EU:n työministereiden päätös viime tiistaina Luxemburgissa oli odotettu. 27 maan ministerit antavat kapitalisteille mahdollisuuden venyttää työaikaa 48:sta 65 tuntiin viikossa.
Syvässä kriisissä oleva kapitalistinen järjestelmä yrittää saada voittoja pidentämällä maksamattoman työajan kestoa. Näin amerikkalainen flexibility -oppi vakiintuu Euroopassakin. Joustavuus eläkeiän suhteen tarkoittaa elinikäistä työssäolemista. Sama sana työmarkkinoilla tarkoittaa joustavuutta irtisanomisissa. Nyt työajasta puhuttaessa, työläinen joutuisi asumaan käytännössä työpaikallaan. Tähänkin taantumukselliseen säädökseen perusteluksi on tarjottu väestön ikääntyminen.
Uudet järjestelyt tulevat ikään kuin ne olisi tilattu sen jälkeen kun Ranskan teollisuuden yhdistys oli kokoontunut EU:n komission päämajan tiloissa viimemainitun kutsusta. Ranskan kapitalistit olivat tulleet silloin johtopäätöksiin, joista EU tekee nyt lakeja. Samanlainen lobbauskehitys on käynnissä miltei jokaisen yksittäisen hallituksen piirissä. Luxemburgissa työministerit toimivat pääoman tahdon toimeenpanevina toimittajina.
Viime joulukuun EU:n huippukokouksessa eurooppalaisjohtajat hyväksyivät joukon komission ehdottamia periaatteita koskien työmarkkinoiden joustavuutta ja irtisanomissuojan löysäämistä. Tämä taas perusteltiin sillä, että työllisyystilanne parantuisi, mikäli työnantajan kynnys työllistää madaltuisi. Maaliskuun huippukokouksessaan EU:n maiden johtajat palasivat “joustavuuspakettiin”.
Uusi direktiivi tulee ensin Euroopan parlamenttiin keskusteltavaksi, minkä jälkeen se astuu voimaan kunhan se ensin sovitetaan kansallisiin lainsäädäntöihin. Siitä lähtien uuden lain mukaan, kaikki työsuhteet ovat henkilökohtaisia sopimuksia työnantajan ja “työläisyksikön” välillä.
