Kapitalismin kriisi koettelee Suomea kovemmin kuin muita Pohjoismaita. Tämä johtuu osittain siitä, että EU-jäsenenä Suomi ei voi edistää vientiään säätämällä korkotasoa tai valuuttansa arvon niin kuin muut kilpailijansa, esim. Ruotsi. Mauri Pekkarinen käytti tästä sotaretoriikasta lainattua ”epäsymmetrinen sokki”- termiä. Toinen syy on, että nykyinen taantuma on järjestyksessä toinen suuri rakenteellinen kriisi maassamme vajaassa 20 vuodessa. Kolmanneksi syyksi voisi mainita tapa, jolla edellinen kriisi hoidettiin. Ankara uusliberalismi puri nopeasti julkista sektoria ja tuomitsi työttömäksi puoli miljoonaa ihmistä. Pysyvää pitkäaikaistyöttömyyttä käytettiin tietoisesti reservityövoimana ja sillä tavalla poljettiin alas ja kiristämällä laajasti epätyypillisten työsuhteitten käyttöä.
Suomen kansantalous polkee paikallaan, ja kukaan ei siitä halua ottaa vastuuta ennen tulevia vaaleja. Kenenkään nimeä ei saa yhdistää laman seuraamuksiin. Teollisuustuotanto syyskuussa oli keskimäärin 23 prosenttia pienempi kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan; sähkö- ja elektroniikka-alalla vajaat 47, metallissa lähes 37, metsäteollisuudessa vain 7,9 prosenttia. Vuosi sitten (16.9.09) Katainen kukkoili eduskunnassa: ”Suomi pärjää parhaimpien joukossa”. Toisin kuin muualla, Suomen teollisuustuotannossa syyskuussa oli lasku, jopa edelliseen kuukauteen verrattuna.
Norjassa on nostettu korkotasoa ja Tanskassa työttömyys on paremmassa mallissa, vaikka se on EU-maa. Suomen taloudessa siis suhdanteet laskevat vaikka muualla sama suuntaus on pysähtymässä. Suurin riski Suomen kansantalouden kannalta olisi, jos EU päättyisi exit-strategioihin. Mikäli EKP päättäisi nostaa korkotasoa, sellainen antaisi taloudelle armolaukauksen Suomessa. Ratkaisevasti teollisuus täällä ei voi toipua ennen kuin muualla aletaan kunnolla investoida tuotantoon. Sen tapaista kehitystä ei kuitenkaan ole näkyvissä.
Suomen bruttokansantuote supistuu tänä vuonna 6,9 prosenttia. Näin arvioi OECD. Tämä on prosentin verran valtiovarainministeriön arviota suurempi. Saman arvion mukaan työttömyys nousee kymmenen prosentin paikkeille. Teollisuusmaiden BKT supistuu tänä keskimäärin 3,5 prosenttia, puolet Suomen BKT:n laskusta.
Teknologiateollisuuden liikevaihto on neljänneksen pienempi kuin vuosi sitten. Alan johtaja Risto Alanko on laskenut, että päästäkseen tasolle ennen taantumaa, tarvittaisiin peräti 40 prosentin kasvua. Sellaiseen visioon ei pysty edes mielikuvituksellisin utopistikaan. Teknologian alalla tehdään tänä vuonna 20 miljoonaa työtuntia (-23%) vähemmän kuin viime vuonna, ja uusia tilauksia on hyvin vähän. Tällaisilla luvuilla taantuman pohjaa ei näy edes kiikarilla. ”Pienet positiiviset signaalit vaan johtuvat elvytystoimista ja varastojen täydentämisestä”, arvioi Alanko.
Tilanne pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ei ole lohduttavampi. Viimeisestä suhdannebarometristä kävi ilmi, että yrityksiä eniten kiusaa likviditeetin (rahoitus ja maksuvalmius) puute. Joka neljännellä
vientiyrityksellä oli vaikeuksia saada pankista lainoja. Luottotappioita pelkäävät pankit panttaavat rahaa ei vain yrityksille vaan myös kuluttajille. Pk-yritykset lainaavat eri järjestelyillä rahaa asiakkailleen, koska nämä eivät saa pankista. Malli on kopioitu isommasta maailmasta. General Motors sai miljarditukea, jota käytti rahoittaakseen autojensa ostajia. Tällä tavalla pk-yrityksissä pääoman määrä supistuu, koneiden ollessa käyttämättä kiinteät kustannukset kasvavat, ja deflaatio, eli hintojen lasku syövyttää kannattavuuden. Tässäkin maksumieheksi joutuu työväenluokka. Työläisen palkkataso laskee, ellei tämä ei joudu työttömäksi.
Palkan alenemiselle haetaan tänä päivänä mallia monesta suunnasta. Finnairin lakon tulos, ja se että palkanale tapahtui työtätekevien suostumuksella, tulee huolestuttaa kaikkia ja ennen muuta Ay-liikettä. Palkan alennus pitäisi lailla kieltää, ja tämän on oltava Ay-liikkeelle tinkimätön vaatimus.
Muitakin malleja löytyy, sellaisia, jossa työväenluokasta tehdään maksumies. Ministeri Katainen ehdottaa meille Baltian mallia, eli menot ja palkat alas. Hänen mielestä erityisesti Viro ja Liettua ovat ”rohkaisevia esimerkkejä”. Palkanalennukset Baltiassa on päivittäinen käytäntö. Samanlainen on Björn Walroosin ehdottama malli: ”Suomen talouden rakenteelliset ongelmat voidaan ratkaista vain noudattamalla Margaret Thatcherin talousoppeja”. Palkanalen lisäksi, tämä malli pitää sisällään laajoja verohelpotuksia ja valtion varallisuuden myyntiä.
Vientiteollisuutta kiusaa vahvan euron suhde heikkoon dollariin. Kokonaisuudessaan kansantalous kärsii heikosta kysynnästä. Kumpaakaan edelliseen seikkaan ei lähitulevaisuudessa ole tulossa muutoksia. Työttömyyden kehityksen jarruttamiseksi ei ole suunnitelmaa, ei tahtoa, ei aikomusta eikä edes toiveita. Päinvastoin, todennäköisintä on vaihtoehto, että työttömyyden kasvu kiihtyy. Monet yritykset ovat tällä hetkellä odottavalla kannalla. Siellä ei tehdä pahemmin investointeja kuin supistuksiakaan. Monissa yrityksissä tuotetaan tappioita, joiden kasaantuminen ei voi vielä pitkään jatkua. Tuleva aika on johtopäätösten aika. Työväenluokan on tehtävä omansa, sellaisia, jotka olisivat soviteltavissa vallitsevaan tilanteeseen itsenäisesti, riippumatta porvariston pimeistä suunnitelmista.
__Dimitris Mizaras
Kirjoitus julkaistiin Työväen Mielipide -lehdessä nro 27/25.11.2009
