikulttuurisen luokkakantaisen liikkeen johdossa. Tämä sai FBI:n polvet tutisemaan. Kristillisyyden ja pasifismin rajoittavista seikoista huolimatta, Kingin anti 1968 liikkeelle oli merkittävä ja kiistämätön. Hän kuten Malcom X:kään eivät olleet marxilaisia, mutta yhdessä Mustien Panttereiden kanssa johtivat USA:n historian vallankumouksellisimpia liikkeitä.
