Tulevat EU-parlamentin vaalit käydään poikkeuksellisissa olosuhteissa. Euroopan Unioni edustaa kansainvälisen kapitalismin eurooppalaista olomuotoa, ja juuri nyt koko kapitalistinen talousjärjestelmä on todella suurissa vaikeuksissa. Koko EU:n legitimiteetti on perustunut siihen, että kansalaisille on uskoteltu vapaamarkkinoiden mahdollistavan jatkuvan talouskasvun, ja että tämä talouskasvu turvaisi kunnollisen elintason myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä, samalla kun vaalit lähestyvät, on nähtävissä selvemmin kuin aiemmin koko järjestelmän rappeutunut nykytila.
Euroopan talouskasvu on roimasti miinusmerkkinen, julkinen velka kasvaa huimaa vauhtia kaikissa tai lähes kaikissa jäsenmaissa, samoin työttömyys, ja uusimpien jäsenmaiden (esim. Baltian maat, Tsekki, Unkari, Bulgaria) taloudet ovat täydellisen katastrofin kourissa. EU:n kriisi, yhdessä kansainvälisen kapitalismin kriisin mukana, on ollut jo pitkään ennakoitavissa, ja näin me marxilaista metodia käyttäen olemme myös tehneet. Nyt ei enää tarvitse ennakoida eikä spekuloida. Kriisi on tässä ja nyt, ja huomenna vielä pahempi.
Kun koko imperialistinen projekti nimeltä EU on suunnattomissa vaikeuksissa, ja sille on välttämätöntä tuoda hyvin konkreettisesti esiin vaihtoehto, niin mitä tekee suomalainen vasemmisto? Luopuu ennestäänkin lähes olemattomasta kapitalismin järjestelmäkritiikistä, ja suuntaa entistäkin räikeämmin joko reformistisille ja/tai nationalistisille urille. Yhdet vaativat “toisenlaista Eurooppaa” ja omaa markkaa takaisin, toiset kieltäytyvät kategorisesti osallistumasta “Imperialistisen Euroopan” vaaleihin kaikissa olosuhteissa, ja kolmannet harrastavat kovin epäilyttäviä kansanrintamakuvioita työväenluokkaiset lähtökohdat unohtaen. Ja tämä kaikki koskee suomalaista niin sanottua laitavasemmistoa. Vanhat reformistipuolueet Vasemmistoliitto ja demarit ovat sitten oma lukunsa, joiden linjauksia on vaikea edes kommentoida sortumatta alatyylisiin ilmauksiin. Entisistä reformisteista on tullut ei niin-reformistisia opportunisteja, parlamentaariseen vallankäyttöön pikkuriikkisesti osallistuvia poliittisia kääpiöitä, joille kelpaa mikä vaan, kunhan saavat olla vähän mukana.
Kriisin aikakaudella, juuri mikään ei ole niin vaarallista, kuin tosiasioiden hämärtäminen epämääräisillä termeillä, poliittisesti takapajuisimpien virtauksien mukana kulkeminen, ja työväenluokkaisten ihmisten tyynnyttely, että ” kyllä tässä lopulta käy ihan hyvin”. Ei, nyt täytyy selvästi kertoa se, mistä on kysymys, mihin se tulee pahimmillaan johtamaan, ja mitä asialle tulee tehdä. Millainen on toisenlainen eurooppa? Mitä hyötyä omasta markasta olisi? Miksi EU-vaalien tarjoamaa tilaisuutta ei pitäisi käyttää hyväksi poliittisen sanoman esilletuomisessa, jos siihen on resurssejakin? Tällaisia kysymyksiä voidaan esittää suomalaiselle vasemmistolle, mutta kunnon vastauksia tuskin kannattaa odottaa.
Pitää selvästi tuoda esille, että kapitalismi elää imperialistisen rappion viimeisiä vaiheita, ja on nyt alkanut luhistua nopealla vauhdilla, huolimatta moninaisista elvytysyrityksistä. Reaalitalouden ollessa jo kauan kykenemätön riittävään lisäarvon tuotantoon, on talouden annettu paisua fiktiivisiin ulottuvuuksiin, ja velanoton säestyksellä varastettu oletettua tulevaisuuden työhön perustuvaa lisäarvoa tämän päivän imperialismin pelastukseksi. Nyt Uus-Keynesiläisyyden nimissä toteutettava massiivinen, julkinen velkaelvytys on epätoivoinen keino saada asiat näyttämään paremmilta vielä hetken. Tuloksena on luultavasti rahan arvon merkittävä aleneminen, luottomarkkinoiden kriisiytyminen entisestään ja ongelmien nykyistäkin massiivisempi päällevyöryminen lähitulevaisuudessa. Kapitalistien keinot ovat käymässä todella vähiin. Ne kaikkein viimeisimmät keinot eivät tule olemaan mitään herkkua työväenluokalle, vaan merkitsevät väistämättä jonkinasteista fasismia lähellä olevaa poliisivaltiota. Näin ollen, MEIDÄN on luotava oma vaihtoehto, ja hylättävä HEIDÄN tarjoamansa synkkääkin synkempi tulevaisuus.
Koska tilanne on mitä suurimmassa määrin kriittinen, eikä EU:n edustaman imperialistisen kapitalismin puitteissa ole tarjolla mitään työväenluokalle kelpaavaa tulevaisuuden visiota, on vaihtoehtoa rakennettava kiireellisesti. Tämä vaihtoehto ei rakennu sillä, että mennään tavan vuoksi vaaliuurnille, ja äänestetään sitä vähiten epämiellyttävää vaihtoehtoa. Näissä olosuhteissa joudumme toteamaan, ettei yksikään Suomessa EU-vaaleihin ehdokkaita asettava puolue kykene lähellekään vastaamaan aikamme asettamiin haasteisiin.
Laitavasemmistonkaan listoilta ei ole löydettävissä yhtään nimeä, joka toisi esille nykyisen kriisin syitä, ja ainoaa toimivaa ratkaisua siihen: Sosialistista vallankumousta kansainvälisellä tasolla. Marxilainen työväenliitto ei resurssien vähäisyydestä johtuen tällä kertaa osallistu vaaleihin, ja näin ollen kehotamme työväenluokkaisia ihmisiä ja muuta tavallista kansaa olemaan äänestämättä EU-vaaleissa. Jatkamme vallankumouksellisen, sosialistisen vaihtoehdon valmistelua, ja kehotamme työväenluokan tiedostavia elementtejä lähtemään mukaan kamppailuun sosialistisen tulevaisuuden puolesta.
Marxilainen Työväenliitto osallistuu sosialistisen internationalismin hengessä EU-vaaleihin Kreikkalaisen sisarpuolueemme EEK:n listoilta kahden ehdokkaan voimin.
Marxilainen Työväenliitto
14.5.2009
