93 vuotta spartakistien kapinasta

Rosa Luxemburg saatetaan hautaan

Tammikuun kapinanakin tunnettu spartakistien kansannousu alkoi 5. tammikuuta 1919, ja päättyi viikon kuluttua verisesti tukahdutettuna. Kyseessä oli yleislakko, josta puhkesi sisällissota. Siihen päättyi ensimmäinen Saksan vallankumous 1918 – 1919. Monarkian korvasi Weimarin tasavalta. Koska Berliinin kadut olivat vielä tulessa, uusi perustuslaki hyväksyttiin Weimarissa vähemmän vaarallisena paikkana. Karl Liebknecht julisti sosialistisen tasavallan perustetuksi keisarin Berliinin palatsin parvekkeelta marraskuussa 1918, samana yönä kuin SPD:n  Scheidemann ilmoitti Weimarin tasavallan syntyneeksi.
Valta oli senkin jälkeen jakautunut. Maassa vallitsi kaksoisvalta muodollisen hallituksen ja todellisen kansanvaltaisuuden, työläisten ja varusmiesten neuvostojen välillä. Neuvostot olivat samankaltaisia kuin Venäjällä vuonna 1917. Kapina puhkesi sosialidemokraattisen (USPD) poliisin päällikön erottamisen jälkeen. Poliisimestari Emil Eichhorn oli kieltäytynyt käyttämästä tuliaseita lakkolaisia vastaan jouluaaton levottomuuksissa. Erottamisen takana oli SPD:n Friedrich Ebert.

Kun uutinen levisi työläisten keskuudessa, työkansa rakensi barrikadeja Berliinin kaduilla ja valtasi yhden sanomalehden rakennuksen Kochstraßen kadulla. Työläiset eristivät monta katua, ja estivät heitä kohti vihamielisiä artikkeleita julkaisevien lehtien levikkiä, mm. SPD:n Vorwärts’n. USPD ja myös kommunistinen KPD (entinen spartakuksen legioona) tukivat kapinaa, ja kutsuivat työläiset yleislakkoon, joka toteutui Berliinissä 7. tammikuuta.

Puolimiljoonaa ihmistä täytti Berliinin keskustaa sinä viikonloppuna. Seuraavina päivinä kapinan johto, vallankumouskomitea alkoi epäröidä. Toiset sen johtajista halusivat siirtyä aseellisen kapinan vaiheeseen ja toiset taasen hakivat kompromissia Ebertin kanssa. Siitä huolimatta työläiset onnistuivat aseistautumaan. Karl Liebknecht vaati välitöntä Ebertin hallituksen kaatamista.

KPD:n aktivistit yrittivät värvätä varusmiehiä Berliinin kaartista, mutta siinä onnistuttiin huonosti. Tammikuun 8. päivänä Ebert kutsui USPD:n johdon neuvotteluihin, mihin tämä lähti auliisti osallistumaan. Kommunistit jättivät sen jälkeen vallankumouskomitean. Samanaikaisesti demarien Vorwärts –lehti julkaisi artikkelin ”Koston aika on tullut”. Siinä mainitaan ensimmäistä kertaa äärioikeistolaista Freikorps –järjestöä, joka periaatteessa vastusti tasavaltaa ylipäätään ja Weimarin hallitusta erityisesti. SPD oli palkannut puolisotilaallisia Freikorps –joukkoja tukahduttamaan työläisten kapinan. Määräyksen antajina olivat Evert ja puolustusministeri Gustav Noske. Käsky oli annettu 6. tammikuuta.

Vallankumouskomitea keskeytti neuvottelut SPD:n kanssa ja Spartakistit vetosivat jäseniinsä, jotta osallistuisivat aseelliseen kapinaan. Samana päivänä Ebert määräsi ensimmäisen maailmansodan ajalta aseissa olleita Feikorps –joukkoja hyökkäämään työläisiä vastaan. Paremmin aseistautuneet ja kouluttautuneet äärioikeistolaiset valtasivat pian Berliinin kadut takaisin. Monet työläisistä antautuivat, mikä ei estänyt taantumuksellisia ampumasta satoja heistä. Todellista työläisuhrien määrää ei koskaan selvitetty. Freikorpsit pidättivät Karl Liebknechtin ja Rosa Luxemburgin, jotka teloitettiin pian sen jälkeen.

Kapitalismi oli jo syvässä rappiovaiheessa. Ensimmäinen maailmansota osoitti todeksi sen, minkä Lenin kiteytti näin: ”imperialismin aika on sotien ja vallankumousten aika”. Jo vuonna 1917 globaalikapitalismin ketju katkesi lokakuussa. Maailma sen jälkeen ei ollut enää sama. Monopoli korvasi vapaakilpailun ja pankkipääoma dominoi teollista pääomaa. Näin ollen, liberaalihallinnot väistyivät ja tilalle tulivat joko bonapartistisia näennäisdemokratioita tai avoimesti fasistisia hallintoja.

Spartakistien ja myöhemminkin vuonna 1923 tapahtuneen kapinoiden tappioilla on suurta merkitystä niin Venäjän vallankumouksen eristäytymisen kuin fasismin nousun kannalta. Liberaali Weimarin tasavalta ei ollut enää liberaalia 1919 teurastuksen jälkeen. Se joutui fyysisestikin väistymään myöhemmin Hitlerin tieltä 1930 –luvulla. Saksan demarit kaikin voimin auttoivat porvaristoa tässä kehityksessä.

video spartakistien kapinasta – alkuperäiskuvia

This entry was posted in Artikkelit, ulkomaat, EU. Bookmark the permalink.