Professori Nouriel Roubini on niitä harvoja tieteilijöitä, jotka runsas vuosi sitten pystyivät ennustamaan maailmantalouden romahduksen. Roubini ennustaa nyt taas tulevan laman toista vaihetta. Hänen mukaansa kapitalismin rakenteelliset ongelmat ovat kasvaneet suhteessa kriisin ensimmäiseen vaiheeseen. Lehman Brothersin vararikon jälkeen vuosina 2008 – 2009 tuhoutui pääomia 55 000 miljardin dollarin edestä.
Summa on yhtä suuri kuin koko planeettamme kaikkien kansantalouksien BKT yhteensä. Silti liikkeellä olevat pääomat on yli 500 000 miljardin dollarin arvoja, joista yhdeksän kymmenesosaa fiktiivisiä. Kuitenkin pääoman liikatuotannon kriisi jatkuu huolimatta siitä, että maailman BKT:n verran pääomaa on tuhoutunut.
Kansainvälisen finanssijärjestelmän heikoin piste on johdannaisten valtameri, arvioi Ricardo Lago viime lokakuun lopulla. ISDA:n (International Swap and Derivatives Association) mukaan, eksoottisten (ja toksisten) finanssijohdannaisten nimellisarvo on 454 000 miljardia dollaria, toisin sanoen yhtä paljon kuin kesällä 2007. Todellisuudessa niiden tarkkaa arvoa ei tunneta. Viime vuonna romahduksesta aiheutuneen paniikin jälkeen kaikilta hallituksilta Yhdysvalloilla, Euroopassa ja Japanissa virtasi avokätisesti löysää rahaa. Tarkoituksena oli luhistumisen pysäyttäminen.
Omalla vuorollaan tämä finanssi- ja luottosektorille ohjattu likviditeetti hakeutui keinottelutoimintaan. Tämä seikka on pörssiarvojen näyttävän ylöspäin taittumisen takana. Sama tendenssi sinkosi raaka-aineiden hinnat pilviin. Tämä omalla vuorollaan vaikutti lamaan syventävästi. Sen seurauksena työttömyys seuraa perässä kiihtyvällä kasvullaan. Kaiken edellisen lopputuloksena on saatu uusia kuplia, jotka vääjäämättä jossain vaiheessa puhkeavat käynnistämällä kriisin toista katastrofaalisempaa aaltoa.
Pudotus tulee tapahtumaan sitä korkeammalta, mitä kauemmin elvytystoimet jatkuvat. Kapitalistit haluaisivat lopettaa elvytyksen välittömästi, mutta heillä ei ole siihen varaa. Sitä paitsi elvytys on lopetettava ja rahapolitiikka kiristettävä yhtäaikaisesti kaikkialla ja kaikkien toimesta. Eri kansantalouksilla on erilainen kirjo ongelmia, ja tämä tekee tästä yhteisestä päätöksestä erittäin vaikean. Päättää yhteisesti pankkitukien antamisesta oli paljon helpompaa kuin sopia siitä, että pankkituki on lopetettava yhtä aikaa. On todennäköistä, että jos joku maa ehtii kiristämään talouspolitiikkaansa ennen uutta romahdusta, se viimeistään silloin käynnistäisi protektionismin kilpajuoksun.
Kansainvälinen Valuuttarahasto IMF:n pääjohtaja Strauss-Kahn varoittaa siitä, että tuplanotkahdus on lähellä, jos aletaan purkaa elvytystoimia liian aikaisin. ”Uhka syntyy siitä, että maat alkavat toteuttaa exit – strategioita liian aikaisin”, sanoi pääjohtaja (HS 24.10.09). Kahnin kaavailemaan toipumiseen tarvittaisiin useampia peräkkäisiä kasvun kvartaalikausia sen jälkeen kun laman edeltävä taso olisi saavutettu. Sen lisäksi työttömyyden pitäisi alkaa vähentyä ensin kaikissa keskeisissä maissa. Tällä neljänneksellä BKT Euroopassa kasvoi keskimäärin 0,4 prosenttia edelliseen verrattuna. Ainoastaan vuonna 2009 BKT:n lasku oli neljän prosentin luokkaa. Samassa hengessä elvytystoimien lopettamisesta olivat G20 –maiden talousministerit kokouksessaan Skotlannissa.
Spekulatiivinen toipuminen
Öljyn, kullan ja muiden perustuotteiden hinnat ovat viime aikana nousseet. Samalla dollarin arvo laski ja nykyään maksaa n. puolitoista euroa. Näiden kahden trendin yhteisvaikutus – samanaikaisesti kun tuotanto ei kasva vaan päinvastoin laskee – kielii siitä, että näyttävä toipuminen lamasta perustuu spekulatiivisiin seikkoihin. Yhtiöiden voitot, pörssikeinottelu, finanssi- ja pankkiomaisuus toipuvat käyttäen hyväkseen laman antamia mahdollisuuksia. Perustuotanto reaalitaloudessa ei ole toipumassa, ja työttömyys kasvaa kasvamistaan.
Morgan Stanleyn mukaan liikkeellä olevan käteisrahan määrä on kansainvälisesti ottaen maksimirajoillaan. Pumpattu raha ei löydä voitollisia sijoittumiskohteita tuotannon puolella, siksi se kääntyy finanssi- ja keinottelumarkkinoiden puoleen; se ostaa valmiita tuotteita ja valuuttoja. Sen seurauksena on uudestaan kasvanut valtavan kokoinen kupla, jonka aiemmin tai myöhemmin odotetaan räjähtävän. Edellisestä romahduksesta tyhjäksi jääneitä kuplia yritetään siten täyttää kuplilla. Pamaus tästä tulee olemaan edellistä näyttävämpää. Ilman että sen kysyntä olisi kasvanut, öljyn hinta on noussut 150 prosenttia siitä, mitä se oli romahduksen jälkeen. Dollarin arvon lasku selittää tätä ilmiötä vain osittain. Dollarin romahtaminen taasen johtuu siitä, että niin dollari kuin USA:n kansantalouskin ovat menettäneet uskottavuutensa. Kaikki ne, jotka omistavat dollareita haluavat päästä niistä eroon.
Äskettäin Intian hallitus osti IMF:lta 200 tonnia kultaa. Kullan hinta on noussut historiallisiin ennätyslukemiin valtavan kysynnän seurauksena. 1 400 miljardia dollaria omistava Kiina paljasti kaksinkertaistaneensa kultavarantonsa viimeisten vuosien aikana. Dollarin rooli vaihtovaluuttana ja Bretton Woods –sopimusten tuomat edut ovat enää mennyttä aikaa vain. Kapitalismin perusta on arvonlain toimimisen ja lisäarvon ammentamisen mahdollisuus. Nyt eletään post-teollista aikaa, jolloin teollinen tuotanto, eli kapitalismin toimimisen edellytykset on ajettu alas. Raha syntyy arvojen luomisesta tuotannon prosessissa. Sitä ei synny ostamalla raha rahalla ja vielä vähemmän ostamalla imaginaarisia arvoja tai velkakirjoja tai eri sortin lupauksia. Yhdysvaltain teollisuuspohjan rappeutuminen on perussyy dollarin arvovallan globaalitason kuihtumiseen.
Laman aikana investoinnit eivät vähene yksinomaan perinteisessä teollisuudessa. Taantuma näyttää hampaansa dramaattisesti energiamarkkinoillekin. Öljyteollisuus kärsii rahapulasta samalla tavalla kuin muutkin alat. Kun investointeja ei siihen kohdisteta, öljystä syntyy pulaa ja sen hinta nousee. Rikkaiden maiden energiajärjestö IEA vaatii 3700 miljardia dollaria öljytuotannon kasvattamiseen. Tänä vuonna investoinnit supistuvat viidennekseen viime vuoteen verrattuna. Se tarkoittaa laskua 60 miljardin euron verran. Vaikka öljyn hinta on keinottelun ja halvan dollarin vuoksi noussut tasosta, jossa on ollut syksynä 2008, silti se on edelleen kokonaiset 78 prosenttia alempana sitä, missä oli ennätysaikanaan, kesällä 2008. Öljyhinnan romahdus romutti öljyteollisuuden kannattavuuden. Yhdysvalloissa öljynkulutuksen vähentyminen on pakottanut öljy-yhtiöitä sulkemaan jalostamoita. Kaikki itärannikon jalostamot ovat välittömän sulkemisuhan alla. Samalla kun kysyntä laskee, hinta on nousutrendissä. Se verottaa lamasta kärsineitä kuluttajien tuloja, ja näkyy kysynnän entisestään vähentymisellä, mikä omalla vuorolla syventää lamaa. Noidankehästä päästään ainoastaan uudella romahtamisella, mikä on lähiaikoina todennäköisin näköala taloudennäkymissä.
Kulta
Kansainväliset sijoituskonsulit ja pankit neuvovat avoimesti asiakkaitaan muuttamaan paperiarvonsa – setelit, osakkeet, obligaatiot yms. – kullaksi. Kullan kasvava kysyntä on nostanut sen hinnan pilviin, mikä omalla vuorollaan kasvattaa nälkää ja kultakuumetta. Yhdysvalloissa keskuspankki Fed on painattanut dollareita voimakkaasti. Tämä on levittänyt uskoa taalan luhistumisesta. Myös historia opettaa, että tällaisina aikoina kannattaa sijoittaa kultaan. Vuosien 1914 ja 1923 välisenä aikana kullan hinta nousi biljoonakertaiseksi. Pahimman inflaatiovuoden aikana (1923) kullan hinta nousi 142 000 000 prosenttia.
Spekulatiiviset sijoittajat eivät voisi kultakaupastakaan puuttua. Hinnan nousun merkittävämmät syyt ovat Kiinassa, jossa valtio on hamstrannut varastoihinsa erittäin paljon, ei vain kultaa, vaan muitakin metalleja. Kiina ilmoittaa kultansa määräksi yli tuhat tonnia. Sijoittajat voivat investoida rahansa ns. ”paperikultaan”. Erilaiset kulta-erf-rahaston kaltaiset kuviot kasvattavat kullan hintakuplaa. Maailman suurin kulta-erf-rahasto on State Street USA:ssa. Viimeiset kaksi vuotta yhtiö on ostanut 500 tonnia ”paperikultaa”. Näin ollen rahasto omistaa kultaa enemmän kuin Kiinan keskuspankki konsanaan.
Yhdysvalloissa ja Britanniassa keskiluokan piensijoittaja voi ostaa kultaa kutsuista tapperware –tyyliin. Kultakutsuja isännöivä henkilö saa kultaa ostavalta taholta kymmenen prosenttia tuotosta. Uutuutena lanseerataan Saksassa kokeillut kulta-automaatit. 31 eurolla sai niistä ostaa yhden gramman kultalevyn. Markkinoille on tulossa pian viiden ja kymmenen gramman levyjä. Kullan hintavaihtelut automaattisesti päivittää kulta-automaatti itse.
Perspektiivit
Tällä hetkellä on mahdotonta tarkkaan ennustaa, milloin se globaali romahdus tapahtuu. Yleensä sellainen on tullut ikään kuin yllätyksenä, jopa silloinkin kun se on ollut jollain tavalla odotettavissa. Kun joku sivuseikka laukaisee romahduksen mekanismit, sen jälkeen alamäki vie kaikki mukanaan. Voimme vain analysoida yleiset tendenssit ja ennustaa suuntaa; tapahtuman päivää ja aikaa emme osaa sanoa. Euroopan suurin pankki Société Générale neuvoo asiakkaitaan varautumaan totaaliseen romahdukseen kahden vuoden sisällä. Pankin mukaan, jos dollari jatkaa laskuaan, silloin osakekurssit kääntyvät uudelleen laskuun edellisen romahduksen tasolle. Pankin ennusteen mukaan kiinteistömarkkinat kokevat uuden hintarysähdyksen ja öljyn hinta putoa 50 dollariin. Sellaisessa tilanteessa valtioiden on mahdotonta enää elvyttää, koska siihen mennessä julkinen velka on kasvanut hallitsemattomalle tasolle.
Kriisin yksi sovittamattomimpia ristiriitoja on julkisen velan suhde BKT:seen. Britanniassa se kasvaa 105, euroalueella 125 ja Japanissa 270 prosenttiin. Maailmanlaajuisesti velan määrä kasvaa 45 000 miljardiin. Tämä on 2,5 kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Velan määrääkin kestämättömämmällä pohjalla on sen kehitys, velan räjähdysmäinen kasvu lyhyen ajan sisällä. Yksi suurimmista ongelmista on se, että tätä kehitystä ei voi pysäyttää, samalla kun ei myöskään voida antaa jatkua. Ranskalaisen pankin mukaan kaikki kansantaloudet ovat saavuttaneet valtioiden velkaantumisessaan pisteen, josta ei ole paluuta takaisin entiseen tilanteeseen.
Yksi uhka, joka voi nopeuttaa globaaliromahduksen alkua, on maiden turvautuminen protektionismiin. Kansainvälisen kauppakamari ICC:n johtaja Timo Vuoren mukaan Kiinan ja USA:n väliset kauppapoliittiset kiistat ovat lisääntyneet. Kiina haluaa vapaampaa kauppaa ja tuontitulleja purettavaksi ja USA kiristää Kiinalle vahvempaa valuuttaa. Vuori väittää, että ”protektionismin uhka on maailmanlaajuisesti vahvistunut”. Kauppalehden mukaan, yksinomaan G20-maat ovat ottaneet käyttöön 172 uutta kaupan rajoitusta kuluneen vuoden aikana. Mikäli kansainvälisissä talouksien kanssakäymisissä protektionismi valtaa maaperää, silloin ilmapiiri tulehtuu, eikä voi enää puhua koordinoiduista toimenpiteistä. Tällainen perspektiivi olisi kapitalismille viimeinen niitti.
__Dimitris Mizaras
Kirjoitus julkaistiin Työväen Mielipide -lehdessä nro 27/25.11.2009
