Tämä valinta avautuu uuden pääministerin eteen tunnetun ruotsalaisen iltapäivälehden mukaan. Totta on se, että huhtikuun 17. päivän vaalien tuloksen suunta ei ollut yllättävä. Kansan lähettämän viestin selkeys on kuitenkin ollut historiallisen voimakas. Näissä vaaleissa kirjoitettiin muutenkin historiaa. Mullistus sinällään oli se, että siinä rikottiin monta ennätystä. Vallitsevina olosuhteina taustalla on ollut kapitalismin kriisi euroalueella ja politiikan
vaihtoehdottomuus ratkaista ristiriidat. Suomen kansa käyttäytyi samalla tavalla kuin Saksassa, jossa vaalit rankaisivat Merkelin CDU:n ja sen liittolaiset FDP:ssa, ilman että siitä olisi sosialidemokratia pystynyt hyötymään. Viesti on sama ja kannanotto on selvä riippumatta siitä, että Saksassa rangaistus kanavoitui Vihreiden ja Suomessa PerSujen kannatuksen räjähdysmäiseen nousuun.
Ensimmäinen ennätys piilee tositapahtumaan, että ensimmäistä kertaa maan historiassa kaikki puolueet hävisivät; kaikki paitsi yksi, Perussuomalaiset. Tällä tavalla suurpuolueiden määrä on nykyään neljä kolmen sijasta. Toinen ennätys on PerSujen voiton suuruus. Koskaan aikaisemmin mikään puolue ei ole melkein kahdeksankertaistanut kannatuksensa. Tappiopuolueista eniten hävisi Keskusta, joka oli edellisten vaalien ykkönen. Romahdus oli huikea, 23,1 prosentista 15,8 prosenttiin. Kepun täytyy tyytyä nyt neljänteen sijaan ja 35 kansanedustajavoimaan 51 sijasta.
Ykköspuolueeksi tuli Kansallinen Kokoomus, joka menetti kuusi kansanedustajapaikkaa. Kokoomus on voittanut historiansa aikana monia vaaleja niin, että puolueen kannatus oli noussut. Koskaan aikaisemmin, sitten puolueen perustamisesta asti vuonna 1918, kokoomuksesta ei ole tullut ykköspuoluetta. Se tapahtui nyt melkoisen tappion kautta koska muiden puolueiden häviöt ei riittäneet ykköspaikkaan. Tämä paradoksi on kolmas ennätys. Tappion makuun pääsivät molemmat ns. vasemmistopuolueet, demarit ja Vasemmistoliitto. Pienpuolueista vähiten hävisi RKP, joka kuitenkin säilytti edustajamääränsä. Äärioikeistoon siirtyi 220 000 ääntä keskustaoikeistolta ja 55 000 keskustavasemmistolta. Sen lisäksi Perussuomalaiset hyötyivät muita enemmän myös siitä, että äänestysaktiivisuus tällä kertaa oli kaksi prosenttia korkeampi edellisiin vaaleihin verrattuna.
Selkeän viestin taustalla on kansan mielialat. Niissä vallitsee laaja kirjo negatiivisia tunteita äärettömästä tyytymättömyydestä vihaan asti. Kansan tunteiden kohteena ovat vanhat puolueet ja kaikki se, mikä siihen liittyy. Oikeisto ja demarit riemuitsevat keskustaa pienempää tappiotaan. Reformistinen vasemmisto ja parlamentin ulkopuolelle jääneet puolueet valittavat, että kansa kääntyi äärioikeiston puoleen eikä kuunnellut heidän ”viisaita” ohjeita tulonsiirroista ja muista reformistisista ohjelmakohdista. Yksi asia on täysin varma. Suomen kansasta ei tullut äärioikeistolainen eikä rasisti yhdessä yössä. Jos ei kykene analysoimaan kapitalismin kriisiä ja muutosta, jota se aiheuttaa ihmisten mielialoista, jollei pysty ehdottamaan työväenluokalle sosialistista ohjelmaa ja vieläpä organisoida taistelut sen toteuttamiseksi, niin silloin on katsottava peiliin tai tyydyttävä siihen kohtaloon, johon kansa tuomitsee.
Historiallinen vaalitulos ilmaisee konkreettisia historiallisia välttämättömiä seikkoja. Vanhan ja tähän tilanteeseen syyllisen on pantava siirtymään pois ensin ainakin päätöksenteosta. Monet niistä, jotka marisevat sitä, että kansa äänesti taas väärin, vain haluavat, että vanha säilyy. Mutta kansa ei vaan halua sitä. Tyytymättömyydelle on monia syitä. Ennen muuta kepun tappion takana on lukematon määrä rahaskandaaleja ja kavalluksia. Pääministeri Vanhasen vaihtaminen ja porvaripuolueiden asenteet, että nyt on opittu, vain peittävät skandaalit eivätkä vakuuta ainakaan niin, että nyt olisi muka opittu. Kyseessä ei ollut joidenkin tahojen halu tukea ”tiettyä arvomaailmaa”, vaan sitä, että vaalitukirahalla ostettiin hallitus. Edellinen hallitus oli Suomen paras mitä on rahalla voitu saada.
Toinen terävä piikki kansan tyytymättömyyden takana on suomalaisen kapitalismin kriisi. Vielä pienet, mutta nopeasti kasvavat vajeet ja valtionvelka. Kaikki tietävät ja virkamiehet väsymättä varoittavat siitä, että julkisen talouden remontti on tulevan hallituksen tehtävä. Tulevista leikkauksista virkamiehet ovat kertoneet ainakin puolueiden johdolle etukäteen. Sailas valitti ennen vaaleja sitä, miten puolueet kehtaavat salata sen ja käyttäytyä ikään kuin nyt kyseessä olisi tavalliset vaalit. Kolmas tyytymättömyyden taustalla oleva asia on euron ja Euroopan Unionin kriisi. Jo kriisin puhkeamisesta lähtien kesällä 2007 Euroopassa vahvistuivat poliittiset keskipakovoimat. Käynnissä olevia vallan keskittymisen prosesseja sanelee pakko käsitellä ja hoitaa jäsenvaltioiden konkursseja. Avoimet konkurssit saattaisivat monia saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja kuolemaan. Vastakkain asettuvat hajaannus- ja pakkointegraation voimat.
Perussuomalaiset
Perussuomalaiset poikkeavat vastaavista Euroopan natsi- tai fasistispuolueista. Puolueen nimen laittaminen kirjoitusasuun PeruSSuomalaiset ei ole perusteltu. PerSuilla on suuria eroja myös muun eurooppalaisen ns. ”radikaalioikeiston” kanssa. Ensinnäkin puolueen alkuperä on SMP, jonka juuret olivat maaseudulla. SMP oli kuitenkin oikeistolainen populistinen ja nationalistinen puolue, jonka politiikalla oli maahanmuuttajavastaisia ulottuvuuksia. Soini ilmestyy kuitenkin täysin eri aikana. Nyt jää kaikki maaseutuun viittaavat aspektit ja jäljelle jää vain konservatiiviset arvot, patriotismi, EU:n ja maahanmuuton vastaisuus höystettyinä suurella määrällä populismia. Soini on kehittänyt Veikko Vennamon populismin tieteelliselle tasolle. Hänen maisterityönsäkin käsittelee populismia.
PerSut sijoittuivat kolmanneksi suureksi puolueeksi pienellä erolla kokoomuksen ja demarien takana. Sen iskulauseet ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. ”Murtakaa vanhojen puolueiden ylivalta”! Vaikka puolue toistaiseksi esiintyy maltillisena, sen riveissä ääriaineksia odottelee valppaana otollisia olosuhteita iskemään. Halla-ahon suomensisulaisten ”Nuiva vaalimanifesti” nostaa karvat pystyyn. Suomessa ei ole tähän asti ollut mitään varteen otettavia militanttinatseja, joilla olisi omat mielenosoitukset yms. katuprovokaatioita ja väkivaltaa niin kuin esim. Ruotsissa tai Saksassa.
Kokoomus johtaa hallitusneuvottelut. Kataisen eteen avautuu kolme vaihtoehtoa. a) Uuteen hallitukseen voi ottaa demarit ja muutaman pienpuolueen, ja jättää Perussuomalaiset sen ulkopuolelle. Tämä on ratkaisu, johon päädyttiin Ruotsissa. Sellaisella hallituksella olisi enemmistövalta parlamentissa, mutta seuraavien vaalien aika tulisi pian. b) Hallituksen muodostaa kolme suurta puoluetta sillä ehdolla, että äärioikeisto pettää vaaliteemansa ja yhtyy Kataisen ja virkamiesten tahtoon tukea Portugalia. Soini on jo ”oikaissut” vaalipuheensa taittumalla Kataisen tahtoon. Vastalahjaksi PerSuille voitaisiin antaa tärkeitä ministeriöitä ja vapaat kädet toteuttaa rasistista politiikkaansa. c) EU:lle ystävällistä hallitusta ei saada, ja lopulta syntyy koalitio voimista, jotka vastustavat ja kaatavat EU:n pelastuspaketit. Sellainen kuvio nopeuttaisi EU:n ja euron hajaannusta. Tapahtuisi siis se, mitä tulee vääjäämättä tapahtumaan, vain aikaisemmin. Vaihtoehto ei ole todennäköistä, sillä Perussuomalaiset eivät näytä olevan valmiita ja halukkaita vetämään vaalilupauksensa loppuun asti.
Suurin ongelma liittyy aikatauluihin. Neuvotteluista tulee vaikeita ja aikaavieviä. Aikaisemmat hallitusneuvottelut muistuttivat enemmän ministeriöiden jakoneuvotteluja. Jokaisella puolueella on ollut oma ohjelmansa, joka vaalien jälkeen pantiin sivuun adoptoimalla virkamiesten etukäteen tehtyä hallitusohjelmaa käyttöön. Nyt pitää hioa vastakkaiset linjat samaan uraan, joka miellyttää EU:ta. Toukokuun 16. päivään mennessä Suomella pitää olla oma kanta ja edustus pöydässä, joka päättää Portugalin tukemisesta. Kesäkuun puolessavälissä erääntyy Portugalin takaisinmaksuaikoja. Niiden maksamiseen ei ole varaa, niin kuin yleensäkin maailman kokonaisvelkaa on mahdotonta hoitaa.
Umpikuja on ilmeinen. Lehden dilemma kahdesta vaihtoehdosta, rutosta ja kolerasta viittasi tähän: Rutto on hallitus ilman Soinia ja kolera hallitus mukaan lukien Soini, joka kunnioittaa omia vaalilupauksia. Dilemman voi ymmärtää toisellakin tavalla. Rutto on Soinin mukaansa integroinut hallitus, joka ei ota huomioon vaalien kautta kansan lähettämää viestiä. Kolera taasen on kuvio, jossa kansa lähtee viestittämään tahtonsa muulla kuin parlamentaarisella tavalla. Kolera olisi siis aikamoinen painajainen porvaristolle, kapitalismille ja kaikille niille, jotka eivät uskalla kyseenalaistaa sitä.
_Dimitriws Mizaras
