Puheet työurien pidentämisestä eivät lopu, vaan kiihtyvät mitä enemmän lähestymme vaaleja. Kantaa asiaan ottaa enemmän virkamiehet ja työnantajat / elinkeinoelämä ja vähemmän poliitikot. Viime keväänä luotiin hallituksen, työläisten ja työnantajien kesken ns. ”Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelma”. Vajaan puolen vuoden kuluttua EK:n Lasse Laatunen vaatii 70 vuoden eläkeikää: perusteluna on se, että ”se on mukavan pyöreä luku”, kuten hän ilmaisi. Tässäkin asiassa Suomi katsoo maailmaa saksalaisten silmälasien kautta. Saksassa ollaan nostamassa eläkeikä 70 vuoteen, mikä on sama kuin Bismarckin aikana, jolloin Saksassa eläkeikä oli 70 ja elinajanodote 65 vuotta. Nykysuomessa ko. suhde on päinvastoin. Jos onnistuttaisiin luomaan Bismarckin ajan olosuhteita Suomessa ja Saksassa, eläkeikä olisi nostettava 80 vuoteen ja 8 kuukauteen.
Kokoomuksen Katainen ei sano kannattavansa ehdotusta, mutta toteaa, että ”nykyisellä työurien pituudella elinaikakerroin leikkaa työeläkkeiden tasoa yli puolet enemmän kuin mitä vuonna 2005 uskottiin”. Tämä tarkoittaa, että kapitalismin kyvyttömyydelle maksaa eläkkeet ongelmaksi esitetään sitä, että suomalaiset elävät koko ajan pidempään. Toisin sanoen työtätekevä ihminen joko pääsee eläkkeelle vähän ennen ”taivaaseen pääsyään” tai tyytyy murusiin. Pääministeri Kiviniemi ei halua ottaa kantaa ennen vaaleja ja oppositiosta käsin demarit vakuuttavat että ikäraja 63 – 68 on hyvä. Entinen pääministeri Lipponen ärähti siitä, ettei välttämättömiä leikkauksia tehdä heti, vaan likainen työ lykätään vaalien jälkeiseen aikaan. Ensi vuonna päätetään myös ikääntyvien työttömien lisäpäivärahan poistamisestakin. Eläkeputken poistaminen on ollut vuosikausia EK:n vaatimus.
Näillä puheilla mutta myös teoilla porvaristo yrittää jakaa työväenluokkaa kasteihin. Kriisissä oleva yhteiskunnallinen järjestelmä ei pysty tyydyttämään niin työssä käyvien kuin työelämän ulkopuolellakin olevien perustarpeita. Kun pidentää työuria alkupäästä, porvaristo ja sen valtamedian papukaijat yrittävät pakottaa nuoret nopeasti opiskelemaan ja sitten suoraan töihin. Opiskelua ei saa venyttää turhalla työssäkäynnillä opiskelun ohella. Sitä varten on keksitty opintolainat. On sitten toinen kysymys se, että millä työllä pystyy maksamaan lainat pois myöhemmin. Nuoria uhkaillaan sillä, että joutuvat maksamaan vanhempien sukupolvien hyvinvoinnista. Näin tapahtuu sen vuoksi, koska mitään eläkerahoja ei ole tallessa, vaan niitä pitää jokaisen sukupolven kerätä vanhemmille sukupolville.
Kapitalistinen järjestelmä on maailmanlaajuisesti täydellisen vararikon partaalla. Epäkohdat eläkejärjestelmässä eivät johdu väestön ikääntymisestä, eivät työssäkäyvien laiskuudesta eivätkä vääristä laskelmista tai huijauksista. Ongelma on järjestelmän ratkaisemattomissa ristiriidoissa, jotka kriisin aikana räjähtävät käsiin. Se ei tarkoita, ettei esiintyisi skandaaleja, kavalluksia ja huijausta. Päinvastoin tällaiset ilmiöt juuri kriisin aikana korostuvat. Pankit esimerkiksi tarjoavat asiakkailleen eläkelaskureita, joiden avulla nämä voivat arvioida tulevan eläkkeensä tasoa. Kuten Taloussanomat –lehti paljasti, kaikki laskurit valehtelevat tahallisesti. Tulokset heittelevät pankista toiseen, mutta haitari liikkuu keskimäärin noin 350 euron tasolla. Pankit siis kertovat, että asiakkaansa ansaitsevat vähemmän eläkettä, yrittäessään myydä omia eläkesäästöpakettejaan. Finanssialan huijauskikat ovat täysin laillisia.
Dimitris Mizaras
