Tammikuu
9.1. Italiassa on levotonta yliopistoissa. Ensin vallataan Torinon yliopisto ja seuraavien päivien kuluessa perässä seuraavat muut kaupungit. Tšekkoslovakian nuoriso vaatii vapauksia. Kommunistisen puolueen Keskuskomitea kokoontui ja vaihtoi pääsihteeri Novotnyn Dubčekiin. Tie Prahan kevääseen avautuu ja läsnä ovat kaikki suuntaukset oikeistolaisista marxilaisiin.
30.1. Vietkong aloitti suurhyökkäyksen 100 kaupunkiin. Kyseessä oli Tet –hyökkäys, joka helmikuuhun mennessä ulottuu Saigonin sisään.
Helmikuu
Italiassa opiskelijoiden hyökkäys jatkuu, pidätyksiä ja valtauksia kaikkialla.
17.2. Italian Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean täysistunnossa esiintyy vastakkainasettelu, joka pian johtaa skisman.
23.2. 32 Afrikan maata päättää boikotoida Meksikon olympialaisia. Protesti koskee Etelä-Afrikan osallistumista kisoihin.
Maaliskuu
Uusia valtausaaltoja Italiassa aiheuttivat väkivaltaisia yhteenottoja poliisin kanssa.
7.3. CGIL julistaa yleislakon. Opiskelijat ovat raskaan teollisuuden liikkeelle lähteneiden työläisten rinnalla.
8.3. Oikeuksia ja vapauksia vaaditaan myös Varsovassa ja Krakovassa massiivisilla mielenosoituksilla.
17.3. Vihasta villiintyneet väkijoukot osoittavat mieltään Lontoossa, USA:n suurlähetystön edessä. Aukio lähetystön edustalla muistuttaa sotatannerta.
18.3. Kersantti William Calley ja kuuluisa ”Charlyn seura” tunkeutuivat ơn Mỹ kylän My Lai -lähiöön ja tuntikausia kestäneessä ”huviretkessä” teurastivat 430 siviiliä. Ennen surmaamista naiset myös raiskattiin.
22.3. Opiskelijat valtaavat Nanterre -yliopiston hallinnon toimiston ja protestoivat kollegoidensa pidätyksistä. Silloin syntyi ensimmäinen opiskelijaneuvosto. Tapahtuma tunnetaan 22. maaliskuun liikkeenä, ja sen rooli toukokuussa oli merkittävä.
28.3. 30 000 Fiatin työläistä menee lakkoon. Opiskelijat osoittavat mieltään tehtaan ulkopuolella ja osallistuvat mellakkaan.
30.3. Madridin yliopistossa opiskelijat ja Francon joukot ottivat yhteen. Espanjan nuoriso valmistelee fasismin kaatamista ”comisionas obreras” -työläisten kanssa. Maaliskuussa opiskelijoiden protestit kansainvälistyivät. Ranskassa opiskelijat aloittivat hyökkäyksensä teknokraattista Fousse -suunnitelmaa vastaan. Japanissa laitavasemmistolainen Zengakuren -liike, taistelussaan amerikkalaislaivojen karkottamiseksi pois satamista, ottaa yhteen hallituksen kanssa.
Huhtikuu
2.4. Vietnamin sodan protestien seurauksena poltetaan supermarketin Frankfurtissa.
4.4. Martin Luther King murhataan Memphis -kaupungissa.
5.4. Mellakoita puhkeaa 30 kaupungissa Yhdysvalloissa. Washington julistetaan hätätilaan. Siellä kuoli silloin 30 ihmistä.
11.4. Saksassa yritetään murhata opiskelijaliikkeen vasemmistolaisen aktivistin Rudi Dudchke. Länsi-Saksassa satojentuhansien mielenosoittajien liikehdintä ottaa yhteen poliisin kanssa. Prahan kevääseen osallistuu työväenliike. Nuorison mellakat jatkuvat Tšekkoslovakiassa, Italiassa, USA:ssa (Columbia), Englannissa (London School of Econimics).
Toukokuu
3.5. Sadat opiskelijat kokoontuvat Sorbonnen yliopiston pihalla protestoimaan Nanterren yliopiston sulkemista, 8 opiskelijan erottamista ja fasistien toimintaa vastaan. Poliisi yrittää tukahduttaa ja näin syntyy ensimmäinen punaisen toukokuun tapahtuma. Seuraavina päivinä kapina leviää nopeasti ja spontaanisti.
6.5. Pariisi täyttyy kulkueista. Poliisi yrittää tukahduttaa väkivaltaisesti, kaupungin kaduille rakennetaan barrikadeja. Lukion opiskelijat sulkevat koulunsa ja lähtevät massiivisesti kaduille.
7.5. Uusi 50 000 nuoren mielenosoitus kulkee Pariisin halki. Yksi laulu valtaa kadut, se on Internationaalin hymni. Yhteenottoja suuressa mittakaavassa syntyy, 850 loukkaantunutta ja 475 pidätettyä. Opiskelijat vaativat pidätettyjen vapauttamista ja Sorbonnen avaamista.
10.5. Pahamaineisen mellakkapoliisin (CRS) aktiivisin päivä. Seuraava yö jää historiaan ”barrikadien yönä”.
13.5. Työväenluokka lähtee massiivisesti mukaan. Suurimmat ammattiliitot julistavat yleislakon opiskelijoiden tueksi. Miljoona työläistä osoittaa mieltä Pariisin kaduilla neljän tunnin ajan. Poliisia ei uskalla näyttäytyä. Opiskelijat ja sadattuhannet työläiset yhdistyvät ja jäävät kadulle.
14.-15.5. Protestiliike paisuu yhä suuremmaksi. Massiiviset lakot ja tehtaiden valtaukset leviävät ympäri Ranskaa. Kadut ja aukiot ovat kansan hallussa. Ranska halvaantuu, vallankumouksen tuoksua on kaikkialla.
17.5. Ammattiyhdistysbyrokratia puuttuu peliin. Bijangurissa 3000 opiskelijaa estetään liittymästä Renault –tehtaan työläisten kanssa.
19.5. De Gaulle yrittää ottaa takaisin käsistä riistäytyneen tilanteen.
20.5. CGT ja Kommunistisen Puolueen valvoma Työväenkeskusliitto yrittävät pitää opiskelijat kaukana tahtaista, ja hallita näin valtaukset.
22.5. Parlamentti ei hätäkokouksessaan kykene löytämään kriisiin ratkaisua. Ruuasta, bensiinistä ja sähköstä on pula. Kapitalismi Ranskassa on järkkymässä. Valtatyhjiö näyttää mitä ilmeisimmältä.
23.5. Daniel Cohn-Bendit karkotetaan maasta. Ammattiliitot julkaisevat osuusliikkeen toimintaan perustuvan vaatimusohjelmansa. Se on kuitenkin valovuosia kaukana kapinan asettamista vallankumouksellisista vaatimuksista.
24.5. Opiskelijat kutsuvat uusiin mielenosoituksiin tällä kertaa offensiivisempiin. Hyökkäyskohteeksi joutuvat Pariisin strategisia paikkoja kuten Hotel de Viile, pörssitalo, talous- ja oikeusministeriö, Bastillen aukio. Carties Laten:ssa käydään oikeatta sotaa koko yön. Nantes:issa ja Lyonilla opiskelijat ja työläiset ryhtyvät vallankumouksellisiin liikehdintöihin.
25.5. Paniikissaan De Gaulle ehdottaa kansanäänestystä työläisten edustamisesta yritysten hallituksissa. Kysymys vallasta on päiväjärjestyksessä. Saksassa pidetyssä salaisessa tapaamisessa kenraali Massy oli tehnyt selväksi De Gaullelle, että sotilaiden vallankaappauksella ei olisi mitään mahdollisuuksia onnistua. De Gaullen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi silloin turvautuminen kommunistisen puolueen apuun. Neuvostolähettiläs Anatoli Dobrynkinin välityksellä De Gaulle pyytää luokkakompromissia RKP:lta. Kommunistinen Puolue rajasi CGT:n byrokratian kautta vaatimuksensa minimitasolle. Yksittäiset palkankorotukset sekä ennenaikaiset vaalit riittivät purkaakseen mahtavan vallankumouksellisen kriisitilanteen. Petos jäi historiaan nimellä Grenelin sopimukset.
Kesäkuu
1.6. Viimeinen mielenosoitus Pariisissa.
3.6. Barrikadit ovat vielä kaduilla kun työläiset palaavat tehtaisiin töihin.
12.6. Ranskassa kaikki mielenosoitukset ovat kiellettyjä. Laitavasemmiston vallankumoukselliset järjestöt julistettiin laissa kielletyksi. Levottomuudet jatkuvat Italiassa, mukana työläisiä ja opiskelijoita. Belgradissa opiskelijat ottavat yhteen poliisin kanssa.
23.6. De Gaulle sai murskavoiton vaaleissa.
28.-29.6. Yhdysvalloissa yhteenottoja Barclayn yliopistossa.
Heinäkuu
4.7. Suurenmoisia mielenosoituksia Argentiinassa ja Brasiliassa.
18.-31.7. Meksikossa opiskelijat osoittava mieltään Velasquez -järjestelmää vastaan. Viikon ajan nuoriso taistelee poliiseja ja armeijaa vastaan. Tilinpäätös oli kova, 22 kuollutta ja 1000 pidätettyä.
Elokuu
20.21.8. Varsovanliiton sotilaat marssivat Tšekkoslovakiassa. Kaksi päivää ennen invaasiota mielipidemittaukset olivat murskaavia. 87 prosenttia kansasta oli ”sosialismi inhimillisillä kasvoilla” –järjestelmän puolesta ja kapitalismin restauraatiota vastaan. Stalinistisen miehityksen ensimmäinen maalitaulu oli työläiset ja ”kerettiläiset marxilaiset”
Syyskuu
Italiassa kesä päättyy opiskelijoiden hyökkäyksellä. Yhdysvalloissa valtion brutaali tukahdutus kohdistuu Mustien Panttereiden järjestöihin.
Lokakuu
Opiskelijoiden mielenosoituksia Amsterdamissa.
2.10. Meksikossa ennen olympialaisten alkamista armeija tukahduttaa mielenosoituksen verilöylyyn Mexico Cityssä. 200 ihmistä oli surmattu ja satoja pidätetty.
3.10. Perun Limassa armeija kukistaa tuhansien ihmisten protestin. Mielenosoittajat vaativat presidentti Fernando Belaunte Terin eroa.
Marraskuu
14.11. Italia on yleislakon armolla. Yhteiskunta on halvaantunut kun 14 miljoonaa työläistä on kadulla.
20.-21.11. Italiassa poliittinen kriisi johtaa hallituksen kaatumiseen.
18.-30.11. Kairon ja Aleksandrian mielenosoitukset vaativat 30 ihmisen henkeä, 400 loukkaantui.
Joulukuu
Italiassa levottomuudet jatkuvat koko kuukauden. Ranskassa taasen on mittavia lakkoja ja Espanjassa opiskelijat ovat sotajalalla.
Vuonna 1968 yhteiskunnallinen kattila kiehui koko Euroopassa.
