Kapitalismin mahdottomuus ratkaista ristiriitojaan johtaa vääjäämättä umpikujaan, josta ulospääsy käy yhä vaikeammaksi. Yli-ikääntynyt järjestelmä on venyttänyt elinrajojaan niin, että yhden ongelman paikantaminen johta lukuisten muiden ongelmien syntyyn. Pörssi heijastaa – usein falskien arvojen – markkinoiden liikettä. Jos halutaan tutkia kansantalouden tilaa, silloin täytyy keskittyä tuottavan talouden tilanteeseen. Siellä tuotetaan sitä lisäarvoa, kakkua, josta kaikki talouden osa-alueet – niin ”reaali-”kuin fiktiivinenkin pääoma – vaatii osuutensa voitoista.
Jos osakemarkkinoilla menee siis hyvin, se ei merkitse, että talous piristyy. Tässä tapauksessa sellainen voi ainoastaan auttaa ns. luottamuksen ylläpitämiseen, siis siinä, missä luottamusta enää esiintyy. Pörssin keinotekoinen piristäminen voi pitää ennen muuta yllä illuusiota siitä, että pohja on saavutettu ja kohta alkaa hidas mutta stabiili nousu. Sen sijaan pörssin romahdus aiheuttaa välittömästi kaikkien muiden totaaliromahdukseen johtavien prosessien nopeuttamista. Pörssi on hevostalli, jossa yritetään tehdä rahaa rahalla ilman tuotettujen arvojen välitystä.
Vuonna 2007 alkanut osakemarkkinoiden alamäki viime syksynä johti lamaan, sijoituspankkien konkursseihin, valtiontalouksien vararikkoon, historiallisesti kaikkien maiden ennätysvelkaantumiseen, kymmenientuhansien miljardien rahojen pumppaamiseen pankkeihin, muttei niiden kauttatuotantoprosessiin. Seuraamuksia on myös kymmenien miljoonien ihmisten työttömyys lännessä ja kytevä hillittömän inflaation kauhunnäköala.Luonteenomaista järjestelmän ”asiantuntijoille” on se, että vaikka ne ovat syvästi jakautuneet kahtia, silti kaikki heidän ehdottamat ratkaisut (exit strategies) johtavat samaan tulokseen.
Exit strategies –teorioita voi pyöreästi kiteyttää kahteen asetelmaan. On niitä, jotka haluavat jatkaa samaan malliin ja toisaalta niitä, jotk haluavat antaa kaiken romahtaa totaalisesti silläkin uhalla, että sitä seuraisi yhteiskunnallinen levottomuus. Viimeinen koulukunta kutsuu itseänsä ylpeästi luovan tuhon kannattajaksi. Financial Times –lehden mukaan, pörssien piristyminen tämän vuoden toisella neljänneksellä johtuu aikaisemmin täyteen lastattujen varastojen purkamisesta ja öljyn korkeasta hinnasta, joka taasen johtuu osittain dollarin arvonlaskusta ja osittain silmittömästä keinottelusta. Osakemarkkinoiden kiivas kiihtyminen on harvinaisessa ristiriidassa kaikkien muiden talousnäkymien kanssa. Ilmiö ei ole ainutlaatuinen. Vuosien 1929 ja 1933 välillä, silloin kun maailmansotaan johtanut lama oli voimakkaimmillaan, ensimmäisiä romahdusvyöryjä seurasi pörssin raju yli 40 prosentin nousu.
Pörssin nousu ei voi kestää kauan, jollei sitä samanaikaisesti seuraa tuotannon yhtä voimakas kasvu. Mutta sellainen on mahdotonta edes Kiinassa, jossa palkkataso on 80 kertaa pienempi kuin lännessä. Pörssin voimakas nousu siis tapahtuu yhtä aika virallisesti käynnissä olevan taantuman kanssa.Vastaava kurssinousu aikaisemmin on edellyttänyt kovaa kasvua. Sijoitusstrategi David Rosenberg kertoo, että vajat viiden prosentin kasvu tuotannossa normaalisti voi aiheuttaa 12 prosentin tuloskasvun osakemarkkinoilla ja lähes miljoona työpaikkaa. Siinä on melkein seitsemänprosentin kuilu, mutta aikaisemmin kupla paikattiin joko korjaamalla sitä myöhemmin tai annettiin puhjeta pienillä romahduksilla. Nyt pörssi tekee useamman prosentin kasvua ilman, että siitä syntyisi yhtään työpaikkaa. Sitä vastoin niitä katoaa tuhansia ja kymmeniätuhansia päivittäin. Uusien kuplien synnyttämisestä voimakkaan pörssikasvun kannattajat eivät halua puhua. Ne ovat sen ajan ongelmia, sitten kun pian uusi romahdus jälleen tulee.
__Dimitris Mizaras
