Kun Obama aloitti virassaan viime tammikuussa, hänellä oli takanaan 70 prosentin kannatus. Demokraateilla oli enemmistö molemmissa kamareissa. Liittyen presidentin antamiin lupauksiin, eräs analyytikko kommentoi silloin: ”Obama on luvannut niin paljon, että hän joko syö sanansa tai saa luodin otsaansa”. Nyt Obama on ollut vajaat 11 kuukautta vallassa ja hänen kätensä ovat sidotut. Ongelmiin ei löydy vastauksia, eikä edes ehdotuksia. Ja avoimia kysymyksiä riittää niin kotimaan- kuin ulkopolitiikassakin. Kyvystä käsitellä ongelmia taasen riippuu tulos tulevissa kongressivaaleissa. Paineita luo korkea ja yhä kasvava työttömyys, taloudellinen kriisi, maan kansainvälinen asema, kiusaksi asti nousseet kysymykset Palestiinasta, Afganistanista, Hondurasista, ilmastokokouksesta, suhteista Kiinaan jne.
TYÖTTÖMYYS lokakuussa oli noussut 10,2 prosenttiin, mikä on korkein luku sitten vuoden 1983; Se tietää 16 miljoonaa ihmistä, mikä on seitsemän miljoonaa enemmän, kuin kriisin alkaessa; tämä siis vain virallisesti. Työläiset, jotka ovat tippuneet työnhakijalistoilta, tai joutuneet ottamaan vastaan töitä epätyypillisissä työsuhteissa, muodostavat 17,5 prosenttia työvoimasta, ja paikoin yli 20 prosenttia kuten Kaliforniassa, Illinoisissa tai Michiganissa. Todellinen työttömyysprosentti siis nousee 27,7 prosenttiin.
PALESTIINAN suhteen Obama oli alusta asti tehnyt aikomuksensa selväksi. Hän oli nimenomaisesti vaatinut Israelilta: ”pysäyttäkää laittomien siirtokuntien laajentaminen”. Puolen vuoden jatkuvien pyyntöjen jälkeen Obama jo uskoo, että sitä ei kannata liikaa korostaa. Varsinkaan sen jälkeen, kun Netanjahu hyväksyi projektin 900 uuden juutalaisasunnon rakentamisesta Itä-Jerusalemiin. Viimeksi mainittu sai Abbasin kertomaan, ettei aio osallistua vaaleihin. Abbas on kaksi ”kansaa – kaksi valtiota” – linjan viimeisiä kannattajia miehitetyssä Palestiinassa. Lopulta on käymässä niin, ettei vaaleja pidetä ollenkaan. Mihin vaaleja tarvitaan jos koko valta pysyy miehittäjän käsissä.
AFGANISTANIN kysymyksessä päätöksen syntyminen kesti Obamalla kauan, huolimatta siitä, lähteekö sinne lisäjoukkoja vai ei. Kun peli näyttää hävityltä, vaihtoehdotkin ovat vähissä. USA joko pakkaa tappion laukkuunsa ja lähtee sieltä ennen aikojaan, tai jää ja eskaloi konfliktin. Viimeisten tietojen mukaan Obama tekee lopullisia päätöksiä ensi viikolla. Näyttää siltä, että hän on lähettämässä 35 000 sotilasta lisää alkavan vuoden kuluessa. Afganistanissa on tällä hetkellä 68 000 ja Irakissa 115 000 amerikkalaissotilasta. Talouslehtien mukaan, sodan kustannukset nousevat miljoonaan dollariin per sotilas per vuosi. Jos tämä luku pitää paikkansa, sodan kustannukset yhteensä nousevat 30 miljardiin dollariin vuodessa. McClatchy – muistiossa arvioidaan, että kymmenessä vuodessa sodan kokonaiskustannuksen haarukka tulee liikkumaan 700 miljardista 1000 miljardiin. Irakin sota mukaan lukien, sotaan on tähän asti tuhlattu yhteensä 1000 miljardia dollaria.
PAKISTANIN Karachissa on salainen amerikkalaisten komentama (JSOC) tukikohta. Sieltä käsin toimii Blackwater – yhtiön eliittiagentit. The Nation – lehden teettämän tutkimuksen mukaan, suunnitteilla on talibanien jäsenten salamurhia ja kidnappauksia, sekä toimintaa Pakistanin rajojen ulkopuolella, esim. Iranissa. Sen lisäksi Blackwater auttaa sotilastiedustelussa ja tukee Pakistania miehittämättömien koneiden alas ampumisessa. Kyseessä on projekti nimeltään Predator, ja se toteutetaan yhteistyössä CIA:n kanssa. Tunnettu pakistanilainen toimittaja Mosharraf Zaidi sanoo, että Blackwater/JSOC – projekti vahvistaa epäillyt siitä, että USA toimii konkreettisilla sotilaallisilla toimenpiteillä maassa, joka ei kuulu Natoon eikä ole sitä paikalle pyytänyt. Zaidi kirjoittaa Pakistanin suurimmassa englanninkielisessä The News – lehdessä.
IRANIIN hyökkäys on pitkään – jo Bushin ajalta – ollut propagandan tasolla käynnissä. Hyökkäys on paras puolustus. Sanonta ei päde vain joukkopeleissä vaan myös politiikassa. Samalla hyökkääminen voi olla merkki heikkoudesta eikä vahvuudesta. Laajentaako Obama edelleen jo Pakistaniin laajennetun sodan Iraniin? Sitä voimme pohtia eri kirjoituksessamme. Tässä voi todeta, että ainakin Iranin vastaisessa propagandassaan Obama on kokoamassa laajaa rintamaa taakseen. Sunnuntaina (22.11.09), Ahmadinejadin Brasilian vierailun aattona, USA:n presidentti lähetti pitkän kirjeen Brasilian presidentti Lulalle. Siinä Obama selittää ulkopolitiikkaansa liittyviä seikkoja, joista yksi on Iranin kysymys. Lula paljasti kirjeen sisällön ilmoittaen samalla, että Iranin ydinvoimalaohjelman suhteen Brasilia on eri linjoilla kuin Yhdysvallat.
HONDURASIN vallankaappaustilanteessa Obama käyttäytyi kuin kuka tahansa vanhan ajan äärirepublikaani. Vallankaappauksella Washington pyrkii kääntämään USA:lle epäedullista ilmapiiriä Latinalaisessa Amerikassa. Vastavallankumous onnistui sotilaallisteknisesti, mutta se on kaukana siitä, että olisi poliittisestikin onnistunut. Kun juntta ei saanut Zelayan kanssa kompromissia aikaan, se yrittää lunastaa oikeutusta vaalien kautta. Vaaleja kuitenkin boikotoivat Zelayan ja sankarillisesti protestoineen Hondurasin kansan lisäksi myös laajasti OAS –järjestö, Brasilia ja Argentiina mukaan lukien. Obama suunnittelee myös avoimia interventioita Latinalaisessa Amerikassa. Kolumbian tukikohtien tähtäimessä tulee olemaan Venezuela, Bolivia ja Paraguay. Hondurasin tapaisia piilointerventioita kaavaillaan mm. El Salvadoriin.
ILMASTOSOPIMUS ja Kööpenhaminan kokous ei voinut olla poikkeus. Tiistaihin (24.11.09) mennessä Obama epäröi koko osallistumistaan kokoukseen. Senaatti ei onnistunut hyväksymään jo kesällä edustajainhuoneessa hyväksyttyä ilmastomuutosaloitetta. Lopulta keskiviikkona senaatti vesitti päästöjen vähennystavoitteet edustajainhuoneen 20 prosentista 17 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. EU ehdotti 20 – 30 prosenttia. Ei muutaman prosentin lupaus voi ympäristöä pelastaa, mikäli Yhdysvallat Kiinan ohella ei sitoudu parempaan. Kun sitoutuvana tahona toimii kapitalistinen kansallisvaltio, on luonnollista, että mitä lähemmäksi kokousta mennään, sitä enemmän odotuksia madalletaan. Niiden on ajateltava yhteiskuntansa kriisejä, ikään kuin ilmastokysymyksessä luonto – jonka osana yhteiskunnatkin ovat – ei olisi kriisissä. Kunnon ilmastomuutoslaki tekisi kapitalismista halvaantuneen. Ei viime kädessä Kööpenhaminassa mitään sopimuksia tarvitse tehdä, koska siistä päätettiin pari vuotta sitten Balilla. Nyt jokaisen valtion pitäisi vain sitoutua omalta osaltaan niiden noudattamiseen. Vesitetty laki taas tekisi ilmakehästä entisen. Kysymys on viime kädessä siitä, kuka näiden kahden asian välillä on valintoja tekemässä.
Syvässä kriisissä oleva porvaristo Yhdysvalloissa vaatii Obamaa yhä jyrkemmin toimimaan Bushin tavoin. Siinä sen enempää republikaanit kuin demokraatitkaan, ei voi sallia liberalistista sähläystä. Haluaa sitä tai ei, Obama tulee ajamaan samoja poliittisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia ja historiallisia tavoitteita, kuin edeltäjänsä. Obaman suurin saavutus tähän asti on ollut se, että hän onnistui hyvin pelaamaan aikaa. Sitä ei kuitenkaan ole rajattomasti. Nyt on aika kohdata vihaisia ja pettyneitä amerikkalaisia massoja, mutta myös raivostuneita kansalaisia kansainvälisestikin.
__Dimitris Mizaras
Huom! Kirjoitus julkaistiin Työväen Mielipide -lehdessä nro 27/25.11.2009
