Uusliberalismin talousihme on osoittautunut pelkäksi ilmakuplaksi. Islannissa luokkataistelu on kaatanut hallituksen ja nyt se uhkailee porvariston vakautta muuallakin Euroopassa. Kun Islannin pankkijärjestelmä romahti viime lokakuussa, Financial Times – lehti näki tilanteen kehityksessä barometria, johon oli heijastumassa maailman kapitalismin orastava kriisi. Nyt neljän kuukauden kuluttua koko maa on vararikossa. Poliittisella tasolla ensimmäisen porvarihallituksen kaatuminen kriisin seuraamuksiin on kääntänyt kaikkien katseet kohti Islantia.
Työväenluokka jaksoi osoittaa mieltä kaduilla. Rajuja yhteenottoja poliisin kanssa nähtiin ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun maa oli liittynyt Natoon vuonna 1949. Kuuden viikon ajan kansa oli joka päivä – ja kerran viikossa massiivisesti – vaatimassa syyllisten poislähtemistä. Äänistä huolehtivat kädessä olleet kattilat, tyhjät säästöpossut ja erinäköiset pillit. Kun poliisit tulivat vastaan, käsiin ilmestyivät liput ja niiden tangot. Pääministerin auton ilmestyttyä paikalle, mielenosoittajat lähettivät sille terveisensä heittämällä munia niin raakoja kuin keitettyjäkin.
Tasan vuosi sitten Islanti oli ehdoton ykkönen YK:n indekseissä. Kansantuote asukasta kohti oli maailman huippua ja tutkimusten mukaan islantilaiset olivat maailman onnellisin kansa. Nyt säästöt ovat haihtuneet, inflaatio nousi kahdeksaantoista ja työttömyys nollasta kahdeksaan prosenttiin. Islannissa valuuttavarantoja ei enää ole, kruunu on devalvoitu yli 50 prosenttia ja talous supistunut lähes kymmenellä prosentilla. Maa kääntyi IMF:n puoleen kerjätäkseen lainoja. 2,1 miljardin dollarin laina toi maahan tiukan vyönkiristyspakon, joka on verrattavissa kurittamiseen, joka on asetettu Siera Leoneen, joka on YK:n kasvuindekseissä maailman viimeisellä sijalla.
Uusi väliaikainen demaripainotteinen hallitus on ottanut tehtäväkseen vaalien järjestämisen. Vaalit eivät kuitenkaan pysty mitään talousongelmia ratkaisemaan. Se taasen on välttämätön edellytys, mikäli porvaristo haluaa lunastaa takaisin oikeutuksensa valtaan. Ratkaisu löytyy vielä kerran silloin kun ikivanha dilemma on ratkaistu. Kysymys viime kädessä kuuluu seuraavasti: kumman yhteiskunnallisen luokan käsissä valta tulee olemaan.
__Dimitris Mizaras
