Suomen talous on vajoamassa pikavauhtia taantumaan. Palkansaajien tutkimuslaitos kertoi, että Suomen kokonaistuotanto supistuu tänä vuonna 3,7 prosenttia ja vielä ensi vuonnakin vajaan prosentin. Pääsyynä on kriisistä aiheutunut viennin romahdus. Yksityissektorilla investointien merkittävä pudotus on kokonaiset kymmenen prosenttia. Työttömyys nousee tänä vuonna 7,4 ja ensi vuonna 8,8 prosenttiin. Hallituksen elvytyspaketti on silmänlumetta. Vähintään kahden miljardin euron välitön elvytys voisi näkyä. Työnantajien Kela-maksun poistamista ei silloin tarvitsisi tehdä. Helpotukset menevät suoraan työnantajien taskuun, eikä siitä investointeja synny. Sen lisäksi se lisää valtion menoja.
Myös Venäjän ruplan heikentyminen verottaa vientiä, kun suomalaisten viejien asema Venäjällä heikkenee. Jos ruplan pudotus jatkuu, vienti tyrehtyy kokonaan. Vastaava ilmiö tapahtui 90-luvun alussa kun NL oli romahtanut. Sen mukana romahti idänkauppa. Todellisuudessa siinäkin oli kapitalismin kriisillä osuus. Nyt Venäjä-kauppa tyrehdyttää viennin jälleen kerran, mutta olosuhteet on toisenlaiset. Silloin uskottiin että kapitalismi on voittanut kylmän sodan, jonka seurauksena kauppa elpyy. Nyt sellainen selitys osoittautuu vääräksi ja porvareiden pelkäksi toiveeksi. Venäjän pankki on devalvoinut valuuttansa 20 kertaa yhteensä 30 prosenttia. Nyt se pumppaa siihen 200 miljardia dollaria pyrkimyksessään pysäyttää alamäkeä. Baltian valuuttojen kytkeminen euroon on vaarassa. Niiden devalvoiminen merkitsisi aika heikkoa kilpailuasemaa suomalaisille tuotteille.
Rakennusalalla työttömäksi jää tuhat ihmistä joka viikko. Luku voi todellisuudessa olla suurempikin, nimittäin liiton työttömyyskassalle ilmoittautuu tuhat ihmistä viikoittain. Rakentaminen on pysähtynyt kuin seinään, ja vain remontit ja pienet korjaukset työllistävät vielä rakennusmiehiä. Suomen kaupungeista köyhyyden taakkaa eniten kantaa Helsinki, Vantaa ja Kuopio.
Vanhanen kutsui eurovaikuttajansa neuvotteluun, jossa hän moitti suomalaisia meppejä. Vanhasen mielestä kaikkien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, joka on tietenkin hallituksen hiili. “Asetan kysymyksen, kenen asialla ollaan”, Vanhanen sanoi Finlandia –talolla, jossa hän selitti 300 vaikuttajalle, mikä Suomen linja on. Todellisuudessa Vanhanen halusi profiloitua EU:n asialla olevaksi, nyt kun kannatuksensa on pohjalukemissa. Seminaarin otsikko “Suomen EU-politiikan tahtotila 2010-luvulla” muistutti Lipposen tahtopolitiikkaa. Seminaariin oli kutsuttu puhumaan myös Katainen, Urpilainen ja STTK:n Mikko Mäenpää. Ulkopolitiikan visioita piirtelivät Martti Ahtisaari, Olli Rehn ja Jorma Ollila. Viimeinen on EU:n tulevaisuutta pohtivan ns. viisaiden neuvoston johtoryhmän jäsen.
Kepulainen liikenneministeri Anu Vehviläinen myönsi, että puolue tarkkailee Vanhasen toimintaa. Keskusta toivoo pääministeriltä tiukempaa otetta. Kokoomus jyrää ja keskusta on jäänyt alle 20 prosentin kannatukseen. Viimeisen kuntavaalitappion jälkeen Vanhasesta tuli entistä näkymättömämpi. Keskusta haluaisi vaihtaa puheenjohtajaa, mutta sellainen merkitsisi hallituksen kaatamista ja vielä suurempaa tappiota eurovaaleissa kesällä. Vanhanen ei pysty vahvistamaan asemaansa keskustan sisällä nousemalla kokoomusta vastaan. Linjat on tehty, ja se on kokoomus joka niitä teki. Nyt Vanhanen tyytyy vain täydentäviin ehdotuksiin ja kauaskantoisiin visioihin. Jos tappio kesävaaleissa ei kaada Vanhasta, niin sitten viimeistään ensi vuoden puoluekokouksessa siitä poliittisesta varjosta tehdään historiaa.
Kokoomus nostaa jatkuvasti profiiliaan. Viimeksi Stubb haluttiin EU:n ulkoministeriehdokkaaksi Rehnin tilalle. Keskustan ahtaalle pano ilmaisee porvariston syvää hajaannusta. Samanlaisia porvari- tai sekahallituksia on tulevaisuudessa mahdollista muodostaa. Jos perussuomalaisten jyräys jatkuu, se tulee lähitulevaisuudessa sanelemaan monia tasapainoja uusiksi. Nyt keskusta yrittää vastahyökkäystä ehdottamalla Rehn presidenttiehdokkaaksi. Rehn kutsuisi vararikossa olevan Islannin EU:n jäseneksi. EU:n konservatiiviryhmä parlamentin puhemies Hans-Gert Pötteringin suulla tyrmäsi ajatuksen tuoreeltaan. Hakijamaille kuulemma ei pitäisi antaa turhaa toivoa, ja ensin on saatava aikaan EU-sopimus, ennen kun miettii kenet ottaa ja kenet jättää ulos. Tämä on osa valtapeliä, ja Pöttering oli kutsuttu Suomeen neuvottelemaan (virallisesti eurovaaleista). Pötteringin ja Vanhasen lisäksi mukana oli myös kokoomuksen väkeä. Unionin laajentuminen on aina jakanut EU:ta. Otettaisiinko Turkki vai Itä-Euroopan maita? Entä Ukrainat ja Georgiat? Mitä tehdään konkurssipesä Islannin kanssa? Sen lisäksi kriisi on voimistanut keskipakovoimia ja Irlanti, joka hylkäsi Lissabonin sopimuksen on yhtä vakavasti sairas kuin Islanti. Kaikki sen tietävät, että ilman EU-sopimustakin lopullinen hajaannus on väistämätön.
Jos keskustan ja vasemmistoliiton kannatusta jyrsii perussuomalaiset, demarit vedetään pöntöstä alas. SDP ei ole mistään eri mieltä kokoomuksen kanssa. Demarit olisivat kenties satsanneet jokusen euron enemmän elvytykseen, muttei mitään tuon kummempaa. Pankkien ja kapitalistien valtaa ei kyseenalaisteta ja kriisi ollaan valmis maksattamaan työväenluokalla samalla tavalla demarien kuin porvareittenkin toimesta. EU, Obamat ja muut instituutiot on edelleen suuressa vedossa demarien johdon keskuudessa. SDP:n ammattiyhdistysosa voi vielä marista, kun alulle pannaan suurleikkauksia, muttei vielä toistaiseksi mitään edes kuiskata. Paperitehtaat kaatuvat toinen toisensa jälkeen, eikä hajuakaan orastavasta vastarinnasta. Nyt myös demarien kannatus on alle 20 prosentin luokkaa, eikä Urpilaisen valintakaan auttanut. Ei nyrkkien heiluttelu eikä verkkosukat. Ryhdistäytyminen imagoa nostamalla ei tule auttamaan demareita eikä keskustalaisiakaan, sillä tässä tarvitaan poliittisia ehdotuksia. Sellaiset puuttuvat tyystin, koska toimivia sellaisia ei yksinkertaisesti ole olemassakaan kapitalismin raamien sisällä. Kyse ei ole siitä, miten enemmän tai vähemmän vasemmalla vasemmisto on. Olemassa on vain kaksi linjaa; se joka reformoi ja se joka kumoaa, millekään kolmannelle linjalle ei löydy sijaa.
Perussuomalaiset ajoivat vasemmiston ohi. Soinin puolue ylitti kahdeksan prosentin kannatuksen. Perussuomalaiset profiloituvat köyhien ja syrjäytettyjen puolueena, ja ammentavat kannatuksensa nousua sekä Keskustan puolueesta että Vasemmistoliitosta. Siinä missä Vanhanen haluaa nostaa profiiliaan kokoomuksen suhteen ja vannoo, että unionissa on tuki ja turva, Soini lausuu: ”missä EU, siellä ongelma”. Ja ongelmia tänä päivänä piisaa. Vasemmistoliittokaan ei välttämättä ole EU:ta vastaan, ei ainakaan puolueena. Niin Keskustan kuin Vasemmistoliitonkin sisällä on kova EU:n vastainen mieliala. Kun EU:n päätöksenteko iskee maanviljelijöitä ja yrittäjiä vastaan, keskusta on käyttänyt maatalousministereinä Korkeaojaa ja Anttilaa. Keskustan EU:n vastainen mieliala voimistuu kun sen edustajia integroidaan kokoomuksen peliin. Vasemmistoliitto on tuijottanut enemmän demareita ja keskiluokkia ja vähemmän irtisanottuja työläisiä ja muita syrjäytyneitä. Nämä Vasemmistoliitto jättää suosiolla Soinille.
Lex-Nokia on Nokialandiassa laki, joka pakotetaan koko Suomen laiksi. Uhkaamalla lähteä Suomesta, jos se ei saa oikeutta valvoa työntekijöidensä sähköpostiliikennettä Nokia kiristää omaa valtiota. Muutenkin työnantajien mahdollisuus penkoa työntekijöidensä sähköpostien tunnistetietoja on jotain, mitä Nokian lisäksi kaikki muutkin valtion tukahdutusmekanismit tarvitsevat. Jos Nokia lähtisi, se veisi Suomesta 1,3 miljardin verotuotot ja 16 000 työpaikkaa. Eduskunta hyväksyy lain melko varmasti joko tiistaina 17. helmikuuta tai seuraavan viikon tiistaina 24. helmikuuta.
Suomessa herätetään henkiin kymmenisen vuotta sitten lakkautettu puolustusneuvosto. Sille annetaan vielä uusiakin entistä laajempia tehtäviä. Hallituksen mukaan, nykyään halutaan ottaa huomioon uusia turvallisuusriskiä. Siihen kuuluvat poliittinen johto sekä sotilas- ja siviiliviranomaiset ja se tulee toimimaan pääministerin alaisuudessa. Kriisi saapuu ennätysvauhtia maan eri kolkkiin ja talouden kaikkiin ”syvyyksiin”. Kriisin seuraava uhri ja aikapommi on kuntataloudet. Vaikka valtion tai kuntien talous ei menisi heti vararikkoon Islannin tapaan, pian työttömyys on kaksinumeroinen luku ja se sinällään asettaa hälytystilaan tukahdutusmekanismit, joita myös rakennetaan lisää. Kun tukahdutusmekanismeja ei riitä, niitä voi lainata naapureilta.
Suomi on valmis hyväksymään osallistumista ns. Pohjoismaiden vakauttamisyksikköön. Kyseessä on eräänlaiset valmiusjoukot. Norjan suunnalta tulleen ehdotuksen mukaan yksikkö voitaisiin lähettää maihin, joissa esiintyy sisäisiä levottomuuksia tai muita kriisejä. Yksikköön kuuluisi niin sotilaita kuin siviilejä ja se olisi osa Pohjoismaiden yhteisiä ulko- ja turvallisuuslinjauksia. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan arvellaan olevan valmiina 10-15 vuoden kuluessa. Kriisi ei kuitenkaan odota, siksi norjalainen ehdotus edellyttää sitoutumista kohtaamaan heti Islannin kriisi yhteisesti. Suomelle kaavaillaan valvontalentoja Islannin ilmatilaan. Alkuvaiheessa suomalaiskoneet voisivat osallistua Islannin viranomaisten järjestämiin Northern Viking -harjoituksiin. Seuraavassa vaiheessa vuorossa on Naton järjestämiä valvontalentoja. Raportin on laatinut Norjan entinen ulkoministeri Thorwald.
Solidaarisuutta, jota ei löydy talouden alueelta, porvaristo yrittää hieroa tukahdutusmekanismeja kehittämällä. Työväenluokan on kehitettävä omaa solidaarisuuttaan ja organisaatiomuotojaan antamaan armonlaukauksen kapitalismille. Se on roikkunut historian näyttämöllä liian pitkään.
___Työväen Mielipide nro 24, Pääkirjoitus
