Oli tammikuun viimeinen päivä vuonna 1968, kun Vietnamissa juhlittiin uutta vuotta. Kyseessä oli Tet -juhla. Sen kunniaksi Vietkong-sissit (Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama, FNL) tunkeutuivat USA:n suurlähetystön ympärillä olevan muurin lävitse.
Kuuden taistelutunnin jälkeen 19 sissiä kaatui lähetystön pihalla. Hyökkäyksellä oli enemmänkin kuin symbolinen merkitys. Se käynnisti etelässä Vietkongin ja Pohjois-Vietnamin valtakunnallisen tason hyökkäyksen, jossa amerikkalaisen imperialismin arvovalta kärsi suuria takaiskuja. Imperialismi ei koskaan sen jälkeen toipunut tuosta nöyryytyksestä, joka jäi historiaan nimellä Tet- hyökkäys. Hyökkäys oli valmisteltu kommunistisen puolueen 13. täysistunnossa.
Vaikka taistelujen välitön strateginen hyöty jäi vähäiseksi, silti imperialismi ei koskaan toipunut tästä poliittisesta iskusta. Viisi kuukautta hyökkäyksen jälkeen kenraali Westmorland, amerikkalaisjoukkojen komentaja sai potkut. Pohjois-Vietnamin pommitukset saatiin ainakin väliaikaisesti loppumaan ja presidentti Johnson ilmoitti, ettei asetu ehdokkaaksi toiselle kaudelle. Tet-hyökkäys avasi ajanjakson, jolloin Etelä-Vietnamin massat osallistuvat omaehtoisesti vastarintaan. Hyökkäyksen avaama aikakausi päättyi vuoden 1975 vapun aattona, jolloin Vietkong marssi Saigonin keskustaan.
Etelä-Vietnamin vallan keskus oli Saigon, johon amerikkalaiset olivat perustaneet totalitaarisen anti-kommunismiin nojautuneen järjestelmän. Se oli jo vuodesta 1957 täysin korruptoitunut ja epäsuosittu. Vallan tälle hallinnolle Etelä-Vietnamissa takasi amerikkalaisten ja heidän liittolaisten vahva sotilaallinen läsnäolo maassa.
Vietnamista oli määrä tehdä esimerkki kommunistien maailmanlaajuisen etenemisen pysäyttämisestä. Päätös siitä, ettei Vietnamia voi jättää kommunisteille, oli tehty aikaisemmin vuonna 1962 Kennedyn toimesta. Ennen sitä imperialismi koki tappioita Kuubassa ja vasemmistovoimat olivat vahvistumassa Etelä-Amerikassa sekä Kongossa ja muissa Afrikan siirtomaissa.
Vuonna 1965 Vietnamissa oli 520 000 amerikkalaista sotilasta ja tuhansia muita liittolaisia muista maista. Tänä aikana imperialismi oli pommituksillaan (Rolling Thunder -operaatiot) tuhoamassa massiivisesti Pohjois-Vietnamin infrastruktuuria. Maaseudulla amerikkalaiset harjoittivat laajoja surmaoperaatioita siviilejä ja sissejä tukevia talonpoikia vastaan.
Näiden amerikkalaisten sotarikosten seurauksesta kuoli 4 miljoonaa vietnamilaista. Uskottiin, että sillä tavalla pakotettaisiin sissit tulemaan esille, ja käymään avoimia taisteluita. Sissit siirsivät toimintansa kuitenkin eteläisen pääkaupungin sisälle. Sellaiseksi toiminnaksi voidaan laskea myös Tet-hyökkäys. Brutaaleista hyökkäyksistä huolimatta 1200 amerikkalaista konetta oli ammuttu alas ja 1000 lentäjää vangittu. Tieverkoston tuhoamisesta huolimatta Vietkongin huolto toimi taukoamatta ns. Ho Tsi Minch -polun kautta.
1965-67 välisenä aikana sinkkiarkussa palaavien amerikkalaissotilaiden ruumiiden määrä moninkertaistui. Se sai sodan vastaisen liikkeen Yhdysvalloissa – ja muualla maailmalla – kiihtymään. Tämä tilanne oli Vietkongin paras liittolainen.
Vuonna 1967 Vietnamin kommunistinen puolue keskusteli sodan jatkotoimien muodosta. Vastakkain olivat kannat sodan jatkamisesta sissitoiminnan ja yleishyökkäyksen muodossa. Dien Bien Phun taisteluissa ranskalaisen imperialismin kukistaja kenraali Vo Nguyen Giap:in kanta voitti. Giap sai valtuudet valmistella suunnitelma koodinimellä Yleinen Hyökkäys – Yleinen Kansannousu. Tuttuihin maaseudun kohteisiin tehtyjen hyökkäysten lisäksi nyt oli tarkoitus hyökätä kaupunkeihin ja ennen muuta organisoida tavallisen kansan osallistuminen kapinointiin.
Giap järjesti sarjan hyökkäyksiä raja-alueella loka- ja marraskuussa 1967. Hän sai näin amerikkalaiset vetämään joukkojaan kaupungeista. Samanaikaisesti sissit valtasivat Khe Sahnin tukikohdan, joka jäi heidän haltuunsa vuoden 1968 huhtikuuhun asti. Suurhyökkäys amerikkalaisten tukikohtiin kuudessa kaupungissa oli alkanut saman vuoden 30. tammikuuta. Seuraavana päivänä iskettiin satoihin kohteisiin Etelä-Vietnamissa ja Saigonin keskeisiin kohteisiin.
Tet-hyökkäys todisti sen, että imperialismi ei ole voittamaton. Hyökkäys on nähtävissä osana maailman vallankumousta, joka paisui 1968 maapallomme ympäri, ja toimii tänä päivänä suurena innostuksen lähteenä tulevissa taisteluissa globaalikapitalismia vastaan.
