Vaalikampanjansa aikana Obama lupasi mm. sulkea Guantanamon vankileirin, ratkaista taloudellisen kriisin ja vetää joukkonsa Irakista. Melkein vuoden vallassa Obama ei ole lunastanut lupauksia pienimässäkään määrin, jonka seurauksena hänen kannatuksensa on romahtanut. Siitä huolimatta olosuhteiden pakottamana Obama saattaa pian ryhtyä laittamaan pyssynsä pussiin ja häipyä Afganistanista, vaikka sellainen ei osattu aikanaan äänestäjille edes luvata.
Ensimmäiseksi kompastuskiveksi on todettava tappiot sotilaallisella tasolla. Kahdeksan vuoden sotimisesta huolimatta miehittäjävoimat tuskin hallitsevat pääkaupungin aluetta suurempaa territoriota. Umpikujaa vahvistaa poliittinen tappio farssivaalien jälkeen. Jos siihen lisää liittolaisrivien rakoilemisen, kustannusten kestämättömän taakan, taloudellisen kriisin ja luokkataistelun kiihtymisen lännessä, siinä on räjähdysaltispaketti, joka uhkaa aiheuttaa historiallisesti korvaamattomia vahinkoja imperialismille.
Hajaannusta on havaittavissa kaikilla tasoilla lännessä ennen muuta Yhdysvalloissa, mutta myös Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa. Suomikaan ei säästynyt trendistä. Suomen osallistumista miehitysoperaatioon on mahdotonta perustella. Tämä seikka yhdessä sinällään operaation lopputuloksen kanssa on ulkopoliittisen ”johtomme” sähläyksen taustalla eikä joku muka tietokatkos.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun lisäjoukkojen lähettämisestä syntyy hajaannusta imperialismin leirillä. Vuonna 2007 Bush lähetti Irakiin 20 000 sotilasta lisää. Samassa yhteydessä USA:n presidentti vakuutti, että sota loppuu kohta, koska ”me olemme voittamassa sen”. Samanaikaisesti Bushin sisäpiirissä hyvin tiedettiin, että sota on aivan varmasti hävitty. Sen tiesivät niin lisäjoukkoja vaatineet upseerit, kuin siitä päätöstä turhana projektina vastustaneet vaikutusvaltaiset pamput. Sellaiset olivat puolustusministeri Rumsfeld, ulkoministeri Rice, joukkojen komentaja Casey ja pääministeri al-Maliki. Bushin kanta silloin voitti ja niin Rumsfeld kuin Casey saivat lähteä. Afganistanissa tilanne on toinen ja imperialismi on paljon syvemmässä kriisissä kuin silloin.
Afganistanin komentaja Stanley McChrystal arvioi, että ilman lisäjoukkojen lähettämistä, peli on hävitty. Se on pitkään ollut selvä, mutta Obamaa askarruttaa se, että onko peli joka tapauksessa pelattu. Tätä mieltä ovat monet nimekkäät amerikkalaiset. Afganistanin toiseksi tärkeä amerikkalainen pamppu, suurlähettiläs Karl Eikenberry vastustaa kiivaasti lisäjoukkojen lähettämistä. Hän on entinen sotilas ja Afganistanin komentaja vuosina 2005 – 2007; että siis hän tietää! Asiasta valtataistelu kuohuu USA:n poliittisen eliitin huipulla. Vastaavanlaista vastakkainasettelua esiintyy muuallakin länsimaissa.
Obaman ja joidenkin muiden länsijohtajien mielestä pitäisi panostaa siviiliratkaisuihin. Se tarkoittaa, että vastuu annettaisiin nukkehallituksen käsiin. Nukkehallitsijana toimii Karzai, mutta on tuhannen taalan kysymys, miten hänen vallalleen voi saada oikeutusta. Karzailla on pataani- ja vastustajallaan Abdullahilla tadzikkiheimon tausta. Vaaleissa Abdullah pelattiin paitsioon, vaikka hän tulee alueelta, jossa vaikuttaa 2001 miehittäjiä tervetulleina vastaanottanut Pohjoisen liitto. Karzai voitti vaalivilpillä, jonka tunnustivat kaikki, jopa hänen isäntänsä lännessä. Nyt Afganistanissa hallitsee presidenttipalatsissaan vankina piileskelevä Karzai, jota suojelee 140 000 afgaanisotilasta 71 000 Isaf-sotilaan tuella.
Toivo saada afgaanikansan tukea Karzain taakse on epäonnistumaan tuomittu ajatus. Se on kuitenkin imperialismille ainoa vaihtoehto. Näin totesi Ranskan ulkoministeri Bernard Kouchner sanomalla, että ”Karzai on kauttaaltaan korruptoitunut, mutta hän on meille välttämätön ja siksi on pakko hyväksyä hänen laillisuutensa”. Britannia on lähettänyt Karzaille muistion, jonka media esittää uhkavaatimuksena ja ehtona brittien tuesta. Muistiossa yksinkertaisesti kehotetaan Karzaita neuvottelemaan talibanien kanssa ja jopa ottaa heitä mukaan hallitukseensa. Taliban-liike hallitsee suurinta osaa maasta. Sen asevoimat soveltavat sharia –lakia. On vain ajan kysymys, milloin talibanit valloittavat Kabulinkin. Heiltä todennäköisesti tulee samaa vastaus kuin Abdullahiltakin kun tätä pyydettiin uuteen hallitukseen. Abdullah kieltäytyi kunniasta hallita maata Karzain kanssa. Tämä huolimatta siitä, että jotkut maltilliset talibanit ovat koko ajan olleet neuvotteluyhteydessä brittien kanssa. Saksalaiset ovat yhtä pahassa maineessa brittien ja jenkkien kanssa. Saksalaiskomentaja mokasi syyskuussa pyytämällä Naton koneita pommittamaan 142 viatonta siviiliä.
Obamalla on vain kaksi varten otettavaa vaihtoehtoa. USA joko lähtee Afganistanista seuraavan vuoden aikana, tai se heitetään siitä ulos niin kuin Vietnamissa. Se pakottaa Obaman vetämään nöyrästi uusia strategioita. ”Meidän Afganistan-strategiamme tavoitteena on sodan loppu”, totesi Obama toimittajille.
Länsimaisia vaivaa tällä hetkellä Gorban syndrooma. Britannia on ennenkin saanut ”selkäänsä” Afganistanissa 1800-luvulla. Niin oma kuin Neuvostoliitonkaan kokemus ei opettanut imperialismille mitään. Amerikkalaiset eivät oppineet jo kerta ennen heitä ranskalaisia voittaneen Vietnamin tapauksesta. Kun sotilaallinen kapasiteetti ja henkiset resurssit eivät voittoon riitä, julistetaan laidasta laitaan, että ongelma pitäisi ratkaista poliittisin menetelmin. Jos Obama lähettää 40 000 sotilasta lisää, niiden luku alkaa olla samaa luokkaa kuin neuvostosotilailla. Jos sotimista päätetään jatkaa, vaarana voi olla se, että lisävoimien lähettämistä vaadittaisiin kaikilta muiltakin liittoumassa mukana olevilta, myös Suomelta.
Osoittamatta jää vielä tärkeä seikka, että millainen poliittisen ratkaisun muoto olisi. Jos se tarkoittaa jonkinlaisen puolidiktatuurisen järjestelmän pakottamista, niin heidän pitää tietää, että vain voittajilla on vara pakottaa sellaiseen. Jos se tarkoittaa, että Karzain on yksin selviydyttävä sen jälkeen kun miehitysvoimat lähtee maasta, niin nähtäväksi jää se, miten kauan Karzai vallassa kestää. Yli 70 tuhatta sotilasta miltei 40 maasta, Pakistanin apu, poliisivoimat ja paikallisarmeija eivät onnistuneet vakiinnuttamaan Karzain valtaa. Rahakaan ei tässä hädässä ole auttanut. Karzain veli, Ahmed Uali Karzai oli kahdeksan vuoden ajan CIA:n palkkalistoilla. New York Times paljasti, että USA:n tiedustelupalvelu osti sillä rahalla tietoja, ja Karzai käytti tulonsa huumekauppaan, joka on taas vapaasti kukoistamassa talibanien kukistumisen jälkeen.
Näin ollen, lienee perusteltua olettaa, että kun miehittäjät lähtevät pois Afganistanista, Karzaita odottaa talibanien ja sharian oikeus. Länsimaiden kannalta on todettava, että sitä edullisemmaksi heille tulisi, mitä nopeammin ymmärtäisivät lähteä. Ettei tule kiire koptereihin, niin kuin Vietnamissa vapun aattona 1975.
Kirjoitus julkaistiin Työväen Mielipide -lehdessä nro 27/25.11.2009
